Mukavaa olisi kirjoitella kirjeitä

sinulle on käynyt kun olet saanut kodin uskovaisesta perheestä.

ongelmia teillä sitten oli kotona kun sinut on sijoitettu toiseen perheeseen? Ja miten sinä koet uskovaisuuden?

Millaisia kirjoitti:

ongelmia teillä sitten oli kotona kun sinut on sijoitettu toiseen perheeseen? Ja miten sinä koet uskovaisuuden?

Iloinen Tyttö käynyt palstoilla enää. Sinähän voisit kirjoittaa hänelle ja kysellä kuulumisia.

Hyvinhän kirjoitti:

sinulle on käynyt kun olet saanut kodin uskovaisesta perheestä.

Eli jos olisi saanut rakastavan kodin ei-uskovasta perheestä niin olisi mennyt huonosti?

onnistu kirjeenvaihtopalstallakaan. Täysin käsittämätöntä - miten muka voi saada kirjeystävän, jos ei sähköpostiosoitetta saa laittaa palstoille? Oletko Sinä Iloinen Pieni Tyttö onnistunut saamaan kirjeystäviä? Kun Sinulla on rekisteröity nimimerkki, ilmeisesti on myös Suomi24:n sähköposti.

Kiitos :-)

Minä toivoisin löytäväni kirjekavereita.

iloinentytto kirjoitti:

Kiitos :-)

Minä toivoisin löytäväni kirjekavereita.

pakkaa, Tyttö?

Höh, menetit mahikset ;)

sen ja kaikkitietävän SOSIAALITANTAN puheenvuoro.

Hei kaikille!

En minä tässä keskustelupalstalla halua kovinkaan yksityiskohtaisesti kertoa biologisen perheeni asioista. Jokainen voinee olettaa, että siellä on ollut vaikeuksia, koska eihän lapsia aivan vähin perustein oteta pois kotoa. Omille kirjeystävilleni voin kertoa jotakin.

Kaiken kaikkiaan minä olen saanut hyvän uuden kodin. Jo alusta alkaen minusta parasta oli, että täällä ei kukaan iltaisin ja viikonloppuisin örvellä juovuksissa. Huumeita ei perheessä ole nähty lainkaan.. Ruokaa on ollut riittävästi joka päivä. Kukaan ei ole väkivaltainen. Kukaan ei myöskään varasta mistään mitään. Kukaan ei koske minun tavaroihini.

Olen saanut oman huoneen ja sisaruksia. Kaikki kohtelevat minua ihmisenä, vaikka en menestykään koulussa niin hyvin kuin sisarukseni. Perhe hyväksyy minun mielipiteeni ja pitää normaalina, että toisinaan kiukuttelen. Perhe kuljettaa minua harrastuksiini, mm. kuvataidekerhoon, soittotunneille, tanssikursseille ja naisvoimistelijoihin. Kukaan perheessä ei ole sanonut, että tanssi olisi syntiä. Kysyin palstalla tanssin synnillisyydestä siksi, että jotkut koulukaverit ovat viitanneet tanssin synnillisyyteen. Hekin kuitenkin sanovat, että liikun kauniisti ja yksin osaan tanssia vauhdikkaammin kuin kukaan muu.

Perheeni kanssa olen monesti käynyt Jumalan lasten seuroissa. Ei minun ole pakko lähteä sinne. Pääsen mukaan, jos haluan, ja saan jäädä kotiin jos haluan tai saan mennä kavereiden luokse tai omiin harrastuksiini. Alusta alkaen minusta tuntui seuroissa mukavalta. Kaikki olivat kuin yhtä perhettä. Tapasin siellä joitakin luokkakavereitani, joiden en tiennyt olevan kiinnostunut uskonasioista. Heihin sitten kiinnitin koulussakin enemmän huomiota, koska he olivat rauhallisia ja ystävällisiä, ja heidän katseensa oli hyvä. Minusta tuntui, että heillä oli Jumalan rauha.

Yhden luokkakaverin luokse pääsin eräänä lauantaina yökylään. Siellä oli vielä vähän köyhempää kuin meillä. Siellä oli iso perhe, minusta vanhempia ja nuorempia lapsia. Sunnuntai-iltana kun väki hankkiutui lähtemään seuroihin, nuoret halusivat laulaa minulle Siionin laulun 182:

https://www.youtube.com/watch?v=WdYs0_tjZ4g

Sanoin, että minäkin haluaisin lähteä seuroihin. Kaikki eivät mahtuneet parheen vanhaan autoon, mutta minut otettiin mukaan. Seurapuheesta en silloinkaan ymmärtänyt paljon mitään, mutta sen ymmärsin, että minäkin saan uskoa kaikki syntini anteeksi. Eihän puhuja edes voinut tietää, mitä syntejä olin tehnyt. Siitä huolimatta vain kaikki anteeksi niin kuin Jeesus armahti ryövärin ristillä.

Olen tavannut sosiaalityöntekijääni. Kerran hän esitti minulle lastenkotipaikkaa taikka toista perhettä, jossa minulla olisi paremmat oltavat eikä ahdas uskonnollisuuskaan olisi riesana. Sanoin, että minulla on täällä hyvä olla, enkä halua muuttaa mihinkään. Eikä ole mitään ahdasta uskonnollisuuttakaan, koska minun mielestäni mitään parempaa en voi saada kuin ehdoitta kaikki synnit anteeksi. Ei hän sittemmin ole puhunut siirrosta mitään.

Siionin lauluista pidän. Laulan, tanssin, riemuitsen ja olen iloinen ja nauran. Kun kerran tuli murhe, mihin joudun kunhan tulen täysi-ikäiseksi, perheeni sanoi, että minulla on aina koti heidän luonaan. Ja sitten seurapuheesta sattui korviini, että Jumala antaa meille jokaiselle oman määräosan, kaiken minkä tarvitsemme.

Mun kotini Taivaassa ihana on:
https://www.youtube.com/watch?v=LfoPlMWyp54

Herra Jeesus verellänsä maksoi syntivelkani:
https://www.youtube.com/watch?v=4BfTY1-qet4

Ihan kiva oli kuulla ajatuksiasi.
En tiedä mitään blogeista ja miten niiden kanssa pärjäilee, tuli vaan mieleen, että olisi kiva lukea päiväkirjaasi blogista.
Olisiko se viisasta vai ei, sitä en tiedä.

iloinentytto kirjoitti:

Hei kaikille!

En minä tässä keskustelupalstalla halua kovinkaan yksityiskohtaisesti kertoa biologisen perheeni asioista. Jokainen voinee olettaa, että siellä on ollut vaikeuksia, koska eihän lapsia aivan vähin perustein oteta pois kotoa. Omille kirjeystävilleni voin kertoa jotakin.

Kaiken kaikkiaan minä olen saanut hyvän uuden kodin. Jo alusta alkaen minusta parasta oli, että täällä ei kukaan iltaisin ja viikonloppuisin örvellä juovuksissa. Huumeita ei perheessä ole nähty lainkaan.. Ruokaa on ollut riittävästi joka päivä. Kukaan ei ole väkivaltainen. Kukaan ei myöskään varasta mistään mitään. Kukaan ei koske minun tavaroihini.

Olen saanut oman huoneen ja sisaruksia. Kaikki kohtelevat minua ihmisenä, vaikka en menestykään koulussa niin hyvin kuin sisarukseni. Perhe hyväksyy minun mielipiteeni ja pitää normaalina, että toisinaan kiukuttelen. Perhe kuljettaa minua harrastuksiini, mm. kuvataidekerhoon, soittotunneille, tanssikursseille ja naisvoimistelijoihin. Kukaan perheessä ei ole sanonut, että tanssi olisi syntiä. Kysyin palstalla tanssin synnillisyydestä siksi, että jotkut koulukaverit ovat viitanneet tanssin synnillisyyteen. Hekin kuitenkin sanovat, että liikun kauniisti ja yksin osaan tanssia vauhdikkaammin kuin kukaan muu.

Perheeni kanssa olen monesti käynyt Jumalan lasten seuroissa. Ei minun ole pakko lähteä sinne. Pääsen mukaan, jos haluan, ja saan jäädä kotiin jos haluan tai saan mennä kavereiden luokse tai omiin harrastuksiini. Alusta alkaen minusta tuntui seuroissa mukavalta. Kaikki olivat kuin yhtä perhettä. Tapasin siellä joitakin luokkakavereitani, joiden en tiennyt olevan kiinnostunut uskonasioista. Heihin sitten kiinnitin koulussakin enemmän huomiota, koska he olivat rauhallisia ja ystävällisiä, ja heidän katseensa oli hyvä. Minusta tuntui, että heillä oli Jumalan rauha.

Yhden luokkakaverin luokse pääsin eräänä lauantaina yökylään. Siellä oli vielä vähän köyhempää kuin meillä. Siellä oli iso perhe, minusta vanhempia ja nuorempia lapsia. Sunnuntai-iltana kun väki hankkiutui lähtemään seuroihin, nuoret halusivat laulaa minulle Siionin laulun 182:

https://www.youtube.com/watch?v=WdYs0_tjZ4g

Sanoin, että minäkin haluaisin lähteä seuroihin. Kaikki eivät mahtuneet parheen vanhaan autoon, mutta minut otettiin mukaan. Seurapuheesta en silloinkaan ymmärtänyt paljon mitään, mutta sen ymmärsin, että minäkin saan uskoa kaikki syntini anteeksi. Eihän puhuja edes voinut tietää, mitä syntejä olin tehnyt. Siitä huolimatta vain kaikki anteeksi niin kuin Jeesus armahti ryövärin ristillä.

Olen tavannut sosiaalityöntekijääni. Kerran hän esitti minulle lastenkotipaikkaa taikka toista perhettä, jossa minulla olisi paremmat oltavat eikä ahdas uskonnollisuuskaan olisi riesana. Sanoin, että minulla on täällä hyvä olla, enkä halua muuttaa mihinkään. Eikä ole mitään ahdasta uskonnollisuuttakaan, koska minun mielestäni mitään parempaa en voi saada kuin ehdoitta kaikki synnit anteeksi. Ei hän sittemmin ole puhunut siirrosta mitään.

Siionin lauluista pidän. Laulan, tanssin, riemuitsen ja olen iloinen ja nauran. Kun kerran tuli murhe, mihin joudun kunhan tulen täysi-ikäiseksi, perheeni sanoi, että minulla on aina koti heidän luonaan. Ja sitten seurapuheesta sattui korviini, että Jumala antaa meille jokaiselle oman määräosan, kaiken minkä tarvitsemme.

Mun kotini Taivaassa ihana on:
https://www.youtube.com/watch?v=LfoPlMWyp54

Herra Jeesus verellänsä maksoi syntivelkani:
https://www.youtube.com/watch?v=4BfTY1-qet4

Lue lisää

Täysin synnittömän elämänsä takia Vapahtaja kykeni sovittamaan jokaisen ihmisen synnit ja siten pelastamaan koko ihmiskunnan kuolemalta. Viimeisenä hetkenään Golgatan ristillä Jeesus sanoi: ”Se on täytetty” (Joh. 19:30).

iloinentytto kirjoitti:

Hei kaikille!

En minä tässä keskustelupalstalla halua kovinkaan yksityiskohtaisesti kertoa biologisen perheeni asioista. Jokainen voinee olettaa, että siellä on ollut vaikeuksia, koska eihän lapsia aivan vähin perustein oteta pois kotoa. Omille kirjeystävilleni voin kertoa jotakin.

Kaiken kaikkiaan minä olen saanut hyvän uuden kodin. Jo alusta alkaen minusta parasta oli, että täällä ei kukaan iltaisin ja viikonloppuisin örvellä juovuksissa. Huumeita ei perheessä ole nähty lainkaan.. Ruokaa on ollut riittävästi joka päivä. Kukaan ei ole väkivaltainen. Kukaan ei myöskään varasta mistään mitään. Kukaan ei koske minun tavaroihini.

Olen saanut oman huoneen ja sisaruksia. Kaikki kohtelevat minua ihmisenä, vaikka en menestykään koulussa niin hyvin kuin sisarukseni. Perhe hyväksyy minun mielipiteeni ja pitää normaalina, että toisinaan kiukuttelen. Perhe kuljettaa minua harrastuksiini, mm. kuvataidekerhoon, soittotunneille, tanssikursseille ja naisvoimistelijoihin. Kukaan perheessä ei ole sanonut, että tanssi olisi syntiä. Kysyin palstalla tanssin synnillisyydestä siksi, että jotkut koulukaverit ovat viitanneet tanssin synnillisyyteen. Hekin kuitenkin sanovat, että liikun kauniisti ja yksin osaan tanssia vauhdikkaammin kuin kukaan muu.

Perheeni kanssa olen monesti käynyt Jumalan lasten seuroissa. Ei minun ole pakko lähteä sinne. Pääsen mukaan, jos haluan, ja saan jäädä kotiin jos haluan tai saan mennä kavereiden luokse tai omiin harrastuksiini. Alusta alkaen minusta tuntui seuroissa mukavalta. Kaikki olivat kuin yhtä perhettä. Tapasin siellä joitakin luokkakavereitani, joiden en tiennyt olevan kiinnostunut uskonasioista. Heihin sitten kiinnitin koulussakin enemmän huomiota, koska he olivat rauhallisia ja ystävällisiä, ja heidän katseensa oli hyvä. Minusta tuntui, että heillä oli Jumalan rauha.

Yhden luokkakaverin luokse pääsin eräänä lauantaina yökylään. Siellä oli vielä vähän köyhempää kuin meillä. Siellä oli iso perhe, minusta vanhempia ja nuorempia lapsia. Sunnuntai-iltana kun väki hankkiutui lähtemään seuroihin, nuoret halusivat laulaa minulle Siionin laulun 182:

https://www.youtube.com/watch?v=WdYs0_tjZ4g

Sanoin, että minäkin haluaisin lähteä seuroihin. Kaikki eivät mahtuneet parheen vanhaan autoon, mutta minut otettiin mukaan. Seurapuheesta en silloinkaan ymmärtänyt paljon mitään, mutta sen ymmärsin, että minäkin saan uskoa kaikki syntini anteeksi. Eihän puhuja edes voinut tietää, mitä syntejä olin tehnyt. Siitä huolimatta vain kaikki anteeksi niin kuin Jeesus armahti ryövärin ristillä.

Olen tavannut sosiaalityöntekijääni. Kerran hän esitti minulle lastenkotipaikkaa taikka toista perhettä, jossa minulla olisi paremmat oltavat eikä ahdas uskonnollisuuskaan olisi riesana. Sanoin, että minulla on täällä hyvä olla, enkä halua muuttaa mihinkään. Eikä ole mitään ahdasta uskonnollisuuttakaan, koska minun mielestäni mitään parempaa en voi saada kuin ehdoitta kaikki synnit anteeksi. Ei hän sittemmin ole puhunut siirrosta mitään.

Siionin lauluista pidän. Laulan, tanssin, riemuitsen ja olen iloinen ja nauran. Kun kerran tuli murhe, mihin joudun kunhan tulen täysi-ikäiseksi, perheeni sanoi, että minulla on aina koti heidän luonaan. Ja sitten seurapuheesta sattui korviini, että Jumala antaa meille jokaiselle oman määräosan, kaiken minkä tarvitsemme.

Mun kotini Taivaassa ihana on:
https://www.youtube.com/watch?v=LfoPlMWyp54

Herra Jeesus verellänsä maksoi syntivelkani:
https://www.youtube.com/watch?v=4BfTY1-qet4

Lue lisää

joittaa:

"""
...koska minun mielestäni mitään parempaa en voi saada kuin ehdoitta kaikki synnit anteeksi
"""

Taivaan Jumala tietää, missä on vastaanottavaisia sydämiä, ja sinne hän lähettää lastensa kautta elävän sanan.

iloinentytto kirjoitti:

Hei kaikille!

En minä tässä keskustelupalstalla halua kovinkaan yksityiskohtaisesti kertoa biologisen perheeni asioista. Jokainen voinee olettaa, että siellä on ollut vaikeuksia, koska eihän lapsia aivan vähin perustein oteta pois kotoa. Omille kirjeystävilleni voin kertoa jotakin.

Kaiken kaikkiaan minä olen saanut hyvän uuden kodin. Jo alusta alkaen minusta parasta oli, että täällä ei kukaan iltaisin ja viikonloppuisin örvellä juovuksissa. Huumeita ei perheessä ole nähty lainkaan.. Ruokaa on ollut riittävästi joka päivä. Kukaan ei ole väkivaltainen. Kukaan ei myöskään varasta mistään mitään. Kukaan ei koske minun tavaroihini.

Olen saanut oman huoneen ja sisaruksia. Kaikki kohtelevat minua ihmisenä, vaikka en menestykään koulussa niin hyvin kuin sisarukseni. Perhe hyväksyy minun mielipiteeni ja pitää normaalina, että toisinaan kiukuttelen. Perhe kuljettaa minua harrastuksiini, mm. kuvataidekerhoon, soittotunneille, tanssikursseille ja naisvoimistelijoihin. Kukaan perheessä ei ole sanonut, että tanssi olisi syntiä. Kysyin palstalla tanssin synnillisyydestä siksi, että jotkut koulukaverit ovat viitanneet tanssin synnillisyyteen. Hekin kuitenkin sanovat, että liikun kauniisti ja yksin osaan tanssia vauhdikkaammin kuin kukaan muu.

Perheeni kanssa olen monesti käynyt Jumalan lasten seuroissa. Ei minun ole pakko lähteä sinne. Pääsen mukaan, jos haluan, ja saan jäädä kotiin jos haluan tai saan mennä kavereiden luokse tai omiin harrastuksiini. Alusta alkaen minusta tuntui seuroissa mukavalta. Kaikki olivat kuin yhtä perhettä. Tapasin siellä joitakin luokkakavereitani, joiden en tiennyt olevan kiinnostunut uskonasioista. Heihin sitten kiinnitin koulussakin enemmän huomiota, koska he olivat rauhallisia ja ystävällisiä, ja heidän katseensa oli hyvä. Minusta tuntui, että heillä oli Jumalan rauha.

Yhden luokkakaverin luokse pääsin eräänä lauantaina yökylään. Siellä oli vielä vähän köyhempää kuin meillä. Siellä oli iso perhe, minusta vanhempia ja nuorempia lapsia. Sunnuntai-iltana kun väki hankkiutui lähtemään seuroihin, nuoret halusivat laulaa minulle Siionin laulun 182:

https://www.youtube.com/watch?v=WdYs0_tjZ4g

Sanoin, että minäkin haluaisin lähteä seuroihin. Kaikki eivät mahtuneet parheen vanhaan autoon, mutta minut otettiin mukaan. Seurapuheesta en silloinkaan ymmärtänyt paljon mitään, mutta sen ymmärsin, että minäkin saan uskoa kaikki syntini anteeksi. Eihän puhuja edes voinut tietää, mitä syntejä olin tehnyt. Siitä huolimatta vain kaikki anteeksi niin kuin Jeesus armahti ryövärin ristillä.

Olen tavannut sosiaalityöntekijääni. Kerran hän esitti minulle lastenkotipaikkaa taikka toista perhettä, jossa minulla olisi paremmat oltavat eikä ahdas uskonnollisuuskaan olisi riesana. Sanoin, että minulla on täällä hyvä olla, enkä halua muuttaa mihinkään. Eikä ole mitään ahdasta uskonnollisuuttakaan, koska minun mielestäni mitään parempaa en voi saada kuin ehdoitta kaikki synnit anteeksi. Ei hän sittemmin ole puhunut siirrosta mitään.

Siionin lauluista pidän. Laulan, tanssin, riemuitsen ja olen iloinen ja nauran. Kun kerran tuli murhe, mihin joudun kunhan tulen täysi-ikäiseksi, perheeni sanoi, että minulla on aina koti heidän luonaan. Ja sitten seurapuheesta sattui korviini, että Jumala antaa meille jokaiselle oman määräosan, kaiken minkä tarvitsemme.

Mun kotini Taivaassa ihana on:
https://www.youtube.com/watch?v=LfoPlMWyp54

Herra Jeesus verellänsä maksoi syntivelkani:
https://www.youtube.com/watch?v=4BfTY1-qet4

Lue lisää

Vuoden 1948 Kristinopissa, joka on kulunut monen suomalaisen luterilaisen käsissä sanotaan kohdassa 68. Etsikkoaika seuraavasti: ”Ihmisen elämässä on aikoja, joina Jumala erityisesti vetää häntä puoleensa. Sellaista aikaa sanotaan etsikkoajaksi. Useimmiten Jumala kutsuu meitä jo nuoruudessa.”

7740 kirjoitti:

Ihan kiva oli kuulla ajatuksiasi.
En tiedä mitään blogeista ja miten niiden kanssa pärjäilee, tuli vaan mieleen, että olisi kiva lukea päiväkirjaasi blogista.
Olisiko se viisasta vai ei, sitä en tiedä.

Lue lisää

ja kenen päiväkirjaa tarkoitat

No kuule, kun en itsekään ole ikinä mitään blogia väsännyt, mutta ajattelin, että jos iloinentyttö haluaisi sellaisen tehdä, siis itselleen. Kertoa ajatuksistaan ja maailman menosta, päivien tapahtumista, iloista ja suruista. Se on yleensä kantaaottamista päivän tapahtumista, ehkä siksi vaatisi vanhempaa blogistia. Ja kun siinä on vastausmahdollisuus, niin voi saada kaikkea roskaa osakseen mielipiteistään.
Twitter (en sitäkään itse ole käyttänyt) olisi kevyempi vaihtoehto.
Ainut mitä itse käyttänyt on youtube (neutraali ollut), nämä ovat sellaisia sosiaalisia vuorovaikutuksia, kanssamäymistä.
Sano sinä mitä ajattelet ja oletko itse käyttänyt näitä?

aivopesua kun joku löytää Jumalan valtakunnan?

Onko_se kirjoitti:

aivopesua kun joku löytää Jumalan valtakunnan?

Uudestisyntynyt vai kasvatususkovainen?
”Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä”

Niinpä, kumpaan sinä kuulut? Olen miettinyt kumman kuppikunnan uskovainen itse olen. Haluaisin olla uudestisyntynyt, sanoohan Jeesus itse näin: ”Nikodemos kysyi: ’Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?’ Jeesus vastasi: ’Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle. Teidän täytyy syntyä uudesti.’” (Joh.3:4-7)

Pitääkö kaikkien ihmisten siis syntyä uudelleen Hengestä ja vedestä, että olisi niin kuin Paavali asian ilmaisee: ”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” (Gal.3:26-28)

Minut on kyllä lapsena kastettu ja näin näkyvällä tavalla otettu seurakunnan yhteyteen. Ei kuitenkaan täysivaltaiseksi jäseneksi, koska en päässyt ehtoollisen viettoon ennen rippikoulun käymistä. (Nykyisin taitavat lapset päästä vanhempiensa kanssa.) Vanhoillislestadiolaisuudessa uskotaan, että pieni vauva osaa uskoa ja on tämän vauvauskon kautta taivaskelpoinen. Minä olen aina ajatellut ja uskonut, että vauva kelpaa Jumalalle Jeesuksen lunastamana ja on pienenä taivaan taimena Jumalan tarhassa.

Vaikka miten pyörittelen tätä asiaa, päädyn siihen tulokseen, että olen kasvatususkovainen. Lapsuuteni koti oli hyvin vanhoillislestadiolainen – siis äitini, isäni ja isovanhempani sekä suurin osa suvustani. Kodissani pidettiin usein seuroja ja olen paljon istunut seurapenkissä pitkiä saarnoja kuunnellen. Lapsuuteni saarnamiehet saarnasivat yli tunnin, ja heidän puhetyylinsä oli monotoninen, laulava – tai sanoisinko nuotillinen. Se nukutti pientä kuulijaa.

Kiinnostuin varhain tutkimaan Raamatun kirjoituksia – oikeastaan heti lukemaan opittuani. Raamatusta löysin jännittäviä kertomuksia seitsemänpäisestä lohikäärmeestä, sodista ja uroteoista. Senkin, miten David linkosi kiven Goljatin otsaan tappaen näin hänet. Joskus kertomukset vähän pelottivat, mutta tiesin, että äiti ottaisi selkänsä taakse nukkumaan. Siinä äidin selän takana nukkuessa oli turvallista ja uni tuli ilman pelkoa lohikäärmeestä.

V.Ieras1 kirjoitti:

Uudestisyntynyt vai kasvatususkovainen?
”Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä”

Niinpä, kumpaan sinä kuulut? Olen miettinyt kumman kuppikunnan uskovainen itse olen. Haluaisin olla uudestisyntynyt, sanoohan Jeesus itse näin: ”Nikodemos kysyi: ’Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?’ Jeesus vastasi: ’Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle. Teidän täytyy syntyä uudesti.’” (Joh.3:4-7)

Pitääkö kaikkien ihmisten siis syntyä uudelleen Hengestä ja vedestä, että olisi niin kuin Paavali asian ilmaisee: ”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” (Gal.3:26-28)

Minut on kyllä lapsena kastettu ja näin näkyvällä tavalla otettu seurakunnan yhteyteen. Ei kuitenkaan täysivaltaiseksi jäseneksi, koska en päässyt ehtoollisen viettoon ennen rippikoulun käymistä. (Nykyisin taitavat lapset päästä vanhempiensa kanssa.) Vanhoillislestadiolaisuudessa uskotaan, että pieni vauva osaa uskoa ja on tämän vauvauskon kautta taivaskelpoinen. Minä olen aina ajatellut ja uskonut, että vauva kelpaa Jumalalle Jeesuksen lunastamana ja on pienenä taivaan taimena Jumalan tarhassa.

Vaikka miten pyörittelen tätä asiaa, päädyn siihen tulokseen, että olen kasvatususkovainen. Lapsuuteni koti oli hyvin vanhoillislestadiolainen – siis äitini, isäni ja isovanhempani sekä suurin osa suvustani. Kodissani pidettiin usein seuroja ja olen paljon istunut seurapenkissä pitkiä saarnoja kuunnellen. Lapsuuteni saarnamiehet saarnasivat yli tunnin, ja heidän puhetyylinsä oli monotoninen, laulava – tai sanoisinko nuotillinen. Se nukutti pientä kuulijaa.

Kiinnostuin varhain tutkimaan Raamatun kirjoituksia – oikeastaan heti lukemaan opittuani. Raamatusta löysin jännittäviä kertomuksia seitsemänpäisestä lohikäärmeestä, sodista ja uroteoista. Senkin, miten David linkosi kiven Goljatin otsaan tappaen näin hänet. Joskus kertomukset vähän pelottivat, mutta tiesin, että äiti ottaisi selkänsä taakse nukkumaan. Siinä äidin selän takana nukkuessa oli turvallista ja uni tuli ilman pelkoa lohikäärmeestä.

Lue lisää

Nuo lapsuuteni seuramuistot ja uskovat ovat turvaa tuovia muistoja. Kotini seuroihin saapui kaukaakin seuravieraita. He tiesivät, että heidät majoitetaan ja ruokitaan seuratalossa. Eikä kotiinpaluu olisi ollut mahdollinenkaan, koska seuramatkaa kertyi useille jalan kulkien kymmeniä kilometrejä. Tuo sodanjälkeinen aika oli monille, ellei sitten kaikille, puutteessa elämistä. Piti pärjätä ilman elämää helpottavia hyödykkeitä. Ruokaa oli, jos oli terveyttä tehdä raskasta työtä. Jumalan sanan nälkä sai ihmiset lähtemään kiireiden ja puutteellisten olojen keskeltä kuulemaan seuroihin, että parempaa on edessäpäin.

Hajaannus oli vanhoillislestadiolaisuuden keskuudessa hajottanut lauman kahtia, mutta omaa kotiani hajaannus ei juuri koskettanut. Isäni suku kävi hajaannuksen jälkeen vanhoillisten ja uusheränneitten seuroissa, mutta päätyivät vanhoillisiin pitäen tätä laumaa oikeana.
”Iloksi sekä Herralle että ihmisille”

Nuoresta Samuelista raamattu todistaa: ”Mutta nuori Samuel kasvoi ja oli iloksi sekä Herralle että ihmisille.” (1.Sam.2:26) Samuelin ajan ihmiset iloitsivat tuosta nuorukaisesta, joka kasvoi ollen iloksi sekä Herralle että ihmisille. Oliko Samuelkin kasvatususkovainen?

Varttuessani minunkin kiinnostukseni uskontoon vain lisääntyi. Tuli uusi hajaannus ns. pappiseriseura, mutta siitä emme me ruohonjuuritasolla juuri tienneet. Joissakin yhteyksissä kohtasin näitä uskontaistelijoita ja ihmettelin, miten suuri hengellinen viha heidän välillään vallitsi: kumpikin puoli halusi vain löytää toisessa syyn. Jumalan lasten sopua ja rauhaa ei kumpikaan puoli etsinyt. Vanhoillisten seurapuheissa tuo ero tuntui ja kuului: he kaikin tavoin yrittivät todistaa pappispuolen vääräoppisiksi. Koska kotiseudullani ei ollut pappisjoukon uskovia, tilanne painui unholaan ja seuroja jatkettiin entiseen tapaan.

V.Ieras2 kirjoitti:

Nuo lapsuuteni seuramuistot ja uskovat ovat turvaa tuovia muistoja. Kotini seuroihin saapui kaukaakin seuravieraita. He tiesivät, että heidät majoitetaan ja ruokitaan seuratalossa. Eikä kotiinpaluu olisi ollut mahdollinenkaan, koska seuramatkaa kertyi useille jalan kulkien kymmeniä kilometrejä. Tuo sodanjälkeinen aika oli monille, ellei sitten kaikille, puutteessa elämistä. Piti pärjätä ilman elämää helpottavia hyödykkeitä. Ruokaa oli, jos oli terveyttä tehdä raskasta työtä. Jumalan sanan nälkä sai ihmiset lähtemään kiireiden ja puutteellisten olojen keskeltä kuulemaan seuroihin, että parempaa on edessäpäin.

Hajaannus oli vanhoillislestadiolaisuuden keskuudessa hajottanut lauman kahtia, mutta omaa kotiani hajaannus ei juuri koskettanut. Isäni suku kävi hajaannuksen jälkeen vanhoillisten ja uusheränneitten seuroissa, mutta päätyivät vanhoillisiin pitäen tätä laumaa oikeana.
”Iloksi sekä Herralle että ihmisille”

Nuoresta Samuelista raamattu todistaa: ”Mutta nuori Samuel kasvoi ja oli iloksi sekä Herralle että ihmisille.” (1.Sam.2:26) Samuelin ajan ihmiset iloitsivat tuosta nuorukaisesta, joka kasvoi ollen iloksi sekä Herralle että ihmisille. Oliko Samuelkin kasvatususkovainen?

Varttuessani minunkin kiinnostukseni uskontoon vain lisääntyi. Tuli uusi hajaannus ns. pappiseriseura, mutta siitä emme me ruohonjuuritasolla juuri tienneet. Joissakin yhteyksissä kohtasin näitä uskontaistelijoita ja ihmettelin, miten suuri hengellinen viha heidän välillään vallitsi: kumpikin puoli halusi vain löytää toisessa syyn. Jumalan lasten sopua ja rauhaa ei kumpikaan puoli etsinyt. Vanhoillisten seurapuheissa tuo ero tuntui ja kuului: he kaikin tavoin yrittivät todistaa pappispuolen vääräoppisiksi. Koska kotiseudullani ei ollut pappisjoukon uskovia, tilanne painui unholaan ja seuroja jatkettiin entiseen tapaan.

Lue lisää

Perustin perheen ja nuorena perheen isänä minut valittiin ry:n johtokuntaan ja muihin luottamustoimiin, myös puhujaksi. Kaikkialla uskovien keskuudessa vallitsi rauha ja rakkaus. Sitten tietoomme kantautui hälyttäviä uutisia henkien taisteluista. Johtokuntaan saapui paimenkirjeitä, joissa kerrottiin, miten seurakunnassa tulee hoitaa niitä uskovia jotka omistavat TV:n. Lisäksi kirjeissä kerrottiin, että Tarvittaessa SRK:lta saisi hoitoapua.

Kodissani ei ollut TV-vastaanotinta. Nuhtelin johtokuntaa siitä, ettei kaikkia kohdeltu tasapuolisesti. Johtokunnan sukulaiset jätettiin nimittäin usein neuvomatta, mutta pieniä uskovia kurmuutettin pahoilla sanoilla. Minusta tällainen toiminta oli väärin. Johtokuntaa ei nuoren puhujan olisi pitänyt uskaltaa neuvoa. Johtokunta nimittäin kutsui suuren puhujan, H. Saaren, laittamaan minut ruotuun. Näin tapahtui. Saari haistoikin, että minussa oli väärä henki ja minut laitettiin puhekieltoon. Vanhempi paikallinen puhuja totesi, että he puolestaan olivat vuokseni menneet hempeyteen, koska olin heitä nuhdellut väärässä hengessä.
Sydämenuskossa

Olin koko ikäni kulkenut seuroissa ja kaikki ystäväni olivat vanhoillislestadiolaisia, myös vaimoni. Minulla ei siis ollut juuri muuta elämää: uskonto täytti koko elinpiirini. Kun sain tuomion väärässä hengessä olemisesta, en uskonut saamaani tuomiota oikeaksi. Tiesin kyllä, miten arvostettu saarnamies Saari oli, mutta en ollut koskaan pitänyt hänen kummallisia raamatuntulkintojaan oikeina. Koska alistuin vain näennäisesti johtokunnan kurinpidollisiin toimiin, se ei kelvannut, ja jouduin aina uusiin hoitoihin. Lopulta syntini pidätettiin. Samoin vaimoni ja äitini synnit eli jouduimme ulos uskonyhteisöstä.

Usko kuitenkin on säilynyt sydämissämme, vaikka uskoamme ovat monet pyrkineet horjuttamaan. Kun äitini kuoli, sain puhelinsoiton. Soittaja totesi, että äitini on joutunut helvettiin, koska ei ollut totellut seurakuntaa. Soittaja oli pieni yksinkertainen uskova, ja uskon hänen sanoneen vain, mitä isoimmat olivat kertoneet. Täytyy rukoilla, että Jumala armahtaisi kaikkia niitä uskovia, jotka ovat alkaneet tuomareiksi jakamalla Kristuksen laumaa.

Mitä mieltä sinä olet? Kumpi uskova olet: uudestisyntynyt vai kasvatususkovainen?

Miten käsität tämän Raamatun kohdan: ”On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumia?”(1.Piet.4:17)

Tuo kirjoitus on lainattu hulluinhuonelaisesta.

Lainattu kirjoitti:

Tuo kirjoitus on lainattu hulluinhuonelaisesta.

johtuu, että kaikki Jumalan valtakunnasta lähteneet ovat pewsiytyneet hullujenhuoneeseen?

Mistähän kirjoitti:

johtuu, että kaikki Jumalan valtakunnasta lähteneet ovat pewsiytyneet hullujenhuoneeseen?

sieltä joukolla.

Kun monet luopuvat uskostaan, Jumala kutsuu heidän tilalleen yhteyteensä toisia henkilöitä.

Mistähän kirjoitti:

johtuu, että kaikki Jumalan valtakunnasta lähteneet ovat pewsiytyneet hullujenhuoneeseen?

hulluja ovatkin kun ovat hylänneet taivasosansa. Oikeassa paikassa ovat melskaamassa keskenään.

Kai_ne_vähän kirjoitti:

hulluja ovatkin kun ovat hylänneet taivasosansa. Oikeassa paikassa ovat melskaamassa keskenään.

rakentelijat ja Jumalan valtakunnan nakertelijat...

Eriseuran kirjoitti:

rakentelijat ja Jumalan valtakunnan nakertelijat...

viestissä lueteltiin mm. kuolleita keskustelupalstoja ja otaksuttiin, että hullujenhuonekin (josta tässä ketjussa on tullut puhetta) tarpeettomana pian kuolee pois. Mitä sääntöjen vastaista tuollaisessa viestissä muka voisi olla? Suomi24:n "KESKUSTELE VAPAASTI AIHEESTA KUIN AIHEESTA" on siis pelkkä vitsi.