Helluntailaisten sosiaalisuus

Yritin jossain vaiheessa käydä kotipaikkakunnan helluntaiseurakunnassa. Todella sisäänlämpiävää porukkaa. Jos esim. yritin tervehtiä hymyillen vieressä istuvia, niin he miltei pomppasivat kauhusta metrin päähän. Annoin periksi.

Olen itse tottunut huomioimaan ihmisiä, jotka näyttävät seurakunnassa uusilta tai muutoin vähän orvoilta. Hienotunteisesti tietysti. Ei ihmisiä pidä myöskään pelästyttää utelemalla kaikenlaista heti ensi tapaamisella. Hymy ja tervehtiminen ei kuitenkaan mitään maksa. Mutta se on monille suomalaisille ylivoimaista.

Kristittyjen yhteyden pitäisi olla oleellinen osa seurakuntaa. Minulla ei ainakaan ole mitään käyttöä sellaisella seurakunnalle, josta se tuntuu puuttuvan.

Mielestäni on hienoa ja muita kunnioittavaa pitää sosiaalisuutensa aisoissa, antaa uuden tulokkaan rauhassa istua ja kuunnella, eikä kiinnittää häneen suurta huomiota.

Tulokas itse voi pari kertaa paikalla käytyään yrittää itse ottaa kontaktia.

Itse menisin kättelemään seurakunnassa puhuneita (en ilkeä nimittää "pastoreiksi") tai vaikka kuorolaulajaa. Yrittää katsoa henkilöä joka ei näytä kiireiseltä.

Hyviin tapoihin kuuluu, ettei keskeytä toisen keskustelua jonkun muun kanssa mutta voi seisoa ikäänkuin odottavan näköisenä vierellä.

Tosin tiedän helluntailaiset huonokäytöksisiksi, joten suuria ei kannata edes odottaa. Jos vihdoin olet onnistunut päässemään keskusteluun, jo heti joku kovaääninen kana tulee kiekuen kädet ylhäällä keskeyttämään ja alkaa nauraen puhumaan pastorille omiaan ja kääntyy niin että sinä jäät hänen selkänsä taa.

Itseäni sallin loukata ainoastaan yhden kerran, en anna toista tilaisuutta, poistun ovesta eikä minua siellä enää näy.
Minä en helluntaiseurakunnan ovista enää astu.

Mutta jos joku haluaa itsensä altistaa, oma on asiansa. Olen omalta osaltani varoittanut.

Niin, ajatellen tämän päivän ihmistä. Eikö yleisesti voi ajatella, miten ihmisellä on vaikeutunut kehitys kohdata toinen ihminen. Siis alueen kehityksestä on jo kysymys. Tämä silta toisen ihmisen luo on heikentynyt. Ihminen on etääntynyt ihmisestä,- mutta taas reagoi toiseen ihmiseen,- hänen olemassaoloon alitajisella tasolla. Psyykkinen,- stressitasoa nostattava tekijä.

Niin, suosittelen jokaiselle ihmiselle tutkimaan itseään ja aluetta mitkä asiat vaikuttavat / tuovat estoja toisen ihmisen kohtaamisessa ja erikoisesti yhteyden ottamisessa. Siis yhteyden aloittamisessa. Väitämpä, ettei tähän liity edes persoonallisuus ja siihen liittyvät asiat. Tai paremminkin kielteinen geneettisyys teetättää enemmän työtä. Niin, kuten moni tietääkin, niin itse olen geneettisestisesti syntynyt araksi - epävarmaksi- erittäin vaikea lähestyä toiseen ihmiseen / sillan puuttumisen johdosta. Tästä aikoinaan puhehäiriökin jne... Olin hiljainen erakko.

Tänä päivänä taas päinvastaisessa tilassa. Jos "joudun" istumaan tai läheisyyteen toisen ihmisen kanssa, nin jo 5min päästä keskustelu on "karannut" käsitä. Ihmisen sanatonta viestiä seuraamalla voi jopa havainoida ja ohjata tilannetta eli mikä asia ja alue on vastapuolta reagoittava / ilahduttava ja kiinnostava. Erittäin harvoin tapaan ihmisiä, joka ei halua puhua mistään.

Niin, kerran Joensuun kadulla näin ihmisen, joka oli liukastumassa ja vieressä vain totesin, miten liukas kadunkohta olikaan. Tästä juttu laajeni ja jatkui ja hänen lomailunsa Lappiin perheineen ja sairauksiinsa jne....
Tai miten sairaalan aulassa tapasin musliminaisen ja hänen vaatetuksestaan / naisen hunnusta , uskonnostaan keskustelimme tuntikausia.

Niin, tällä haluan vain kertoa ja todistaa, miten todella tämän päivän ihmisessä on eräänlaisia lukkoja / estoja toiseen ihmiseen yhteyden saamisessa. Pelkotiloista on kysymys ja siten etääntymisestä. Juuri tähän alueeseen liittyy ihmisen yksinöisyys- sen tunteminen ja kokeminen. Ihminen vieressä, mutta silti niiiiiiiiiiiiiiiiiiin kaukana.

Toinen,- vai oliko se jo kolmas on. Esim. ihmiset eivät tahallaan halua olla erillään toisistaan tai tahallaan eivät halua huomata kokouksissa toisiaan. Kyse on todella vaikuedesta - arkuudesta - kykenemättömyydestä jne.... Tosin, ihmisen asenteet ja koko ajatusmaailma mitä ihminen pitää sisällään vaikuttaa juuri näihin ongelmiin. Jos ajattelet ihmisistä pahansuopaisesti - siis yleensä, niin juuri nämä ajatukset tulevat kieleteisesti vastaan. Itse teet lukkoja ja esteitä lähestyä toista ihmistä.

Niin, ihmiselle on erittäin tärkeää,- jos haluaa iloita ja oata onellisuutta, niin ajatella ihmislajin edustajista ymmärtäväisesti,- ei pahansuopaisesti toteutuen; "Sitä saa mitä tilaa". Niin, koko ihmislajilla on sama ongelma liittyen ihmisen syntiin lankeemuksesta syntyvään turmeluksen tilaan.

Pakkoko siellä kirkossa on kenenkään tulla toisen viereen istumaan, eikö siellä saa olla aivan ite.
Jo pari vuosikymmentä sitten helluntaikirkossa pastori kätellessä kaikki sisääntulijat totesi, ettei kaikki halua, että otetttaisiin kontaktia. ts. aloittajalla on vain yksi visiönäärinen näköala, oma näköalan ajattelukanta.

Itselläni kun on "allergia" hajuvesiin jne. Menin kerran sinne "kirkkoon".
Ovella eräs pariskunta kovasti kätteli ja niin kävelivät sitten viereen istumaan, vaikka penkki oli muutoin tyhjärivinen. Aivan viereen.
Minulla oli suuret vaikeudet olla siellä kirkossa, kun pariskunnan vaimo "tuoksui" mielestään hyvälle, mutta minulle se oli kärsimyskokous. Tämä Vapaakirkon pariskunta ilmeisesti halusi osoittaa vieraanvaraisuutta.

Kerran menin luterilaisenkirkon joululaulutilaisuuteen. Menin vaimoni kanssa.
Yritin katsoa ajoissa sellaisen paikan, että varjeltuisin tuoksuilta.
No, viereeni istahti sellainen "ruusunlehti" - että tuumasin vaimolle, että vaihdetaan paikkaa. Vaihdoimme. Sitten joku aikaa - eteeni tuli tuon kirkon miestenpiirin vetäjä, ja partavesi - sitähän pitää käyttää.
Se kirkkosali, kun ei ollut iso - oli jo täyttymässä hyvin - eli muut penkkirivit oli täynnä ja itseni keuhkoissa tuntui, että on kivet- että en jaksa hengittää, niin jouduin poistumaan
eteiseen, odottamaan vaimoani, sen tilaisuuden jälkeen.
Eli allergisuus on myöhäistulemaa - mutta aivan Keskussairaalaa myöten todettu ongelma, että se minulla on.
Jopa junat - johon toimistoväki on menossa, en voi käyttää- on mentävä joko tunti ennen tai jälkeen.
Siis miksi tunkea viereen, jos vieraana tulen kirkkoonne. Asioissa on monta puolta, joku haluaa olla yksin.
Eli ennemmin jättäkää ne hajut pois - jos haluatte palvella kirkkoanne siitä, että sinne tullaan.

Muutimme puolitoista vuotta sitten tänne keski suomen paikkakunnalle.
Olen kuulunut vaimoni kanssa Helluntaiseurakuntaan useita vuosikymmeniä entisessä paikkakunnallani.
Mutta täällä emme ole saaneet minkäänlaista yhteyttä näihin hell. srk:n uskoviin. Olemme kyllä ihan normaaleja uskovia. Sosiaalisiakin ihan normaalisti.
Tilanne on niin kummastuttanut, ettemme ole vaihtaneet "papereita" vielä tämän paikkakunnan Helluntai seurakuntaan.
Ja olemme jopa miettineet takaisin muuttoa.
No, en soimaa tämän paikkakunnan seurakuntaa. Päinvastoin. Siunaan sydämmestäni.
Aika on vaikeaa missä elämme. Seurakunnan vastuuhenkilöt ovat monella tapaa kuormitettuja ja paineistettuja. Seurakunnan jäsenet ovat monenlaisten taistelujen ja elämän haasteiden keskellä. Hektisten ruuhkavuosien keskellä.
Joskus niistä lähtökohdista on vain vaikeaa ponnistaa totutusta.

Se 'piittaamattomuus' uusia helluntaiseurakuntaan tulijoita kohtaan johtuu tästä lauseesta: kun ei ole ennenkään tarvinnut tehdä.

Tätä lausetta hoetaan monissa asioissa niinkuin jotain mantraa. Asioissa, jotka vaatisivat seurakunnan kannanottoa ja paneutumista asiaan. Niinkuin esim. diakoninen lähimmäisen auttaminen. Kun joku pyytää apua johonkin asiaan, josta koituu seurakunnalle talodellisia kustannuksia, niin kyseisellä lauseella evätään tuo apu. Kun ei ole ennenkään..

Menin helluntaiseurakuntaan. Katselin ihmisiä ja nyökkäsin ja hymyikin. Joku hymyili takaisin, mutta yleensä ihmiset istuivat omien tuttujensa viereen. Jäin yksin.
Ajattelin että näinkö tämä taas menee.
Sitten tuli viereen vanha mummo. Hän oikein vaihtoi paikkaa, että pääsi viereeni. Hän kätteli ja hymyili ja toivotti tervetulleeksi.
Käsitin, että hän oli vähän erikoinen persoona, mutta minulle hän oli rukousvastaus!!!
Kiitos mummo! Toimit esimerkillisesti. Panit persoonasi peliin ja tulit.
Erotessamme olimme jo melkein ystäviä.

Niin, usein saattaa olla niinkin että minä tai joku muu saatan olla väsynyt, sairaskin tai muuten uuvahtanut arkeni pyörityksissä ja haluan vaan tulla kirkkooni lepäämään ja Jumalan Sanaa kuulemaan. Silloin en välttämättä huomaa ketään tai voin ajatella myös että toinenkin on tullut samoissa merkeissä. Kaikki eivät välttämättä ole sosiaalisiakaan vaikka uskovia olisivatkin. Ja joskus ihan ajattelematonkin saatan olla. Ja tyhmä ja näytän epäystävälliseltä. Toivon anteeksiantamusta ja siunaan sinua lähimmäiseni siitä huolimatta vaikka en sitä kovin ahkerasti näytäkään.

Olen jäänyt seurakunnan ulkopuolelle muuttojen yhteydessä. Helluntaiseurakunnassa, jossa nuorempana olin, oli ystäviä, mutta muualla niitä ei ole löytynyt. Kukaan ei pysähdy puheille, vaan kaikki innolla seurustelevat oman piirinsä kanssa. Siispä en ole vuosiin yrittänyt, enkä mene enää tilaisuuksiin, koska niissä tulee niin yksinäinen ja osaton olo. Etsin viihdykkeeni muualta.