Näin Martti Lutherin kerrotaan huudahtaneen, kun oma syntisyys ja epäusko piinasivat häntä.
Uskontojen, uskomusten ja ideologioiden lisääntyvä määrä kertoo jotakin siitä puutostaudista, mitä aikamme ihminen potee. Ihmisen peruskysymys kuuluu tänäänkin: mistä löydän armollisen Jumalan kun ihmiset ovat toisilleen niin armottomia. Onko tilanne nykyään vielä paljon pahempi kuin Lutherin aikoina? Mitä kirkko opettaa pelastuksesta kun koko maailma näyttää suurelta anetavaratalolta?
Luterilainen kastekäsitys tuli minulle tutuksi Lutherin Galatalaiskirjeen selityksen kautta kun luin sieltä: ”Niin monta kuin teitä on kastettu, te olette Kristukseen pukeutuneet”(Gal.3:27). Lutherin mukaan ihmisen omilla ratkaisuilla ja päätöksillä ns. itse valitulla vanhurskaudella ei ollut Jumalan edessä mitään arvoa vaan parannus ja Jeesuksen vastaanottaminen merkitsevät palaamista kasteessa tapahtuneeseen uudestisyntymiseen.
Kristinuskossa Jumala toimii aina ensin. Niinpä kristinoppimme mukaan Jumala lahjoittaa ihmiselle pyhässä kasteessa syntien anteeksisaamisen, Pyhän Hengen ja uudestisyntymisen (Katekismus ss.84-89). Luterilaiselle kasteen uusiminen ja muu sen vähättely ovat syntiä Pyhää Henkeä vastaan ja Jumalan pelastustyön pilkkaamista. Tämä ei edellytä kuitenkaan niiden uskonnollisten liikkeiden tuomitsemista joilla jo itse kasteen merkityskin on aivan erilainen kuin luterilaisilla.
Ihminen voi omistaa armon ja ottaa Jeesuksen vastaan henkilökohtaiseksi vapahtajakseen pyhässä kasteessa tai paremmin sanottuna Jeesus ottaa vastaan silloin ihmisen. Lapsikaste kuvaa parhaimmillaan sitä totaalisen rakkauden läpimurtoa minkä Jumala tekee. Sakramenteissa Jumalan armo on sidottu fyysiseen aineeseen: kasteessa veteen ja ehtoollisessa leipään ja viiniin. Kristinusko onkin inkarnaatio-uskoa eli hengen tulemista fyysisesti havaittavaksi realiteetiksi. Luterilainen kristillisyys näyttää parhaimmat puolensa juuri siinä että se kertoo Jumalasta, jonka rakkautta ei tarvitse ansaita ja inkarnaatio on viime kädessä sitä ettei armoa saada ylhäältä vaan koettavana, inhimillisenä todellisuutena alhaalta maan päältä. Pyhä Henki tulee todeksi rakkaudessa, jos me ihmiset osoitamme sitä toisillemme.
Uskontojen, uskomusten ja ideologioiden lisääntyvä määrä kertoo jotakin siitä puutostaudista, mitä aikamme ihminen potee. Ihmisen peruskysymys kuuluu tänäänkin: mistä löydän armollisen Jumalan kun ihmiset ovat toisilleen niin armottomia. Onko tilanne nykyään vielä paljon pahempi kuin Lutherin aikoina? Mitä kirkko opettaa pelastuksesta kun koko maailma näyttää suurelta anetavaratalolta?
Luterilainen kastekäsitys tuli minulle tutuksi Lutherin Galatalaiskirjeen selityksen kautta kun luin sieltä: ”Niin monta kuin teitä on kastettu, te olette Kristukseen pukeutuneet”(Gal.3:27). Lutherin mukaan ihmisen omilla ratkaisuilla ja päätöksillä ns. itse valitulla vanhurskaudella ei ollut Jumalan edessä mitään arvoa vaan parannus ja Jeesuksen vastaanottaminen merkitsevät palaamista kasteessa tapahtuneeseen uudestisyntymiseen.
Kristinuskossa Jumala toimii aina ensin. Niinpä kristinoppimme mukaan Jumala lahjoittaa ihmiselle pyhässä kasteessa syntien anteeksisaamisen, Pyhän Hengen ja uudestisyntymisen (Katekismus ss.84-89). Luterilaiselle kasteen uusiminen ja muu sen vähättely ovat syntiä Pyhää Henkeä vastaan ja Jumalan pelastustyön pilkkaamista. Tämä ei edellytä kuitenkaan niiden uskonnollisten liikkeiden tuomitsemista joilla jo itse kasteen merkityskin on aivan erilainen kuin luterilaisilla.
Ihminen voi omistaa armon ja ottaa Jeesuksen vastaan henkilökohtaiseksi vapahtajakseen pyhässä kasteessa tai paremmin sanottuna Jeesus ottaa vastaan silloin ihmisen. Lapsikaste kuvaa parhaimmillaan sitä totaalisen rakkauden läpimurtoa minkä Jumala tekee. Sakramenteissa Jumalan armo on sidottu fyysiseen aineeseen: kasteessa veteen ja ehtoollisessa leipään ja viiniin. Kristinusko onkin inkarnaatio-uskoa eli hengen tulemista fyysisesti havaittavaksi realiteetiksi. Luterilainen kristillisyys näyttää parhaimmat puolensa juuri siinä että se kertoo Jumalasta, jonka rakkautta ei tarvitse ansaita ja inkarnaatio on viime kädessä sitä ettei armoa saada ylhäältä vaan koettavana, inhimillisenä todellisuutena alhaalta maan päältä. Pyhä Henki tulee todeksi rakkaudessa, jos me ihmiset osoitamme sitä toisillemme.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En ole perehtynyt luterilaiseen katsekäsitykseen, mutta minun tietääkseni siellä on ajatus, että "kaste kantaa ja ehtoollinen evästää". Luterilaisella kirkolla on vain kaksi sakramentti, jotka Jeesus asetti. Sen katseen on katsottu kuuluvan jo pienille lapsille, joilla hän liitetään osaksi seurakuntaan. Minun vähäisten tietojen perusteella se, että on katsettu ei Lutherille merkitse sitä, että on pelastuva. Myöskään se uskovaisten aikuuskatse ei merkitse pelastumista, sillä Lutherin mukaan pelastuu yksin armosta uskon kautta. Kasteella ei Lutherilla ole suurta merkitystä vaan se on merkki siitä, että pieni lapsi on otettu osaksi Lutherin perustamaa katolisesta kirkosta eronnutta protestanttista uskoa.
"Kaste sylilapsia kastavissa kristillisissä yhteisöissä
Sylilasten kastamista perustellaan muun muassa sillä, ettei kastekäsky "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää" rajaa aivan pieniä lapsiakaan ulkopuolelle sekä sillä, että apostolit kastoivat ihmisiä perhekunnittain sekä sillä, että kastaminen tuli ympärileikkaamisen tilalle.
Katolisuudessa, ortodoksisuudessa, luterilaisuudessa, anglikaanisuudessa, kalvinismissa ja metodismissa kaste on armon välittävä salaisuus eli sakramentti. Nämä kirkot tunnustavat toistensa kasteen päteväksi, eikä toisessa kirkossa kastettua kasteta uudelleen, jos hän vaihtaa tunnustuskuntaa. Oikeina ja pätevinä pidetään kaikkia muitakin kristillisiä kasteita paitsi niitä, jotka on toimitettu kristillisen kasteen jo saaneelle henkilölle. Näin ollen näissä suunnissa ei kasteta ketään kristillisen kasteen jo saanutta.
Kasteessa ihmisen katsotaan tulevan osalliseksi Jumalan armosta ja hän saa sen omakseen. Ihmisen uskon tehtävänä on ottaa tämä pelastuksen lahja vastaan. Nikaian uskontunnustuksen mukaan kristityt uskovat "yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi". Näin ollen kasteen katsotaan välittävän anteeksiannon eli pelastuksen[41]. Epäuskoista kaste ei kuitenkaan hyödytä, sillä epäuskoinen joutuu kadotukseen.[27] Paavalin ajatusta seuraten kasteen ajatellaan liittävän ihmisen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen[42], antavan yhteyden Kristuksen ikuiseen elämään ja välittävän uskovaan ihmiseen Pyhän Hengen [43].
Kasteen toimittaminen on periaatteessa vain papin tehtävä, mutta myös muu kristitty voi toimittaa luterilaisuudessa hätäkasteen, jos pappia ei ole saatavilla. Tällöin pappi tavallisesti jälkikäteen toimittaa kasteen vahvistamisen, uusimatta kuitenkaan itse hätäkastetta, mikä katsotaan päteväksi. Yleisen käsityksen mukaan hätäkasteen suorittajan tulee olla itse kristitty.[44]
Lapsikaste suoritetaan nykyään yleensä valelemalla lapsen pää vedellä, mutta aiemmin sylivauvatkin kastettiin — ks. esim. Lutherin Iso katekismus — upottamalla. Tästä syystä vanhojen kirkkorakennusten kastemaljat ovat hyvin suuria. Myös aikuiskaste voidaan suorittaa valelemalla. Upostuskaste on edelleen käytössä esimerkiksi ortodoksikirkossa. Hyvin vanhan kristillisen tavan mukaan kristitty otti uuden kasteessa saamansa elämän merkiksi uuden nimen kasteessa, mistä johtuen vauvallekin alettiin antaa nimi lapsikasteen yhteydessä. Ortodoksit kastavat lapset upottamalla, mikäli mahdollista.[45]
Kaste toimitetaan usein kirkossa, mutta voidaan toimittaa myös muualla. Toisin kuin monissa muissa maissa, Suomessa lapsikaste toimitetaan usein kastettavan kotona. Toisinaan on kirkon yhteydessä erityinen kastekappeli. Lapsen kastetilaisuuden yhteydessä vietetään tavallisesti perhejuhlaa, jota sanotaan ristiäisiksi. "
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaste
Luther on Galatalaiskirjeen selityksessään kasteesta täysin väärässä. Katsotaan mitä Raamattu sanoo asiasta.
Gal 3:27 For as many of you as have been baptized into Christ have put on Christ.
(Käännös) Sillä niin monet teistä on kastettu KristukSEEN olette laittaneet päällenne Kristuksen.
Kysymys on mikä on tämä kaste, joka sai tämän Kristukseen laittamisen aikaan. Lutherin mukaan se oli lastenpirskottelu, mutta emme kysy asiaa Lutherilta, vaan Raamatulta, sillä Raamattua tulee selittää Raamatulla itsellään, ei sillä mikä sopi Lutherin käsityksiin asioista.
1 Cor 12:13 For by one Spirit are we all baptized into one body, whether we be Jews or Gentiles, whether we be bond or free; and have been all made to drink into one Spirit.
(Käännös) Sillä yhdellä Hengellä olemme kaikki (kaikki tarkoittaa kaikkia niitä jotka ovat uskoneet evankeliumin pelastukSEKSEEN) kastetut yhteen kehoon...............
Raamatun itsensä selittäessä aiheita jotka se tuo esille, näemme, että vesikaste ei ole se asia josta Paavali puhui Galatalaiskirjeessä Kristukseen kastajana, sillä ensimmäinen Korinttolaiskirje kertoo meille, että vesikaste ei liitä ihmistä KristukSEEN. Näemme tekstistä, että kaste joka liittää ihmisen Kristukseen on Pyhän Hengen toimittama kaste ja tämä kaste ei tapahdu ihmisen lotratessa veden kanssa vaan se tapahtuu kun ihminen uskoo evankeliumin ja pelastuu.
Tämän tähden Paavali voi myös sanoa, että häntä EI LÄHETETTY KASTAMAAN vaan saarnamaan evankeliumia (1 Kor 1:17). Kukaan ei olisi estänyt Paavalia pirskottelemasta vaikka vauvoja (mitä hän ei koskaan tehnyt), mutta Raamattu kertoo, että häntä estettiin kyllä PUHUMASTA, että he (kuulijat) voisivat pelastua (1 Tes 2:16). Evankeliumi joka pelastaa täydellisesti onkin siis sanoissa. Ja tämän Evankeliumin sisältö määritellään 1 Kor 15:3,4 jossa nähdään, että evankeliumi muodostuu vain siitä mitä Jeesus Kristus teki. Evankeliumi ei siis muodostu Jeesuksen ansioista plus ihmisen tekemästä kasteesta tai jostain muusta teosta. Evankeliumi on vain ja ainoastaan se mitä Jeesus Kristus teki yksin 2000 vuotta sitten.
Näin voidaan sanoa, että ainoa asia mitä Jumala haluaa nähdä ihmisen pelastuksena on se mitä Jeesus Kristus yksin ansaitsi kuolemalla syntien edestä, hautaamisellaan ja ylösnousemuksellaan. Pelastuakseen ihminen tarvitsee vain tuon Jeesuksen ansion, eikä hän voi saada sitä ajattelemalla, että papin tekemä rituaali kuten lasten pirskotteleminen on liittänyt hänet jo Jeesukseen. Sitä se ei ole tehnyt eikä koskaan voi tehdä, riippumatta siitä mitä Luther tai kukaan muu on sanonut asiasta. Ihminen saa tuon Jeesuksen ansion pelastuksekseen vain uskomalla evankeliumin.
Kun ihminen siis uskoo evankeliumin, (kuultuaan sen) ja haluaa Jumalan pelastavan itsensä vain Jeesuksen ansioihin perustuen, on tuo se hetki jolloin Pyhä Henki kastaa uskoneen ihmisen osaksi Kristuksen kehoa ja ihminen pelastuu. Mikään pirskottelu, valelu tai veteen upottaminen ennen tai jälkeen uskomisen ei voi liittää ihmistä Kristuksen kehoon tai saada aikaiseksi mitään millä olisi mitään merkitystä ihmisen pelastumisen kanssa. Raamatun lupaus onkin, kuka ikinä huutaa Herran nimeä pelastuu, eikä se tarkoita, kuka ikinä huutaa ja on kastettu tai menee kasteelle sen jälkeen voi mahdollisesti pelastua.
Raamatun valossa onkin selvää, että Luther eksyi tässä asiassa. Hänen ongelmansa oli se, että hän lähti selittelemään Raamatun mainitsemia asioita (kuten pelastusta) ilman Raamattua ja hän teki sen, koska hänellä oli motiivi saada ihmisten kastekipot osaksi pelastusta. Tämä on varmasti myös syy siihen miksi niin moni Lutherin seuraaja ei pitäydy Raamatussa pelastusta tai kastetta käsiteltäessä. He kuten niin moni muukin piiloutuvat mieluummin Lutherin tai muun heille kelpaavan henkilön selittelyjen taakse ja puhuvat katekismuksista ja vaikka Lutherin kommentaareista tienä pelastukseen ja sen ymmärtämiseen. Ne eivät ole kuitenkaan Jumalan sanaa eivätkä ne voi tehdä valheellisista ja vääristä selittelyistä totuutta. On hyvä muistaa, että Raamattu sanoo, mikään valhe ei ole totuudesta (1 Joh 2:21).
Olet ite aika eksyksissä. Ei ole erikseen Pyhän Hengen kasteta ja vesikastetta vaan ne ovat yleensä yksi ja sama kaste. Vesikastehan suoritetaan myös Pyhän Hengen nimeen, eli kertoo että myös Pyhä Henki on suunä kastajana. Luther oli tuossa asiassa ihan oikeassa, kaste liittää meidät Kristukseen ja kasteita on vain yksi ja se yksi kate pelastaa ja liittää Kristuksen kuolemaan ja ykösnousemukseen. Muita kasteita ei tarvita, vaan meilllä on yksi kaste, Ef. 4:5.
Se on ihan se ja sama mitä kasteenuusijat selittävät, Raamatun mukaan pelastukseen kuuluvat sekä usko että kaste. Noilla kasteenuusijoilla on se ongelma, että he eivät selitä Raamattua Raamatulla vaan omilla keksinnöillään, jotka ovat vieraita alkuseurakunnalle ja alkukristityille. Koko tuo pitkä selitys lähtee siitä väärästä olettamasta että kasteita olisi useampia, mutta Raamatun mukaan näin ei ole.
Vauvakaste on Perkeleestä.
uudestikaste on perkeleestä
Valitettavasti tuo alkaa aloitusviestin asia olla aika kaukana Jeesuksen opetuksesta. Jos olet Jeesuksen opetuslapsi, suosittelen pysymään Jeesuksen opetuksessa.
"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
Joh. 8:31-32