Totuus sivareista
Sivareiden painojakauma on normaalijakauman vastakohta; sivarit ovat joko äärimmäisen ylipainoisia tai hyvin laihoja.
Läskipersesivarit ovat äitsykän pikku pleikkaripoikia, jotka ovat taantuneet pysyvästi lapsen tasolle. Yhteiskunnan elättejä ja loisia, jotka eivät koskaan kykene jättämään lapsuudenkotiaan. Lopulta näistä tulee ikityöttömiä vähäpoikia, jotka kuolevat tukkeutuneihin verisuoniinsa 50-60 vuotiaina.
Laihat sivarit ovat yleensä narkkareita ja epämääräisiä "aktivisteja." Nämä ovat lapsuuden sijasta jämähtäneet ikuiseen teini-ikään. Narkkaaminen on yleensä tuhonnut kaiken itsenäisen ajattelun ja tämä porukka riehuu kaduilla piripäissään kivittämässä ikkunoita "aatteen" nimissä. Mikä tämä aate onkaan, sitä ei kukaan porukasta tiedä, kunhan vain saa riehua. Välillä ryhmäytyvät jonkun karismaattisemman johtajan ympärille ja syntyy anarkomarkolaumoja ja joskus jopa terrorijärjestöjä. Nämä tottelevat sokeasti ryhmänsä johtajan harhaisia käskyjä ja ovat täysin auktoriteettiuskovaisia, varsin ironista.
Läskipersesivarit ovat äitsykän pikku pleikkaripoikia, jotka ovat taantuneet pysyvästi lapsen tasolle. Yhteiskunnan elättejä ja loisia, jotka eivät koskaan kykene jättämään lapsuudenkotiaan. Lopulta näistä tulee ikityöttömiä vähäpoikia, jotka kuolevat tukkeutuneihin verisuoniinsa 50-60 vuotiaina.
Laihat sivarit ovat yleensä narkkareita ja epämääräisiä "aktivisteja." Nämä ovat lapsuuden sijasta jämähtäneet ikuiseen teini-ikään. Narkkaaminen on yleensä tuhonnut kaiken itsenäisen ajattelun ja tämä porukka riehuu kaduilla piripäissään kivittämässä ikkunoita "aatteen" nimissä. Mikä tämä aate onkaan, sitä ei kukaan porukasta tiedä, kunhan vain saa riehua. Välillä ryhmäytyvät jonkun karismaattisemman johtajan ympärille ja syntyy anarkomarkolaumoja ja joskus jopa terrorijärjestöjä. Nämä tottelevat sokeasti ryhmänsä johtajan harhaisia käskyjä ja ovat täysin auktoriteettiuskovaisia, varsin ironista.
Sivarina pumppasin yhden inttijätkän muijaa koko sen intin 362vrk ajan...eikä jätkä tiennyt mitään! Jätin muijaan herpeksen ja se levitti sen siihen inttihomoon!
Luulisi ettet tuollaisia taistelutovereita kaipaisikaan selustaasi turvaamaan sotatilanteessa? Ihmettelen katkeraa teksin sävyä. Jospa armeija ei ollut aloittajankaan "juttu" :)
Ei sivari pääse Kriisin ajasta kuin koira veräjästä..Sivarit joutuu miinan polkioiksi,tamppaamaan miinoja..siinä hommassa lihava Sivari on tehokkaampi kuin laiha!
Mitäs se kirkkoon kuuluva kurkkusalaatti apina nukke täällä riehuu??
Mittani on 185cm, 85kg, joten taidan ihan normaali olla kooltani suhteessa ikääni. Haluatko vielä hauiksen ympärysmitan?!
" Lopulta näistä tulee ikityöttömiä vähäpoikia, jotka kuolevat tukkeutuneihin verisuoniinsa 50-60 vuotiaina."
Isäni oli armeijan käynyt ylimatruusi ja kuoli 47-vuotiaana eikä varmaan 30 vuoden iän jälkeen ollut missään töissä. Oli tyynivaltamerellä komennuksella nuorempana. Koulutti itseään konepäälliköksi, mutta koulut siltä keskeytyi...syynä varmaankin viina. Kuolinsyy alkoholimaksakirroosi.
Isäpuoleni oli nuorempana työskennellyt vääpelinä Puolustusvoimissa. Siviilikoulutukseltaan hän oli merkonomi. Hän kuoli 68-vuotiaana ALS-tautiin.
Myöskään yksikään armeijan käynyt ei ole selviytynyt täältä hengissä!
Itse en ole koskaan sairastanut mitään ja minut on todettu viimeisimmissä terveydentarkastuksessa täysin terveeksi. Alkoholin suhteen olen absolutisti ja tupakkaa, huumeita tai lääkeitä en käytä. En hyväksy työnvälttelyä ja olenkin yli 10 vuotta ollut työelämässä jolloin viimeksi saattoi olla muutama kuukausi työttömyyttä, kuten suurella osalla on ollut oli sitten käynyt armeijan tai ei.
Jos mulla on 300 e/kk kertynyt eläkettä kun katsoo eläkeotetta niin käsittääkseni aika hyvin olen töitä tähän mennessä ikääni tehnyt. Paljonko työeläkettä on kertynyt teillä armeijan_jälkeen_ei_ missään_töissä.
Miksi olette kateellisia sivareille, joilla on elämässä kaikki hyvin?! Oliko varusmiespalvelus teille jokin ylipääsemätön pakote ja itse ette sitä olisi halunnut suorittaa?!
Kiukuttelette kunnei sivarit ole teidän armeijaintoilijoiden stereotypioidenne mukaisia?!
Isäni oli armeijan käynyt ylimatruusi ja kuoli 47-vuotiaana eikä varmaan 30 vuoden iän jälkeen ollut missään töissä. Oli tyynivaltamerellä komennuksella nuorempana. Koulutti itseään konepäälliköksi, mutta koulut siltä keskeytyi...syynä varmaankin viina. Kuolinsyy alkoholimaksakirroosi.
Isäpuoleni oli nuorempana työskennellyt vääpelinä Puolustusvoimissa. Siviilikoulutukseltaan hän oli merkonomi. Hän kuoli 68-vuotiaana ALS-tautiin.
Myöskään yksikään armeijan käynyt ei ole selviytynyt täältä hengissä!
Itse en ole koskaan sairastanut mitään ja minut on todettu viimeisimmissä terveydentarkastuksessa täysin terveeksi. Alkoholin suhteen olen absolutisti ja tupakkaa, huumeita tai lääkeitä en käytä. En hyväksy työnvälttelyä ja olenkin yli 10 vuotta ollut työelämässä jolloin viimeksi saattoi olla muutama kuukausi työttömyyttä, kuten suurella osalla on ollut oli sitten käynyt armeijan tai ei.
Jos mulla on 300 e/kk kertynyt eläkettä kun katsoo eläkeotetta niin käsittääkseni aika hyvin olen töitä tähän mennessä ikääni tehnyt. Paljonko työeläkettä on kertynyt teillä armeijan_jälkeen_ei_ missään_töissä.
Miksi olette kateellisia sivareille, joilla on elämässä kaikki hyvin?! Oliko varusmiespalvelus teille jokin ylipääsemätön pakote ja itse ette sitä olisi halunnut suorittaa?!
Kiukuttelette kunnei sivarit ole teidän armeijaintoilijoiden stereotypioidenne mukaisia?!
2 VASTAUSTA:
Täytyy rehellisesti tunnustaa etten itse uskaltanut jättää armeijaa väliin, kun yhteiskunnan ja suvun antama paine voitti oman heikon itsetunnon.
Lapsuudesta asti olin seurustellut tyttö ystäväni kehoitti sivariin, että voitaisiin olla yhdessä... No erohan siinä lopulta tuli ja vieläkin kaipaan häntä. :/
Lapsuudesta asti olin seurustellut tyttö ystäväni kehoitti sivariin, että voitaisiin olla yhdessä... No erohan siinä lopulta tuli ja vieläkin kaipaan häntä. :/
körmymies kirjoitti: Täytyy rehellisesti tunnustaa etten itse uskaltanut jättää armeijaa väliin, kun yhteiskunnan ja suvun antama paine voitti oman heikon itsetunnon.
Lapsuudesta asti olin seurustellut tyttö ystäväni kehoitti sivariin, että voitaisiin olla yhdessä... No erohan siinä lopulta tuli ja vieläkin kaipaan häntä. :/
No silloin on paras unohtaa ne sukulaiset jotka painostavat. Yhteiskunta ei painosta armeijaan vaan se painostus tulee niiltä samoilta ihmisiltä, jotka ovat niitä sukulaisia.
Se ettei mies saa työtä käytyään sivarin on täyttä paskapuhetta. Sellaista väittävät vaan ne jotka eivät halua tuntea varmaan muutenkaan yhtäkään sivaria ja sivari kuuluu heistä pohjasakkaan vaikka he itse sinne kuuluvat. Näillä ihmisillä ei taida olla myöskään mitään parempaa tekemistä ja ainoa koulutus jonka he ovat saaneet on varmaan armeija (joka ei ole edes mikään koulutus tai ansio). Olen suurimmaksi osaksi aina päässyt töihin silloin kun olen laittanut ansioluetteloon siviilipalvelus (se on enemmistölle työnantajalle työkokemus) ja tärkeintä työnantajalle on se että sellainen on käyty eikä varusmies- tai siviilipalvelus ole enää edessä palkkaessasi sinut. Enemmistö työnantajista kiinnittää huomiota ihan muihin asioihin. Armeijan käynyt ei pääse töihin, jollei ole minkänlaista siviilikoulutusta. Ehkä korkeintaan siivoojaksi. Ne työnantajat ovat yleensä ollut vanhempia ajattelemattomia äijiä ja kuuluneet vähemmistöön, jotka eivät ole hyväksyneet siviiliaplvelusta haastattelutilanteessa ja niitä on ollut vain pari hassua. Ei heillä tosin ollut alunperinkään aukiolevaa paikkaakaan ja se sanottiin minulle ennen työhaastatteluun jonne olin tullut entisen työnantajani kautta joka suositteli minua. Silloin kannattaa kysyä jotakin että mihin työpaikalla tarvitaan maanpuolustusta tai taistelutaitoja.
Monet siviilipalveluksen käyneet ovat korkeasti koulutettuja. Nykypäivänä se ei ratkaise mitään jos on 2 insinööriä ja toinen on armeijan käynyt ja toinen on sivarin käynyt. Koulutus ja työkokemukset ratkaisevat ja niille pitää se arvo antaa kuin joihinkin lillukan varsiin. Se kyllä ratkaisee silloin paljon kun millaisen ensivaikutelman antaa. Olen hämmentänyt kerran "teitittelyjeni" kautta erään haastattelun ja oli ällikällä lyöty kun kerroin siviilipalveluksestani. Haastattelija oli jopa kiinnostunut kysymään siitä lisää ja missä olen palvellut. Pääsin silloin jopa töihin ja sille haastattelija antoi arvoa kun olen toiminut vanhainkodin autonkuljettajana kuljettaen vanhuksia pyörätuoleissa ja työ oli paikotellen aikataulutettua. Hänen mukaan monelle yhtä nuorelle olisi tullut paskat housuun!
Se ettei mies saa työtä käytyään sivarin on täyttä paskapuhetta. Sellaista väittävät vaan ne jotka eivät halua tuntea varmaan muutenkaan yhtäkään sivaria ja sivari kuuluu heistä pohjasakkaan vaikka he itse sinne kuuluvat. Näillä ihmisillä ei taida olla myöskään mitään parempaa tekemistä ja ainoa koulutus jonka he ovat saaneet on varmaan armeija (joka ei ole edes mikään koulutus tai ansio). Olen suurimmaksi osaksi aina päässyt töihin silloin kun olen laittanut ansioluetteloon siviilipalvelus (se on enemmistölle työnantajalle työkokemus) ja tärkeintä työnantajalle on se että sellainen on käyty eikä varusmies- tai siviilipalvelus ole enää edessä palkkaessasi sinut. Enemmistö työnantajista kiinnittää huomiota ihan muihin asioihin. Armeijan käynyt ei pääse töihin, jollei ole minkänlaista siviilikoulutusta. Ehkä korkeintaan siivoojaksi. Ne työnantajat ovat yleensä ollut vanhempia ajattelemattomia äijiä ja kuuluneet vähemmistöön, jotka eivät ole hyväksyneet siviiliaplvelusta haastattelutilanteessa ja niitä on ollut vain pari hassua. Ei heillä tosin ollut alunperinkään aukiolevaa paikkaakaan ja se sanottiin minulle ennen työhaastatteluun jonne olin tullut entisen työnantajani kautta joka suositteli minua. Silloin kannattaa kysyä jotakin että mihin työpaikalla tarvitaan maanpuolustusta tai taistelutaitoja.
Monet siviilipalveluksen käyneet ovat korkeasti koulutettuja. Nykypäivänä se ei ratkaise mitään jos on 2 insinööriä ja toinen on armeijan käynyt ja toinen on sivarin käynyt. Koulutus ja työkokemukset ratkaisevat ja niille pitää se arvo antaa kuin joihinkin lillukan varsiin. Se kyllä ratkaisee silloin paljon kun millaisen ensivaikutelman antaa. Olen hämmentänyt kerran "teitittelyjeni" kautta erään haastattelun ja oli ällikällä lyöty kun kerroin siviilipalveluksestani. Haastattelija oli jopa kiinnostunut kysymään siitä lisää ja missä olen palvellut. Pääsin silloin jopa töihin ja sille haastattelija antoi arvoa kun olen toiminut vanhainkodin autonkuljettajana kuljettaen vanhuksia pyörätuoleissa ja työ oli paikotellen aikataulutettua. Hänen mukaan monelle yhtä nuorelle olisi tullut paskat housuun!
Parannamme palvelua
