Miten suhtautua joulunviettäjiin

Jeesuksen opetuslasten ei tule syyllistää toinen toisiansa joulun viettämisestä tai viettämättömyydestä, vaan yhdessä etsiä sitä mikä on Jumalan tahto ja toimia sen mukaan mihin asti on uskossaan saanut kasvaa Jumalan armosta. Jouluun liittyy vahvat tunnesiteet sekä perinteet ja sen tähden se on vaikea asia monille, vaikka tietäisi joulusta totuuden. Siksi meidän tulee antaa toinen toisillemme aikaa rohkaistua elämään Jumalan tahdossa, eikä ihmisten perinteiden mukaan. Joulu ei saa tuoda seurakunnan keskelle erottavaa väliseinää, vaan uskovien tulee olla yhtä ja yksi ruumis siitä huolimatta viettääkö joulua tai on joulua viettämättä. Jumala armossaan johdattakoon meitä kunnioittamaan enemmän Jumalaa kuin ihmisten perinteitä.

Otavan Suuri Ensyklopedia:
"Joulun pakanallinen tausta ja keskiajan perintö: Kristillinen joulu siirrettiin joulukuun 25. päivän kohdalle n. 350-luvulla. Vanhempi juhlapäivä oli tammikuussa, loppiaisena, "epifanian" kohdalla. Kristuksen syntymän ajankohdasta on ollut monia erilaisia tulkintoja ja laskelmia. Se on sijoitettu esim. kevääseen tai syksyyn. Sen sijaan mikään traditio ei sido sitä joulukuuhun. Syyt ovat toiset. Roomassa vietettiin keisari Aureliaanuksen toimesta joulukuun 25. päivää auringonjumalan syntymäpäivänä, "Dies natalis solis in victi". Tällä oli yhteyksiä itämaisiin uskontoihin, mm. Mitran kulttiin. Päivämäärä johtui siitä, että juliaanisen kalenterin käyttöönoton aikoihin talvipäivän seisaus sattui joulukuun 25. päivän kohdalle. Kristillinen kirkko menetteli juhlan suhteen samoin, kuin monesti muulloinkin. Se ei ryhtynyt taistelemaan sen suosiota vastaan, vaan omaksui sen, ja siirsi sille kristillisen sisällön. Joulun muodostamiseen vaikutti tämän lisäksi kaksi muuta Rooman valtakunnan alueella viettyä juhlaa; ensimmäinen saturnaalia ja toinen kalendai."

Mihin uskonlahkoon tuo joulun kieltäjä kuuluu?

Etsi

TILAA NYTUUTISKIRJEKURKISTUS LEHTEENÄO-TESTIURAOPASTIETEEN MAAILMA

Mikä on joulutontun alkuperä?Tonttu oli alun perin harmaanuttuinen, parrakas pikku ukkeli – kodin ja riihen haltija.

torstai 9. joulukuuta 2010 teksti Lars Thomas 

#joulu #Kysymykset

Näkeekö joulun avaruudesta?

            1. Kuinka paljon joulukuusessa on neulasia?            2. Mistä joulupukki on lähtöisin?            3. Vietetäänkö avaruudessa joulua?            4. Tunnetaanko joulu kaikkialla?            5. Miksi jouluna poltetaan kynttilöitä?            6. Joulupukin on oltava 3 000 kertaa ääntä nopeampi            7. Miksi joulu on 24.–25. joulukuuta?            8. Miksi joulupukki kulkee porolla?            9. Mikä oli Betlehemin tähti?            10. Miksi jouluna syödään hyvin?            11. Miksi jouluna annetaan lahjoja?            12. Mistä joululeivonnaiset ovat peräisin?            13. Keitä olivat itämaan tietäjät?            14. Miksi jouluna koristellaan kuusi?            15. Mistä Joulusaari on saanut nimensä?            16. Miten eläimet selviävät keskitalvesta?            17. Missä on maailman korkein joulupuu?            18. Miten paljon joulusää vaihtelee?            19. Näkeekö joulun avaruudesta?            20. Mikä on joulutontun alkuperä?            21. Miksi joulu on suosittu juhla? 

Miksi joulu on suosittu juhla?

Tontut eivät aina ole olleet punapukuisia joulupukin apureita, jotka huhkivat hiki hatussa Korvatunturilla joulua valmistelemassa ja käyvät urkkimassa ikkunoiden takana, käyttäytyvätkö lapset kauniisti. Suomalaisessa kansanperinteessä tontuilla on ollut aivan eri tehtäviä.

Joulutontun esi-isä on saanut nimensä sanasta tontti. Kun tontille rakennettiin asumus, tonttu asettui taloksi ja ryhtyi kodin haltijaksi. Tonttu on kuvattu harmaanuttuiseksi, pitkäpartaiseksi pieneksi ukoksi, joka eleli omissa oloissaan. Paitsi itse kodilla myös riihellä, tallilla ja saunalla oli omia haltijatonttujaan.

Tonttuja piti kohdella hyvin, jotta talo menestyisi. Jouluna tonttuja piti muistaa puurolautasella.

Vanhojen perinteiden sekoittuessa uusiin kodin haltijasta tuli joulutonttu, kun joulutontut alkoivat seikkailla 1800-luvun lopun saksalaisissa ja ruotsalaisissa lastenkirjoissa. Joulutontut kotiutuivat myös Suomeen ja ryhtyivät joulupukin apulaisiksi. Pohjoismaisen joulutontun hahmon on luonut pitkälti ruotsalainen taiteilija Jenny Nyström. Nyströmin tonttu oli iloinen ja vikkelä ja hänellä oli punainen piippalakki päässä. Jo 1800-luvun lopulla joulutonttuja alkoi esiintyä suomalaisissakin postikorteissa.

Petri kuului vapaa baptistinirkkoon ja nyt on oma uskonto

Me nykypäivän suomalaiset tunnistamme joulun ensisijaisesti perhejuhlana, mutta varsin monet pitävät sitä yhä kristillisenä juhlapäivänä. Tämä kristillinen merkitys on kuitenkin suhteellisen nuori ja keinotekoinen, ja kristilliset yhteisöt ovatkin yksi toisensa jälkeen lakanneet juhlimasta sitä, koska se ei periaatteessa ole heidän uskontonsa sallima.

Joulupölkyn polttaminen on vanha germaaninen ja kelttiläinen tapa. Tavallaan se vastasi meidän joulukuustamme, paitsi että koko puu poltettiin jouluaatton ja joulupäivän aikana. Pölkyn äärellä tehtiin ennustuksia ja sen katsottiin olevan suojauksena pahoja henkiä vastaan. Se oli tavallaan sisätilaversio kokosta, sillä talven kylmyydessä ei juhlintaa haluttu pitää ulkosalla. Puusta säästettiin aina oksa, jolla voitiin seuraavana vuonna sytyttää taas seuraava puu. Muutenkin tämän puun jäänteillä uskottiin olevan maagisia voimia. Joulupölkky oli yleensä tehty punatammesta, mutta myös orjanlaakerin, mistelin, männyn, kuusen ja katajan ikivihreät oksat olivat erityisen arvostettuja, sillä kun lehtipuut lakastuivat Auringon hiivuttua, ikivihreissä puissa Aurinko edelleen eli. Siten niitä saatettiin käyttää Auringon voiman symboleina pimeyden henkien torjumisessa. [Harmon]

Ikivihreät puut ovat olleet ikuisen elämän symboleita myös egyptiläisten, kiinalaisten ja juutalaisten muinaisissa perinteissä. Puunpalvonta, joka oli yleistä eurooppalaisten pakanoiden keskuudessa, säilyi kristinuskon valloituksen jälkeenkin esimerkiksi skandinaviassa, jossa talo ja lato koristeltiin uutenavuotena ikivihreillä paholaisen poispelottamiseksi. Se säilyi edelleen perinteenä laittaa joulupuu talon sisälle tai edustalle, jota seurattiin myös Saksassa. Joulukuusen nykymuoto on kuitenkin lähtöisin Saksasta, jossa kuusi pystytettiin jouluna symboloimaan paratiisin tiedon puuta. Siihen ripustettiin muun muassa omenoita (syntiinlankeemuksen symboli) ja öylättejä (katumuksen symboli).

Jouluateriaan kuuluu Pohjoismaissa erottamattomana osana Joulukinkku, joka alunperin oli luultavimmin Odinin porsas, joka syötiin hänen kuolleille sankareille järjestämissään pidoissa. Odinin pyhän juoman, siman, juominen on nykyään tavallista ainoastaan Vappuna, mutta ruotsalaisperäinen glögi kyllä korvaa sen talven kylmyydessä hyvin.

Varhaisin suomalainen tieto tontuista on Mikael Agricolalta Psaltarin esipuheesta: “Tontu honen menon hallitzi quin Piru monda villitzi.” Tonttu on siis huoneenhaltija, suomalaisessa mytologiassa tietyn paikan haltija, jonka toimeen on kuulunut hillitä talonväen liian riehakasta käytöstä.

Tonttu-sanalla on kahdenlaiset juuret: toisaalta sen alkuperä on ruotsalaisessa sanassa tomte, mutta esimerkiksi Tieteen kuvalehti kertoo tontun alkuperästä seuraavaa: joulutontun esi-isä on saanut nimensä sanasta tontti. Kun tontille rakennettiin asumus, tonttu asettui kodin haltijaksi. Tonttu on kuvattu pieneksi harmaanuttuiseksi ja pitkäpartaiseksi ukoksi, joka viihtyi omissa oloissaan. Myös tallilla, riihellä, saunalla ja pihapiirin muilla asumuksilla on ollut omat haltijatonttunsa. Tanskassa kodinhaltija oli Nisse, väännös nimestä Nils tai Niels, Nikolauksen pohjoisgermaaninen muunnos.

Tonttu ollut hyväntekijä, jos sitä on kohdeltu hyvin, mutta jos sitä on loukattu, se on ryhtynyt meluamaan. Toisaalta on ollut myös pahoja ja pelättäviä tonttuja. Tonttua piti palkita sen vuotuisista hyvistä töistä eli viedä jouluyönä puuroa tai muuta ruokaa, ja tästä on muodostunut yhteys tonttujen ja joulun välille.

Italiassa joulu päättyy 6. tammikuuta. Silloin on Befanan päivä, jolloin Befana-niminen vanha ja kiltti noitanainen tuo lapsille lahjoja. Lahjat on laitettu joulusukkiin. Kiltit lapset saavat leivoksia lahjaksi ja jos joku on ollut vuoden aikana oikein tuhma, sujauttaa Befana hänen sukkaansa valkosipulia.

Saturnalia oli antiikin Roomassa vietetty talven juhla. Tätä keskitalven ylvästä juhlaa vietettiin Saturnus-jumalan kunniaksi 17. joulukuuta – myöhemmin jopa seuraavan viikon ajan. Saturnus oli maanviljelyn jumala, jota juhlittiin syyskylvöjen päätyttyä. Juhlaan kuului uhrin lisäksi juhla-ateria, kaduilla lauletut joululaulujen edeltävät, lahjojen antaminen ja ystävien luona vierailu ja hauskanpito.

Monet pakanauskonnon edustajat (esim. wiccat) viettää keskitalvella vanhan germaanisen talvipäivänseisausjuhlan mukaisesti Yulea – joka on englanninkielinen ”joulu”-termin arkaainen muoto. Juhlaa vietetään talvipäivänseisauksena noin 21. joulukuuta. Talvipäivänseisausta on juhlittu joidenkin lähteiden mukaan ainakin 4000 vuotta.

Jos joulua ei olisi pakanallisuudessa, niin hehän pitäisi kristittyjä höynähtäneinä, punaisine pukuineen, tonttulakkineen ja kuusi/pallo/kinkku juhlineen jne.
Siellä hiivitään jouluyössä jne. jne. jne.

Mutta, kun se on alkujaan pakanallinen, niin se hapate sopii, että kristityt hartaasti joka joulu kapaloivat pienen suloisen joulunukkensa seimeen ja hartaana laulavat, joulunlapsen syntymästä, että taas se syntyi, ja kaippa se ensijoulunakin syntyy.
Ja eihän tuo jouluvaavi mitään paineita parannukseen tee, pannaan joulunjälkeen pakettiin ja jatketaan leikkejä vuodenpäästä.

Kristityiltä puuttuu hapattumisen takia - TULI ja SUOLA.

Jeesus tuli ajallaan, ja on NYT Ylimmäisena pappina taivaissa.
Sopii miettiä, kuinka se sanoma kuuluu olla.
Hän tulee Kuninkaana.
Kun vauvoittelette ylipappia, ymmärtääkö kansa paikkaansa?

He ovat kuin Mooses, "palavan" pensaan edessä, jossa näki Jumalan.

Jumala on "tuhkaksi polttava tuli" - siksi kertomus palvasta pensaasta, nimettävänä näkynä Jumala avaa ymmärrystä, kuinka -vakavan- asian edessä olemme.

Kyllä kaikenkarvaset iskelmätähdet voi määkiä joulunasta, kun se on niin sulonen ja -pieni- mitään sanomaton vaavi - jota ei tarvitse käsittää Jumalaksi.
Ja siinä kristityt hymistelevät tarinaasa ja pehmottelevat polkua, ja saattavat ihmiset helvetin tuleen.

Se mitäänsanomaton perinneoppi, joka tekee tyhjäksi Jumalan sanan - se on poikaa ja avot, kun sitä perinne- muotojumalisesta harhasta puhut, niin alkaa itku.

Miksi joulua ei saa juhlia. Plääh. Älkää viekö jokavuotista joululeikkiämme pois!
Aaaaapuva! Mistähän saisin kuusen ostettua, lapsille turhaa krääsää ja visaaa vingutetaan ja opetetaan perhe velkavankeuteen.
Sitä on perinneoppisuus, kyllä rienaaja tykkää oppilaistaan. Hehän hyväntiedonpuulta käsin saattavat perinnekyselyissään tyhjäksi Jumalan Sanan - eihän herra ole kieltänyt joulua viettämästä - eihän.
Sitten valhetellen vääristellään ihmiset -luulemaan- että Jeesu syntyi jouluna!
Hoksaatteko te lusteen idun.?

Joulu on tavallaan valon syntymisen juhla, koska talvipäivän seisaus ajoittuu joulun tienooseen.
Siihen saakka päivä on vain lyhentynyt, nyt tapahtuu muutos, päivä lähtee pitenemään, valo lisääntymään.
Ja ihmiset riemuitsevat, leikkimielisesti, että pimeys ei voittanut.

Koska meillä vuosi vaihtuu joulun jälkeen, on lapsen syntyminen, symbolinen kuva siitä, että uusi vuosi on syntynyt.