Toisaalla samanlainen aloitus, mutta enpä etsi ja kiinnostaa teidän mielipide.
Jos minut kloonattaisiin, niin en olisi kloonini, joten materian tietty järjestys ei ole minä, vaan nimenomaan tämä kasa ainetta. Miksi näin? Mitä tiede sanoo?
Jos minut kloonattaisiin, niin en olisi kloonini, joten materian tietty järjestys ei ole minä, vaan nimenomaan tämä kasa ainetta. Miksi näin? Mitä tiede sanoo?
Vastaukset 41
Vanhimmat
"Jos minut kloonattaisiin, niin en olisi kloonini, joten materian tietty järjestys ei ole minä, vaan nimenomaan tämä kasa ainetta. Miksi näin?"
Kloonisi on geneettisesti sama, mutta tämän kloonisi elämä ei ole ollut samanlainen kuin sinun elämäsi.
Tietoisuuteni ei ole tässä kehossa kokemusteni takia.
Selitä mitä tarkoitat "kloonauksella" sitten. Jos " tämä kasa ainetta" oli kirjaimellinen niin kloonaus ei toimi noin.
Mitään ei kloonata "täyskasvuisena". Ihmiset kloonattaisiin alkioina.
Tarkoitan kloonauksella sitä mitä kloonaus on, eikä se niin oleellista tässä, havainnollistamassa vain asiaa.
Sata kloonia rivissä. Jokaisella eri tietoinen mieli (tottakai). Miksi joku heistä on juuri jokin heistä, eikä jokin muu heistä? Miksi identtisistä kaksosista olisit juuri se toinen?
Kokemuksilla mitään tekoa tässä; toki ne muokkaavat sinua, mutta olet jo sinä, kokija, ennen (useimpia) kokemuksiasikin.
Mistä tiedät, että jokaisella on eri tietoinen mieli, eli se sisäinen tarkkailija tai kokija? Olemme ehkä kaikki samaa tietoisuutta, joka vaan on jakautunut osiin. Ajatukset, tunteet ja muisti on sitten yksilöllisiä kehityksen mukana tulleita.
" Miksi joku heistä on juuri jokin heistä, eikä jokin muu heistä? "
Mistä tiedät, ettei joku heistä olisi joku muu, kuin minkä hän sattuu olemaan ?
Mielestäni kysymyksessäsi ei ole järkeä.
Tietää siitä että eri henkilöillä on ikioma tietoisuus itsestään mutta ei kloonien tiedoista.
Sitäpaitsi me emme ole se sama materiakoostumus jona me synnyimme. Vain tietoisuutemme on sama "yksilö".
Mist sie tiiät et sie oot sie etkä joku muu?
Minä en ole Kalle Halttunen vaikka niin haukutaan!
Mistäkö sen tiedän?
No siitä kun minulta poliisikin kysy mikä sinun nimesi on?
Onko tämä sinun ajokorttisi?
Enhän herra paratkoon voi olla sekä nimi että henkilö!
Ehkä et ymmärtänyt. Kussakin sadassa identtisessä kehossa yksi mieli. Nyt kuvittele itsesi yhdeksi näistä mielistä. Miksi olisit juuri tämä yksi, etkä jokin muu niistä?
No sittenhän ei ole millään mitään väliä vaikka varastais.
Kun jää kiinni niin voi rehellisesti sanoa etten se ollut minä vaan sivupersoonani.
Faktuaalisesti emme ole kaikki samaa tietoista mieltä, koska minä olen yksi tietoinen mieli. Enhän toki koe olevani sellaista mitä en koe olevani. Olen kokemukseni("ajattelen siis olen"/mielensisältöjä tapahtuu), muu on muuta, minusta eriävää.
Yhtä lailla, kuin mitä sanoit, voisin ajatella olevani maailmankaikkeutta tai materiaa, niitähän oikeastikin olen, paitsi etten koe olevani niitä. Miksi ihmeessä identifioisin itseni sellaiseen mitä en koe olevani? Joten, koska en koe olevani mainitsemasi universaali yhteinen mielemme, siten en ole universaali yhteinen mielemme, vaikka moinen olisikin lopulta totuus.
Koska tietoinen mieli rakentuu genetiikan lisäksi niistä kokemuksista, mitä kyseinen klooni on kokenut. Jokaisella on omat kokemuksensa ja oma mielensä. Minäkään en näe kysymyksessäsi mielekkyyttä.
Kyllä, kokemukset muovaavat tietoisuutta, mutta ne eivät luo sitä. Eri funktio. Tietoisuuteni ei ole tämän kehon yhteydessä kokemuksieni takia. Se vain on sellainen kuin se on johtuen (mm.) kokemastani. Minä en kysy miksi olen tällainen, vaan miksi olen juuri tämä kokonaisuus.
Se että armeijassa kaadoin keiton päälleni tai mikään muu tällainen kokemus ei ole pienimmässäkään määrin syyllinen siihen, että minä olen niiden kokija. Kokija(minä) on ollut ensin, jolloin kokemuksilla ei ole tässä yhtään mitään tekoa, ellette löydä tietoisuuden käynnistävää kokemusta, mikä itsessään on paradoksi; koska kokemusta ei ole ilman tietoisuutta.
"Jos minut kloonattaisiin, niin en olisi kloonini, joten materian tietty järjestys ei ole minä, vaan nimenomaan tämä kasa ainetta. Miksi näin? "
Koska olette kaksi eri, toisistaan riippumatonta yksilöä. Esimerkiksi kaksi tismalleen samanlaista kännykkää ovat identtisiä ja voivat jopa suorittaa tismalleen samaa ohjelmaa samanaikaisesti (vertaa ajattelu), mutta ne ovat silti kaksi eri yksilöä ja kaksi eri prosesessia identtisyydestään huolimatta.
Aivan. Josta, kuten sanoin: en siis ole niinkään aineen tietty järjestys kuin tietty aine itse. Se mikä tekee minut minuksi on tämä kasa materiaa. Tämän kasan järjestys olisi kopioitavissa(oletettavasti), ei itse materiaa. Identtinen kopio ei ole minä, koska se ei jaa tätä materiaani jossa "asustan".
Täten olen ensisijaisesti tämä materia, toissijaisesti sen järjestys (se millainen olen).
Materiasi vaihtuu koko ajan mutta tietoisuutesi pysyy samana itsenäsi, kokemusta vain karttuu.
Et näinollen ole tietty materiakasa kuten kännykkä.
Niin ihminenhän "vaihtuu" seitsemässä vuodessa. Joten sanot olevasi ensisijaisesti se järjestys missä materia on. Mutta jos järjestyksesi voisi kopioida, niin sinä tietoisuutena et kopioituisi, vaan pysyisit kehossasi missä aina ennenkin katselemassa kuinka kopio sinusta(järjestyksestä) olisi oma olentonsa. Vaikuttaisi olevan sielun mentävä aukko, mitä en ollut hakemassa takaa.
Tietoisuutesi on aineesi toimintaa.
Toki. Se ei kerro miksi olen tämä kasa ainetta. Materia ja sen järjestyksestä(toiminnasta) kumpuava tietoisuus. Jokin vaihdettavissa vai ei?
Kun ihmisen solut uudistuu elämän kuluessa niin voisihan elinkautisvangit (Amerikassa) alkaa kitistä että he ei enää ole edes samoja ihmisiä jotka aikanaan vankilaan pistettiin. Että nyt onkin aivan väärä ja syytön vankilassa!
Elikkä solujen kopiot(uudistuminen) kelpaavat vielä sinuksi. Näin sitä tietenkään ole ajateltu mutta kuitenkin. Voisi vetää johtopäätöksen että mahdollinen kopio sinusta voisi kärsiä rangaistuksen puolestasi. Eihän kuulosta oikealta, vaan tietyn tietoisuuden on rangaistus kärsittävä. Mutta koska kaikki solut uusiutuvat elinkautisen aikana, niin niistä kumpuava tietoisuuskin uusiutuu kokonaisuudessaan rangaistuksen aikana, niin rangaistus tosiaan on epäoikeudenmukainen. Syytön tietoisuus, vaikkakin kopio syyllisestä, kärsii rangaistusta. Ilmoitan YK:hon.
Toki siten perusteltavissa, että lähes kopio(solujen uusiutuminen) alkuperäisestä syyllisestä on riski yhteiskunnalle ja siten pidettävä siitä erossa.
Tietoisuus ei uusiudu, vaikka solut uusiutuu. Mihin unohdit tunteet tässä yhtälössä? Ihminen reagoi tunteisiin kehon ja mielen kautta. Tunteet on energiaa. Jos olet puukottanut jonkun hengiltä, niin olet todennäköisesti reagoinut lapsuudesta kumpuavaan traumaan, joka on tunne- energiaa sitoutuneena kehoosi ja mieleesi. Et pääse traumoista ennen kuin ymmärrät, että sinussa on korkeampi tietoisuus, jonka kautta voit tarkastella itseäsi ja toimintaasi ikään kuin etäämmältä. Olet enemmän kuin se keho- mieli, materiakasa, joka reagoi asioihin haitallisesti. Moni löytää uskon tässä vaiheessa, koska se on tie korkeampaan tietoisuuteen.
Korkeampi tietoisuus on kuin internet verkko, sähkömagneettinen kenttä, johon kaikki on yhteydessä, ja jumala myös. Ihmisen mieli on kuin käyttöjärjestelmä ja keho kuin se fyysinen tietokone.
"Tietoisuus ei uusiudu, vaikka solut uusiutuu."
Miten niin? Jos tietoisuus on "solujen" tuotos, niin solujen uusiutuessa myös tietoisuus uusiutuu.
"Mihin unohdit tunteet tässä yhtälössä? "
Tunteet ovat tietoisuuden sisältöä, ei mitään erityistä funktiota mitä tässä tulisi huomioon ottaa.
Jahas, että olikin sellainen kommentti...
Ihmisen tietoisuudella on rajattu käyttöliittymä yhteiseen ultrasupermammuttitietokoneeseen.
Ihmisillä on valtava halu kuvitella olevansa osa jotain suurta.
Käsityksesi ovat vanhentuneita. Mieli ei ole entiteetti vaan prosessi. Siksi jokaisella materiakasalla on oma yksilöllinen prosessinsa, vaikka kasa itse olisi jonkun toisen kopio. Et ole enempää kuin tuohon kasaan tallentuneita muistoja. Kun materiaalikasan prosessit lakkaavat sinua ei enää ole. Miksi edes pitäisi?
Minkä määreen mieli-sanan taakse laitatkaan on yhdentekevää, koska sanasta itsestään jo tiedämme mitä tarkoitetaan. Enkä ole mieltä kehosta riippumattomaksi irroittanut, miten toimien mielestäni itsessään pitää sisällään mielen selityksen(!) prosessin kaltaisuuden. Mielestä itsestään katsoen, mikä tässä on asian ydintä, mieli ei ole prosessi; mitään "taustamekanismia" ei ole havaittavissa kullekin mielensisällölle. Toisin sanoen: et seuraa mielensisällön syntyprosessia, vain lopputuloksen.
Mitä muuten sanoit itse asiasta, niin olit samaa mieltä kanssani: olemme ensisijaisesti tämä materiakasa, koska siihen koko olemassaolomme eli tietoisuus on kytkettynä. Ja toissijaisesti mitä prosessiksi kutsut ja minä (tietyksi) järjetykseksi; mikä antaa meille vain olemassaolomme "tyylin", luonteemme ja niin päin pois.
joka on yhtä kuin tietoinen olemassaolomme, toissijaisesti
Viimeisen lauseen ei ollut tarkoitus tulla.
Mieli muuttuu iän mukana selvästi.
Vanhukset muistuttaa mieleltään enemmän toisiaan kuin niitä lapsia joita ne on joskus olleet.
En tiedä miten liittyy.
Minusta tuo on hyvinkin syvällistä..
Itse ajattelen, että kyllä tietoisuus on vahvasti yhteydessä kokemuksiin...En tiedä ihan tarkkaan, mikä ns puhdas tietoisuus olisi, mutta 'minä' (se joka kokee) alkaa kokemaan heti synnyttyään ja jatkaa hamaan loppuun asti, ei se tietoisuus, puhdas tai ei, voi kovin irrallaan siitä olla.
Toki ja juuri noin. Aistideprivaatiossakin, missä kokeminen uupuu, mieli rupeaa itse tuottamaan sisältöä. Mutta mitä nämä täällä ovat esittäneet on, että olemme tämä mieli, tässä kehossa, koska kokemukset.
Eli ei ole kokemusta mikä on meidät täksi olennoksi määrittänyt naapurin Sepon(kehon) sijaan. Lapsena tietenkin...
Kai se on se (yhden) persoonan rajallisuus...
Mitä niin?
Siis, kai se on meidän rajallisuutemme siinä mielessä että olemme vain yksi persoona (yhdessä kehossa), joka rajoittaa kykyämme tajuta millainen Seppo on, niin kuin vaihtaa kokemuksellisesti paikkaa hänen kanssaan. Jos olen Liisa, niin olen, en voi muistaa taaksepäin kauemmas kuin olen ollut tämä Liisa.
Paitsi jos uskoo jumalaan niin olettaa että Jumala päätti luoda meidät (jossain toisessa ulottuvuudessa josta mahdollisesti myös tulimme, emmekä vain mene...).
Lapsi minusta kaikkein vähiten voi tietää Seposta mitään, kun hänen, ööh, minäkuvansa on aika itsekeskeinen tms, hän kokee, hän on jne. Eli pitää olla jo jonkun verran ikää ja kykyä filosofiseen pohdintaan, että edes miettii miksen ole tuo, luulen ainakin.
Ja olemmehan me, hyvässä ja pahassa, aika sidoksissa tähän materiakasaan; mielen (miten sen nyt määritteleekin, en ole ihan varma) toiminnat ovat riippuvaisia aivoista, persoonalliset piirteemme tulevat geeneistä...Jostain olen kyllä lukenut että juuri tuo tietoisuus, jota vaikka voisi kutsua elämänkipinäksi, on ensin ja eri asia, ja sitten nuo aivojutut ja identiteettimme tms tavallaan täyttävät sen (ovat sen sisällä mutta ei tietoisuus ihan määritelmällisesti?)
Ei tässä Sepoksi ollut tarkoitus yrittää muuttua :)
Jos+oletamme+että+olet+toinen+osapuoli+identtisistä+kaksosista+(2+kloonia)+niin+evolutionistisen+matematiikan+mukaan+on+50%+mahdollisuus+sille+että+sinä+olet+se+joka+olet.+Silloin+sinua+voidaan+nimittää+"juuri+siksi"+joka+olet+-++siis+50%+todennäköisyydellä.+
Ehkäpä tuo oli sitten "nerokasta" vittuilua jollekulle, mistä pitää jotain entuudestaan tietää, koska mitään järkeä tuollaisenaan ole.