Jääköhän tämäkin avaus ilman yhtään vastausta? Mitenhän aiheet oikein vaolikoituvat niihin, joista keskustellaan ja niihin, jotka ohitetaan? Ihmiset oikeasti pitävät jotain liian provokatiivisena, että siitä voisi nostaa esille vaikkapa jotain toista näkökulmaa? Soisi kyllä auktoriteettivetoiseen valitustiedotukseen, jollaisena osa ihmisistä näyttää mieltävän kaiken keskustelun. Siinä katsantokannassa kaikki eriävät mielipiteet pitää tietenkin vaimentaa. Ja ketäpä ei lopulta pelo9ttaisi se, että on edelleen melkionen joukko ihmisiä, joka on johdateltavissa vaikka millaiseen hulluuteen, eikä heistä suurin osa ole kirkuvia feministejä, vaan ylipainoisia keski-ikäisiä, loputtoman itsekkäitä ja itse elintavoillaan hankkimaansa impotenssiinsa turhautuneita äijänkääpiä, joide elämää tuhoaa verottaja, liian pieni eläke, feminstit, sosialistit (joita ovat kaikki eri mieltä olevat) ja ainoa lohtu on löhö'minen, alkoholi ja valittaminen.
Ateistit usein julistavat omaa uskoaan, jonka mukaan uskontoa ei (enää) tarvita mihinkään. No, ateisteja nyt ei tietenkään kannata ottaa kovin vakavasti, Yhtä kaikki ateistit ovat toki tarpeellisia, paitsi varoittavina esimerkkeinä, paitsi varoittavina esimerkkeinä rationalistisuuden harhasta, myös vastavoimana uskonnolisille, jotka ottavat uskonsa liian vakavasti. Uskonsa vakavasti ottavat taas tarvitaan niitä varten, ottavat liiallisella pieteetillä uskonnon sijasta viinaa, tai jopa kovempia päihteitä.
Mutta lyhyesti ja tyhjentävästi: miksi tarvitsemme uskontoja? Siksi, että merkittävä osa ihmisistä on edelleen ja tulee varmasti vielä pitkään olemaan, ehkä koko ihmiskunnan olemassaolon ajan, liian tyhmiä ymmärtämään maailmaa sellaisena kuin se on, sen valossa mitä siitä tiedämme, ja vielä suurempi osa liian epätunteellisia voidakseen orientoida itsensä rationaaliksi toimijoiksi, jotka olisivat pitkällä tähtäimellä riittävän sosiaalisia elämän ja hyvinvoinnin jatkuvuuden kannalta. Melkoiselle osalle ihmisiä pereen raapiminen silloin kun sitä kutittaa on merkityksellisempää kuin yrittää ymmärtää abstraktioita, ja tämä on sinänsä ymmärrettävää, sillä he ovat yksinkertaisesti vain liian yksinkertaisia, että älyllisestä hitaudestaan huolimatta voisivat saada ymmärrystä tai vaikuttua heille liian yksinkertaisista asioista.
Uskonnot ovat siis tarpeen rationaaliseen ja järkevään toimintaan orientoijina.
Ateistit usein julistavat omaa uskoaan, jonka mukaan uskontoa ei (enää) tarvita mihinkään. No, ateisteja nyt ei tietenkään kannata ottaa kovin vakavasti, Yhtä kaikki ateistit ovat toki tarpeellisia, paitsi varoittavina esimerkkeinä, paitsi varoittavina esimerkkeinä rationalistisuuden harhasta, myös vastavoimana uskonnolisille, jotka ottavat uskonsa liian vakavasti. Uskonsa vakavasti ottavat taas tarvitaan niitä varten, ottavat liiallisella pieteetillä uskonnon sijasta viinaa, tai jopa kovempia päihteitä.
Mutta lyhyesti ja tyhjentävästi: miksi tarvitsemme uskontoja? Siksi, että merkittävä osa ihmisistä on edelleen ja tulee varmasti vielä pitkään olemaan, ehkä koko ihmiskunnan olemassaolon ajan, liian tyhmiä ymmärtämään maailmaa sellaisena kuin se on, sen valossa mitä siitä tiedämme, ja vielä suurempi osa liian epätunteellisia voidakseen orientoida itsensä rationaaliksi toimijoiksi, jotka olisivat pitkällä tähtäimellä riittävän sosiaalisia elämän ja hyvinvoinnin jatkuvuuden kannalta. Melkoiselle osalle ihmisiä pereen raapiminen silloin kun sitä kutittaa on merkityksellisempää kuin yrittää ymmärtää abstraktioita, ja tämä on sinänsä ymmärrettävää, sillä he ovat yksinkertaisesti vain liian yksinkertaisia, että älyllisestä hitaudestaan huolimatta voisivat saada ymmärrystä tai vaikuttua heille liian yksinkertaisista asioista.
Uskonnot ovat siis tarpeen rationaaliseen ja järkevään toimintaan orientoijina.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Sopisi kyllä auktoriteettivetoiseen valitustiedotukseen, jollaisena osa ihmisistä näyttää mieltävän kaiken keskustelun
Miksi+hitossa+jää+pois+kirjaimia"/%&/#%&/%#&%.+Piti+siis+olla:
Jos nyt uskonnolla ymmärretään mitä tahansa uskomusjärjestelmää joka on siis ihmisestä lähtöisin, niin sitten uskontoa ei tarvita tietenkään mihinkään, jos uskonto mielletään tällä tavalla.
Mutta ihminen kuitenkin tarvitsee Jumalaa ja Hänen armoaan, sillä tosiasia on että me kaikki olemme syntisiä jo syntymästämme ja eläessämme ainoastaan kartutamme lisää päällemme syntiä ja laittomuutta.
Synnin seurauksena päällämme on myös Luojan, Jumalan Kaikkivaltiaan kirous ja tuomio josta emme voi kiemurtelemalla päästä irti, vaan siksi Jumala on lähettänyt Poikansa lunastamaan kaikkia maailman syntisiä ihmisiä ja se joka uskoo tämän evankeliumin sanoman, se säästyy Jumalan tuomiolta joka kerran kohtaa kaikkia eläviä ja kuolleita. Tämä on pääasia mihin ihminen tarvitsee uskoa ja Jumalaa!
Toinen asia mihin tarvitsemme Jumalaa, on sellainen jota vain aniharvat tajuavat. Kaikki tarvitsevat mutta vain aniharvat tajuavat tarvitsebvvansa; nimittäin jokapäiväinenleipä, ruumiin terveys, koti, ystävät, perhe, terveys jne, eli kaikki mitä tulee jokapäiväiseen leipään. Jumalahan armossaan meidät ylläpitää, ruokkii ja vaatettaa, vaikkemme totisesti mitään siitä ansaitsisi vaan jos meidät tuomittaisiin tekojemme mukaan, me kaikki hukkuisimme.
Uskontoja ja uskomuksia on ollut jo tuhansia vuosia.
Vaikea käsittää mikä sen järki on. Jumaliakin on keksitty tuhansittain.
Minulla on kaikkea, ja ilman yhtään Jumalaa.
Ihminen voi kyllä ylpeydessään ja sokeudessaan LUULLA että kaikki mitä hänellä on, on hänellä ilman Jumalaa. Se on tietenkin väärä luulo.
Miksi esittelet minulle omia luulojasi?
Uskontoja tarvitaan muiden ihmisryhmien vihaamiseen ja erottelemaan omat ja vieraat, "vuohet ja lampaat".
Erityisesti jumaluskonnot, silloin kun korostavat uskomisen merkitystä, nostavat uskovaisen jumaliensa rinnalle ja antavat oikeuden uskovaiselle mielelle erioikeuksia vihaan ja uskovan ylivertaisen tuomarin asemaan. Riippuu sitten uskovaisen mielestä minkälaiseen käyttäytymiseen uskova katsoo olevansa oikeutettu. Tuo vaihtelee ja vaikka muutama sata vuotta sitten länsimaisetkin uskovat kohtelivat epäinhimillisesti niitä muita.
Ihminen tietää kuolevansa ja kun jo voimissaan ollessaankin tuntee olevansa jossain mielessä hauras niin jonkinlainen turva on ymmärrettävä. Toisilla se on Jumala ja toisilla se on joku muu.
Uskovaisen käyttäytyminen on sitten henkilökohtainen asia ja sen näkee suurina eroina jo palstallakin hyvin.
Entä sinun oma käyttäytymisesi?
Minun henkinen profiilini ja käyttäytymiseni on jokaisen nähtävissä rekatun nikkini alla, toisin kuin sinun, joka kirjoittelee millä sattuu ja mitä sattuu, enimmäkseen herjauksia ja typeriä asiattomuuksia.
"Minun henkinen profiilini ja käyttäytymiseni on jokaisen nähtävissä rekatun nikkini alla"
Niin todella! Valitettavasti!
ja tedoksesi että minä en kirjoittele muilla nikeillä kuin tällä. En vain viitsi rekisteröityä enää kun olen kok oajan ajatellut jätää tämän palstan.
Uskonnot ovat mahtava esimerkki ihmisen luomisvoimasta ja mielikuvituksesta. Se on sitten eri juttu, mitä kaikkea uskontojen nimissä on tehty.
Aika näyttää sen, ovatko uskonnot pysyvä ilmiö ihmiskunnan elämässä vai menettävätkö ne vähitellen merkityksensä. Yllättävän sitkeässähän esim. fundamentalismi monin paikoin on, mutta toisaalta uskonto usein liittyykin politiikkaan.
"Aika näyttää sen, ovatko uskonnot pysyvä ilmiö ihmiskunnan elämässä vai menettävätkö ne vähitellen merkityksensä. "
Uskontoja on varmaan ollut niin kaua, kuin on ollut ihmisiäkin. Taitaa jokaisella alkuperäiskansallakin olla omat uskontonsa?
Uskonnot kehittyvät ihmisen mukana. Jos esim. vertaa alkuperäiskansojen uskontoa vaikka kristinuskoon, mukaan on tullut kirjalliset muodot, aina vain tarkemmat oppirakennelmat jne.
Se olisikin mielenkiintoinen pohdittava, mihin suuntaan kehitys kulkee.
Uskonnot ovat osoittautuneet paljon tiukempaan iskostuneiksi kuin luulisi.
En ihan sitä noin ilmaisisi. Ihmisella on kaipuu ja intuitio jostain yliluonnollisuudesta. Se sitten ohjautuu miten milloinkin. Meillä kristityillä on Jumala.
Pikemminkin sanoisin niin, että OSALLA ihmisistä on taipumus uskonnollisuuteen. Asiaahan on ymmärtääkseni myös tutkittu.
Toki. Mutta ne samat elementit voisivat sopia myös erilaisiin ideologioihin yms. uskomuksiin, joita voi löytää myös uskonnoista.
' rationaaliseen ja järkevään toimintaan....'
Kuinka järkevänä toimintana pidät testamenttien väärentämisen ja sen, että väärentäjä pakottaa uskomaan tähän väärennökseen, tai muuten joutuu helvettiin.
Uskomuksia tarvitaan Zarathustralaisen Avestan mukaan siihen, että uskomalla ja palvomalla esim. banaanikärpästä oppii tuntemaan tuon banaanikärpäsen rakenteen ja käyttäytymistavat.
Uskomusten avulla voi oppia tuntemaan Jumalan. Uskonto ei ole vielä Teologiaa, mutta sen esiastetta. Ensin on uskomus ja sitä seuraa teologia.
Tuo Zarathustralaisuus taitaa vain olla härkien ja lehmien kehittämä uskonto eikä ihmisten. Oma kokemukseni on että uskomukset rauhoittavat ja estävät konflikteja esim. vanhempien kanssa.
Kristinusko määrittelee, että uskon päämärä on sielujen pelastuminen. Islamissa tämä ei ole niin olennaista kun eräiden kirjojen mukaan islamin piirissä kyetään rakentamaan sieluja. Juutalaisuudessa uskon päämäärä on elämä ja kuuliaisuus.
Intian Krishna tietoisuus vähättelee uskoa ja esittää miljoonia erilaisia mahdollisia uskomuksia. Lopulta yksin rakkaus Krishnaa kohtaan on ratkaisevaa. Uskomukset voi heittää romukoppaan.
Antiikin filosofia on uskossa ehkä vahvin. Ja noudattaa kaikkia lakeja ja evakeliumeja parhaiten. Mutta omaa uskon, että lopussa on vain yksi prinsisiippi eli TULI ja niin heidän uskonsa perustaa myös helvetin tulen ja on näin ollen enemmän pahuutta kuin hyvyyttä. Antiikin filosofia voitti islamin puolelleen ja samoin se on voittanut muita tahoja, joten realistinen ja todellinen ja ainoa uskon päämäärä on perustaa ikuinen kidutuspaikka eli helvetin tuli. Siihen filosofia ja islam yhteivoimin kykenevät.
Kaikki mihin vahvin usko kykenee on tuhovoiman asettaminen äärimmäiseksi Jumalaksi ja ratkaisuksi. Niin harhaisia ovat antiikin filosofia ja islam yhdessä, että molempien elämäntehtävä ja uskon päämäärä on perustaa ja ylläpitää helvetin tulta. Sinne ne tahtovat viskata etupäässä melko viattomia ja tietämättömiä henkilöitä, joilta ovat pumpanneet kaikki rahat ja joiden vaimon ovat ryöstäneet ja joiden elämän tuhonneet.
Neukkulan ihanuudessa kaikki uskonnot oli ihanasti kielletty, ei silti tullut paratiisia siitä maasta.
Onkos sitten jostakin teokratiasta tullut hyvinkin onnellinen maa?
Kun tarkastelet historiaa tai nykyisyyttä, ovatko uskonnon pohjilta johdetut maat olleet hyvinkin onnellisia tai menestyviä?
Oletatko muuten Neuvostoliiton romahtaneen uskonnottomuuteensa? Oliko EHKÄ muita syitä?
Neuvostoliitto oli surkea eri maiden koostuma. Se käy huonosta esimerkistä.
Pakistan on hyvä esimerkki huonosta uskonnollisesta valtiosta.
Jampalla jo uusi ja sinä luuhaat tällä palstalla.
"Neukkulan ihanuudessa kaikki uskonnot oli ihanasti kielletty, ei silti tullut paratiisia siitä maasta."
Nimenomaan uskontojen kieltämisellä oli vain osaltaan tekemistä sen kanssa miksi Neukkulasta ei tullut paratiisia. Uskonnot kiellettiin Neukkulassa puhtaasti samasta syystä kuin mikä tahansa muukin, mikä siellä kiellettiin, eli ideologisen politiikan takia. Näissä keskusteluissa unohdetaan, että Neuvostoliitossa rangaistuksen uhalla kiellettiin myös monenlainen USKONNOTON ajattelu ja toiminta.
Neukkulasta ei tullut paratiisia sen takia, että sielä vallitsi paranoidi väkivaltainen totalitaristinen vaino ja ekonominen kurjuus vailla vapautta. Ihmiset kaipaavat perustoimeentulonsa lisäksi erilaisia vapauksia, kuten vapaus muodostaa oma maailmankuva ja -katsomus ja elää sen mukaisesti. Uskontojen kieltäminen ei tee yhtään maata tässä mielessä paratiisiksi yhtään sen enempää kuin johonkin uskontoon pakottaminenkaan.
Uskontoja tarvitaan elämän sietämättömyyksien helpottamiseen.
Monelle yksi sietämättömyys on vapaus ja sen mukanaan tuoma vastuu. Kaikki eivät siedä ajatusta, että ihminen on vapaa ja vastuussa itse moraalistaan ja arvoistaan. Heille siedettävämpi vaihtoehto on valita auktoriteetti ja nostaa tuo auktoriteetti "totuudeksi" ja uskotella että se ei oikeastaan ole oma valinta vaan absoluuti jonka on vain "löytänyt". Se voi uskonnon lisäksi olla vaikka marksismi-leninismi. Pääasiassa että on joku maailmanselitys arvoineen ja moraaleineen jonka voi ottaa vastaan "pakettina" eli kokonaisuutena. Uskonnot ovat illuusio vapauden puutteesta. Jumala säätä ja Jumala on Totuus. Tai Lenin tai Mao tai kuka nyt milloinkin. Pääasia, että se en joudu olemaan minä.
Se suurin sietämättömyys on tietenkin oma katoavaisuus eli kuolema. Kuten filosofi
Ludwig Feuerbach osuvasti sanoi, kuoleman pelko on kaikkien uskontojen alku.
Aika sekavaa ja ajattelematonta öhinää tuo sinun vuodatuksesi. Tuo kaikki voi pitää osittain paikkansa suhteessa kaikkiin ihmisen itse keksimiin uskontoihin, mutta ota huomioon, että on oikea Jumala, Taivaan ja maan Luoja, joka ei ole riippuvainen siitä uskovatko ihmiset Häneen. Ihmisen olemassaolon voisi paljon ennemmin kyseenalaistaa mutta on hulluutta kyseenalaistaa Jumala. Kyllä ihmiskunta tämän kerran saa vielä nähdä, ihan jokainen.
Kaikkein suurointa hulluutta ihmisellä on kuvitella että kaikki on syntynyt sattumalta ja sattumalta kehittynyt sellaiseksi kuin se on. Vain todellinen typerys voi uskoa jotain niin lapsellista!
Eihän älykästä tekstiä vähemmillä älynlahjoilla varustettu voi sanoa muuta kuin sekavaksi ja vailla ajatusta olevaksi.
Oletko sitä mieltä, etä uskonnot eivät ole syntyneet selittämään asioita, joita ei ymmärretä?
Mielestäni olet tässä oikeilla jäljillä.
”Monelle yksi sietämättömyys on vapaus ja sen mukanaan tuoma vastuu.”
Vapaus on todella paradoksaalinen juttu. Kun annetaan vapaus valita – vaikka tässä tapauksessa maailmankatsomus, se aiheuttaa melkoisen kriisin. Kun ei enää ole toista ihmistä, johon tukeutua vaan kaikki tulisi päätellä itse, syntyy eräänlainen tyhjiö. Mihin voisi luottaa ja mitä uskoa? Pala palalta pitää rakentaa alusta saakka. Eikä kaikkien mieli kestä tätä.
”…siedettävämpi vaihtoehto on valita auktoriteetti ja nostaa tuo auktoriteetti "totuudeksi" ja uskotella että se ei oikeastaan ole oma valinta vaan absoluuti jonka on vain "löytänyt".”
Näin on. On helpompaa kun ei tarvitse itse päätellä, eikä etenkään ottaa päätöksistään vastuuta. Ei kaikkia edes kiinnosta syvällisemmät asiat, toisinaan ei edes se, miten omalla kohdallaan asiaa perustelisi.
”Pääasiassa että on joku maailmanselitys arvoineen ja moraaleineen jonka voi ottaa vastaan "pakettina" eli kokonaisuutena.”
Tämä pitää paikkansa niiden kohdalla, jotka eivät halua nähdä vaivaa. Otetaan se ”paketti”, eikä lainkaan kyseenalaisteta siinä mitään kohtaa. Tämä pätee niin uskontoon, ideologiaan kuin eri aatteisiin.
Mutta pitää muistaa, että noin toimii vain osa ihmisistä. Ehkä enemmistö ruotii aina jossain määrin, eikä niele ”koko pakettia” ja osa jaksaa käydä vieläkin syvemmältä asioita, eikä ota valmista vastaan.
"Tuo kaikki voi pitää osittain paikkansa suhteessa kaikkiin ihmisen itse keksimiin uskontoihin, mutta ota huomioon, että on oikea Jumala, .."
Voi kunpa uskovaiset itse tajuaisivat miten hassunkurisen kuvan he ajattelustaan (tai sen puutteesta) antavat. Muut nyt uskoo mihin sattuu, mutta minä nyt satun olemaan oikeassa. *Hohhoijaa*
Tämä on hyvä ja oleellinen kysymys. Osa ihmisistä on konservatiiveja jotka tekevät välttämättömyydestä tradition ja tuosta traditiosta tulee sitten itseisarvo, jota puolustetaan senkin jälkeen kun syy sen syntymiseen on poistunut.
Käytännössä esimerkiksi kysymys maailman ja elokehän synnystä on askarruttanut likipitäen kaikkia kulttuureja. Niihin on aikoinaan syntynyt uskonnollisia selityksiä. "Alussa Jumala loi taivaan ja maan" tai "Tuli sotka, suora lintu / lenteä lekuttelevi / etsien pesän sijoa, ..."
Kun maailman syntyselitys kanonisoidaan uskontoon, niin muut, paremmat ja todemmat selitykset torjutaan konservatiivien toimesta. Pikkuruinen joukko kiihkouskovaisia suomessakin kiivaasti kiistää 150 vuotta sitten havaintojen pohjalta kuvatun mallin biodiversiteetin synnylle. Oikeastaan vain siksi, että kun joskus ei paremmin tiedetty keksittiin erilainen selitys.
Tämä ilmiö näkyy myös mainiosti perinneruuissa ja juomissa. Kreikkalainen retsina-viini maustetaan pihkalla, koska ammoin pihkaa käytettiin viiniruukkujen tiivistykseen ja sitä väkisin tippui myös viinin sekaan. Makuun totuttiin ja lopulta oltiin sitä mieltä että viinin kuuluukin maistua vähän pihkalta ja kun sitä ei säilytysmenetelmien kehittyessä enää vahingossa tippunut viinin sekaan, sitä piti lisätä tahallaan.
Meillä jotkut (kuten minä) syövät jouluna lipeäkalaa. Alunperin kyse oli valmistustavasta jolla kuivatustu kalasta saatiin mahdollisimman paljon tuoretta muistuttava. Nyt meillä on kylmäkuljetusketjut ja pakasteet, mutta tuoreen kalan "epätäydellinen" jäljitelmä on monelle se "ainoa oikea" joulukalan maku.
Ruokatraditioissa itse tunnustan suosivani traditiota. Tiedollisissa kysymyksissä en.
Niinpä niin. Uskovaisen ihmisen logiikan ongelmat ovat täysin selvät kaikille muille paitsi uskovaiszille itselleen. Tosiasioiden kieltäminen muuttuu siinä pelissä välttämättömyydeksi ellei peräti hyveeksi.
”Osa ihmisistä on konservatiiveja jotka tekevät välttämättömyydestä tradition ja tuosta traditiosta tulee sitten itseisarvo, jota puolustetaan senkin jälkeen kun syy sen syntymiseen on poistunut.”
Näin monessa asiassa on. Ei enää edes muisteta, miksi joku traditio on olemassa. Mutta kehitystä vie eteenpäin osa, jotka tuovat uutta ja jonka osa sitten hiljaksiin omii. Näin siitä syntyy osa traditioksi, jota uudet sukupolvet sitten jatkavat.
Kuten näin joulun alla esimerkiksi voisi ottaa joulupukin. Ensin oli nuuttipukki, jotka olivat nuoria miehiä ja kulkivat joulunjälkeen. Sitten he olivat lapsia. Kun ”lahjoja jakava Nikolaus tuli tunnetuksi 1800-luvun alussa.”, josta tuli suomalainen joulupukki, jossa oli Nuuttipukista otettu mallia. Kunnes tuli yhdysvaltalainen cocacola joulupukki, jollaisena sen nyt tunnemme.
Tosi asioitten kieltäminen, riippuusiitä mitä pidetään totena, mitä valheena.
Tosiasiat eivät ole suhteellisia.
Minä tarvitsen Jeesusta,että pelastun ja. vain Jeesuksessa se on mahdollista..ja niin kauan kun maailma on olemassa Jeesukseen uskovia tulee aina olemaan.
Hyvää illanjatkoa.
No, se on vain yhden uskonnon uskomus. Voihan silläkin mennä eteenpäin.
Sehän se, me kuollaan. Siinä on ainut syy uskoa Jeesikseen Kristukseen. Uudessa testamentissa on sanat jotenkin tähän tapaan; "Jos panemme toivomme Jeesukseen Kristukseen, vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikkia ihmisiä surkuteltavimmat." Toivomme on siis ajan rajan tuolla puolen, sanoohan Jeesus, että"Minun rauhani minä anna teille, en minä anna teille niinkun maailma antaa, älköön teidän sydämenne olko murheellinen, Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minun."