Perinteiseti eksegeettisessä Jobin kirjan uskotaan kirjoitetun noin 300 -luvulla eaa. muiden viisauskirjojen ja psalmien yhteydessä. Kirjan keskiosaa pidetään vanhimpana ja myöhemmin sitä on "paranneltu" lisäämällä vielä erikseen kehyskertomus. Jobin kirjaan kuitenkin liittyy monia perinteiseksi muodostuneen ajoituksen kanssa olevia ongelmia. Esimerkiksi kertomusten argaaninen luone, proosan runomuotoisuus, mainitut valuutat, jumalten neuvosto, kirjan versio maailman luomisesta, monolatrisuus ja monet muut pienet seikat. Suurin ongelma on kuitenkin 622-570 eaa. elänyt pappi Hesekiel, joka tunsi hyvin eläneen legendan Jobista. Mikäli Hesekoel todella tunsi tämän patriarkkojen aikaan sijoitetun legendan, täytyi se olla olemassa jo ennen 300 -lukua eaa. Tekstin sisäiset tekijät kuten tekstin kieli ja lukuisat viittaukset taas antaisivat olettaa sen kirjoitetun ehkä Daavidin tai Salomonin elinaikaan noin 1040-931 eaa. välillä, mutta tätä ei ole piireissä yleisesti hyväksytty. Mihinkä lopputulemaan siis voimme tulla? No hyvät ihmiset, voimme todeta vain että niin kauan kuin tutkimuksen seassa elää pinttyneitä dogmia, niin siinä ei päästä etenemään sen enempää puusta pidemmälle vaan yksinkertaisesti jäädään jumittamaan paikoilleen ja kiistelemään epäselvyyksistä. Minkään laista yksimielisyyttä ei tulla saavuttamaan ainakaan vielä lähitulevaisuudessakaan ellei Jobin kirjasta löydetä sitä ennen yli 2400 vuotta vanhaa tekstiä mikä muuttaisi heti kaiken. Se tuskin on todennäköistä jos otetaan huomioon papyruksen säilyvyys ja se miten haurasta kaislapaperi ylipäätään muutenkin on.
Hesekiel ja Jobin kirjan ajoituksen ongelma
JobistaHorinaa
391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielenkiintoinen aloitus Kaiken kaikkiaan minusta jonkin Raamatu kirjan ajoitus ei ole kovin iso ongelma. Raamatun sanoma on sen verran univeraali ja ajasta riippumaton, että ajoitus ei ole koskaan iso ongelma.
Pari keskeistä mainitsemaasi syytä jäävät minulle epäselväksi. En tiedä mitä tarkoittaa argaaninen ja monolatrisuus. Ensimmäinen voisi olla pelkkä kirjoitusvirhe, jos on tarkoitettu "orgaaninen", mutta "orgaaninen luonne" on aika yleinen ilmaisu.
Mutta koska ajoitus ei mielestäni ole iso ongelma, ei sekään ole ongelma jos en tajua paria sanaa. Onhan maailmassa paljon muitakin sanoja joita en tajua ollenkaan.
"Onhan maailmassa paljon muitakin sanoja joita en tajua ollenkaan. "
Hyvänä esimerkkinä sen kansan raamatun kääntäjät siitä että ei tajuta sanoja.
Molemmat ovat sivistyssanoja ja siinä olet oikeassa että toiseen on livahtanut kirjoitusvirhe. Se onkin k:lla eikä g:llä.
Arkaaninen tarkoittaa lähes samaa kuin alkeellinen tai varhainen, mutta sitä käytetään ennemmän puhuttaessa ajanjaksosta, laajassa merkityksessä jonkin kulttuurin tai taiteen lajin varhaisvaihetta. Arkaikainen tarkoittaa siis ajanjakso, joka edeltää nimettyä klassista aikaa. Tässä tapauksessa arkaainen viittaa kuningaskuntien aikaan eli rautakauden alkupuoliskoa, jolloin juutalaisuus oli vasta syntyvä pilkkeenä silmäkulmassa oleva kulttuuri. Juutalaisuuden klassinen kausi käsittää rautakauden jälkipuoliskon eli toisen temppelin ajan, jolloin se oli vielä vapaasti muotoutuva ja paikkaansa hakeva uunituore kulttuuri ennen kuin se vakiintui nykyisen kaltaiseksi suunnilleen BarKokhban yllyttämän kapinan jälkeen.
Monolatria taasen viittaa uskontoon, jossa tunnustetaan useiden jumalien olemassaolo, mutta palvotaan vain yhtä jumalaa. Monolatria eroaa henoteismistä siinä, että monolatriassa muiden jumalien ei katsota olevan palvonnan arvoisia, vaikkakaan niiden olemassaoloa ei kielletä, kun taas henoteismissä keskitytään yhden jumalaan palvontaan, vaikkakin myönnetään, että myös muut jumalat saattavat olla palvonnan arvoisia. Useimmat profeetta ja viisauskirjallisuudesta ovat selkeästi monolatrisia, kun taas kuningasten ja aikakirjojen voidaan katsoa olevan henoteistisiä. Taustalla on yhä vanha muinaisseemiläinen polyteistinen uskonto.