SSRI "lääkkeet"

Yhdestä aineesta eroon pääsy toisella päätään sekoittamalla ei oikein kuullosta fantsulta idealta. SSRI-lääkkeiden vieroitusoireita ei voi välttää toisilla aineilla. Joskus ne voi tehdä jopa pahemmaksi tilanteen.

Kun puhutaan addiktioista, kannattaa lukea tämä: https://emcrit.org/toxhound/dependenceaddiction/

Moni lääkäri toteaa, että masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta. Englanniksi on termit addiktiota kuvaava "addiction" ja" dependence" jotka ovat eri asioita ja artikkelin kirjoittaja David Juurlink kuvaa niiden eroa. Ja kyllä, masennuslääkkeet tietyllä tavalla voivat aiheuttaa fyysistä riippuvuutta. Vai mikä termi sanaa dependence kuvaisi suomeksi? Dependence suoraan suomennettuna viittaa riippuvuuteen, vaikkei kirjoittaja tarkoita sillä addiktio - tyylistä riippuvuutta vaan erottaa sen sanasta "addiction". Mutta hän näkee että ssri - lääkkeet voi aiheuttaa eräänlaista riippuvuutta.

"Dependence"
on erityistä lääkkeisiin liittyvää harmia. Se on ilmiö, joka aiheutuu altistumisesta riippuvuutta aiheuttavalle lääkkeelle ja siihen liittyy vieroitusoireiden muodostuminen kun lääke on lopetettu tai annosta vähennetty liian nopeasti. Se voi tapahtua bentsojen, alkoholin, opioidien, pregabaliinin, SSRI - lääkkeiden, kannabiksen ja monen muun lääkkeen kohdalla. Vieroitusoireet vaihtelee aineen, annoksen ja potilaan mukaan mutta tällaisen riippuvuuden ydin on tämä : kun miljoonat neuronit ovat tulleet "tottuneeksi" lääkkeen "läsnäoloon", ne eivät toimi kunnolla sillä hetkellä, kun lääke otetaan pois.

Addiction eli riippuvuus tarkoittaa toista asiaa Juurlinkin mielestä. Termi yleensä viittaa krooniseen, relapseja sisältävään tilaan missä aineen käyttö jatkuu harmillisista seurauksista huolimatta.

Tiivistetysti, mies joka polttaa hänen Fentanyyli-laastareitaan kärsii todennäköisesti addiktiosta (ja fysiologisesta riippuvuudesta - dependence, myös) mutta jos hän käyttää niitä selkäkipuun lääkärin määräyksellä, ja kärsii vieroitusoireita ilman niitä, on vain fysiologisesti niihin koukussa.

Mutta toinen syy erottaa nämä kaksi on se, että on olemassa taipumus normalisoida se, että lääkkeisiin tulee fyysinen riippuvuus (dependence). Kirjoittaja Juurlink näkee useimmin sen tilanteissa, joissa jollekin määrätään kroonisesti opioideja, ja näissä tilanteissa ajatellaan että fyysinen riippuvuus vain syntyy (dependence) ja se ei ole iso asia kunhan lääke auttaa ja potilas ei näytä addiktion (addiction) merkkejä.

Tällaista näkökulmaa hän pitää yksinkertaistettuna ja vaarallisena.

Sitten hän kuvaa miksi fysiologinen riippuvuus, dependence on ongelma. Tämän ilmiön hän mainitsi liittyvän SSRI - lääkkeisiinkin.

1. Se voi tehdä lääkkeiden lopettamisen vaikeaksi

Ilmeinen ongelma voi tapahtua kun on aika lopettaa lääke, mutta vieroitusoireet voi tehdä sen vaikeaksi joissain tapauksissa

Uskon tämän olevan todellakin ongelma SSRI - lääkkeiden kohdalla.

Hän kuvaa jonkun kokemia opioidien vieroitusoireita mistä tämä henkilö teki TED talkin: hankala unettomuus, hankala toimia, alhainen mieliala, itkuisuutta ja itsemurha-ajatuksia (Sivuhuomautus, kuulostaa myös aika tutulta, jos on kokenut yhtään vaikeampia SSRI-viekkareita. Jopa oireiden luonne kuulostaa samalta vaikka kyse täysin eri ryhmän lääkkeistä)

Hän sanoo, että jokaisen lääkärin pitäisi tutustua tuohon TED-talks videopätkään, koska se kuvaa enemmän kuin mikään kirjasta luettu. Nuori perheellinen uraihminen kuvaa kokemuksiaan 2 kk opioidien käytön vieroitusoireista, jossa mietti jopa elämänsä päättämistä, koska ne olivat niin kamalia.

Mielestäni SSRI - lääkkeiden vieroitusoireet voivat olla myös yhtä kamalia, yhtä pelottavia, piinaavia ja ahdistavia kokijalleen, eikä välttämättä kirjatekstit ole oikein hyviä kuvaamaan, mitä potilas saattaa käydä läpi.

2. Fyysinen riippuuvuus ( dependence) voi saada lääkkeen näyttämään siltä, että se auttaa, vaikka todellisuudessa se saattaa aiheuttaa potilaalle haittaa

Hän ottaa esimerkiksi jonkun marihuanan käytön. Joku joka on jatkuvasti ärtyisä ja nukkuu huonosti ilman päivittäistä marihuana-annostaan, hän ajattelee, että kannabis lievittää hänen oireitaan.Ehkä se auttaakin, mutta ehkä se myös tekee hänelle uniongelmia ja ärtyisyyttä?

Joku saattaa sanoa ettei pääse sängystään ilman opioideja.

Tällaisissa tilanteissa pitää kysyä "kuinka paljon ihmisen kokema hyöty on oikeasti lääkkeen hyödyllistä vaikutusta ja kuinka suuri osa on vieroitusoireiden välttelyä?

Joskus lääke ei toimi kuten on tarkoitettu. Sen jatkuva käyttö on oikeastaan vaan harmin välttelyä, mitä lääkkeestä seuraa. Eli jotkut jatkavat sitä, jotta eivät esimerkiksi kokisi vieroitusoireita, mitä lääkkeestä seuraa.

Erityisen haitallisena hän näkee, jos tässä tapauksessa tilanteeseen haetaan parannusta yhä isommista lääkeannoksista, jolloin fyysinen riippuvuus muuttuu voimakkaammaksi luonteeltaan ja muut harmit nousevat.
-----
Sopiiko tämä kohta 2 SSRI - lääkkeisiin?

No, jokainen voi miettiä.

Mielenkiintoinen artikkeli. Pahoittelen huonoa suomennusta.

Lopuksi Juurlink toteaa vielä, että toisin sanoen, me voimme löytää itsemme tilanteesta, jossa hoidon harmit ylittävät hyödyt, vaikka se vaikuttaisi olevan toisinpäin. Kun tämä tapahtuu, lääkehoidon päätavoite ei ole onnistunut tai saavutettu. Mitä korkeampi annos, sen todennäköisempää on, että tämä tapahtuu".

Hän sanoo: "dependence IS a harm, and it’s one that can masquerade as benefit."

Mitäköhän tähän artikkeliin kommentoisi joku lääkäri joka ei näe SSRI - lääkkeissä mitään riippuvuuselementtejä? Jotka hokevat potilailleen kuin papukaija, että SSRI - lääkkeisiin ei tule riippuvuutta ja kaikissa lääkkeissä on haittoja, mitätöiden SSRI - lääkkeiden haittoja.

Tietenkin voitaisiin saivarrella, että SSRI - lääkkeisiin ei sisälly voimakasta toleranssin nousua, mikä esimerkiksi bentsodiatsepiineihin tai samanlaista väärinkäyttöpotentiaalia.

Mutta se ei tarkoita etteikö SSRI - lääkkeisiin voisi sisältyä harmeja kuten esimerkiksi bentsodiatsepiineihin tai opioideihin sisältyy. Tai muihin lääkkeisiin tai aineisiin mitä hän luetteli. Jotka voivat vaikuttaa hyödyiltä, vaikkeivat oikeasti ole lääkkeen hyötyjä. Voisiko olla, että joku esimerkiksi päätyy jatkamaan lääkettä jotta ei joutuisi kohtaamaan vieroitusoireita ja lääkkeen vieroitusoireet voidaan sotkea esimerkiksi alkuperäisen tilan, mihin lääkkeet on aloitettu, paluuseen vaikka ne olisi vieroitusoireita. Tällöin lääke kääntyykin hiljalleen potilasta vastaan.

Kirjoittajasta: https://en.wikipedia.org/wiki/David_Juurlink

SSRItrap kirjoitti:

Yhdestä aineesta eroon pääsy toisella päätään sekoittamalla ei oikein kuullosta fantsulta idealta. SSRI-lääkkeiden vieroitusoireita ei voi välttää toisilla aineilla. Joskus ne voi tehdä jopa pahemmaksi tilanteen.

Kun puhutaan addiktioista, kannattaa lukea tämä: https://emcrit.org/toxhound/dependenceaddiction/

Moni lääkäri toteaa, että masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta. Englanniksi on termit addiktiota kuvaava "addiction" ja" dependence" jotka ovat eri asioita ja artikkelin kirjoittaja David Juurlink kuvaa niiden eroa. Ja kyllä, masennuslääkkeet tietyllä tavalla voivat aiheuttaa fyysistä riippuvuutta. Vai mikä termi sanaa dependence kuvaisi suomeksi? Dependence suoraan suomennettuna viittaa riippuvuuteen, vaikkei kirjoittaja tarkoita sillä addiktio - tyylistä riippuvuutta vaan erottaa sen sanasta "addiction". Mutta hän näkee että ssri - lääkkeet voi aiheuttaa eräänlaista riippuvuutta.

"Dependence"
on erityistä lääkkeisiin liittyvää harmia. Se on ilmiö, joka aiheutuu altistumisesta riippuvuutta aiheuttavalle lääkkeelle ja siihen liittyy vieroitusoireiden muodostuminen kun lääke on lopetettu tai annosta vähennetty liian nopeasti. Se voi tapahtua bentsojen, alkoholin, opioidien, pregabaliinin, SSRI - lääkkeiden, kannabiksen ja monen muun lääkkeen kohdalla. Vieroitusoireet vaihtelee aineen, annoksen ja potilaan mukaan mutta tällaisen riippuvuuden ydin on tämä : kun miljoonat neuronit ovat tulleet "tottuneeksi" lääkkeen "läsnäoloon", ne eivät toimi kunnolla sillä hetkellä, kun lääke otetaan pois.

Addiction eli riippuvuus tarkoittaa toista asiaa Juurlinkin mielestä. Termi yleensä viittaa krooniseen, relapseja sisältävään tilaan missä aineen käyttö jatkuu harmillisista seurauksista huolimatta.

Tiivistetysti, mies joka polttaa hänen Fentanyyli-laastareitaan kärsii todennäköisesti addiktiosta (ja fysiologisesta riippuvuudesta - dependence, myös) mutta jos hän käyttää niitä selkäkipuun lääkärin määräyksellä, ja kärsii vieroitusoireita ilman niitä, on vain fysiologisesti niihin koukussa.

Mutta toinen syy erottaa nämä kaksi on se, että on olemassa taipumus normalisoida se, että lääkkeisiin tulee fyysinen riippuvuus (dependence). Kirjoittaja Juurlink näkee useimmin sen tilanteissa, joissa jollekin määrätään kroonisesti opioideja, ja näissä tilanteissa ajatellaan että fyysinen riippuvuus vain syntyy (dependence) ja se ei ole iso asia kunhan lääke auttaa ja potilas ei näytä addiktion (addiction) merkkejä.

Tällaista näkökulmaa hän pitää yksinkertaistettuna ja vaarallisena.

Sitten hän kuvaa miksi fysiologinen riippuvuus, dependence on ongelma. Tämän ilmiön hän mainitsi liittyvän SSRI - lääkkeisiinkin.

1. Se voi tehdä lääkkeiden lopettamisen vaikeaksi

Ilmeinen ongelma voi tapahtua kun on aika lopettaa lääke, mutta vieroitusoireet voi tehdä sen vaikeaksi joissain tapauksissa

Uskon tämän olevan todellakin ongelma SSRI - lääkkeiden kohdalla.

Hän kuvaa jonkun kokemia opioidien vieroitusoireita mistä tämä henkilö teki TED talkin: hankala unettomuus, hankala toimia, alhainen mieliala, itkuisuutta ja itsemurha-ajatuksia (Sivuhuomautus, kuulostaa myös aika tutulta, jos on kokenut yhtään vaikeampia SSRI-viekkareita. Jopa oireiden luonne kuulostaa samalta vaikka kyse täysin eri ryhmän lääkkeistä)

Hän sanoo, että jokaisen lääkärin pitäisi tutustua tuohon TED-talks videopätkään, koska se kuvaa enemmän kuin mikään kirjasta luettu. Nuori perheellinen uraihminen kuvaa kokemuksiaan 2 kk opioidien käytön vieroitusoireista, jossa mietti jopa elämänsä päättämistä, koska ne olivat niin kamalia.

Mielestäni SSRI - lääkkeiden vieroitusoireet voivat olla myös yhtä kamalia, yhtä pelottavia, piinaavia ja ahdistavia kokijalleen, eikä välttämättä kirjatekstit ole oikein hyviä kuvaamaan, mitä potilas saattaa käydä läpi.

2. Fyysinen riippuuvuus ( dependence) voi saada lääkkeen näyttämään siltä, että se auttaa, vaikka todellisuudessa se saattaa aiheuttaa potilaalle haittaa

Hän ottaa esimerkiksi jonkun marihuanan käytön. Joku joka on jatkuvasti ärtyisä ja nukkuu huonosti ilman päivittäistä marihuana-annostaan, hän ajattelee, että kannabis lievittää hänen oireitaan.Ehkä se auttaakin, mutta ehkä se myös tekee hänelle uniongelmia ja ärtyisyyttä?

Joku saattaa sanoa ettei pääse sängystään ilman opioideja.

Tällaisissa tilanteissa pitää kysyä "kuinka paljon ihmisen kokema hyöty on oikeasti lääkkeen hyödyllistä vaikutusta ja kuinka suuri osa on vieroitusoireiden välttelyä?

Joskus lääke ei toimi kuten on tarkoitettu. Sen jatkuva käyttö on oikeastaan vaan harmin välttelyä, mitä lääkkeestä seuraa. Eli jotkut jatkavat sitä, jotta eivät esimerkiksi kokisi vieroitusoireita, mitä lääkkeestä seuraa.

Erityisen haitallisena hän näkee, jos tässä tapauksessa tilanteeseen haetaan parannusta yhä isommista lääkeannoksista, jolloin fyysinen riippuvuus muuttuu voimakkaammaksi luonteeltaan ja muut harmit nousevat.
-----
Sopiiko tämä kohta 2 SSRI - lääkkeisiin?

No, jokainen voi miettiä.

Mielenkiintoinen artikkeli. Pahoittelen huonoa suomennusta.

Lue lisää

No psilosybiini tai vaikka LSD-hoito on joissain artikkeleissa todettu vaikuttavan ihan kerta-annoksella addiktioihin tai vaikka toistaa puolen vuoden päästä. Haitallisia varmaan nuokin paljon käytettyinä, mutta mieluummin syö kerran kuin koko ajan pillereitä nappailee.

"Ei kai kukaan varmasti huvikseen popsi essitalopraamia kuten jotain bentsoja, koska eihän essitalopraamista tule nopeasti mitään sellaista oloa, minkä vuoksi sitä haluaisi syödä"

Essitalopraami voi olla hankala lopettaa jolloin vaikka ei haluaisi käyttää sitä, joutuu jatkamaan koska ei kestä oloja mitä sen lopetuksesta seuraa. Myöskin voi olla hankala ajaa lääkkeet alas jos on vaikka työelämässä jossa pitää olla skarppina.

Kauanko käytit?

Mitä pitempään ja mitä suurempia annoksia käyttää, sen hankalampi voi olla lopettaa.

Masennuslääkkeiden vieroitusoireita on hankala erottaa masennuksen uusimisesta. Itselleni tuli SSRI - lääkkeiden purkamisesta elämäni vaikein jakso. Se alkoi helpottaa, mitä pitempään olin ollut lääkkeistä erossa.

Onneksi olkoon, kuulut siihen ryhmään, joka pääsee lääkkeistä eroon. Minäkin aloitin essitalopraamilla ja en päässyt enää vuoden käytön jälkeen eroon. Olin erossa lääkkeistä n. 3.5kk ja sen jälkeen iski, aivan uskomattoman erikoiset olotilat, Lääke määrättiin masennukseen, mutta lopetettuani ne päälle iskivät erittäin voimakkaat paniikkikohtaukset (jollaisista en ollut aiemmin kärsinyt), voimakas jatkuva ahdistus (jollaisesta en ollut aiemmin kärsinyt), julkistenpaikkojen jonkinlainen kammo (jollaisesta en ollut ennen kärsinyt). Olen 120% varma, että nämä pillerit ovat ainut syy miksi nykyään kärsin näistä kaikista erikoisista oloista. Aivot menevät niin solmuun, että eivät enää saa korjattua tilannetta entiselleen. Ja näin on käynyt niin monelle muullekkin...

https://hulpgids.nl/assets/files/pdf/DESS.pdf Siitä löytyy.

Vai olisiko kovin vaikea uskoa, että meitä on tässä maassa iso määrä, joille on jäänyt päälle pitkittyneet vieroitusoireet. Kaikillehan ei niin käy. Se, että sinulle ei niin ole käynyt, ei ole syy epäillä toisten kokemuksia.

Ottaisit asioista ensiksi selvää.

Ps. Minäkin tiedän mistä puhun.

"Vaikka masennuslääkkeiden vieroitusoireet on
tunnettu jo kauan, on tähän ilmiöön kohdistunut
vain vähän systemaattista tutkimusta. Oireiden
yleisyydestä ei ole tarkkaa tietoa, eikä
esimerkiksi kliinisissä lääkeainetutkimuksissa
asiaan ole kiinnitetty paljonkaan huomiota"

Jotkut ihmiset ei kykene ajattelemaan asioita kuin omasta kapeasta näkökulmastaan. Minulla on tämä kokemus, joten kaikilla muillakin on oltava. Tiedossa on ollut jo pitkään, notta ssri-lääkkeet voivat aiheuttaa osalle käyttäjistä vaikeita ja pitkäkestoisia "lopetusoireita"

"SSRI ei aiheuta mitään "vieroitusoireita", ainoastaan lopetusoireita jotka kestävät korkeintaan muutaman viikon kun keho sopeutuu lääkkeettömään tilaan."

Puhutaan niistä lopetusoireina tai vieroitusoireina, jotkut ihmiset voivat kokea vaikeita oireita lopettaessaan SSRI - lääkkeet ja joillakin ne voi olla pitkittyneitä ja joillakin ne voivat olla vaikeita. Esimerkiksi bentsodiatsepiinien kohdalla on kuvattu pitkäkestoisia pitkittyneitä vieroitusoireita ja uskon, että sama ilmiö liittyy myös SSRI - lääkkeisiin, ja varmaan moneen muuhunkin psyykenlääkkeeseen mitä käytetään päivittäin ja josta seuraa lopetuksessa oireita ja joihin keho voi tietyllä tavalla fyysisesti mukautua. Toisin kuin luulet, aihe ei ole ollenkaan hyvin tutkittu ja aiheesta tehdään tutkimusta edelleen. Jotkut palautuu lääkkeistä paremmin kuin toiset. Se miksi jotkut selviää helpommalla, ei ole tutkittu asia. Pitempi ja suurempiannoksinen käyttö voi aiheuttaa todennäköisemmin niitä lopetusoireita, näin lukee jo Escitalopram Actavis paketissa.

"Lopettamisoireiden riski on suurempi, jos Escitalopram Actavista on käytetty pitkään tai suurina annoksina tai jos annosta pienennetään liian nopeasti. Useimmiten lopettamisoireet ovat lieviä ja häviävät itsestään parissa viikossa. Joillakin ne voivat kuitenkin olla VAIKEITA tai kestää kauan (2–3 kuukautta tai kauemmin). Jos sinulle tulee Escitalopram Actavis hoidon
päättyessä vaikeita
lopettamisoireita, ota yhteyttä lääkäriin...)" Jo lääkeyhtiö tietää että "lopetus"oireet voi olla vaikeita!

Jos lääke ei aiheuta riippuvuutta, mitä on sitten se jos potilas ei pysty lääkettä alasajamaan jos lopetusoireet on niin vaikeita? Mikä tämä ilmiö on? Kyllä se on jonkinasteista riippuvuutta lääkkeestä..Voi olla huomattavasti helpompaa henkisesti jatkaa lääkettä, kuin alkaa kärsiä vieroitusoireet jotka voi jopa invalidisoida ajaksi X.

Yllä linkkaamani farmakologi, lääkäri David Juurlinkin kirjoitus oli hyvä aiheeseen liittyen. Keho tulee monenlaisista aineista jollain tasolla fyysisesti riippuvaiseksi. "dependence" mikä johtaa siihen että lopettaessa joutuu käymään läpi viekkarit.

Jos lääkkeen lopettaa, ja oireet eivät meinaa loppua, ja ne ovat alkuperäistä pahempia tai erilaisia luonteeltaan, niin voi myös kysyä onko kyse edes vieroitusoireista vai lääkkeen tekemistä ongelmista kehossa tai jonkunasteisista vaurioista joista joidenkin keho palautuu ehkä hitaammin?

Vastikään on ollut uutisia ja artikkeleita aiheesta, jos kiinnostaa lukea:

Muutama viimeaikoina tai kauemmin aikaa sitten julkaistu hyvä artikkeli liittyen tutkimukseen, jonka perusteella "vieroitusoireet" saattaa olla joillakin vaikeampia kuin on kuviteltu ja voisi myös miettiä pitäisikö nykyisiä hoitosuosituksia tarkistaa jossa vieroitusoireista saatetaan puhua helpompana kuin ne ovat:
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005853275.html
https://www.hs.fi/elama/art-2000005865230.html
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/ala-jaa-potemaan-ela-ihan-normaalisti-moni-masennuslaakkeista-irti-pyrkiva-jaa-oireidensa-kanssa-yksin/?shared=1046295-6ea145e0-4&fbclid=IwAR3STuPCTWN8Mh0xvwcUfIxcZKjZKNWVyIX82sAZyEegyprrfd6UbLtbZ0c

Vanha artikkeli Iltalehdestä lopetusvaikeuksista:
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/2015050819312111

"Oikeastaan on mahdotonta että SSRI voisi aiheuttaamitään "vieroitusoireita" koska SSRI ei aiheuta minkäänlaista fyysistä tai psyykkistä riippuvuutta kuten oikeat huumet, alkoholi jne."

Lue ylläoleva Juurlinkin artikkeli.

Ja miten niin SSRI:t eivät voi aiheuttaa psyykkistä riippuvuuden tunnetta? Tottakai ne voivat aiheuttaa joillakin psyykkistä riippuvuuden tunnetta, jos niitä on vaikka 10 vuotta tottunut käyttämään ja olemaan aineen vaikutuksen alla. Tuossa vaiheessa vieroitusoireet voi olla ikäviä, joten voi olla huomattavasti helpompi jatkaa lääkkeellä kuin ajaa se alas.

Lisäksi SSRi - lääkkeissä on vieroitusoireet, siinä missä mainitsemassasi huumeissa ja alkoholissa. Erilaiset, omanlaisensa vieroitusoireet. Niiden vaikeuteen voi tutustua vaikeissa tapauksissa esimerkiksi Surviving Antidepressants - palstalla

Tämä on myös mielenkiintoinen tutkimus missä vertaillaan riippuvuutta aiheuttavien bentsojen ja "riippuvuutta aiheuttamattomien" ssri-lääkkeiden vieroitusoireita:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21992148

"Lääkkeiden käytössä joudutaan aina punnitsemaan haitat ja hyödyt. "

Minä en koskaan aloitteassani lääkkeet saanut kunnolla punnita haittoja ja hyötyjä. Minulle sanottiin 2000 - luvulla jotain serotoniinivajeesta masennuksen taustalla (mikä on teoriana hyvin kyseenalaistettava), eikä sanallakaan sanottu että lääkkeeseen voi tulla minkäänlainen riippuvuus. Lopetusoireista ei sanottu sanakaan. Ei tunteiden leikkautumisesta, ei seksuaalisista ongelmista. Ei raskausajan käytön kyseenalaisuudesta( olin teini-ikäinen nuori nainen jolla oli elämä edessään). Ei lopetusvaikeuksista . Ei vaihtoehdoista masennuksen hoitoon mitkä voi olla ihan yhtä tehokkaita ja haitattomampia.

Ei siitä, että kehityin aikuisuuteen, aivoni kehittyivät lääkityksen alla, voisiko siitä seurata jotain ongelmia tai onko aihe kunnolla tutkittu. Olin aivan täysin pimennossa kaikesta mitä nykyään pitäisin suurena ongelmana ylipäätänsä että suostuisin aloittamaan käytön.

Tällöin en tehnyt kunnolla informoitua päätöstä käyttämisestä.

Ei mainuttu pitkäaikaiskäytön vähästä tutkimuksesta. Ei siitä että mitä pitempään ja suurempia annoksia käyttää, sen voimakkaampia VIEROITUSoireita voi tulla. Puhun niistä vieroitusoireina, koska ne eivät ole mitään hallittuja pikku lopetusoireita jotka häviää parissa viikossa välttämättä. Puhun niistä vieroitusoireina, koska nuo oireet ovat olleet itselläni voimakkuudelta hyvin paljon elämänlaatua haittaavia, kuten voin kuvitella huumeidenkin vieroitusoireiden olevan vaikken huumeisiin ole koskenut. Itse kärsin niistä vaikeina ja pitkittyneinä, liian nopean alasajon jälkeen, joka oli kyllä ihan lääkärin suosittelema, mutta liian nopea kun jälkikäteen tutustuin vertaispalstojen ohjeisiin, missä ihmiset oli saaneet samanlaisia oireitakin. Olen netissä löytänyt lukuisia muita psyykenlääkkeiden kanssa ongelmiin joutuneita ihmisiä, vertaisfoorumeilla. Tiedän ihmisiä, ketkä sanovat että ovat kokeneet lähes riippuvaiseksi itsensä SSRI - lääkkeistä, koska lopetus on niin hankalaa.

Vieroitusoireet voivat olla hankalampia mitä on kuviteltu, ja aihetta pitäisi tutkia enemmän. Tässä yksi uusi tutkimus, minkä pohjalta on kirjoitettu lehdissä viime aikoina:

https://www.roehampton.ac.uk/news/2018/october/new-review-concludes-antidepressant-withdrawal-far-more-serious-than-previously-thought/

Vieroitusoireiden kohdalla lääkäri vähätteli niitä, sanoi kun podin niitä kaksi kuukautta että ne on uusivaa masennusta vaikka jo Escitalopram - paketissa luki että oireet voi olla pitempikestoisia ja toinen lääkäri totesi, että eipä näitä juurikaan ole tutkittu. Aloittaessani lääkkeet ns. masennusoireeni eivät olleet lähellekään sitä mitä ne oli lopettaessa. Aika merkillistä, että uusi sairaus puhkeaa juuri masennuslääkevieroituksessa.

Kaikki nuo selvisi käytön edetessä, ihan koettuna, ei lääkärin varoittamana.

Yksi päivä jolloin lääke jäi väliin, sähköiskut napsui päässä ja olin lähes toimintakyvytön. Kun sain lääkkeen olin kuin narkki joka huokaisi helpotuksesta, sähköiskut ja kummallinen olo helpotti, ja pystyi jälleen liikuttamaan silmiään ilman että sähköiskut iski ja kummallinen tokkura väheni. Lääkkeen vähennysyritykset menivät monesti mönkään, ja jälkikäteen ajatellen ei ihme, koska yritin mm. leikata Escitalopram pilleristä 5 mg kerralla, joka oli aivan todella suuri pudotus, mikä jälkikäteen selvisi vertaispalstojen ohjeilla. Yritin kaikenlaista, mistä osa oli tosi huonoja ideoita, kuten mm. pienemmän ja isomman annoksen vuorottelua vuoropäivinä, jotta saisin lääkettä alaspäin, kun muuten oireet tuntui kasvavan jos yritti vaan leikata pilleristä osan ja jatkaa pienemmällä annoksella. Tuo valitettavasti johti vaan olon heittelyyn, kun otti pillereitä isompia ja pienempiä annoksia.

Lisäksi käytön aikana luulin useiden lääkkeen haittavaikutusten olevan minun henkisiä tai muita ongelmiani, kuten apatian ja välinpitämättömyyden tunteen, päiväväsymyksen ja tunteiden leikkautumisen. Niihin on onneksi tullut helpotusta lopetuksen jälkeen, mutta seksuaaliset ongelmat, mitkä lääke puhkaisi ja jotka kestivät vuosia, eivät ole lopetuksen jälkeen korjaantuneet.

Koen, että olen saanut SSRI - lääkkeitä todella suurta harmia pitkäaikaiskäytössä. Kaikki sen aiheuttamat haittavaikutukset ja vieroitusoireet eivät ole vieläkään poistuneet, mitä koen.

Koko perspektiivini nykylääketieteeseen ja lääketieteelliseen tutkimukseen ja lääkäreihin on muuttunut negatiivisten kokemuksieni jälkeen. Heillä ei oikeasti kiinnosta aiheuttamansa haitat, heillä ei kiinnosta tutkia niitä. Heillä kiinnostaa vaan hutkia toisten aivoilla ja leikkiä lääketiedettä. Muka osoittaa muille että heillä on ratkaisuja, jotta saavat potilaita luokseen jotta voivat leikkiä lääkäriä. Hoitokeinojen turvallisuuden tutkimukseen ei satsata niinkään kuin siihen että jotain lyhytaikaisesti on vähän tutkittu ja että saadaan osoitettua kuinka hienoja keinoja muka on. Kuinka hienoja ne loppupeleissä on?

"- Kukaan tuskin alkaa syömään SSRI-lääkkeitä huvikseen, vaan niiden käytölle on olemassa jokin syy"

En kiistä.

Mutta hoitokeino voi silti olla enemmän haittaa aiheuttava loppupeleissä kuin itse sairaus miksi masennusta kutsutaan. Tai voi aiheuttaa haittoja ja vieroitusoireita mitkä voi olla huomattava haitta potilaan elämässä. Potilaan olisi saatava punnita hyödyt ja haitat tehdessään päätöksen käytöstä ja kuultava myös lääkkeille vaihtoehtoisista hoitokeinoista. Jokainen saa minun puolestani käyttää niin paljon lääkkeitä, kuin haluaa, kannatan vain sitä että jokainen saa tehdä kunnolla informoidun päätöksen käytöstä. Nykyhoito on ollut huomattavan lääkekeskeistä.

Vaikka kaikissa lääkkeissä voi olla haittoja, potilaalla voi silti kiinnostaa valita haluaako masennuksen hoidossa riskeerata sen, että saa seksuaalisen toiminnan ongelmia tai tunteiden leikkautumista

"- Jos kyseiset lääkkeet aiheuttaisivat riippuvuutta, niitä ei määrättäisi (vrt. bentsot, barbituraatit ja opioidit)"

Heh. Tiesitkö, että bentsojakin määrättiin vuosikymmeniä, kun niiden aiheuttamia riippuvuusongelmia ja lopetusongelmia ja ihmisten kokemia vaurioita niistä ei vielä ymmärretty? Ne selvitettiin jälkikäteen. Hyvin paljon jälkikäteen, kun ihmiset oli olleet lääkkeillä jo pitkään. En tiedä missä elät, mutta kyllä opioideja ja bentsoja määrätään edelleen vaikka ne aiheuttavat riippuvuutta. Säännöllisestikin joillekin.

" Jos lääkkeillä olisi viihdekäyttöpotentiaalia, niitä olisi katukaupassa" Et tainnut ihan ymmärtää tuota Juurlinkin artikkelia jossa hän nimenomaan sanoi että addiktio on eri asia kuin fyysinen riippuvuus, kehon tietynlainen tottuminen lääkeaineen käyttöön, joka johtaa kehon mukautumiseen siihen ja vieroitusoireisiin. En ole väittänyt, että SSRI - lääkkeitä käyttävät ovat jotain narkkeja, haluavat käyttää yhä kasvavia annoksia väärin ja niillä olisi katukauppamarkkinat. SSRI - lääkkeissä kumminkin voi olla silti vaikeitakin oireita lopettaessa, kuten huumeissa (erilaisia luonteeltaan, mutta hyvin paljon elämää haittaavia silti), osa voi kokea lopetusvaikeuksia ja aivot ja keho voi tottua ja mukautua niiden alla olemiseen, mikä voi tehdä lopetuksesta henkisesti hankalaa ja vieroitusoireiden suhteen hankalaa.

" Selvittäkääpä huviksenne, kuinka moni kuolee Suomessa Buranaan vuosittain." Ja tämä liittyi SSRI - lääkkeisiin miten? Se ettei SSRI lääkkeisiin kuole (toki on puhuttu että ne voi aiheuttaa itsemurha-ajatuksia joillekin ja itselläni kyllä kävi itsemurha-ajatuksia vieroituksessa useinkin mielessä), ei tarkoita etteikö niissä voi olla haittaa ja merkityksellisiä ongelmia ihmisten elämässä, kuten lopetusoireet.

"- Lopetusoireita en kiistä, niitä tulee, jos pitää kiirettä lopetuksessa." Niitä voi tulla myös hitaammin alasajettaessa. Ei poissulje niitä. Toki voi vähentää akuutteja kovempia oireita.

"- Jos sivuoireet ovat hankalia, voi kokeilla muita SSRI-lääkkeitä. Niitä löytyy iso liuta."

Kun on kerran pyristellyt irti koko aikuisikänsä Escitalopramilla olosta ja saanut siitä haittaa ja vaikeita vieroitusoireita, en alkaisi kokeilemaan SSRI - lääkkeitä enää vaikka joku pitäisi piippua ohimollani. Sitä myös oppii arvostamaan oloa, kun ei ole enää missään lääkkeissä.

Erilaisista lääkekokeiluista ainakin itse opin sen, että ne pystyivät myös huonontamaan oloa.

"- Miksi lopettaa lääkkeiden käyttö, jos pelkää masennuksen/ahdistuksen uusivan tai pahenevan?"

Tulee mieleen todella paljon syitä.

Itselläni on jäänyt harmittamaan, etten heti alkuvaiheessa käyttöä ajanut lääkettä alas, vaan jäin roikkumaan sillä masennuksen toistumisen pelossa liian pitkiä aikoja. Se aikaansai henkistä riippuvuutta lääkkeeseen ja kun olin käyttänyt lääkettä jo niin pitkään, vieroitus oli vaikea ja lääkkeestä irtaantuminen vaikeaa. Tätä myös edesauttoi hoidossa ihmiset jotka pelottelivat että kun joku asiakas oli ajanut alas tarpeelliset lääkkeensä, niin hänelle oli iskenyt masennus uudestaan.

Lääke ei myöskään pitänyt masennusta ja apatiaa poissa, vaan isommalla annoksella ollessani koin masennusta ja väsymystä. En tiedä koskaan toimiko lääke varsinaisesti ja mikä osa oli plaseboa. Pienemmällä annoksella vähemmän, mutta seksuaaliset ongelmat olivat silläkin olemassa.

No minä olen vissiin se saarnatekstien kirjoittaja. Ehkä sinun on parempi olla lukematta niitä, jos ei jaksa kerran.

En epäile hetkeäkään, etteikö SSRI-lääkkeet koukuttaisi, sillä ne vaikuttavat aivokemiaan. Toisaalta teorian mukaan masennus ja ahdistus ovat aivokemiallisia häiriöitä, joita tasapainotetaan kyseisillä lääkkeillä. Jos ajatellaan, että SSRI-lääkkeet normalisoivat aivokemian, niin lopetusoireet kertovat siitä, että aivokemia pyrkii palaamaan yksilön omaan normaalitilaan, eli tilaan, joka altistaa masennukselle.

Joku saa huonot kortit ykköstyypin diabeteksen suhteen ja piikittää elämänsä läpi insuliinia. Toiselle taas on tullut rintasyöpägeeni ja seurauksena on välillä päätös poistaa jopa terveet rinnat. Joillakin aivokemia vain on sellainen, että se altistaa masennukselle.

Korostan sitä, että masennuslääkkeitä on kymmeniä ja jos joku valmiste aiheuttaa ongelmia, toinen taas voi sopia paremmin. Parikymmentä vuotta ahdistuksesta ja lievästä masennuksesta kärsineenä ei enää kyseenalaista lääkkeen tarpeellisuutta, kunhan vain valmiste sopii itselle. Fluvoksamiinia haluaisin kokeilla, kun essitalopraami lakkaa minulla tehoamasta. Sekin päivä on edessä. Parempi on olla ilman ahdistusta ja dystymiaa, ei siinä pieni vapina tai alhainen libido mitään merkkaa. Kyse on paljon suuremmasta asiasta - oman itsensä ja virkojensa hyväksynnästä.

EssiTalonen kirjoitti:

En epäile hetkeäkään, etteikö SSRI-lääkkeet koukuttaisi, sillä ne vaikuttavat aivokemiaan. Toisaalta teorian mukaan masennus ja ahdistus ovat aivokemiallisia häiriöitä, joita tasapainotetaan kyseisillä lääkkeillä. Jos ajatellaan, että SSRI-lääkkeet normalisoivat aivokemian, niin lopetusoireet kertovat siitä, että aivokemia pyrkii palaamaan yksilön omaan normaalitilaan, eli tilaan, joka altistaa masennukselle.

Joku saa huonot kortit ykköstyypin diabeteksen suhteen ja piikittää elämänsä läpi insuliinia. Toiselle taas on tullut rintasyöpägeeni ja seurauksena on välillä päätös poistaa jopa terveet rinnat. Joillakin aivokemia vain on sellainen, että se altistaa masennukselle.

Korostan sitä, että masennuslääkkeitä on kymmeniä ja jos joku valmiste aiheuttaa ongelmia, toinen taas voi sopia paremmin. Parikymmentä vuotta ahdistuksesta ja lievästä masennuksesta kärsineenä ei enää kyseenalaista lääkkeen tarpeellisuutta, kunhan vain valmiste sopii itselle. Fluvoksamiinia haluaisin kokeilla, kun essitalopraami lakkaa minulla tehoamasta. Sekin päivä on edessä. Parempi on olla ilman ahdistusta ja dystymiaa, ei siinä pieni vapina tai alhainen libido mitään merkkaa. Kyse on paljon suuremmasta asiasta - oman itsensä ja virkojensa hyväksynnästä.

Lue lisää

Vai että on aivokemia sellainen :D ja tuo ikiaikainen diabetes vertaus. Taidat olla lääketehtaan edustaja.

" Jos ajatellaan, että SSRI-lääkkeet normalisoivat aivokemian "

Se teoria on kyllä hyvinkin kyseenalainen. Se että SSRI - lääkkeet korjaa kemiallisen epätasapainon. Tai että masennus johtuisi viallisista aivokemioista.

https://twitter.com/rcpsych/status/893154811973185536?lang=fi

" Parempi on olla ilman ahdistusta ja dystymiaa, ei siinä pieni vapina tai alhainen libido mitään merkkaa."

monille merkkaa hyvin paljon, että he saavat seksuaalisia ongelmia SSRI - lääkkeistä.
Osalle ei ole mainittu niistä mitään määräämishetkellä. Eikä siitä, että ne voi jatkua lopetuksen jälkeenkin. jotain voi jopa "vähän masentaa", jos SSRI - lääkkeet aiheuttaa totaalisen libidon katoamisen. Sillä voi olla suuria negatiivisia vaikutuksia elämään.

"Joillakin aivokemia vain on sellainen, että se altistaa masennukselle." Edelleen, kyseenalaistettava teoria.

On psykiatreja jotka eivät usko tuohon kemiallisen epätasapainon teoriaan ja itseasiassa valtavirta psykiatriakaan ei taida tuohon uskoa vaan näkee masennuslääkkeiden toimintamekanismin toisenlaisena. Täysinhän ei ymmärretä miksi koko lääkkeet edes toimii, eli niiden vaikutusmekanismia ei ymmärretä:
https://joannamoncrieff.com/2014/05/01/the-chemical-imbalance-theory-of-depression-still-promoted-but-still-unfounded/
https://kellybroganmd.com/depression-serotonin/

"Masennuslääkkeille annettu väärä nimi, edes tutkijat eivät täysin ymmärrä miksi lääke tepsii masennukseen"
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/masennuslaakkeille-on-annettu-vaara-nimi-edes-tutkijat-eivat-taysin-ymmarra-miksi-laake-tepsii-masennukseen/

Ja sillekään ei ole mielestäni riittävästi näyttöä, että SSRI lääkkeet esimerkiksi koko elämän käytettynä ovat turvallisia ja tehokkaita. Ja pitäisivät masennuksen oireet poissa. Pitkäaikaiskäyttöä perustelevat tutkimuksetkin olivat aikanaan naurettavan lyhyitä, joilla perusteltiin, että masennuslääkkeet estää relapseja:

Artikkeli, New York timesista tältä vuodelta:
https://www.nytimes.com/2018/04/07/health/antidepressants-withdrawal-prozac-cymbalta.html

"Alunperin masennuslääkkeitä ajateltiin lyhytaikaiseen käyttöön mielialaongelmille, otettavaksi kuudesta yhdeksään kuukauteen, jotta pääsisi läpi kriisin, ei enempää " (lääkkeen markkinoille saamiseksi kestävät tutkimukset olivat myös lyhyitä)

"Myöhemmät tutkimukset ehdottivat että "ylläpitohoito" - pitempiaikainen jatkuva käyttö - voisi estää masennuksen palaamista jollain potilailla, mutta nuo tutkimukset harvoin kestivät yli kahta vuotta."

"Kun lääke on hyväksytty, lääkäreillä Yhdysvalloissa on ollut vapaus määrätä niitä miten näkevät sopivaksi. Pitkäaikaiskäytön tutkimusdatan puute ei ole estänyt lääkäreitä laittamasta miljoonia amerikkalaisia masennuslääkkeille toistaiseksi tai pysyvästi"

Voin ihan omasta puolestani sanoa, että minulla libidon 110% katoaminen on tehnyt elämästäni painajaisen. Enää en ole parisuhteessa enkä edes etsi, koska siitä ei tule mitään. Lisäksi lääkityksellä ollessani (kun minäkään en eroon tästä pääse) on turha jälkikasvua suunnitella hankkivansa.

Kaikki eivät ole vapaaehtoisesti lapsettomia saati sinkkuna, mutta lääkitys pitää huolen, että minä olen kumpaakin, mutta vastentahtoisesti. Minusta tämä ongelma ei ole kovinkaan kevyt tai pieni. Valitettavasti lääkärin suhtautuminen on: "no se on vain väliaikainen tila". Tämä väliaikainen tila on nyt kestänyt seitsemän vuotta.

EssiTalonen kirjoitti:

En epäile hetkeäkään, etteikö SSRI-lääkkeet koukuttaisi, sillä ne vaikuttavat aivokemiaan. Toisaalta teorian mukaan masennus ja ahdistus ovat aivokemiallisia häiriöitä, joita tasapainotetaan kyseisillä lääkkeillä. Jos ajatellaan, että SSRI-lääkkeet normalisoivat aivokemian, niin lopetusoireet kertovat siitä, että aivokemia pyrkii palaamaan yksilön omaan normaalitilaan, eli tilaan, joka altistaa masennukselle.

Joku saa huonot kortit ykköstyypin diabeteksen suhteen ja piikittää elämänsä läpi insuliinia. Toiselle taas on tullut rintasyöpägeeni ja seurauksena on välillä päätös poistaa jopa terveet rinnat. Joillakin aivokemia vain on sellainen, että se altistaa masennukselle.

Korostan sitä, että masennuslääkkeitä on kymmeniä ja jos joku valmiste aiheuttaa ongelmia, toinen taas voi sopia paremmin. Parikymmentä vuotta ahdistuksesta ja lievästä masennuksesta kärsineenä ei enää kyseenalaista lääkkeen tarpeellisuutta, kunhan vain valmiste sopii itselle. Fluvoksamiinia haluaisin kokeilla, kun essitalopraami lakkaa minulla tehoamasta. Sekin päivä on edessä. Parempi on olla ilman ahdistusta ja dystymiaa, ei siinä pieni vapina tai alhainen libido mitään merkkaa. Kyse on paljon suuremmasta asiasta - oman itsensä ja virkojensa hyväksynnästä.

Lue lisää

Mikäköhän tuon teorian mukaan on "ihanteellinen tasapaino", johon nuo SSRI-lääkkeet mystisesti masentuneen aivot "palauttavat"? Me olemme tuntevia, ajattelevia olentoja. Välittäjäaineiden tehtävänä on kuljettaa muun muassa emootioihin ja ajatuksiin liittyviä singaaleja hermoradoissa ja on ihan normaalia, että eri mielentiloissa eri välittäjäaineiden erittyminen on toiminnallisesti eri tasolla. Rakastumisen tunne on yhteydessä vähän eri välittäjäaineisiin kuin vihan tai masennuksen tunteet, eikä ne sinänsä ole merkki mistään epätasapainosta. Se on se toimintaperiaate, jolle ihmisen koko hermosto perustuu -responsiivisuuteen ja adaptaatioon.

Erinäisillä huumeilla voidaan hoitaa esimerkiksi kipua ja ahdistusta, mutta se ei tarkoita sitä, että ne palauttaisivat ihmisen aivot mihinkään normaalitilaan, vaan ne voivat pitkällä aikavälillä herkistää aivot entistä herkemmiksi reagoimaan ärsykkeisiin, jotka tuottavat kipua ja ahdistusta. Tämä on jo edellä mainitun vastatoleranssimallin perusta ja sille on olemassa empiiristä näyttöä myös esimerkiksi kipulääkkeiden kohdalla, jotka pitkään käytettyinä altistavat kroonisen kivun kokemukselle.

Psyykelääkkeiden kohdalla on huomattu esimerkiksi eläinkokeiden pohjalta, että nuo hermosto todella sopeutuu noihin lääkkeisiin lisäämällä tai vähentämällä vaikutuksen kohteena olevien välittäjäainereseptorien tiheyttä. Tämä on yksi mekanismi, jolle myös päihteiden ja huumeiden fyysinen riippuvuus pohjautuu. Neuroadaptaatio on empiirinen fakta, ei mikään lääkeyhtiöiden markkinointiosastoilla kultivoitunut markkinointislogani, kuten tuo serotoniiniteoria. . SmithKline lanseerasi lääkkeen selektiivinen serotoniin takaisinoton estäjä, vaikka kyseisen luokan lääkaineet eivät ole sen selektiivisempiä kuin esimerkiksi alkoholikaan. Ne eivät myöskään ole yhtään sen tehokkaampia masennuksen hoidossa. Serotoniiniteoria todistettiin vääräksi jo vuosikymmeniä sitten. Jostain syytä lääkäreitä ei kiusaa myöskään se havainto, että lääkkeet, jotka laskevat serotoniinitasoja (kuten tianeptiini), on tutkitusti yhtä tehokkaita masennuslääkkeitä kuin nämä ns. SSRI-lääkkeet. Koko psykiatria perustuu täydelliselle pseudotieteelliselle paskanjauhannalle, jossa tehdään hyödynnetään tilastollisia menetelmiä omien teorioiden vahvistamiseen kyseenalaisella tavalla. On erittäin helppoa löytää tilastollisia eroja eri ryhmien välillä, jos haluaa. Ajatus siitä, että psyykelääkkeet toimivat jonkinlaisena estolääkityksenä psyykkisen sairauden puhkeamisen varalle, perustuukin juuri noihin tutkimuksiin, joissa hyödynentään osin neuroadaptaatiota tilastollisten erojen tuottamiseen. Tutkimuksissa otetaan jo lääkeriippuvaisia potilaita ja satunnaistetaan heidät plasebolle/ei-lääkitykselle ja katsotaan, ilmeneekö tässä vieroitusryhmässä enemmän lyhyellä aikavälillä psyykkistä pahoinvointia. Kyse on ihan yhtä tieteellisestä menetelmästä kuin jos ottaisit alkoholiriippuvaisten ryhmän tutkimukseesi, satunnaistaistat toisen vichy-vedelle ja toisen viinalle, ja katsoisit pari viikkoa kummalla on pahemmat vieroitusoireet. Saat tilastollisesti merkitseviä eroja jotka pohjautuvat siihen, että vieroitusoireryhmässä hieman useampi ihminen ilmentää sen muutaman viikon niitä haettuja negatiivisia oireita, joita tutkitaan. Todellisuudessa pitkäkestoisempia ja parempia menetelmiä masennuksen hoidossa ovat sellaisia, jotka auttavat ihmisen hermostoa säätelemään itse itseään tarkoituksenmukaisemmin ja rakentavammin. Siis psykoterapia, hyvä monipuolinen ravitsemus ja liikunta.

6fgdfdsg kirjoitti:

Mikäköhän tuon teorian mukaan on "ihanteellinen tasapaino", johon nuo SSRI-lääkkeet mystisesti masentuneen aivot "palauttavat"? Me olemme tuntevia, ajattelevia olentoja. Välittäjäaineiden tehtävänä on kuljettaa muun muassa emootioihin ja ajatuksiin liittyviä singaaleja hermoradoissa ja on ihan normaalia, että eri mielentiloissa eri välittäjäaineiden erittyminen on toiminnallisesti eri tasolla. Rakastumisen tunne on yhteydessä vähän eri välittäjäaineisiin kuin vihan tai masennuksen tunteet, eikä ne sinänsä ole merkki mistään epätasapainosta. Se on se toimintaperiaate, jolle ihmisen koko hermosto perustuu -responsiivisuuteen ja adaptaatioon.

Erinäisillä huumeilla voidaan hoitaa esimerkiksi kipua ja ahdistusta, mutta se ei tarkoita sitä, että ne palauttaisivat ihmisen aivot mihinkään normaalitilaan, vaan ne voivat pitkällä aikavälillä herkistää aivot entistä herkemmiksi reagoimaan ärsykkeisiin, jotka tuottavat kipua ja ahdistusta. Tämä on jo edellä mainitun vastatoleranssimallin perusta ja sille on olemassa empiiristä näyttöä myös esimerkiksi kipulääkkeiden kohdalla, jotka pitkään käytettyinä altistavat kroonisen kivun kokemukselle.

Psyykelääkkeiden kohdalla on huomattu esimerkiksi eläinkokeiden pohjalta, että nuo hermosto todella sopeutuu noihin lääkkeisiin lisäämällä tai vähentämällä vaikutuksen kohteena olevien välittäjäainereseptorien tiheyttä. Tämä on yksi mekanismi, jolle myös päihteiden ja huumeiden fyysinen riippuvuus pohjautuu. Neuroadaptaatio on empiirinen fakta, ei mikään lääkeyhtiöiden markkinointiosastoilla kultivoitunut markkinointislogani, kuten tuo serotoniiniteoria. . SmithKline lanseerasi lääkkeen selektiivinen serotoniin takaisinoton estäjä, vaikka kyseisen luokan lääkaineet eivät ole sen selektiivisempiä kuin esimerkiksi alkoholikaan. Ne eivät myöskään ole yhtään sen tehokkaampia masennuksen hoidossa. Serotoniiniteoria todistettiin vääräksi jo vuosikymmeniä sitten. Jostain syytä lääkäreitä ei kiusaa myöskään se havainto, että lääkkeet, jotka laskevat serotoniinitasoja (kuten tianeptiini), on tutkitusti yhtä tehokkaita masennuslääkkeitä kuin nämä ns. SSRI-lääkkeet. Koko psykiatria perustuu täydelliselle pseudotieteelliselle paskanjauhannalle, jossa tehdään hyödynnetään tilastollisia menetelmiä omien teorioiden vahvistamiseen kyseenalaisella tavalla. On erittäin helppoa löytää tilastollisia eroja eri ryhmien välillä, jos haluaa. Ajatus siitä, että psyykelääkkeet toimivat jonkinlaisena estolääkityksenä psyykkisen sairauden puhkeamisen varalle, perustuukin juuri noihin tutkimuksiin, joissa hyödynentään osin neuroadaptaatiota tilastollisten erojen tuottamiseen. Tutkimuksissa otetaan jo lääkeriippuvaisia potilaita ja satunnaistetaan heidät plasebolle/ei-lääkitykselle ja katsotaan, ilmeneekö tässä vieroitusryhmässä enemmän lyhyellä aikavälillä psyykkistä pahoinvointia. Kyse on ihan yhtä tieteellisestä menetelmästä kuin jos ottaisit alkoholiriippuvaisten ryhmän tutkimukseesi, satunnaistaistat toisen vichy-vedelle ja toisen viinalle, ja katsoisit pari viikkoa kummalla on pahemmat vieroitusoireet. Saat tilastollisesti merkitseviä eroja jotka pohjautuvat siihen, että vieroitusoireryhmässä hieman useampi ihminen ilmentää sen muutaman viikon niitä haettuja negatiivisia oireita, joita tutkitaan. Todellisuudessa pitkäkestoisempia ja parempia menetelmiä masennuksen hoidossa ovat sellaisia, jotka auttavat ihmisen hermostoa säätelemään itse itseään tarkoituksenmukaisemmin ja rakentavammin. Siis psykoterapia, hyvä monipuolinen ravitsemus ja liikunta.

Lue lisää

Niin, kumpaa niillä masennuslääkkeillä edes lopussa pitkäaikaiskäytössä hoidetaan? Masennusta vai lääkkeiden aiheuttamia ongelmia joissa neuronit mukautuu niin toimimaan lääkkeen alaisuudessa, että lopettaminen voi laukaista ongelmia, koska olo lääkkeettä ei tunnu enää lähellekään normaalille ja voi aiheuttaa suurta tuskaa jolloin näennäisesti lääkkeet tuntuu aina auttavan uudelleenaloitettuna mikä todella perustuu samaan ilmiöön kuin alkoholisti ottaisi krapularyypyn helpottaakseen oloa. Silti psykiatria on denialismissa ja sanoo, että EI, SSRI - lääkkeissä ei ole tällaisia ongelmia. Ei riippuvuutta, no jollakin voi ehkä olla purkuongelmia. Kun SSRI - lääkkeillä ei ole katukauppa-arvoa ja annosta ei kasvateta niin riippuvuutta ei ole - argumentteja heitellään.

Onko pitkäaikainen psyykenlääkkeiden käyttö yhteydessä jopa huonompiin hoitotuloksiin? Kenties aikojen saatossa lääkkeen haittavaikutukset saattaa kasvaa, muuttua ja toisten lääkemääräkin alkaa hiljalleen kasvaa ja masennus muuttua hoitoresistentiksi. Hoitokeinoissa eli pitkäaikaislääkinnässä ei nähdä olevan mitään vikaa ja psykiatrian puolella usein se vika löydetään pikemminkin potilaan psyykeestä.

Sen sijaan, että potilaan aivoissa olisi alunperin ollut kemiallinen epätasapaino, voi ollakin, että lääkkeet itsessään aiheuttavat kemiallisia toiminnan ongelmia aivoissa, epänormaaliuksia aivojen homeostaasissa. Tämän takia lääkkeiden purkaminen voi olla niin hirveän hankalaa:
https://www.youtube.com/watch?v=0ql9Cc_p3r8

Kenties potilaan riski oireiden kroonistumisessakin kasvaa pitkäaikaiskäytössä?

Psyykenlääkkeissä vaarallista on juuri se, että niiden aiheuttamat ongelmat voidaan tulkita potilaan kokemaksi sairaudeksi ja hoitojärjestelmässä on vaarana että jää vaan roikkumaan lääkkeille tarpeettoman pitkiksikin ajoiksi, jos esimerkiksi hoitoympäristöt vaihtuilee eikä kukaan lääkäri loppupeleissä ala ehdottamaan pitkäaikaiskäytön purkamista. Käsitys lääkkeiden turvallisuudesta voi muuttua milloin vaan, kun tutkimus etenee. Lähtökohtaisestihan, vaikka tutkimusdataa pitkäaikaiskäytöstä tai vieroitusoireista ei välttämättä hirväesti ole, psykiatriassa siinä ei nähdä suurta ongelmaa. Potilaille ei edes mainita, että heidän alkaessaan käyttää lääkkeitä tavalla, mitä ei ole täysin tutkittu, on tietyllä tavalla kokeellista, ja he ovat siinä kokeessa ymmärtämättä edes koko asiaa. Ehkä täysin ongelma ei ole edes lääkkeet vaan tapa jolla niitä on määräilty ?

Uskon, että lääkkeiden aiheuttamat haitat voidaan sotkea masennukseen. "Masennuslääkkeet" voi aiheuttaa unettomuutta, väsymystä, painonnousua tai laskua, psykomotorista kiihtyneisyyttä, seksuaalista haluttomuutta ja itsemurha-ajatuksia. Samoja oireta pidetään myös masennuksen oireina ja esimerkiksi masennuskyselyissä masennuksen kriteereinä pidetään noita. Miksi noita edes sanotaan masennuslääkkeiksi? Vähän sama kuin insuliinin käyttö aiheuttaisi diabetesta, vaikka insuliinilla pyritään hoitamaan diabetesta. Vieroitusoireet voivat myös aiheuttaa henkistä kärsimystä, ja en todellakaan usko, että on helppoa erottaa mikä osa on potilaan henkistä oireilua ja mikä osa lääkkeiden aiheuttamaa oireilua. Tuossa on monenlaisia riskitekijöitä, jos lääkäri toteaa sitten lääkkeiden aiheuttamat ongelmat henkisiksi oireiksi ja alkaa vaan tunkemaan lisää lääkkeitä.

Piiatsy91 kirjoitti:

Voin ihan omasta puolestani sanoa, että minulla libidon 110% katoaminen on tehnyt elämästäni painajaisen. Enää en ole parisuhteessa enkä edes etsi, koska siitä ei tule mitään. Lisäksi lääkityksellä ollessani (kun minäkään en eroon tästä pääse) on turha jälkikasvua suunnitella hankkivansa.

Kaikki eivät ole vapaaehtoisesti lapsettomia saati sinkkuna, mutta lääkitys pitää huolen, että minä olen kumpaakin, mutta vastentahtoisesti. Minusta tämä ongelma ei ole kovinkaan kevyt tai pieni. Valitettavasti lääkärin suhtautuminen on: "no se on vain väliaikainen tila". Tämä väliaikainen tila on nyt kestänyt seitsemän vuotta.

Lue lisää

Olen pahoillani. Samoja kokemuksia on minulla. Kokemukset ovat hyvin ahdistavia.

Lääkärit monesti näkevät libidon katoamisen masennuksen oireena, mutta itse olen kärsinyt kasvavissa määrin seksuaalisen toiminnan ongelmista vuosia lääkityksen alla jotka ovat siis jatkuneet lääkityksen alasajon jälkeenkin.

Olen oppinut elämään asian kanssa, mutta silti olen monesti hämmentynyt edelleen siitä, että en koe mitään seksuaalisia tuntemuksia enää. Alkuun se aiheutti tuskaa, koska tuntui kuin keho olisi ollut turra ja tunnoton, vaikka jollain tasolla olisin voinut haluta. Sittemmin olen melkein unohtanut, mitä on haluta. Täten seksuaaliset kokemukset ovat vain leikkautuneet elämästä pois. Kun ne ovat vuosia olleet poissa, ei osaa enää kaivata mitään, mikä on niin kadonnut.

Tunnen kyllä surullisuutta asiasta nykyään.

Parisuhteen muodostamiseen ja lasten hankintaan ja muuhun SSRI - lääkkeillä voi olla tuhoisia vaikutuksia. Tätä ei valitettavasti juurikaan lääkärien toimesta ole aina ajateltu aloittaessa niitä nuorilla ihmisillä. Itse kasvoin aikuisuuteen lääkkeitä käyttäen, joten vaikutus oli siksikin varmasti kohdallani niin voimakas.

Olen nykyään alkanut ajatella yhä kasvavissa määrin SSRI - lääkkeistä niin, että on edes hankala sanoa mikä niiden vaikutusta on ja mikä haittavaikutusta. Käsittääkseni SSRI - lääkkeissä seksuaaliset ongelmat on niin yleisiä, että niitä voisi melkein kutsua yhdeksi lääkkeen vaikutukseksi sivuvaikutuksen sijaan. Mutta mielikuvameiningillä niitä markkinoidaan. Kun niitä kutsutaan masennuslääkkeiksi, ne vaikuttavat jotenkin hyviltä ja turvallisilta.

SSRItrap kirjoitti:

Niin, kumpaa niillä masennuslääkkeillä edes lopussa pitkäaikaiskäytössä hoidetaan? Masennusta vai lääkkeiden aiheuttamia ongelmia joissa neuronit mukautuu niin toimimaan lääkkeen alaisuudessa, että lopettaminen voi laukaista ongelmia, koska olo lääkkeettä ei tunnu enää lähellekään normaalille ja voi aiheuttaa suurta tuskaa jolloin näennäisesti lääkkeet tuntuu aina auttavan uudelleenaloitettuna mikä todella perustuu samaan ilmiöön kuin alkoholisti ottaisi krapularyypyn helpottaakseen oloa. Silti psykiatria on denialismissa ja sanoo, että EI, SSRI - lääkkeissä ei ole tällaisia ongelmia. Ei riippuvuutta, no jollakin voi ehkä olla purkuongelmia. Kun SSRI - lääkkeillä ei ole katukauppa-arvoa ja annosta ei kasvateta niin riippuvuutta ei ole - argumentteja heitellään.

Onko pitkäaikainen psyykenlääkkeiden käyttö yhteydessä jopa huonompiin hoitotuloksiin? Kenties aikojen saatossa lääkkeen haittavaikutukset saattaa kasvaa, muuttua ja toisten lääkemääräkin alkaa hiljalleen kasvaa ja masennus muuttua hoitoresistentiksi. Hoitokeinoissa eli pitkäaikaislääkinnässä ei nähdä olevan mitään vikaa ja psykiatrian puolella usein se vika löydetään pikemminkin potilaan psyykeestä.

Sen sijaan, että potilaan aivoissa olisi alunperin ollut kemiallinen epätasapaino, voi ollakin, että lääkkeet itsessään aiheuttavat kemiallisia toiminnan ongelmia aivoissa, epänormaaliuksia aivojen homeostaasissa. Tämän takia lääkkeiden purkaminen voi olla niin hirveän hankalaa:
https://www.youtube.com/watch?v=0ql9Cc_p3r8

Kenties potilaan riski oireiden kroonistumisessakin kasvaa pitkäaikaiskäytössä?

Psyykenlääkkeissä vaarallista on juuri se, että niiden aiheuttamat ongelmat voidaan tulkita potilaan kokemaksi sairaudeksi ja hoitojärjestelmässä on vaarana että jää vaan roikkumaan lääkkeille tarpeettoman pitkiksikin ajoiksi, jos esimerkiksi hoitoympäristöt vaihtuilee eikä kukaan lääkäri loppupeleissä ala ehdottamaan pitkäaikaiskäytön purkamista. Käsitys lääkkeiden turvallisuudesta voi muuttua milloin vaan, kun tutkimus etenee. Lähtökohtaisestihan, vaikka tutkimusdataa pitkäaikaiskäytöstä tai vieroitusoireista ei välttämättä hirväesti ole, psykiatriassa siinä ei nähdä suurta ongelmaa. Potilaille ei edes mainita, että heidän alkaessaan käyttää lääkkeitä tavalla, mitä ei ole täysin tutkittu, on tietyllä tavalla kokeellista, ja he ovat siinä kokeessa ymmärtämättä edes koko asiaa. Ehkä täysin ongelma ei ole edes lääkkeet vaan tapa jolla niitä on määräilty ?

Uskon, että lääkkeiden aiheuttamat haitat voidaan sotkea masennukseen. "Masennuslääkkeet" voi aiheuttaa unettomuutta, väsymystä, painonnousua tai laskua, psykomotorista kiihtyneisyyttä, seksuaalista haluttomuutta ja itsemurha-ajatuksia. Samoja oireta pidetään myös masennuksen oireina ja esimerkiksi masennuskyselyissä masennuksen kriteereinä pidetään noita. Miksi noita edes sanotaan masennuslääkkeiksi? Vähän sama kuin insuliinin käyttö aiheuttaisi diabetesta, vaikka insuliinilla pyritään hoitamaan diabetesta. Vieroitusoireet voivat myös aiheuttaa henkistä kärsimystä, ja en todellakaan usko, että on helppoa erottaa mikä osa on potilaan henkistä oireilua ja mikä osa lääkkeiden aiheuttamaa oireilua. Tuossa on monenlaisia riskitekijöitä, jos lääkäri toteaa sitten lääkkeiden aiheuttamat ongelmat henkisiksi oireiksi ja alkaa vaan tunkemaan lisää lääkkeitä.

Lue lisää

Kuriositeettina voisi mainita LSD:n, sienet, ayahuascan ja muut vastaavat psykedeelit. Mitä olen alan tutkimuksia lukenut, niin kyseiset laittomat aineet voivat olla erittäin tehokkaita monia mielenterveysongelmia vastaan. Käyttäjäkokemusten perusteella kunnon LSD-trippi saattaa poistaa masennuksen ja ahdistuksen muutaman kuukauden ajaksi kokonaan.

Toki nämä aineet eroavat voimakkaasti SSRI-lääkkeistä, mutta ainakin LSD:n ja sienien on kerrottu palauttavan aivot nollatilaan, jonka jälkeen aivokemian palauduttua henkilölle ominaiseksi saattaa vanhat oireet taas palata. Psykedeelit lienee tehokkaimpia masennuslääkkeitä, harmi, että ne vain ovat laittomia.

Tämän perusteella vaikuttaisi sille, että masennus on aivokemiaan liittyvä ongelma - ainakin osittain. Siksi en hylkää aivokemiateoriaa.

SSRItrap kirjoitti:

Niin, kumpaa niillä masennuslääkkeillä edes lopussa pitkäaikaiskäytössä hoidetaan? Masennusta vai lääkkeiden aiheuttamia ongelmia joissa neuronit mukautuu niin toimimaan lääkkeen alaisuudessa, että lopettaminen voi laukaista ongelmia, koska olo lääkkeettä ei tunnu enää lähellekään normaalille ja voi aiheuttaa suurta tuskaa jolloin näennäisesti lääkkeet tuntuu aina auttavan uudelleenaloitettuna mikä todella perustuu samaan ilmiöön kuin alkoholisti ottaisi krapularyypyn helpottaakseen oloa. Silti psykiatria on denialismissa ja sanoo, että EI, SSRI - lääkkeissä ei ole tällaisia ongelmia. Ei riippuvuutta, no jollakin voi ehkä olla purkuongelmia. Kun SSRI - lääkkeillä ei ole katukauppa-arvoa ja annosta ei kasvateta niin riippuvuutta ei ole - argumentteja heitellään.

Onko pitkäaikainen psyykenlääkkeiden käyttö yhteydessä jopa huonompiin hoitotuloksiin? Kenties aikojen saatossa lääkkeen haittavaikutukset saattaa kasvaa, muuttua ja toisten lääkemääräkin alkaa hiljalleen kasvaa ja masennus muuttua hoitoresistentiksi. Hoitokeinoissa eli pitkäaikaislääkinnässä ei nähdä olevan mitään vikaa ja psykiatrian puolella usein se vika löydetään pikemminkin potilaan psyykeestä.

Sen sijaan, että potilaan aivoissa olisi alunperin ollut kemiallinen epätasapaino, voi ollakin, että lääkkeet itsessään aiheuttavat kemiallisia toiminnan ongelmia aivoissa, epänormaaliuksia aivojen homeostaasissa. Tämän takia lääkkeiden purkaminen voi olla niin hirveän hankalaa:
https://www.youtube.com/watch?v=0ql9Cc_p3r8

Kenties potilaan riski oireiden kroonistumisessakin kasvaa pitkäaikaiskäytössä?

Psyykenlääkkeissä vaarallista on juuri se, että niiden aiheuttamat ongelmat voidaan tulkita potilaan kokemaksi sairaudeksi ja hoitojärjestelmässä on vaarana että jää vaan roikkumaan lääkkeille tarpeettoman pitkiksikin ajoiksi, jos esimerkiksi hoitoympäristöt vaihtuilee eikä kukaan lääkäri loppupeleissä ala ehdottamaan pitkäaikaiskäytön purkamista. Käsitys lääkkeiden turvallisuudesta voi muuttua milloin vaan, kun tutkimus etenee. Lähtökohtaisestihan, vaikka tutkimusdataa pitkäaikaiskäytöstä tai vieroitusoireista ei välttämättä hirväesti ole, psykiatriassa siinä ei nähdä suurta ongelmaa. Potilaille ei edes mainita, että heidän alkaessaan käyttää lääkkeitä tavalla, mitä ei ole täysin tutkittu, on tietyllä tavalla kokeellista, ja he ovat siinä kokeessa ymmärtämättä edes koko asiaa. Ehkä täysin ongelma ei ole edes lääkkeet vaan tapa jolla niitä on määräilty ?

Uskon, että lääkkeiden aiheuttamat haitat voidaan sotkea masennukseen. "Masennuslääkkeet" voi aiheuttaa unettomuutta, väsymystä, painonnousua tai laskua, psykomotorista kiihtyneisyyttä, seksuaalista haluttomuutta ja itsemurha-ajatuksia. Samoja oireta pidetään myös masennuksen oireina ja esimerkiksi masennuskyselyissä masennuksen kriteereinä pidetään noita. Miksi noita edes sanotaan masennuslääkkeiksi? Vähän sama kuin insuliinin käyttö aiheuttaisi diabetesta, vaikka insuliinilla pyritään hoitamaan diabetesta. Vieroitusoireet voivat myös aiheuttaa henkistä kärsimystä, ja en todellakaan usko, että on helppoa erottaa mikä osa on potilaan henkistä oireilua ja mikä osa lääkkeiden aiheuttamaa oireilua. Tuossa on monenlaisia riskitekijöitä, jos lääkäri toteaa sitten lääkkeiden aiheuttamat ongelmat henkisiksi oireiksi ja alkaa vaan tunkemaan lisää lääkkeitä.

Lue lisää

Erässä rottakokeessa SSRI vaikutti rottien aivoihin niin, että ylimääräisen serotoniinin johdosta serotoniinisynteesi heikkeni ja tämän johdosta serotoniinitasot LASKIVAT yhdeksällä alueella aivoissa 60 % verrokkeihin verrattuna. Lisäksi lääkkeistä vieroitetuilla rotilla aiheutti serotoniinijärjestelmän epätasapainon, johon liittyi paitsi serotoniinisynteesin kiihtyminen, myös serotoniinin muuntuminen aineenvaihduntatuotteeksi synapsiraossa. Tämä oli myös yhteydessä vieroitusoireisiin, jotka ilmenivät rotilla yliherkkyytenä äänille. Tutkijat toivat esille, että tämä vieroituksen aiheuttama epätasapaino serotoniinijärjestelmässä selittää myös ihmisten kokemat vieroitusoireet, kuten ahdistuksen, aggressiivisuuden, yliherkkyyden ja laskeneen mielentilan (aka masennuksen).
https://www.psychologytoday.com/us/blog/mad-in-america/201011/new-rat-study-ssris-markedly-deplete-brain-serotonin

Aivot selvästikin pyrkivät homeostasiaan, jota nuo psykoaktiiviset aineet häiritsevät voimakkaasti. Kompensoidakseen häiriötekijää, aivot vähentävät serotoniinisynteesiä ja reseptoreja käsitelläkseen synapsirakoon jäänyttä ylijäämäserotoninia. Äkillinen vieroittautuminen noista lääkkeistä sekoittaa koko järjestelmän, ja aiheuttaa usein masennustakin muistuttavia oireita. Tässä ei ole mitään mystistä ja toisin kuin täällä luulaan, niin neuroadaptaatiolle on olemassa enemmän empiiristä näyttöä kuin sille, että vastaaminen " kymmenen oikein" johonkin hyvin tulkinnanvaraiseen ja tilannesidonnaiseen masennutestiin korreloisi jotenkin jonkun tunnetun, mitattavan serotoniinivajeen kanssa muuten kuin silloin, jos he jo syövät noita serotoniinijärjestelmää voimakkaasti häiritseviä lääkkeitä. Valehdellessaan potilaille, että tällainen epätasapaino olisi löydetty ja että nämä lääkkeet eivät aiheuta huomattavalle osalle mm. seksuaalitoiminnan häiriöitä, lääkärit syyllistyvät virkarikokseen potilaslain 5 § 2 momentin perusteella:

"Potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan."

Tietenkään heitä ei tuomita, koska monissa yliopiston kurssikirjoissa luetellaan kaikki tilastolliset erot masennuspotilaiden ja ei-masennuspotilaiden aivojen välillä, kertomatta mitä muuttujia on otettu mukaanja kertomatta yhtään mitään olennaista tutkimuksista. Sitten saat itse lähteä etsimään tietoa ja tajuat, että nuo tutkimukset kovat kehnoja ja ne erot mitä löydetään, eivät liity mitenkään masennukseen, vaan korkeintaan masennuslääkitykseen. Mutta yliopisto-opiskelijat siis tankkaavat päähänsä silkkaa sontaa ja kun he ovat valmistuneet johonkin kallonkutistaja-ammattiin, heillä on kaikki laillinen velvollisuus ja oikeus oksentaa tuo sonta päällesi ja kuvitella, että he tietävät jotain olennaista sinun aivoistasi vain lukemalla sinun diagnoosisi.

dfasfdakj kirjoitti:

Erässä rottakokeessa SSRI vaikutti rottien aivoihin niin, että ylimääräisen serotoniinin johdosta serotoniinisynteesi heikkeni ja tämän johdosta serotoniinitasot LASKIVAT yhdeksällä alueella aivoissa 60 % verrokkeihin verrattuna. Lisäksi lääkkeistä vieroitetuilla rotilla aiheutti serotoniinijärjestelmän epätasapainon, johon liittyi paitsi serotoniinisynteesin kiihtyminen, myös serotoniinin muuntuminen aineenvaihduntatuotteeksi synapsiraossa. Tämä oli myös yhteydessä vieroitusoireisiin, jotka ilmenivät rotilla yliherkkyytenä äänille. Tutkijat toivat esille, että tämä vieroituksen aiheuttama epätasapaino serotoniinijärjestelmässä selittää myös ihmisten kokemat vieroitusoireet, kuten ahdistuksen, aggressiivisuuden, yliherkkyyden ja laskeneen mielentilan (aka masennuksen).
https://www.psychologytoday.com/us/blog/mad-in-america/201011/new-rat-study-ssris-markedly-deplete-brain-serotonin

Aivot selvästikin pyrkivät homeostasiaan, jota nuo psykoaktiiviset aineet häiritsevät voimakkaasti. Kompensoidakseen häiriötekijää, aivot vähentävät serotoniinisynteesiä ja reseptoreja käsitelläkseen synapsirakoon jäänyttä ylijäämäserotoninia. Äkillinen vieroittautuminen noista lääkkeistä sekoittaa koko järjestelmän, ja aiheuttaa usein masennustakin muistuttavia oireita. Tässä ei ole mitään mystistä ja toisin kuin täällä luulaan, niin neuroadaptaatiolle on olemassa enemmän empiiristä näyttöä kuin sille, että vastaaminen " kymmenen oikein" johonkin hyvin tulkinnanvaraiseen ja tilannesidonnaiseen masennutestiin korreloisi jotenkin jonkun tunnetun, mitattavan serotoniinivajeen kanssa muuten kuin silloin, jos he jo syövät noita serotoniinijärjestelmää voimakkaasti häiritseviä lääkkeitä. Valehdellessaan potilaille, että tällainen epätasapaino olisi löydetty ja että nämä lääkkeet eivät aiheuta huomattavalle osalle mm. seksuaalitoiminnan häiriöitä, lääkärit syyllistyvät virkarikokseen potilaslain 5 § 2 momentin perusteella:

"Potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan."

Tietenkään heitä ei tuomita, koska monissa yliopiston kurssikirjoissa luetellaan kaikki tilastolliset erot masennuspotilaiden ja ei-masennuspotilaiden aivojen välillä, kertomatta mitä muuttujia on otettu mukaanja kertomatta yhtään mitään olennaista tutkimuksista. Sitten saat itse lähteä etsimään tietoa ja tajuat, että nuo tutkimukset kovat kehnoja ja ne erot mitä löydetään, eivät liity mitenkään masennukseen, vaan korkeintaan masennuslääkitykseen. Mutta yliopisto-opiskelijat siis tankkaavat päähänsä silkkaa sontaa ja kun he ovat valmistuneet johonkin kallonkutistaja-ammattiin, heillä on kaikki laillinen velvollisuus ja oikeus oksentaa tuo sonta päällesi ja kuvitella, että he tietävät jotain olennaista sinun aivoistasi vain lukemalla sinun diagnoosisi.

Lue lisää

Vielä lisätäkseni, niin koko välittäjäaine-epätasapaino -hypoteesi lähti alun perin liikkeelle havainnoista, jotka selittyvät tuolle neuroadpataatiolle eli vastatolerannsimallille. 1970-luvulla huomattiin muutaman viikon lääkityillä skitsofreenikoill selkäytimestä otetun näyttöön pohjalta dopamiinin aineenvaihduntatuotteiden tason kohonneen verrattuna verrokkeihin. Tämä johti hypoteesiin, että skitsofrenia johtuisi jostain dopamiiniepätasapainosta, vaikka myöhemmin on käynyt aivan ilmeisen selväksi, että tuo kohonnut taso johtui lääkityksestä, joita he söivät. Koko diabetes-metafora mielenterveysongelmien pohjalla juontuu tuosta tulkinnasta, joka oli alun alkaen vain heikko hypoteesi, joka ei saanut myöhemmin tukea. Myös post-synaptisten reseptorien tiheyden kasvaminen oli ensin oletettu olevan seurausta skitsofreniasta, mutta myöhempi tutkimus vahvisti, että se oli niiden dopaminenergiseen vaikuttavan lääkkeiden vaikutus. Mikä on äärimmäisen loogista sinänsä. Sama ilmiö toistui SSRI-lääkkeiden kohdalla. Lääkkeiden vaikutuksia tulkittiin sairauden ilmentymiksi ja tätä pidettiin todisteena sille, että kyseessä olisi jokin eksakti biologinen häiriö aivoissa. Lääkeyhtiöt hyödynsivät tuota simppeliä mallia markkinoinnissaan, vaikka sillä olikin heikko tieteellinen pohja. On lähes ainoastaan lääkeyhtiöiden markkinointibudjettien ansiota, että kyseinen hypoteesi on edes hengissä ja että sillä voidaan aivopestä tulevia lääkäreitä ja psykologeja.

Kun on käynyt masennuslääkkeistä vieroittautuessa helvetin läpi, niin ei voi muuta kuin tuntea syvää suuttumusta siitä, miten nuo lääkkeet aikanaan minulle perusteltiin.

Sanottiin mm. näin:

- voi lopettaa milloin vain
(ei todellakaan voi, masennuslääkkeiden pitkäaikaisen käytön lopetus tarvii optimaalisen elämäntilanteen, koska sinä aikana kestää heikommin stressitekijöitä ja usein hitaan vähennyksen.sanomalla että ne voi lopettaa milloin vain vaarannetaan potilasturvallisuutta ja vähätellään ongelmia luoden potilaalle kuva että ne voi alasajaa miten vain ja milloin vain eli vaikka seinään. Joillakin voi tulla ikäviä vieroitusoireita ja lopetushankaluuksia)
- haittavaikutuksia on mm.kuiva suu (serotoniinijärjestelmän sotkemisesta tulisi itselle mieleen hiukan muitakin haittavaikutuksia kuin kuiva suu, jotka olisi tärkeä mainita potilaalle. lääkkeet räpeltää niin laajasti serotoniinin toimintaa.

Näitä oli itselläni mm.
* seksuaalinen haluttomuus, tuntoaistin ongelmat
* tunnetason leikkautuminen
* apatia, välinpitämättömyyden tunne
* päiväväsymys
* keskittymiskyvyn laskeminen levottomuuden takia
* virtsaamisen ongelmat
* ja suun kuivumisesta voi seurata mukavia asioita joita on mm. lisääntynyt reikiintyminen
* myös itsemurha-ajatusten esiintyminen selkeni minulle lääkkeen lopetusvaiheessa saadessani kamalia oloja. Käsittääkseni nuo voi osittain liittyä nuo itsemurha-ajatukset joillekin puhkeavaan sisäiseen levottomuuteen eli akatisiaan.
* masennuslääkkeet sotkee luonnollista unta leikkaamalla rem-univaihetta ja sotkevat pitkään vieroituksenkin jälkeen unta ja tekevät vieroitusoireena unettomuutta

Lisäksi
* mahdolliset vaikutukset vauvaan raskausaikana sekä keskenmenoriskin kasvu
* verenvuotoriskin kasvu leikkauksissa ja yhdistettäessä tulehduskipulääkkeisiin
* mitä tekee aivoille pitkäaikaiskäyttö?)

- masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta. Bullshit! Masennuslääkkeet voi aiheuttaa riippuvuuden tunnetta, jos ne perustellaan potilaalle näin : aivoissasi on kemiallinen epätasapaino tai masentuneilla on alhaisemmat serotoniinipitoisuudet, jota lääke korjaa. Niin että "jotkut tarvii masennuslääkkeitä kuin diabeetikko insuliinia, koska muuten masennus uusii (ei olisi jotain tekemistä masennuksen uusimisella jäätävien vieroitusoireiden kanssa ja kemiallisen epätasapainon minkä lääke puhkaisee jolloin neuronit ei toimi optimaalisesti lääke alasajettaessa ja uuden homeostaasin muodostus vie aikaa ja jotain haittaa lääkkeisto voi silti jäädä)". Lopetushankaluuksien takia lääkkeeseen voi tulla riippuvuuden tunne. Yksi annoksen väliin jääminen voi aiheuttaa oudon olon aivoissa jolloin pää napsuu sähköiskuista ja olo on tokkurainen, jolloin miettii lääkkeen ottoa kuin heroinisti päiväannostaan. Lisäksi riippuvuutta edesauttaa kun lääkäri tulkitsee vieroitusoireiston masennukseksi ja aloittaa pillerit potilaalla yhä uudestaan. Jossain vaiheessa vaan kelaa että hetkinen oliko minulla ikinä näin pahoja ongelmia kuin ennen lääkkeitä.

Masennuslääkkeiden vieroitusoireina koin mm.
* tunteiden voimakasta sahaamista ja ärtyneisyyttä
* sisäistä levottomuutta, ylikierroksilla oloa ja kiihtyneisyyden tunnetta
* kognition ongelmia
* uniongelmia, unen katkonaisuutta ja vaikeuksia nukkua
* heräämisiä sekaviin oloihin
* päänsärkyjä
* ahdistusta
* voimakasta väsymystä
* yliherkkyyksiä
* PSSD:tä

Mikä irvokkainta, masennuslääkkeiden pitkäaikaiskäytöstä ja vieroituksesta ei ole juurikaan erittäin vahvaa tutkimusdataa. Tämän totesi lääkäri, kun valitin siitä kuinka koen että minua ei ole varotettu masennuslääkkeiden lopetusoireiden vaikeudesta. Eli miljoonia ihmisiä laitetaan pitkällä tähtäimellä lääkkeille, ja pidetään heitä koetestausmielessä, miten käy. Jos he saa omasta mielestä haittoja pitkäaikaiskäytöstä, tai jotka jää pysyviksi, tai pahoja pitkäaikaisvieroitusoireita, lääkärit voi nähdä ne vaan mielen ongelmina. Itse olin vielä erityisen kokeellinen käyttäjä kun aloitin lääkityksen silloin kun aivoni oli vielä kehitysiässä teini-iässä ja päädyin käyttämään sitä pitkäaikaisesti

Jos jotain opin kokemuksestani, tajusin, että lääkäreiden tietoon ei kannata suhtautua kovin ihannoivasti ja nykyaikana potilasturvallisuus lääkkeiden kohdalla on suureksi osaksi vitsi. Perusteetkin lääkkeen käytölle ja pitkäaikaiselle käytölle voidaan taikoa naurettavin näytöin

masentavatlääkkeet kirjoitti:

Kun on käynyt masennuslääkkeistä vieroittautuessa helvetin läpi, niin ei voi muuta kuin tuntea syvää suuttumusta siitä, miten nuo lääkkeet aikanaan minulle perusteltiin.

Sanottiin mm. näin:

- voi lopettaa milloin vain
(ei todellakaan voi, masennuslääkkeiden pitkäaikaisen käytön lopetus tarvii optimaalisen elämäntilanteen, koska sinä aikana kestää heikommin stressitekijöitä ja usein hitaan vähennyksen.sanomalla että ne voi lopettaa milloin vain vaarannetaan potilasturvallisuutta ja vähätellään ongelmia luoden potilaalle kuva että ne voi alasajaa miten vain ja milloin vain eli vaikka seinään. Joillakin voi tulla ikäviä vieroitusoireita ja lopetushankaluuksia)
- haittavaikutuksia on mm.kuiva suu (serotoniinijärjestelmän sotkemisesta tulisi itselle mieleen hiukan muitakin haittavaikutuksia kuin kuiva suu, jotka olisi tärkeä mainita potilaalle. lääkkeet räpeltää niin laajasti serotoniinin toimintaa.

Näitä oli itselläni mm.
* seksuaalinen haluttomuus, tuntoaistin ongelmat
* tunnetason leikkautuminen
* apatia, välinpitämättömyyden tunne
* päiväväsymys
* keskittymiskyvyn laskeminen levottomuuden takia
* virtsaamisen ongelmat
* ja suun kuivumisesta voi seurata mukavia asioita joita on mm. lisääntynyt reikiintyminen
* myös itsemurha-ajatusten esiintyminen selkeni minulle lääkkeen lopetusvaiheessa saadessani kamalia oloja. Käsittääkseni nuo voi osittain liittyä nuo itsemurha-ajatukset joillekin puhkeavaan sisäiseen levottomuuteen eli akatisiaan.
* masennuslääkkeet sotkee luonnollista unta leikkaamalla rem-univaihetta ja sotkevat pitkään vieroituksenkin jälkeen unta ja tekevät vieroitusoireena unettomuutta

Lisäksi
* mahdolliset vaikutukset vauvaan raskausaikana sekä keskenmenoriskin kasvu
* verenvuotoriskin kasvu leikkauksissa ja yhdistettäessä tulehduskipulääkkeisiin
* mitä tekee aivoille pitkäaikaiskäyttö?)

- masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta. Bullshit! Masennuslääkkeet voi aiheuttaa riippuvuuden tunnetta, jos ne perustellaan potilaalle näin : aivoissasi on kemiallinen epätasapaino tai masentuneilla on alhaisemmat serotoniinipitoisuudet, jota lääke korjaa. Niin että "jotkut tarvii masennuslääkkeitä kuin diabeetikko insuliinia, koska muuten masennus uusii (ei olisi jotain tekemistä masennuksen uusimisella jäätävien vieroitusoireiden kanssa ja kemiallisen epätasapainon minkä lääke puhkaisee jolloin neuronit ei toimi optimaalisesti lääke alasajettaessa ja uuden homeostaasin muodostus vie aikaa ja jotain haittaa lääkkeisto voi silti jäädä)". Lopetushankaluuksien takia lääkkeeseen voi tulla riippuvuuden tunne. Yksi annoksen väliin jääminen voi aiheuttaa oudon olon aivoissa jolloin pää napsuu sähköiskuista ja olo on tokkurainen, jolloin miettii lääkkeen ottoa kuin heroinisti päiväannostaan. Lisäksi riippuvuutta edesauttaa kun lääkäri tulkitsee vieroitusoireiston masennukseksi ja aloittaa pillerit potilaalla yhä uudestaan. Jossain vaiheessa vaan kelaa että hetkinen oliko minulla ikinä näin pahoja ongelmia kuin ennen lääkkeitä.

Masennuslääkkeiden vieroitusoireina koin mm.
* tunteiden voimakasta sahaamista ja ärtyneisyyttä
* sisäistä levottomuutta, ylikierroksilla oloa ja kiihtyneisyyden tunnetta
* kognition ongelmia
* uniongelmia, unen katkonaisuutta ja vaikeuksia nukkua
* heräämisiä sekaviin oloihin
* päänsärkyjä
* ahdistusta
* voimakasta väsymystä
* yliherkkyyksiä
* PSSD:tä

Mikä irvokkainta, masennuslääkkeiden pitkäaikaiskäytöstä ja vieroituksesta ei ole juurikaan erittäin vahvaa tutkimusdataa. Tämän totesi lääkäri, kun valitin siitä kuinka koen että minua ei ole varotettu masennuslääkkeiden lopetusoireiden vaikeudesta. Eli miljoonia ihmisiä laitetaan pitkällä tähtäimellä lääkkeille, ja pidetään heitä koetestausmielessä, miten käy. Jos he saa omasta mielestä haittoja pitkäaikaiskäytöstä, tai jotka jää pysyviksi, tai pahoja pitkäaikaisvieroitusoireita, lääkärit voi nähdä ne vaan mielen ongelmina. Itse olin vielä erityisen kokeellinen käyttäjä kun aloitin lääkityksen silloin kun aivoni oli vielä kehitysiässä teini-iässä ja päädyin käyttämään sitä pitkäaikaisesti

Jos jotain opin kokemuksestani, tajusin, että lääkäreiden tietoon ei kannata suhtautua kovin ihannoivasti ja nykyaikana potilasturvallisuus lääkkeiden kohdalla on suureksi osaksi vitsi. Perusteetkin lääkkeen käytölle ja pitkäaikaiselle käytölle voidaan taikoa naurettavin näytöin

Lue lisää

Olin itsekin mukana ko. ihmiskokeessa 20 vuotta. Menin liian nopean SSRI-vieroituksen takia totaalisen sekaisin ja päädyin osastolle. Olin haavoittuvimmillani ja jouduin omakohtaisesti kokemaan, mitä ihmisen pahuus konkreettisesti on. Vieroitusoireet sivuutettiin kokonaan ja tulkittiin sairauden uusiutumiseksi. Kaikki valitukseni oireista laitettiin kuvittelun piikkiin, kaasuvalotettiin. Ei kuunneltu.
Nämä kokemukset jättivät minuun syvän pelon koko terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan.

Jotkut ihmiset, mutta myös jotkut hoitoalalla toimivat ihmiset tuntuu luulevan, ettei psyykenlääkkeellä voi olla minkäänsortin vaikutuksia enää kehossa sen jälkeen kun siitä on vieroittauduttu, vaikka ihminen olisi vuosia käyttänyt lääkettä sitä ennen. Kyllä, lääkkeenkäytöllä voi olla myös negatiivisia lääkkeen käytön jälkeen jatkuvia negatiivisia seurauksia mitkä ei lopu hetkeen käytön lopettamisesta. Kun sitä vuosikausia käytetään keho mukautuu lääkkeeseen ja on 24/7 lääkkeen vaikutuksen alla, sillä voi olla seurauksia.

Lääkkeenkäytön jälkeen kehon pitää saavuttaa uusi tasapainotila, homeostaasi, ilman lääkettä oltuaan vuosia 24/7 lääkkeen vaikutuksen alla. Aluksi kun lääke aloitetaan kehon pitää tottua siihenkin. Koko käytön ajan keho on mukautunut lääkkeeseen ja kehossa on tapahtunut muutoksia koska keho reagoi vastaamalla lääkkeen vaikutukseen tekemällä muutoksia. Uuden homeostaasin saavutus lääkkeen jälkeen ei aina suju ongelmitta. Ulkolaisilla vieroituspalstoilla ihmiset kuvaa pitkittyneitä oireita mitkä alkaa vieroituksesta jotka ei lopukaan vaan kestävät kuukausia tai jopa vuosia. Nämä voi olla erilaisia hermostollisia oireita. Kroppa on sekaisin lääkkeen pitkäaikaiskäytön ja vieroituksen jälkeen. Oikeasti ei täysin ymmärretä mitä hermostolle tekee tällainen lääkkeillä veivaaminen ja hermoston toiminnasta ei muutenkaan tiedetä kaikkea.

Voi myös kysyä palautuuko keho ja aivot täysin tilaan ennen lääkettä vai jääkö lääkkeestä "jälkiä" kehon ja hermoston toimintaan?

Nykyään esim SSRI paketeissa lukee että seksuaalihaitat voi jatkua lääkkeen jälkeen. Tämä tuskin on ainoa negatiivinen seuraus mikä voi jatkua lääkkeen jälkeen. Aina kaikki haitat ei palaudu! Jotkut ongelmat lääkkeestä voi puhjeta vieroitusvaiheessa.