Minulla oli vajaat kaksi vuotta kestänyt parisuhde. Ei asuttu saman katon alla ja välimatkan vuoksi saattoi olla parin-kolmen viikon välejä että saatiin olla yhdessä. Yhdessä saatiin kumminkin viettää välillä pidempiäkin aikoja (viikkoja). Molemmat ollaan oltu aikanaan tahoillamme naimisissa ja lapsiakin molemmilla ja joku suhde välissäkin. Eli nuorukaisia ei enää olla ja elämänkokemusta eroineen molemmilla koettuna.
Kuitenkin tämä ihminen oli ja on minulle edelleen jotain sellaista, että en saata ymmärtää. Näin syviä tunteita en ole koskaan aiemmin ketään kohtaa tuntenut ja ymmärsin, että minäkin olen ollut hänelle jotain erilaista ja erityistä, mitä ei ole aiemmin kokenut. Meille kuitenkin tuli ero hänen aloitteestaan ja vaikuttaisi, että syynä on yksinkertaisesti hänen vanhat käsittelemättömät asiat, mitä ei ole aiemmin ymmärtänyt tai sitten ei ole vain koskaan osannut pysähtyä ja käsitellä niitä. Meidän liitto perustui vapaaehtoisuuteen, vapauteen ja luottamukseen. Ehkäpä hän sai nyt ensimmäisen kerran aikaa ja tilaa omille ajatuksilleen? Erimielisyyksiä meillä oli lopulta aika vähän ja nekin vähät osattiin puhumalla selvittää. Massiivisia riitoja ei ollut. Hän kertoi, että aiemmissa suhteissa ei asioita paljoa puhumalla selvitelty ja ne oli noussut aina uudestaan pintaan riidellessä. Tämä siis jotain uutta minun kanssa, että näin ei käynyt. Sama juttu itsellänikin oli aiemmissa suhteissa enemmän/vähemmän, mutta olen tästä "ominaisuudesta" osannut kasvaa ulos vuosien varrella, kun olen itsekseni käynyt menneet suhteet läpi.
Aikaa erosta ei kauheasti ole, kuukausia. Minulla on kuitenkin vaikea päästää irti. Tiedän toki, että prosessi on pitkä ja nämä tunteet kuuluu prosessiin. Mutta jotain erilaista ja sydäntärepivää tämä on vanhoihin kokemuksiin verrattuna. Tunsin löytäneeni sielunkumppanin. Ei meillä sen kummempaa riitaa ole ollut, enkä osaa tai pysty häntä vihaamaankaan. Jonkin verran ollaan yhteyksissä oltu, mutta tuntuu että joka kerran jälkeen palaan lähtökuoppiin. Täytyisi vain olla voimia päästää irti ja olla ottamatta yhteyttä tai vastaamatta. En vain haluaisi olla tyly, kun en ole tähänkään asti ollut. Ei tämä varmasti helppoa ole hänellekkään, kun tiedän että hän jonkun asian kanssa kipuilee.
Huoh.. Kaipa se irtipäästäminenkin on rakkautta ja välittämistä. Hänhän halusi päästä minusta eroon, niin täytyy ajatella että se on hänen parastaan.
Tämä oli nyt tällainen avaus. Toivottavasti löytyisi ihmisiä, jotka avaisi omia kokemuksiaan vastaavanlaisista tilanteista. Joko päälläolevista tai menneistä ja miten tilanteet on kehittynyt kuukausien ja vuosien saatossa. Aiemminkinkin eronneena (mm. perhe hajonnut) tämä on kuitenkin minulle uudenlainen tilanne. Aivan eri tasolla oleva tunnetila kahden aikuisen ihmisen välisessä erossa.
Ikävä exää
10
665
Vastaukset
- Niinpäniin
Ymmärrän tunteitasi siinä mielessä hyvin, että tiedän miltä tuntuu silloin kun rakastuu ja ihastuu syvästi. Rakkaus eri muodoissaan on sellainen asia, joka on aiheuttanut minullekin päänvaivaa elämänvarrella. Eroista ylipääsemiseen on minulla auttanut se ajatus, että näitä ns. sielunkumppaneita voi olla useampiakin ja joskus se ero voikin olla itseasiassa siunaus, koska jotakin parempaa on tulossa. Joskus sen ns. sielunkumppanuus tunteen aiheuttaa mielestäni tuttuuden tunne. Siinä ihmisessä on jotakin sellaista mikä saa olon turvalliseksi ja hyväksi. Itse sain elää pitkään henkilön kanssa, jonka tunsin sielunkumppanikseni, mutta suhde ei siltikään toiminut. Nykyisin ajattelin rakkaudesta paljon loogisemmin. Se auttaa tasapainottamaan tunteita joskin erosta aiheutuvaa kipua se poista, mutta auttaa käsittelemään siihen liittyviä tunteita nopeammin ja tehokkaammin. Puran kivun ja kaipauksen liikuntaan, kotitöihin, ystävien kanssa olemiseen yms, jolloin ei enää ajattele ko. henkilöä niin paljon. Muistutan itseäni siitä, että maailmassa on paljon muitakin ihmisiä joihin tutustua eikä yhteen kannata takertua jos hän tai sinä itse olet päättänyt erota. Joskus jokin kohtalon oikku voi tuoda ihmiset taas takaisin yhteen, mutta siihen ajatukseen en itse ainakaan halua takertua, koska se estää minua pääsemästä elämässäni eteenpäin. Todellinen kestävä rakkaus on mielestäni tasaista ja turvallista. Ei niinkään sellaista liian intohimoista ja räiskyvää. Sellainen kaatuu ainakin omalla kohdallani yleensä omaan mahdottomuuteensa kun rakkaus on aina mielessä ja päällimäisenä. Minulla arvojärjestyksessä rakkaus ja parisuhde on korkealla, joten tietysti se satuttaa kun ei ole vielä löytänyt sitä oikeaa henkilöä. Uskon kuitenkin ja luotan, että löydän vielä. Deittailu piristää mieltä kunhan sitä ei ota liian vakavasti ja voi käydä vaikka ihan vain kahvitreffeillä nähdäkseen synkkaisiko jonkun kanssa. Menneissä muistoissa pyöriminen vain pahentaa ja lisää tuskaa, eteenpäin on mentävä vaikka väkisin.
- March18
Kiitos viestistä.
Sepä se kun vain saisi päästettyä irti. Olisi varmasti helpompaa ja tiedän sen kokemuksestakin. Aiemmissa suhteissa ie ollut näin vahvoja tunteita ja nekin ottu silti koville aikanaan. Tämä on nyt jotain uutta, että tuntee näin vahvasti. En oikein osaa rakkaudessa jarrutellakkaan ja miksi edes pitäisi suhteessa ollessa? Sekin varmaan vaikeuttaa asiaa, että suhteessa oli myös "järkeä" mukana. Siihen liittyi vahva sitoutuminen ja suhde toi mukana ison kasan uusia ihmisiä minun elämään. Ihmisiä, jotka haluaa pitää minut elämässään neidän erosta huolimatta. Ihmisiä, jotka on hänelle todella läheisiä. Ei se varmaan helpota tätä kuviota, kun on palhon asioita, mitkä muistuttaa hänestä. Ainakin prosessi pitkittyy.
Deittailu ei voisi tässä hetkessä vähempää kiinnostaa, enkä ikimaailmassa haluaisikaan deittailla vain omaa oloa parantaakseni. Kyllä maailma varmasti on täynnä ihmisiä keneen voisi tutustua ja on myös ihmisiä ketkä haluaisi minuun tutustua. Ainakin on ollut. Minulta on vain aina vaatinut paljon, että olen uskaltanut heittäytyä täysillä, mutta sitten kun niin käy, olen täysillä mukana.
Sanoit, että todellinen rakkaus on tasaista ja turvallista. Juuri sellaista koin meillä olevan. Ei näillä kilometreillä tule edes muunlaista haluttua. Ainakaan minun kohdalla. Halusin vakiintua hänen kanssaan ja elellä tavallista ja turvallista arkea hänen kanssaan. Ei meillä tylsää kumminkaan ollut.
Tämä on tällaista ajatuksen virtaa, minkä ulostuominen helpottaa. Ja toisten kertomat ajatukset ja kokemukset auttaa jäsentelemään ajatuksia.
wow - Exsyin saitille. Itsenäisyyspäivä ja kaikki. kaksi 12 v. suhdetta. Aika murheiheinen tulevaisuus
mutta molemmat haluisi takaisin
- Tunteilulle.stop
Naisen tunne-elämä on merkillistä ja selittämätöntä. Siksi naisen kyvyt esim. järkevään yhteisten asioiden hoitoon politiikassa on kyseenalaistettu.
- Niinpäniin
Höpö höpö. Miehilläkin on tunne-elämää ja siitähän syystä miehet esimerkiksi syyllistyvät mustasukkaisuuksissaan rikoksiin.
- March18
Voihan olla, että naisen tunne-elämä on miehelle merkillistä ja selittämätöntä. Ja voihan se olla, että näin on myös toisinpäin. Molemmilla kumminkin on tunne-elämä ja ihminen voi saada sukupuolesta riippumatta yhteyden ja ymmärryksen omia tunteitaan kohtaan. Siihen tilaan kun pääsee, niin voi olla omasta itsestään onnellinen. Ja uskon, että tätä kautta voi saada myös yhteyden toiseen ihmiseen ja pystyy ymmärtämään ainakin paremmin toisen tunteita.
On kovin helppoa osoitella sormella toista ihmistä sukupuolen tms. perusteella, hyökätä ja sillä tavoin peittää sen, mitä oikeasti itse tuntee tai ymmärtää omista tunteistaan. Alkuperäinen avaukseni ei ole millään tasolla polittisesti kantaa ottava tai sukupuolta väheksyvä. Se on kertomus ja avautuminen minun tunteista ja ikävästä ex puolisoani kohtaan. Avauduin tänne saadakseni vertaistukea omaan henkilökohtaiseen kriisiin ja ajattelin myös, että muutkin samassa tilanteessa olevat ihmiset saisi vertaistukea minun/muiden kirjoituksista. Uskoisin, että tämä käy ilmi myös minun tekemästäni aloituksesta.
- March18
Ilmeisesti ei ole muita tai rohkeutta kenelläkään kertoa omia kokemuksia vastaavista tilanteista? Kuka vaan pystyy mielipiteen muodostamaan vailla omakohtaista kokemusta, mutta minun pointti oli saada vastaavanlaisia kokemuksia ja tuntemusten avaamista tänne vertaistueksi. Harmi, ettei löytyny..
- March18
Nostan tämän taas ylös.
Millä helvetillä tästä tuskasta ja ajatuksista eroon pääsee?? On käyty psykologin juttusilla, urheiltu, jutellu ystävien kans yms.. Se ihminen on vain tatuoitu aivoihin!!
Tämä ikävä, kaipuu, viha, rakkaus, kaikki hallitsee liikaa. Joskus harvoin ollaan yhteyksissä joko viestein tai soittamalla, mutta hän ei vain halua kertoa, miksi näin tapahtui. Mutta on oikeastaan enemmän aloitteellinen viestittelyssä. Hänen kautta tulleet ihmiset, sisarukset, ystävät jne. jotka haluaa minun kanssa olla yhteyksissä muistuttaa vain hänestä koko ajan. He ja omat ystävät vain puhuu, että "eihän sitä tiedä vaikka...". Järki lähtee yli nelikymppisellä, kun ei ole ennen näin tuntenu...
Oispa oikotie. Aiemmassa elämässä puoli vuotta oli eron jälkeen max. tuskailuaika ja sen jälkeen oli itsetutkiskelu sillä mallilla, että oli hyvä olla itsekseen, eikä kaivannut ketään rinnalle. Nyt, tässä iässä, kaikki onkin ihan toisin. Sitä haluaa käydä kaikki tunteet ja ajatukset läpi, mutta tuntuu, kuin olisi koko ajan lähtökuopissa. Kertokaa hyvät ihmiset, mistä tässä on kyse??!!?? Olen lukenut kirjallisuutta, löytänyt omia tunnelukkoja, kaikkea, mutta EI!!! Rakastan sitä ihmistä, eikä se ole mielikuva, vaan kaunis muisto siitä, miten minä koin asioiden olevan. Kaikki vain yhtäkkiä pysähtyi ja "jäi kesken". Ei selitystä, ei mitään. En saanut mahdollisuutta keskustella meidän välisistä asioista yhdessä ollessa, enkä sen jälkeen... Yritin... Ei halunnut puhua, mutta haluaa olla yhteyksissä, jutella niitänäitä. Liekö jättäjä vain hyvittelee ja haluaa tehdä itsestään "paremman ihmisen, paremman jättäjän". Siinäpä se ihmisen pyyteettömyys mitataan, jos näin on...
Jutelkaa ihmiset, kirjoittakaa tänne. Minä ja moni muu tarvitaan tukea, järkeä, kritiikkiä ja kannustusta... - Ahaajavainiin
Vaikka olen eronnut, tämän tyyppiset haikailut eksien perään olivat minulle täysin käsittämätön ajatus vielä pari vuotta sitten. Nyt kuitenkin olen tavannut ihmisen, jonka jälkeen voisin ajatella, että parempaa tyyppiä en ehkä löytäisi ikinä. Kaipuu voisi jäädä etenkin, jos hän jättäisi minut ilman järkevää syytä tai johtuen minun jostain virheestä.
Järkeviä syitä kyllä voisi olla useampiakin, koska hän on niin paljon nuorempi kuin minä ja voisi haluta omia lapsia, kun taas minä en.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul4463251Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest4102851Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise1262765Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1632153Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d81970- 1761380
Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!
Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm231327No kerros nyt nainen
Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.971216Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä
Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa761172Nainen, mietit miten minä jaksan
En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite891030