Lapuan Sanomissa on kiinnostava sivu, jossa on kaksi ristiriitaisia tunteita herättävää koulujuttua.
1) Lapualle on valittu opetuspäälliköksi ilmiöoppimisen ja avointen oppimisympäristöjen ekspertti.
2) Lapuan koulumaailmasta tuodaan julki ikävä kehityskulku: koululaiset ovat yhä häiriintyneempiä eikä opettajien, erityisavustajien ja tukihenkilöitten määrä riitä tilanteen hallitsemiseen.
Kohdasta 1) on viime päivinä mediassa ollut paljon hälyttäviä ja varottavia kirjoituksia. Kasvatuksen ja oppimisen asiantuntijat, mm. Liisa Keltikangas-Järvinen, sanovat, että vain osa koululaisista koskaan kykenee itsenäisyyttä ja oma-aloitteisuutta vaativan ilmiöopetuksen kautta edistymään. Ja että avoin oppimisympäristö, pahimmillaan jopa 60-80 oppilasta samassa tilassa, on monille koululaisille sietämätön kestää. Luonnollisesti myös velvollisuudentuntoiset opettajat joutuvat äärirajoille mahdottoman edessä.
Lapualla tunnustutetaan häiriökäyttätymisen lisääntyminen kouluissa jo nyt, mutta silti mennään lujaa virran mukana. Hyväksytään lähtökohtaisesti, että kaikkia ei enää saada oppimaan ja nostetaan kädet pystyyn? Valinnat ja resurssien jako viittaavat vahvasti siihen suuntaan. Olisiko aika herätä realiteettien edessä?
1) Lapualle on valittu opetuspäälliköksi ilmiöoppimisen ja avointen oppimisympäristöjen ekspertti.
2) Lapuan koulumaailmasta tuodaan julki ikävä kehityskulku: koululaiset ovat yhä häiriintyneempiä eikä opettajien, erityisavustajien ja tukihenkilöitten määrä riitä tilanteen hallitsemiseen.
Kohdasta 1) on viime päivinä mediassa ollut paljon hälyttäviä ja varottavia kirjoituksia. Kasvatuksen ja oppimisen asiantuntijat, mm. Liisa Keltikangas-Järvinen, sanovat, että vain osa koululaisista koskaan kykenee itsenäisyyttä ja oma-aloitteisuutta vaativan ilmiöopetuksen kautta edistymään. Ja että avoin oppimisympäristö, pahimmillaan jopa 60-80 oppilasta samassa tilassa, on monille koululaisille sietämätön kestää. Luonnollisesti myös velvollisuudentuntoiset opettajat joutuvat äärirajoille mahdottoman edessä.
Lapualla tunnustutetaan häiriökäyttätymisen lisääntyminen kouluissa jo nyt, mutta silti mennään lujaa virran mukana. Hyväksytään lähtökohtaisesti, että kaikkia ei enää saada oppimaan ja nostetaan kädet pystyyn? Valinnat ja resurssien jako viittaavat vahvasti siihen suuntaan. Olisiko aika herätä realiteettien edessä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se ny vaan on Lapualla vaikeaa pysyä kehittyväs maailmas mukana. Lapuan tapaisissa paikkakunnilla laahataan keskimäärin noin 10-15 vuotta jälkijunassa, ns ruuhkasuomeen verrattuna. Monessa muussakin kuin kouluasioissa.
Mamujen, hottentottien ja romanien lapset kiusaavat valkolaia kouluissa.
Vai onko se toisinpäin ?
Mamut tulevat tänne kultuuriamme muuttammaan ja vaatimaan oikeuksiaan ja röyhkeeesti vaatien osuuta suomestamme mitään tekemättä.
Eiköhän sitä levottomuutta aiheuta se, kun pitää rivis pulpetissa istua hiljaa. Nykyaikana pitää olla uudenlaiset opetusmenetelmät, kun lapset ei jaksa keskittyä kuten ennen. Ei kyllä se uusi johtaja täällä tule kauaa vanhenemaan, sillä maailmanmeno ja koulujen toimintakulttuuri on niin vanhoillista.
Kirjoituksestasi näkyy, että et ollenkaan ole selvillä asioista.
Nykyaikaiset opetusmenetelmät tähtäävät lapsen ITSEOHJAUTUVUUTEEN, itseoppimiseen, itsenäiseen tiedonhakuun ja itselleen päämäärien asettamiseen? Mihin itseohjautuu levoton lapsi, joka ei edes paikallaan kykene olemaan?
Josko tuolla hakemalla löytyy uutta tyyliä suomestamme.
-- A2 Pakolaisilta 6.10.2015 ---
Jälkijunakaan ei tule asemalle asti vaan jää raviradalle.
Kaupunkijunalla olisi hyvä mennä liitoksen jälkeen Idikseen.
Hesarissa aukeama uudesta ilmiö-opetussuunnitelmasta. Lapset, joilla on vähäväkinen ja lapsesta heikosti välittävä koti, alottavat matkalla syrjäytymiseen. Koulutettujen lapsilla tulee menemään paremmin.
”Tämän nimissä tapahtuu hirveästi heitteillejättöäkin”, kuvailee opettaja uusia opetusmetodeita.
Kylää itkua piisaa kuoppasesta montusesta, --antakaa ja auttakaa meitä tyyliin.
-Tätä pesua inutaan lapualta ja ilmajoelta alvariinsa aivan jatkuvalla syötöllä !