Minulta on kerran kysytty sitä, miksi vihaan ateisteja?
Vastasin siihen näin:
Minä en vihaa ateisteja. Minä rakastan ateisteja. Olen itsekin ateisti, mutta erilainen kuin valtaosa muista ateisteista. On totta, että en hyväksy monien muiden ateistien tapaa elää tai suhtautua eri tavalla uskoviin ihmisiin tai yleensä käyttäytyä muita ihmisiä kohtaan. En silti vihaa heitä vaan opastan ihmistä kunnioittavaa ja arvostavaa elämää kohti.
Sanonnan mukaan "ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihollisen suutelo petollista". Olen noudattanut tämän sanonnan sisältämää ohjetta omassa elämässäni. Olen lyönyt ystävällisesti ateisteja, jotta he huomaisivat oman pahuutensa ja pahat tekonsa, niin että voisivat niitä katua ja luopua niistä. En ole kuitenkaan suudellut heitä suulle, niin kuin petollinen Juudas Iskariot, koska minä en tahdo ateisteille pahaa vaan pelkästään hyvää.
Tässä onkin ero ihmisten välillä: tahdotko ihmisille hyvää vai pahaa?
Toinen kysymys on se, mikä on hyvää ja mikä on pahaa?
Onko uskominen hyvää vai pahaa?
Onko sen pakko olla kumpaakaan?
Vastasin siihen näin:
Minä en vihaa ateisteja. Minä rakastan ateisteja. Olen itsekin ateisti, mutta erilainen kuin valtaosa muista ateisteista. On totta, että en hyväksy monien muiden ateistien tapaa elää tai suhtautua eri tavalla uskoviin ihmisiin tai yleensä käyttäytyä muita ihmisiä kohtaan. En silti vihaa heitä vaan opastan ihmistä kunnioittavaa ja arvostavaa elämää kohti.
Sanonnan mukaan "ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihollisen suutelo petollista". Olen noudattanut tämän sanonnan sisältämää ohjetta omassa elämässäni. Olen lyönyt ystävällisesti ateisteja, jotta he huomaisivat oman pahuutensa ja pahat tekonsa, niin että voisivat niitä katua ja luopua niistä. En ole kuitenkaan suudellut heitä suulle, niin kuin petollinen Juudas Iskariot, koska minä en tahdo ateisteille pahaa vaan pelkästään hyvää.
Tässä onkin ero ihmisten välillä: tahdotko ihmisille hyvää vai pahaa?
Toinen kysymys on se, mikä on hyvää ja mikä on pahaa?
Onko uskominen hyvää vai pahaa?
Onko sen pakko olla kumpaakaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuka tai mikä määrittelee sen, mikä on hyvää ja mikä on pahaa?
Herramme Sebaot
Sakkeus taisi olla niitä puutavaramiehiä tai sitten hän oli vihervassari kun ryhtyi puita halamaan.
Sakkeus oli tulliaseman päällikkö, veronkantajien (publikaanien) esimies. He olivat halveksittuja, koska ottivat maksuja liikaa. Sakkeus halusi hyvittää petoksensa kun tuli uskoon.
Luukas 19:
**Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle (Jeesukselle): "Katso, Herra, puolet omaisuudestani annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin." **
Olen ateistina iloinen, miten paljon sisältöä, suorastaan terapiaa, tämä palsta antaa huonosaattoisille elämään. Tämäkin ”ei-kirj” multinikki ja homofobinen lahkohihhuli käyttää valtavan määrän energiaa ja aikaa höpsöjen nälvimistensä keksimiseen.
Olet täynnä ns. jumalanrakkautta, ts. vihaa, oleva paha uskovainen.
On ihmeteltävää se, että uskovaiset sanovat Jumalan rakastavan sinua, mutta jos et usko häneen, niin hän syöksee sinut ikuiseen helvettiin, jossa kärsit ikuisesti sen vuoksi, että et uskonut häneen.
Uskovaiset sanovat, että syy helvettiin joutumiselle ei ollut se, että sinne joutuva ei uskonut Jumalaan: syy oli se, että hän oli tehnyt syntiä ja häntä rangaistaan ikuisesti syntien vuoksi.
Myös pelastuvat ovat tehneet syntiä, mutta heitä ei rangaista lainkaan niiden vuoksi, koska he ovat "uskoneet" Jumalaan ja saaneet syntinsä anteeksi.
Reilua? No ainakin se on oikeudenmukaista ja oikeamielistä kristittyjen Jumalan mielestä.
On hyvä että avaajan kaltainen kreationistitollo kerta toisensa jälkeen näyttää meille, millaisesssa älyllisessä autiomaassa ja ikipimeydessä se usko luojaan oikein sikiää. Peittoaa kohta jopa uskontoverinsa Mark5:n ala-arvoisten pohjanoteerauksien määrässä.
Tahdon ehdottomasti pahaa nimimerkille "ei-kirj" ja kaikille muillekin trööttanin inkarnaatioille.