Onko työttömät, ja työkykynsä menettäneet b-luokan kansalaisia , laiskoja ja työtävieroksuvia , ja johtuneeko se heidän geeneistään?
Pienipiruvasempaan pohti onko geenit heikentyneet, joten toivoisin muidenkin kannanottoja asiassa. Onko ihmisarvon mitta , vallassa, menestyksessä, varallisuudessa ja paljonko saa palkkaa, eikä niinkään itse työn merkityksessä.
Pienipiruvasempaan pohti onko geenit heikentyneet, joten toivoisin muidenkin kannanottoja asiassa. Onko ihmisarvon mitta , vallassa, menestyksessä, varallisuudessa ja paljonko saa palkkaa, eikä niinkään itse työn merkityksessä.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Pienipiru tekee politiikkaa missä suinkin on mahdollisuus. Siihen ei tarvita erityistä perinnöllisyystieteiden tuntemusta eikä liioin psykologista asiantuntemusta.
Ihmisarvo on itseisarvo sellaisenaan, siinä mielessä olemme kaikki samanarvoisia.
On tärkeää pyrkiä säilyttämään itsekunnioitus (omanarvontunto) kulloinkin vallitsevista olosuhteista riippumatta.
Markkinataloudessa kysynnän ja tarjonnan pitäisi pysyä tasapainossa, myös työvoimamarkkinoilla. Tällä hetkellä valta Suomessa ei tyydy markkinatalouden lakeihin, vaan se pyrkii vaikuttamaan mm. työvoiman ylitarjontaan painostamalla hallussaan olevin keinoin työntekijöitä alistumaan työvoiman halpamarkkinoille. Yksi keino päämäärän saavuttamiseen on ammattiyhdistysliikkeen alasajoyritys.
Globalilla talousjärjestelmällä on valta ja sitä meidänkin nykyinen hallituksemme käyttää hyväkseen päätöksenteossa.
Ammattiyhdistysliike tulee jälkijunassa, mutta sillä on mahdollisuus saada aikaan muutoksia vallitsevaan globalisaatioon.
Meidän pitäisi kilpailuttaa ammattiyhdistysliike ja perustaa uusi työntekijöiden ja työnhakijoiden liike, joka ajaa työtätekevien kansalaisten asioita, ei liikkeen johtajien omia asioita.
Kyllä ihmisarvo on itseisarvo ja raha vaihdantatalouden väline ,joka palveelee ihmistä.Tosin rahan myötä tulee valtaa,mutta kuinka ketävää se on .Myös uusia ystäviä saattaa kertyä ympärille,mutta kuinka kestäviä nuo iihmissuhteet tuolloin ovat .Loppuuko ystävyys kun loppuu raha ja onko tuollaiset ihmissuhteet luottavia
Ihmissuhteet joita ei määritä raha on usein luotettavampia,kuin ne joihin tuo liittyy. Empatia joka tekee meistä inhimillisiä olentoja on tunne jota ei voi ostaa rahala kaupasta. Kyky tuntea empatiaa tekee meistä inhimillisä olentoja ja inhimillisyyden kautta määrittyy ihmisarvo joka on jakamaton. Sitä ei määritä raha ei valta eikä sitä määritellä minkään muun materian kautta sen ollessa kiistämätön ja kuuluessa yhtäläisesti kakille ,yhteiskunnalliseta asemasta,ihonväritä tai vakaumuksesta riippumatta.
Suomessa on paljon ihmisiä jotka hyötyvät Orpon politiikasta. Lähes miljoona ihmistä elää leveää elämää verovaroilla julkisella sektorilla. Lisäksi on maanomistajat , merimiehet , yrittäjät joita vientiteollisuus elättää.
kysymys , mitä arvoa on työttömissä ja eläkeläisissä?
Sorry ! en tarkoittanut. Mutta se tuntuu olevan tätä päivää ja toisille totisinta totta.
Voi olla asenteissa korjattava jos noin on. Otappa selvää millaisista taustoista on monet filosofit ,sekä yhteiskunnan arvotamat kirjailijat /taiteilijat lähtöisin tai merkitsevien keksintöjen tekijät.
Yleinen vauraus on ollut vallalla maailmassa kovin lyhyen ajan jakson siinä mittapuussa, jossa nykynuoriso sen tuntee. Suomessa ei tarvitse mennä kovinkauas, ei sataa vuotta, kun ei ollut yleisesti puhelimia ,eikä sähköä monessakaan torpassa ja tarpeilla käytiin ulkopakkasessa pömpelissä.
Ellei arvoa ala löytyä edessä saattaa olla Ranskan kaltainen mellakka, kaikella on rajansa.
Mutta ennen sitä edessä on rauhallinen mielenilmaus, eduskuntavaalit! Tilanne on toinen sen jälkeen.
Niin se onkin Euroopassa ollut historian mittapuussa hyvin pitkä aika ilman sotia . Kun loppuu rahat ja viedään toimeentulo alkaa rähinät. Ensin pieninä purkauksina ja kohta on sitten valloitusretket edessä vaurauden haalimiseksi. Noiden jälkeen on sitten miehistä pulaa ja töitä riittää,kun A luokan kansalaisia on lakaistu pois tieltä ja taas ollaan tasavertaisia aseveljiä kaulakkain . Jospa joskus korjattaisiin yhteiskuntaa vanhasta opittuna ja jätettäisiin tuo maantasalle laittamisen vaihe väliin ja rakennetaisiin hyvinvointiyhteiskuntaa yhdessä sovinnollisesti ja syyllistämättä niitä jotka kulloinkin sattuvat joutumaan huonompaan asemaan jolloin tukea tarvitsevat.
Kuka on vienyt toimeentulon ja keneltä?
Missä on se raha, joka on otettu joltakulta pois?
Onko se raha ollut käteisenä, tilillä, osakkeissa vai muuna omaisuutena?
Yhteiskunnan olemassa olemisen edellytys on yhteisöllisyys, jota ylläpidetään ja vaalitaan yhteiskunnallisen päätöksenteon kautta. Yhteiskunnan toiminta edellytys ja yhteisöllisyyden perusta on yleinen toimeentulomahdollisuus ja sosiaalisuus muita ihmisiä kohtaan. Nykyisellään kehittyneissä yhteikunnissa vaalitaan yhteisöllisyyttä sosiaalisen turvan myötä joka on tullut kyläyhteisö huolehtimisen tilalle tuon huolehtimis mahdollisuuden haihduttua teollisuuden kehittymisen myötä,siis varsin myöhään 1800 luvulla tapahtuneen kehityksen jälkiseuraamuksena. Se kuinka yheteiskuntaa tasapainotetaan ja yhetisöllisyyttä vaalitaan tapahtuu veroituksen kautta ,jolla yhetiskuntaa pidetään tasapainossa ja se toimia kohtuullisena kutakin yhteiskutayhmää ,sekä yksilöllisiä tarpeita silmällä pitäen.Kuinka se tapahtuu? Se tapahtuu kohdistamalla veroja ja tekemällä nuo otot ja annot ns. tulonsiirtoina,että palvelut kohdiostamalla tuloluokkien mukaan saataville kaikkien ulottuville.
Ihmisarvoei muokkaudu yhteiskunnalisen aseman mukaan . Lakien kautta jaettaessa oikeutta tuo seikka on korostettu, kuten myös ihmisoikeudellisia asioita kansainvälisesti määriteltäessä.Ihmisarvo on jakamaton ja työnsaanti usein henkilöstä riippumaton,joten yleisesti työttömän asettaminen syylisen asemaan tilastaan on jo sinänsä ihmisarvoa loukkavaa ,varsinkin kun työttömät ovta asemassaan yhteiskunnallsen työmarkkina tilanteen uhreja ja laskunmaksajia.
Jos kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita, niin miksi alle kolmannes joutuu armeijaan tai siviilipalvelukseen?
Miksi osan ihmisistä täytyy tehdä puolet vuodesta töitä yhteiskunnan hyväksi, mutta toisten ei lainkaan?
Miksi kaikki joutuvat maksamaan ansiosidonnaisen korvaukset, mutta vain osa kansasta saa sen?
Miksi erotapauksessa lapset eivät mene yhtä usein isällä kuin äidille silloin, kun molemmat haluavat ne?
Miksi sairaat vanhukset ajetaan pois terveiden hyväkuntoisten pyöräilijöiden tieltä?
Tuntuu siltä, että
Ihmisen arvoa voi mitata monella tavalla. Oikeudessa sitä joudutaan punnitsemaan aina silloin tällöin. Sieltä löytyy ainakin jonkilainen vastaus.
Onko esimerkiksi ihminen, joka tappaa muita yhtä arvokas kuin se, joka niitä yrittää pelastaa?
Jos on, niin sitten pitäisi kohdella samalla tavalla eikä kumpaakaan voi laittaa esimertkiksi vankilaan.
Tuota ajatusta vasten, voisi tavallaan mitata, sekä kyseenalaistaa niiden ihmisten arvon, ja sen millaisia he ovat, jotka sortaa, alistaa, nöyryyttää ja syyllistää muita, ja päättäjiä jotka tekee kipeitä leikkauksia pienituloisille ja antaa toisella kädellä hyväosaisille.
Kaikilla ihmisillä on arvo sinällään, mutta joskus tuntuu, että se on päässyt toisilta täällä, sekä päättäjillä unohtumaan.
Kyllä tai ei.
Kyse on kuitenkin siitä missä määrin ihminen on itse vastuussa tekemisistään. Siinä on vähintäänkin kaksi oppisuuntaa, joko ihminen on täysin vastuussa kaikesta tai ei mistään koska hän ei ole itse päättänyt olevansa sellainen kuin on.
Onko vaikka murhaajalla vapaa tahto vai onko se kirjoitettu hänen geeniperintäänsä, että tietyissä olosuhteissa hän ei voi muuta kuin menetellä tietyllä tavalla? Sama pätee tietenkin myös hyväntekijöihin, tekevätkö he hyvää koska eivät muuta voi?
Ihmisillä on taipumus nähdä itsensä olosuhteiden uhrina ja huonot valinnat pakollisina seurauksina niistä. Toisaalta kateus on samaa kinkeripiiriä eli nähdään muiden aikaansaannokset vain olosuhteiden seurauksena ilmna, että ihmisellä on omaa panosta niihin.
Tämä olosuhdekeskeinen ajattelu antaa oikeutuksen vaatia muiden hyvää itselle riippumatta siitä mnitä itse on tehnyt koska vaikka joku olisi saanut hyvää tekemällä mielettömän hienon keksinnön vuosien työllä, kyseessä on vain polku, jolta hän ei voi poiketa eikä siis ansaitse kunniaa tai muuta hyvää.
Onko jokainen oman onnensa seppä vain ei?
On olemassa myös niitä, joiden mielestä oma ahdinko johtuu olosuhteista ja muiden rikastuminen aktiivisista vääryyksistä muita, erityisesti ajattelijaa itseään, kohtaan.
Elämä ei ole mustavalkoinen,eikä kaikki ole vamista. Maailma muuttuu ja sen mukana asiat muuttuvat. Niihin tulee vastata päätöksillä ja virheitä korjaten. Aina on kuitenkin niitä jotka näkevät oikean toisin kuin itse ja niitä jotka katsovat vääryyden oikeudekseen.
Olosuhteet vaikuttavat vääjäämättömästi kaikkeen kehitykseen, mutta aina ei pidä hakea syyllisiä vaan pikeminkin ratkaisuja. Asioissa ei useinkaan ole yhtä ainoaa totuutta ,eikä ratkaisussa yhtä ainoaa oikeaa On vain kohtuus.
Punnitsemaan saatetaan monasti joutua asioita eri näkökulmista, niiden oikeudellisesta näkökulmastakin, mutta puntaroijan luontesta ja siitä kuinka kehittynyt hänen omatuntonsa on, sekä mistä lähtökohdista hän tarkastelee asiaa vaikuttaa vääjäämättä hänen lopulliseen ratkaisuunsa ja näkökulmaansa asioista.
Niinpä varsin usein on tapana kuulla monia eri tahoja ns. asiantuntijoita ratkaisuja haettaessa . Usein myös nuo ratkaisut pohjautuvat vallinneisiin olosuhteisiin,joten kyllä olosuhteilla on merkitystä.
En tiedä mutta heti aamusta vein ison kassin tavaraa kirppikselle. Sen jälkeen kävin hiomassa ja kittaamassa yhden kylppärin tulevaa maalausta varten. Nyt pikku tauko ja heti kohta tilaamaan lv-asentajaa mestalle. Illalla vielä itse putkitöihin ihan vaan itselleni kun kerran ilmaiseksi sen saan. Heh, arvon mekin työttömät ja pitkään todella ansaitsemme. Heh, heh.
Hallitus
PieniPiruVasempaan ilmeisesti kokee olevansa muiden yläpuolella, kuten myös useimmat tämän hallituksen ministerit. Tuntuu siltä että joissakin piireissä heidät mukaanlukien ei arvosteta pienituloisia ihmisinä, vaan 'orjatyöläisinä', pelkästään niin kauan kuin heistä pystytään ottamaan kaikki mehut irti. Työttömät vaikuttaa heidän käsityksensä mukaan olevan passiivisia, laiskoja tai päihteiden väärinkäyttäjiä, ja työttömyys on aina työttömän oma vika, huolimatta heidän ponnisteluistaan tai pitkistäkin työhistorioista. Ja heidänkin tulisi muistaa, että yt neuvottelujen lopussa, aina jonkun on lähdettävä, olkoonkin hän vaikka kuinka pätevä ja motivoitunut ammattilainen.
Mitä, jos kysyisit minulta, mitä mieltä olen sen sijaan, että esität väitteitä, jotka heijastavat sinun omaa ahdistustasi?
En kysynyt mielipidettäsi, sillä mielipiteeni perustuu kirjoituksiisi, sillä syyllistät niissä usein työttömiä, annat ymmärtää , että työttömyys olisi heidän tarkoituksellinen valintansa, johtuen laiskuudesta, päihteiden väärinkäytöstä, tai heidän jostain heikkoudestaan, eikä syynä olisi koskaan, maailmantalous, rakenneuudistukset, fuusiot, työmarkkinat , eikä ainakaan se, että työt teetetään yhä pienemmällä joukolla ihmisiä. Samoin olet arvostellut tai syyllistänyt jossain yhteyksissä, ihmisiä heidän pienistä eläkkeistään ja pienipalkkaisista ammatinvalinnoistaan, ajattelematta lainkaan sen positiivisia vaikutuksia yrityksille, kilpailulle ja markkinataloudelle.
Entä jos olenkin ahdistunut, kun kerroin mielipiteeni , - niinhän se täytyy olla- , sillä vika on on tavalla tai toisella aina jonkun toisen. Ei siinä mitään, että kirjoitat mielipiteitäsi, hyvä vaan, sillä niitä vasten ymmärttää ehkäpä paremmin mm. Hallituksessa istuvien ministerien ajatusmaailmaa.
Ja muutenkin, sillä on se hyvä, kun on täydellisiäkin ihmisiä.
Minä taas väitän, että sinä olet poiminut kirjoituksistani asioita, jotka vastaavat sinun omia ennakkokäsityksiäsi.
Minä en allekirjoita sinun näkemyksiäsi siitä, mitä mieltä minä olen asioista. Jos olet ymmärtänyt väärin, voin täsmentää.
Osmo A Wiion yksi viestinnän perussäännöistä kuuluu näin:
Aina löytyy joku, joka uskoo tietävänsä sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut :D
Sinä olet se joku.
Mahtavaa , olen siis ymmärtänyt väärin, olet siis sittenkin inhimillinen : ) , ja ymmärrät työttömiä ja pienituloisia palkansaajia sekä eläkeläisiä, etkä sittenkään syyllistä heitä heidän kohtaloistaan.
Ymmärrän toki, keskustelu on polarisoitunutta ja suurin osa ihmisistä on aina ääripäiden välilissä.
Olen sitä mieltä, että osa työttömistä käyttää järjestelmää hyväksi ja se on järjestelmän vika. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että suurimmalle osalle järjestelmä on toimiva ja auttaa heitä työn hakemisessa ja työhön valmentautumisessa.
Nyt, jos joku kirjoittaa ettei kukaan käytä järjestelmää väärin, väitän tosin. Jos taas joku kirjoittaa, että kaikki käyttää järjestelmää väärin, niin olen myös sitäkin vastaan.
Jostain syystä enemmistö kirjoituksista romantisoi työttömät jonkinlaiseksi ihmiskuntaa syleileväksi aivottomaksi massaksi, joka ei pysty rationaalisesti laskemaan itselleen edullisinta kokonaisuutta. Minä uskon, että työtön ei ole aivoton eikä olosuhteiden uhri vaan aktiivinen toimija omassa elämässään.
Työttömyydestä puhuttaessa unohdetaan sen vaikutuksen kansantaloudelle ja keskitytään vain työttömien oikeuksiin. Mielestäni pitää katsoa kokonaisuutta ja ottaa esille myös työttömyyden vaikutus niihin, jotka ovat töissä ja niihin, jotka käsivät siitä ettei verotuloja ole riittävästi hyvinvoinnin rahoittamiseen.
Kun katsotaan moraalia, niin jokaisen pitää osallistua hyvinvoinnin rahoittamiseen ja se velvollisuus koskee myös työttömiä. Työtön toteuttaa sitä velvollisuutta käyttämällä aikansa työllistymistä edistäviin asioihin, vaikkei tykkäisikään. Eihän töissä olevatkaan aina tykää työstään.
Työttömien työnhakijoiden joukosta olisi putsattava pois sinne kuulumattomat vajaakuntoiset työnhakijan ja päihteiden väärinkäyttäjät. On väärin että työttömät samaistetaan heihin ja edelliset lasketaan työttömiin.
Kun vertasit työttömiä ja palkansaajia, ja kirjoitit ettei työssäkään ole aina kivaa, niin saa siitä vastineeksi palkan, eikä tarvitse joka menoa ja euroa punnita, jos palkka on asiaankuuluva kuten pitäisi.
Kierrätyksen kasvusta huolimatta maailmaa kuormittaa liiallinen tavarapaljous, ja sen vuoksi talouskasvun tulisi painottua entistä enemmän palvelualoille, joissa olisi mahdollisuus hyvään potentiaaliseen kasvuun, joka lisäisi sekä talouskasvua, että työpaikkoja ja säästäisi samalla luontoa.
Liian suuret tuloerot jarruttavat edellämainittua kehitystä, sillä toisilla on palvelujen käyttöön, liikaa tuloja , ja toisilla liian vähän. Työttömyys poistuisi jos raha kiertäisi paremmin, sekä ihmisillä olisi rahaa käyttää palveluihin ja viihteeseen. Palkkoihin olisi varaa satsata kasvun myötä ja yhä harvemmat eläisi realisoituneen työttömyysvakuutuksen turvin.
juuri tuota tarkoitan.
Vaikka työtön saa ansiosidonnaista, alennusta päivähoitomaksuista, työkkärin palvelut, mahdollisesti koulutusta, asuntotukea jne... hän ei sinun mielestäsi saa mitään. Todellisuudessa se on helvetin iso kasa rahaa. Se voi olla paljon enemmän kuin työssäkäyvä saa.
Jos työttömän tuet eivät ole mitään, niin miksi kenenkään tarvitsee niitä veroillaan maksaa?
Lopetetaan ne tarpeettomina kuluina koska kukaan ei sitä rahaa tarvitse :D
Liian pienet tuloerot jarruttavat töihin menemistä koska siitä ei hyödy mitään. Mutta edelleen se koskee vain pientä osaa työttömistä. Otan vain kantaa siihen, että tuloerot todellisuudessa motivoivat työntekoon sen sijaan, että vähnentäisivät sitä. Monet kovaveroiset ihmiset ottavat palkatonta vapaata koska progression takia eivät hyödy juuri mitään lisäämällä tai vähentämällä työntekoaan.
Rahat pois kaikilta.
Meinaakko ,että lelmät lentää uutisoinneissa ja rahat pois pankeista enne ku kaatuu?
Raha ratkaisee ja kun fyrkkaa on riittävästi, niin ei tule kavereista pulaa ja valtaa ja arvostusta saa kaupan päälle.
Itsenäisyyspäivänvastaanotolla on meitä saa vapaasti katsella.
Syyllistän kuluttajia, jotka pihtaavat rahojaan, ja kun kauppa ei käy, niin ei ole varaa palkata työntekijöitä.
Kyl se täytyy ol joki muu kuin raha.Jollei olisi, olis varmaanki ottanu maailman vanhimman ammatin edustajan puolisoksi. Kurvikkaan ja ahkeran Bisnesnaisen, jonka rahnatuloa ei voi estää. Ruvenna ihe leppäämää laakereilla. Lopputulos olis voinu olla varmaanki sama ku usseemissa avioliitois, mutta siin suhtees poikeukselline et tokkopa tarttis maksell eltusmaksui ammattitaidollise ehkäsy olles kunnos ,eik lähtee taskut tyhjinä rakkauden ritues rinnas , suhteest.
Mikä se ihmisen arvo on?
Tarkoitetaanko sillä arvoa ihmiselle itselleen vai yhteiskunnalle?
Jos ihmisillä on sama arvo, niin onko jokaisen mielipide yhtä oikea eikä sääntöjä ole enää olemassa?
Jos ihmiset ovat saman arvoisia, niin voiko jonkun tarpeet olla suuremmat kuin toisen?
Ennen kuin mietitään millä ihmisen arvoa mitataan, pitää selvittää mitä arvolla tarkoitetaan. Sen jälkeen on helpompi keksiä mittarit. Jos yhdelle arvo on oikeus tehdä mitä vaan ja toiselle se on ihmisen panos yhteiskunnassa, mittarit ovat ihan erilaiset.
Onpa käsityksesi ihmisarvosta pahasti hakusessa, ja koska puolustat yleisesti nykyisen Hallituksen politiikkaa, niin siitä voidaan arvioida käsityksesi peilaavaan Hallitusta ja teidän olevan pahasti pihalla ihmisarvosta. Se valaisee Hallituksen kipeitä päätöksiä ja arvomaailmaa, jonka kirjoituksista päätellen jaat hallituksen kanssa.
Ihmisarvo on määritelty perustuslaissa, johon toivoisin sinunkin tutustuvan.
Miten siellä määritellään ihmisarvo?
Kannattaisi tutustua perustuslakiin ennen kuin kirjoittaa siitä :D
On arvoa punnittu kansainvälisesti laajaltikin ja määritelty ihmisoikeuksien puitteissa tarkemmin ,jonka myötä ihmisarvo loukkaukset on punnittavissa, sekä asiaan perehtyen määritettävissä. Ei ole mutu käsite vaan melko laajasti ja kansainväliseti määritelty.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisarvo
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisoikeuksien_yleismaailmallinen_julistus
Ihmisarvo jää aika ohueksi sen sijaan puhutaan oikeuksista, jotka ovat seurausta ihmisarvosta
Toisiinsa sidonaisia ,toisiansa täydentäviä jotka yhdessä täydsentäen määrittävät ihmisarvon ,sitä loukkavien toimien ja oikeuksien kautta.
Toisille pitäisi vääntää rautalangasta ja sittenkään ei menisi perille. Jos ei ole empatikykyä , niin turha yrittää selittää. Meitä on joka junaan ja valitettavasti toiset jopa nauttivat toisten kärsimyksistä.
Hallituksessa ei liiemmin näytä olevan myötätuntoisia, eikä empatikykyisiä, ja politiikka on suoraan sen näköistä. Ministeriksi valittaessa, pitäisi olla kattava monipuolinen soveltuvuustesti.
Jos ei itse tiedä, mistä puhuu ei osaa selittää sitä muillekaan ja kääntäen, jos tietää mistä puhuu, sen selittäminen on muille helppoa.