Entisajan vaatteet

Vaateliepeitä kiinnitettiin luupiikeillä, kangas- tai nahkakaistaleilla eli vöillä, varakkaammat soljilla kun metallia alkoi saamaan.

Jos ihmetellään miksi 'housut' sana on monikossa, vaikka puhutaan yhdestä housuparista, syy on tietenkin se, että 'housu' on alunpitäen tarkoittanut lahjetta, eli putkimaista kangaskappaletta. Englanninkielessä 'hose' tarkoittaa vieläkin letkua.

Muotia oli pelkistetty safariasu. Sellainen, joka vieläkin löytyy jokaisen perinnetietoisen viidakossa asuvan alkuasukasheimon garderobista. Jokin killike voi olla asua piristämässä. Naisilla kaksi nappia edessä.

Mukava asu kun on töissä tai vapaalla ja haluaa olla rennosti omana itsenään.

Lähetyssaarnaajan valkoinen hellekypärä on ehdoton no-no.

Riippuu hyvin paljon aikakaudesta, kulttuurista ja missä ympäristössä elettiin ja mitä siellä puuhailtiin. Ihan paratiisin aikoihin (mikä ja missä olikaan) ei voi mennä, mutta jos nyt keskitytään vaikkapa vaan pohjoisiin kansoihin, jotka lähinnä olivat metsästäjä-keräilijöitä, niin yleisin asu on ollut yhtenäinen turkisvaate tai turkistakki: siinä ei siis ollut mitään napeilla tai soljilla suljettavaa, kunhan vaate vedettiin päälle yläkautta. Siinä oli pitkät hihat ja väljä leikkaus. Vyöllä sitten voitiin kiristää, se piti lämmön paremmin vaatteen yläosassa. Alaosassa pli turkishousut tai sitten vaate oli niin pitkä, ettei housuja tarvittu. Pitkä vaate toimi myös ns. makuupussina.

Mitä pohjoisesammassa oltiin, sitä useammin vaatteessa oli myös huppu. Myös erillisiä turkispäähineitä käytettiin (metsästäessä ja sotiessa piti pystyä päätään). Housut, jos sellaiset olivat, olivat usein polvipituiset. Jaloissa oli turkissaappaat, jotka olivat vähiintään polvipituiset ja solmitiiin nahkanauhalla jalkaan.

Myöhemmin tämäntyylisiä turkisvaatteita alettiin valmistaa myös takin tapaisina eli edestä auki olevina, silloin on voinut solkia ja nappeja sekä nykyisin vetoketjuakin vaatteisiin tulla. Sittemin yhtenäisiä tunikan tai kauhtanan tapaisia tehtiin myös kankaasta.

Turkisvaatteissa ei ollut taskuja, joten nauhoilla vyöhön kiinnitettiin irtotaskuja eli pieniä laukkuja, joissa tarve-esineet kulkivat mukana.

Tämän tyylisissä vaatteissa ovat pohjoiset suomalais-ugrilais-uralilaisia kieliä puhuneet kansat sekä muut Siperian ja Pohjois-Amerikan kansat kulkeneet. Saamelaisten kansallispuku on samaa tyyliä, mutta jo kauan sitten muuttunut turkiksesta villakankaiseen versioon. Vain talvivaatteena säilyi pidempään turkisasu.

Todennäköisesti ensimmäiset muinaissuomalaisetkin ovat samanlaisissa vetimissä kulkeneet. Miesten takki meillä on varmaan ollut (kuten saamelaisilla) suhteellisen lyhyt kun on hiihdetty. Reellä ajellessa taas voitiin pitää pitkää takkia.

Kankaisia vaatteita on varmaan osattu valmistaa aluksi luonnonkuiduista kuten nokkosesta. (Sellaisia on ainakin vielä 200 vuotta sitten tehty Siperiassa.) Kun alettiin saada viljeltyä kuitua kuten pellavaa, sitten myös lampaanvillaa, alettiin tehdä vaatteita, jonkalaisia on kaivauksissa löytynyt, esim. kuuluisa Euran puku jonka rekonstruoitua versiota presidentti Halonen piti itsenäisyyspäivänä yllään vuonna 2001.

Nämä villakankaiset vaatteet olivat usein väljiä ja käytettiin viittoja (siis takkeja ilman hihoja) yms. Niihin tarvittiin usein nauhoja ja solkia pitämään ne kiinni. Tässä vaiheessa alkaakin sitten vaatteissa (sekä miesten että naisten) olla upeita solkia. Suomessa oli oma solkityyppinsä ns. hevosenkenkäsolki (erilaisin yksityiskohdin), ne erosivat samaan aikaan pohjoismaissa muiden kansojen soljista ns. viikinkiajalla. Suomeen levisi ilm. Baltiasta myös pronssispiraalikoristeet, joita ommeltiin kiinni vaatteisiin. Suomen maaperässä villavaatteet säilyvät huonosti, mutta noiden pronssikoristeiden kohdalla villa säilyi ja siten tiedämme mistä materiaalista ja minkävärisiä vaatteet olivat esim. Tursiannotkossa viikinkiajalla. Tässä vaiheessa osattiin myös parkita nahkaa, joten nahkavaatteitakin tehtiin.
Tästä Vapriikin näyttelystä tehdyssä videossa näkyy hyvin erilaiset asut solkineen
https://yle.fi/uutiset/3-9657230

Nopeasti muistellen eteläisimmillä leveysasteilla on aika yleisesti ollut käytössä vaatteeina pelkkinä kankaita, jotka kierrettiin kehon ympärille. Roomalainen tooga. Kaakkois-Aasiassa on vielä käytössä sarongit ja Intiassa myös omat vain keholle aseteltavat ja kiedottavat vaatteet (kuten naisten sari ja sen osa palla).

Televisiosta tuli jokunen vuosi sitten Portugalissa 1960-luvun alkupuolella kuvattu dokumentti syrjäisen vuoristokylän asukkaista modernin patoprojektin jaloissa.
Eräässä kohdassa kuvaan tallusteli lammaslaumaansa kylään ajava paimen.
Ja mitä hemmettiä,pukeutuneena ilmeisesti kaislasta tehtyyn sadeviittaan jollainen kuului myös Ötzin varusteisiin viitisen tuhatta vuotta sitten!
Hyvä ja ekologinen keksintö säilyy isältä pojalle.