Uni maailmanlopusta

Näinpä hauskan unen. Tuli maailmanloppu. Jossakin maailmankaikkeudessa oli tapahtunut jokin faasimuunnos joka eteni vauhdilla (tämä on yksi hypoteettinen vaihtoehto oikeastikin) ja tiesimme odottaa maailmanloppua.

Oli joulu ja yht'äkkiä tuli aivan pilkkopimeää. Tästä (jostakin syystä) tiedettiin ettei maailmanloppu ole kaukana, aikaa oli kaksi tuntia.

Kaikki muuttui hyvin raskaaksi koska (taas jostakin syystä) gravitaatio voimistui voimistumistaan ja ikään kuin ilma olisi muuttunut sakeammaksi ja sakeammaksi.

Gravitaation vahvistuminen ei unessa kuitenkaan vaikuttanut liikkumisen, ilma vain muuttui tiiviimmäksi mutta ei ahdistavaksi.

Kelloa meillä ei ollut eikä oikein käsitystä ajankulusta. Unessa ajan kulusta tietämättömänä ajattelin, että se maailman loppuhan voi tulla nyt hetkellä minä hyvänsä. Pohdin kuinka se tapahtuu ja olin tyytyväinen kun muistin tuossa maailman lopun mallissa jota uni väljästi noudatti lopun olevan huomaamaton, atomini kuten koko kaikkeuden vain hajoavat jo sillä selvä.

Sitten rupesin pohtimaan että entä jos tämä tilanne onkin ikuinen, pimeys ja odotus. Ajattelin usenssa että koska gravitaatio voimistuu voimistumistaan ajankulkukin hidastuu ja mikäli se voimistuu riittävästi tämä voi kestää vaikka iäti. Eihän tuo oikeasti noin ihan menisi mutta unessa voi mennä.

Sitten heräsin. Harmi, oli mielenkiintoinen uni. Ei mitenkään ahdistava vaan mielenkiintoinen.

Kimmoke uneen tuli varman eilen ilmestyneestä Tähdet ja Avaruus lehdestä jossa lyhyesti kerrattiin näitä erilaisia maailmanlopun skenaarioita.