Minulla on ikävä, sillä oloni on ypöyksinäinen. Kaipaan aina rakastavaisia sykkyrääni, koska haluan tuntea toisten ihon. Voisitko olla ystäväni? En kaipaa muuta kuin hellyyttä ja ripauksen ymmärtämistä: vaan sitten olen jo julma kuin tiikeri, kun herään unestani.
Isken piikivelläni tulta ja tuppuraa käydessäni urosten keskellä, haluan osoittaa armaalleni, miten kyvykäs olen. Minä rakastan naisia, kaikkia, mutta armoton on sieluni, koska halajan aina heiltä entistä enemmän. Kärvennyn mustissa sukissa, jos huomaan, mitä on tunteeton rakkaus.
Isken piikivelläni tulta ja tuppuraa käydessäni urosten keskellä, haluan osoittaa armaalleni, miten kyvykäs olen. Minä rakastan naisia, kaikkia, mutta armoton on sieluni, koska halajan aina heiltä entistä enemmän. Kärvennyn mustissa sukissa, jos huomaan, mitä on tunteeton rakkaus.
Vastaukset 31
Vanhimmat
sullekko ei ole kukaan vastannut.... johtuneeko nikistäsi, koira haudattuna juttuun???
Noh, oli koira tai ei, taikka tässä tapauksessahan kyse lieneekin tiikeristä..niin aikamoisesta sankaristahan tässä puhutaan.;) Sheikistä?
Mistä arvasit, että olen Sheikki. Sulonpoika Heikki Herkkämielinen yhden pienehkön autokorjaamon luota. Olen otettu kyvystäsi arvata asioita, mutta oikeasti olen aivan muuta: nimeni on Band. Alias Hard Band. Osaan sihdata tarkoin, ja paukkuni lävistävät kovankin panssarin. Jos tarjoat, otan pontikkaa metsäroskien ryydittämänä.
meni päin soittopeliä... Vaan supisuomalaiselle uroollehan pontikkapaukut tarjoilen,ennätin sihdata itse, mutta tarvittaessa taitan sammaleisen kuusenoksan motinreunamille..
Arvauksesi meni siis soittopeliin, mutta en tiedä millaiseen, koska niitähän on monenlaisia. On herkkiä, joita pitää käsitellä hellien. Sillä tavoin, ettei riko niiden sointia, koska ne hyvin viritettyinä alkavat soida aina vain entistä viehkeämmin.
Vaan kaipaan pianoa, jota ei ole viritetty ikinä. Sellaista, jonka sointi väräjää kumeasti kuin tuuli puunlatvassa öisin. Kuvitelmat nousevat korkeuksisissa äärettömyyteen, paikkaan, missä puhkeaa kukka.
Taittamasi sammaloitunut kuusenoksa on vihreä koristus, jonka neulaset maustavat pontikan heleäksi juomaksi.
kävi mielessäni, tuo vanha kaunissointinen soittimemme, jonka kielet saavat aikaan upeita pitkäänkestäviä sointuja..Vaan kanteleen pohjaa kumauttamalla saatkin sen kumean äänen, onton kaiun vastatessa sisältä...
Kannel on kaunis, koska se on sanana sointuva. Sen kielet väräjävät kauan ja omintakeisesti, joten lienee kiva soitettava, vaikka vaatinee herkän taitajan. Sopii pirtaamme, sillä metsissä on kanteleen sielu.
Vaan sähkökitarassa on imua, se on ärräpäitten mieleen. Ja kieli väräjää kovalla äänellä, ei hempeydestä tietoakaan. On kuin piru raastaisi sielua vaatien sielukkuuden häivyttämistä. Basson jytke taustalla antaa ankaran rytmin, missä väki keinuen hyllyy.
mielesi tänään..kaunissointinen kannel vai ärjyvä kitara ? Vaihtuuko mielesi useinkin vai kulkevatko molemmat yhtämatkaa sovussa keskenään?
Sähköinen kitara valittaa ja karjuu vihaisen ja synkän soittajan sormissa, vaan seesteisen taiturin herkät sormet saavat siitäkin sielukkaat sulosävelet soinnutettua.
Mieleni on tänään sekä että, joten riittänen teille kummallekin mainiosti. Olen ensin kaiketi ärjyvä kitara, mutta myöhemmin voin olla hellä kannel.
Rakastan naisia, en siis yhtä naista, joten siinä mielessä jo otsikkoni kertoo sen, mitä kaipaan.
Päivällä oli aurinkoisen lämmintä, mutta yöllä on kylmä, sillä pakkanen panee nyt parastaan. Samoin minäkin teen aina, joten joskus säteilen kuin keväinen päivä ja joskus ärjyn kuin talvinen pakkashuurre.
on joskus vaikeata, vaikka niin hyveellistä. Se vaatii omistamishalun tukahduttamista ja jaettavan sielunmaisemien ymmärtämistä, epäitsekkyyttä, jota meillä nyky-ihmisillä vain niin harvoin on, tai jos sitä onkin, niin se on piilossa itsekkyyden ja yksilöllisyysvaatimusten takana.
Kukapa nainen voisi vastustaa ärjyvää kitaraa, tai pakkashuurretaa, jonka voisi sulattaa päivänpaisteeksi.
Jakaminen on helppoa erityisessti, jos se on henkisesti palkitsevaa. Omistushalua ei tarvitse tukahduttaa, vaan kyetä ajattelemaan, että tällä tavoin tulee moni tyytyväiseksi. On ilo olla siis onnellinen.
Tosi monet naiset pelkäävät ärjyvää tai kammoavat pakkasherraa, koska he epäilevät, etteivät kykene hiljentämään äänekästä tai sulattamaan jäätävää, mutta on toki naaraita, joilla on itseluottamusta ottaa riski.
Jaettaessa on toki pakko kysyä: kuljenko mustissa sukissa? Mikään mahti ei pidättele ihmistä, joka epäilee toista esimerkiksi uskottomuudesta, vaikka turhaan. Minulla ei ole kovin voimakasta omistushalua, mutta olen nähnyt ihmisen pyörivän itsesäälissään, kun hän on kuvittellut kumppaninsa tanssivan muiden kanssa.
Olen tosiaan siis Kaksmieli, sillä huomaan joka asiassa hyviä ja huonoja puolia. Enkä aina tiedä, mikä on oikein ja mikä väärin.
jakamisesta..hmmm..tässäpä mielenkiintoinen pointti. Henkisellä puolen jakaminen lienee vuorovaikutusta, jos annat ilolla, niin saat ilolla, jos annat vihaa, saat vihaa..
Vaan kun tarkastellan fyysistä jakamista, tilanne muuttuukin toiseksi. Mikäli lähdetään jakmislinjalle, niin jaettavan tulisi suvaita myös jakajan jakaminen, kuinka monelta se onnistuu ilman hampaiden kiristyksiä..lennähtäää ne mustat sukkahousut useisiinkin raajapareihin. Tietysti jos ärjyvä kitara on valmis samassa suhteessa jakamaan naaraansa kuin tulee itsekin jaetuksi,
tilanne on hyvinkin kaikkia tyydyttävä ja antoisa...silloin on ilo olla onnellinen...
Olen huomannut tässä verkalleen rupatellessamme, taktiikkasi :)) "sanon vastaan vaikka sanoisit mitä" asenne.... Haasteet ovat joillekin naaraille elämys,kuten jään sulattaminenkin.
Minulla ei ole sellaista taktiikkaa, että aina vastustaisin sanomaasi, vaan joka kerran pyrin argumentoimaan vastaukseni. Tietysti Kaksmielenä pohdin asioita useammalta kuin yhdeltä kantilta.
Fyysinen jakaminen tarkoittanee mielestäsi seksiä toisen kanssa, mutta ei sitäkään tehdä, jos siihen ei ole jonkinlaista tarvetta. Aina siihen liittyy myös henkinen aspekti, joten samalla antaa henkisesti toiselle hyvän mielen ja fyysisesti raukean olon.
Antaakin voi vihaten, vaikka sitä ei äkkiä todeksi uskoisi. Moni käy vieraissa sen vuoksi, että oma siippa on jossain kaukana. Varmaan moni on vienyt kotiinsa salarakkaan vihanpuuskassaan.
On nautinnollista tietää, että on salaisuus, jota ei voi kertoa kumppanilleen. Silloin saa hieman pelätä, että jää kiinni. Mutta myös iloita ja tuntea vapautta, jos salaisuus ei paljastu.
Meillä kaikilla on omamme, mitä emme hevin jaa, mutta se ei suinkaan ole henkinen tai fyysinen olemuksemme, vaan yksityisyytemme. Loppu on kuvitelmaa, että minä omistan toisen.
käsitteenä ei ole rakkautta tai hyväksyntää, vaan alistamisen halua. Joka kokee omistavansa toisen ihmisen,esineellistä hänet. Onko se vallanhalua, huonoa itsetuntoa, vai mitäkö lienee. Suhde, joka perustuu omistamishaluun, on tuomittu epäonnistumaan. "Omistettu osapuoli" ahdistuu, tuntee tukehtuvansa.
"Omistaja" saattaa myös kärsiä tilanteesta, tai sitten ei kunnioita toista nähdäkseen tämän tasavertaisena kanssaan.
Lähinnä mieleeni tuli fyysisestä antamisesta seksi...(mitähän Freud tuohon sanoisi..) vaan voihan se olla muutakin antamista, vaikkapa lahjoituksia hyväntekeväisyyteen yms.
Omistaminen ei ole rakkautta, mutta rakkaus on omistamista, jos siis sinua on uskominen. Koska et halua sallia toiselle fyysistä seksiä muiden kuin itsesi kanssa, haluat omistaa. Ihme, että sallisit henkisen yhteyden toiseen kumppanillesi.
Minulla ei ole mielipidettä, koska tiedän, että hyvin harva on uskollinen. Eiköhän kysymys ole siitä, että kulttuurissamme ulkopuoliset suhteet ovat kiellettyjä tai ainakin paheksuttuja, vaikka niistä ei ole oikeudellisia seuraamuksia? Tai on tietysti omistuksen jakaminen, jos tulee ero.
Onko rakkaus pyyteetöntä? Aika harvoin, otaksun, mutta sellainen on mahdollista, jos kaksi ihmistä haluaa. Silloin on ainoastaan hyväksyttävä se, että toisella on yksityisyys, mihin toinen ei pääse ikinä käsiksi. Jos salaisuus paljastuu, on armon tai eron aika. Piispoillakin.
olenko puhunut itsestäni.?
päätelmääsi "koska et halua sallia toiselle fyysistä seksiä muiden kuin itsesi kanssa, haluat omistaa." Mistä olet päätellyt noin?
Olethan sitä mieltä, että jakaminen on vaikeata. Täältä hain siis ajatuksesi, mutta voi tietysti olla sitenkin, että olet ainoastaan pohtinut tuolla tavoin.
Sitä paitsi on oikeastaan ihan sama, millä sanoin pohtii asioita. Tärkeintä on ottaa kiinni siitä, mikä on lauseen ydin. Ehkä lauseyhteyksistä päättelin väärin, mitä mieltä olet, mutta se ei muuta pohdinnan tulosta.
Jos jakaminen on vaikeata, voi kuvitella, että toinen ei halua sallia toiselle fyysistä seksiä. Lieneekö päätelmäni oikea?
Kovin otat herkästi itseesi, jos noilla lauseilla on suurikin merkitys. Tietysti saat huomion kohdistumaan itseesi, mutta mielestäni se on ihan turhaa, sillä tärkeintä on saada mietteet esiin, eikä yksilö.
sanomaani siltä pohjalta, että saattaisin pohtia asioita sellaisen kokemuksen pohjalta,että itselläni olisi ollut mustasukkaisuuteen taipuvainen omistamishaluinen ystävä, voisit ehkä nähdä sanomiseni toisin.
En toivoisi että huomiota itseeni enempää korostettaisiin, asioistahan tässä puhutaan.
Lyhyestä virsi kaunis, mutta toivoisin, että pohtisit mietteitäsi joko niin tai näin, mutta aina myös väärinpäin.
Oliko ainoastaan toinen mustasukkainen, vai oliko syytä kenties niin sysissä kuin sepissäkin?
Miehillä on halu varmistaa, että jälkeläiset ovat omia, joten tietty mustasukkaisuus on synnynnäistä. Kai naisillakin on syynsä?
Moni nainen on kertonut, että miehen hienoinen mustasukkaisuus on tae rakkaudesta. Mielestäni asia ei ole tosi, vaan mustasukkaisuus kertoo pikemmin sen, ettei luota itseensäkään tiukan paikan tullen. Lisänä siis halu varmistaa isyys.
Miksi et halua itsellesi huomiota? Mielestäni ajatuksia ei voi itsenäisesti luoda muualla kuin omissa aivoissa, joten ihan hyvin voit kertoa myös mielipiteistäsi, jos haluat olla itsenäinen yksilö.
Miehillä on useita keinoja pitää naisensa kurissa. Vuosisatojen ajan uskonto on ollut hyvä käsikassara taloudellisen riippuvuuden lisäksi, mutta nykyään niiden merkitys on pienentynyt ainakin hyvinvointivaltioissa.
omassa tapauksessani ei niinkään kiinnosta näin palstoilla, ja otinkin tuon esimerkin vain siitä syystä, ettet ohjailisi keskustelua syytös-puolustus akselille, kuten näillä keskusteluilla on usein tapana kääntyä. Senkään vuoksi en haluaisi omaa henkilöäni korostettavan tuossa yhteydessä.
Yleisenä pohdintana seuraavaa: Mustasukkaisuus on mielestäni heikkoa itsetuntoa, pelkoa siitä ettei riitä toiselle, pelkoa että joku toinen onkin parempi kumppanin silmissä. Mustasukkaisuus mielestäni kulkee käsi kädessä omistamishalun kanssa, josta jo aiemminkin ilmoitin kantanani, että se on esineellistämistä, teki sen mies tai nainen. En näe mustasukkaisuutta osoituksena rakkaudesta. Itse en ole mustasukkaisuuteen kovinkaan taipuvainen, joten en pysty näkemään siinä juurikaan positiivista.
Toki hienoinen mustasukkaisuus saattaa olla synnynnäistäkin, en ole psygologi, joka osaisi selittää asiat "oikein".
Tuohon toivomukseesi pohtimisistani (Niin tai näin, mutta myös väärinpäin) sanoisin, tai oikeastaan kysyisin, onko sinulle tärkeätä miten pohdin, vai haluatko olla opettajani? jos, niin hienoa, en varmastikaan ole ihmisenä valmis.
Tärkeätä on se, että pohtii, mutta tietysti voi myös kysyä, jos sikseen haluaa. Itse kerroit, että olet kenties ollut ystävä sellaisen kanssa, joka oli mustasukkainen. En syytä häntä enkä sinua, kunhan jujutan nystyröitäni.
Haluanko olla opettajasi? En tiedä, mutta itse opin aina lukiessani, mutta ehkä tiedät jo kaiken paremmin kuin kukaan muu. Tuollaiset kysymykset ovat kamalia, mutta esitä niitä silti.
En tosiaan etsi syyllistä, koska se on liian helppoa, vaan usein haen syytä, miksi kaikki muuttui. Mustasukkaisuudesta olen lähes samaa mieltä, mutta mikä on siihen syy, että ihminen haluaa omistaa toisen. Onko se kasvatus?
Jos ihminen sairastuu, hän voi miettiä: enää en ole yhtä haluttu kuin terveenä. Silloin on ymmärrettävää, että hyljätyksi tuleva pelkää sisuksissaan, joten mustasukkaisuus lienee ymmärrettävää tapauskohtaisesti.
Sehän on mukava tokaisu: teet niin tai näin, aina silti väärinpäin. Erityisesti silloin, kun vaihtoehtoja on kaksi, joista kumpikin on huono.
"ehkä tiedät jo kaiken paremmin kuin kukaan muu", olenko mielestäsi jotenkin korostanut tietämystäni toisiin nähden?? En taatusti tiedä kaikkea paremmin kuin kukaan muu, mutta toki joitakin asioita voi olla sellaisiakin, joista on vankka kokemus tai muu tietämys. Niin varmasti sinullakin. Kyllä minäkin opin lukiessani, opin lukiessani näitäkin palstojen kirjoituksia,sanoinhan etten ole ihmisenä valmis.
Mustasukkaisuus saattaa osin olla peruja lapsuuden kokemuksista,olisiko mustasukkaisella ollut menetyksiä varhaisemmissa vaiheissaan.Voimaks mustasukkaisuus, johon liittyy väkivaltaa on mielestäni luettavissa mielen sairauksiin, mustasukkaisessa tilassa henkilö ei hallitse käyttäytymistään. Sellaiset tilanteet ovat todella pelottavia, nissä ei ole enää kysymys toisesta välittämisestä, koska henkilö josta ollaan mustasukkaisia, muuttuukin mustasukkaisuuden sumentamissa ajatuksissa viholliseksi. Mikä sitten laukaisee mustasukkaisuuskohtauksen, sitä ei välttämättä toinen osapuoli edes pysty aavistamaan.
Et ole korostanut tietämystäsi, mutta jostain syystä oli pakko vastata juuri noin.
Siitä olen samaa mieltä, että voimakas mustasukkaisuus on sairaus. Lienee vaikea parantua.
Taitaa olla aika vaikea kaluta moista asiaa, sillä syitä lienee yhtä monta kuin sairastakin. Mutta totta on sekin, että jokainen, joka on itse uskoton, epäilee toistakin. Usein mies voi käydä vieraissa, mutta ei salli samaa naiselle.
Onko tosiaan siten, että kumppanista tulee vihollinen? Vai olisiko kysymyksessä kosto? Petoksesta, johon laki ei yllä, voi mukamisten kostaa nyrkein tai muuten toista vahingoittaen. Entä jos toinen ei ole edes pettänyt, mutta sumeassa mielessä harhat muuttuvat tosiksi?
Avioeroissa usein riitaannutaan taloudellisista asioista, mutta myös lapsista. Tuskin ainakaan lapsen etu on riitapukarien mielessä. Ehkäpä mustasukkainen voi olla muistakin kuin puolisosta.
todella mielenkiintoinen mielestäni, olen pahoillani, etten ehdi paljon jatkamaan ennenkuin ensi viikolla, mutta jos Sinua kiinnostaa edelleen keskustelumme, niin palataan asiaan silloin? Olen lähdössä vkl matkoille.
Oikein hyvää matkaa!
Aika tylsä oli aihe, mutta melko varmaan ymmärrät, että joudun ajattelemaan kaiken aina usealta kantilta.
Onkohan lyhennyksesi viikonloppua tarkoittava, vai kenties jotakin muuta?
Siis hyvästi ystäväni!
kyllä vkl tarkoitti viikonloppua. Vahinko, kun aihe ei Sinua enempää kiinnostanut, vaan elämä jatkuu, ja kevät tulee. Hyvästi ystäväni.
...ihan söpöstä kummiskin:-)
*älä nyt nihin mustiin sukkiisi jää koko elämäksi tallustamaan..voihan ne vaihtaakkin välillä..vai mitä?***
mun apajille tuut :)))))))
..moccis jo on kaapannu kaksi miestä ja mun mäksinki.....taas niinku vaihteeksi ..ja mulla on flunssapäivä enkä jaksa muutakaan nyt tehdä...
----Eikai sitä nyt heti tartte töniin alkaa siinä___
viikon saanu kahdestaan jutella..hahaa, etpäs ole huomannut aiemmin :))
No, ole nyt siinä sitten,jos kerran Mocciskin noin ahneeksi heittääntyi.. onhan tällä kaks mieltä, toinen sulle ja toinen mulle, eikös vaan... *vinkkaa silmää*