Itä-Karjalan väestö ei missään vaiheessa 1900-luvun sodissa ollut millään tavoin halukas liittymään Suomeen, päinvastoin. Vienan ja Aunuksen retkueet ajettiin verissäpäin takaisin pääosin juuri paikallisten ihmisten voimin. Apua oli ainoastaan Suomesta paenneet punaiset.
Jatkosodan aikaan väki oli hyvin vastahakoista ja tietäähän sen kun heti alettiin pakonomainen suomalaistaminen ja luterilaistaminen sekä kohdeltiin heitä muutenkin kuin vähä-älyisiä lapsia, jotka eivät tajua omaa parastaan vaan joita isän ja äidin pitää paimentaa hellästi mutta lujasti.
Kansa siellä oli voittopuolisesti mielissään kun suomipoika pakeni tuli pers.iissä -44.
Jatkosodan aikaan väki oli hyvin vastahakoista ja tietäähän sen kun heti alettiin pakonomainen suomalaistaminen ja luterilaistaminen sekä kohdeltiin heitä muutenkin kuin vähä-älyisiä lapsia, jotka eivät tajua omaa parastaan vaan joita isän ja äidin pitää paimentaa hellästi mutta lujasti.
Kansa siellä oli voittopuolisesti mielissään kun suomipoika pakeni tuli pers.iissä -44.
Vastaukset 14
Vanhimmat
puhutko nyt SUOMESTA??MISTÄ??nimittäin KARJALAISET ol ON SUOMALAISIA.LUENPA uudestaan HISTORIAA.mun ANOPPI ol karjalainen(siunaus hänen muistolleen)ja oli SUOMALAINEN.eri heimoo ku mä.olen ....suomalainen.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005636884.html
Dmitrijevin mukaan suomalaisten Itä-Karjalan miehitysajoista on olemassa myös toisenlaisia muistikuvia, joita ei haluta tuoda julki.
– Kun neuvostovalta tuli takaisin, sensuuri takavarikoi pari säkillistä tavallisten ihmisten kirjeitä, joissa he kertoivat, miten hyvin heillä oli ollut asiat miehityksen aikana. Kirjeiden lähettäjät päätyivät vankileireille suomalaisten apureiksi syytettyinä
Suomea koskevissa historiadokumenteissa toistuu Dmitrijevin mukaan Venäjällä usein sama kaava: kaikki kauheudet otetaan mukaan ja lieventävät seikat jätetään pois.
Oman lisänsä tuovat venäjänkielisen internetin ”uutissivustot” ja blogit, joissa harjoitetaan myös monenlaista Suomen ja Venäjän historiaan liittyvää hämärrystä.
– Meillä istuu internetissä kokonainen divisioona vääristelemässä historiaa, Dmitrijev kuvailee.
perääkin. Kerrankin.
Tässä hieman heimosodista:
Totta on, että Itä_Karjalassa ei oltu laajemmin kiinnostuneita Suomeen liittymisestä. Sitä kannattivat lähinnä Suomessa toimineet ja täällä sukulaisia omaavat eli melko pieni vähemmistö. Myönteisiä oli myös osa varsinaisesta maanviljelijäväestöstä.
Huomattava osa varsinkin työväestöstä oli punaisia ja kannatti pysymistä Venäjän yhteydessä.
Kolmas haara halusi itsenäistä Karjalaa.
Suomalaiset heimosoturit olivat enimmäkseen jääkäreitä tai vapaaehtoisia koulupoikia. Harvalla oli Itä-Karjalasta mitään käsitystä.
Pohjoisessa toimi Valkoisen armeijan yksiköitä, joiden asevelvolliset eivät halunneet taistella maan rajojen ulkopuolella.
Paikalliselle väestölle heimosoturit olivat luterilaisia "ruotsheja", joista ei juuri innostuttu.Vastaavsti jääkärit pitivät karjalaisia "täysinä ryssinä".
Tiukin vastus heimosotureille olivat entiset punakaartilaiset, jotka olivat saaneet koulutusta Puna-Armeijasssa.He olivat hyvin taistelutahtoisia ja pontevasti johdettuja.Heimosoturit saivat usein pahasti selkäänsä.
Suurin kannatus oli Vienassa, josa väestö nousi kapinaan vielä 1921-22. Sinnekin kiiruhti pieni määrä suomalaisia vapaaehtoisia majuri Paavo Talvelan johdolla. Repola ja Porajärvi jopa julistautuivat Suomen osiksi.
Tavanomaista puppua on, että näistä asioista olisi vaiettu. Ne on kerrottu sekä muistelmissa, historioissa että varsin tuoreissa tutkimuksissa.,
"Jatkosodan aikaan väki oli hyvin vastahakoista ja tietäähän sen kun heti alettiin pakonomainen suomalaistaminen ja luterilaistaminen sekä kohdeltiin heitä muutenkin kuin vähä-älyisiä lapsia, jotka eivät tajua omaa parastaan vaan joita isän ja äidin pitää paimentaa hellästi mutta lujasti."
Karjalaista väestöä kohdeltiin hyvin ja ainakin osa on kertonut olojensa olleet paremmat kuin koskaan. Väestölle mm. jaettiin maata ja tuettiin muutenkin voimakkaasti. Kouluolot ja terveydenhoito järjestettiin.
Tuolloin kuviteltiin Itä-Karjalan tulevan osaksi Suur-Suomea ja väestön haluttiin nopeasti suomalaistuvan. Siinä tapahtui ylilyöntejä.
Ei myöskään tajuttu kommunistisen kasvatuksen merkitystä. Sitä oli harjoitettu parikymmentä vuotta ja varsinkin nuorempaan väestöön se oli purrut Eritoten venäläisiin,mutta myös karjalaisiin.
Usko Suomen voittoon alkoi rapistua varsin pian.
Jonkin verran ( noin pari tuhatta) kuitenkin lähti karjalaista väestöä Suomen joukkojen mukana Suomeeen.
Itä-Karjala oli sen verran harvaanasuttua ennen slaavilaisten suorittamia etnisiä puhdistuksia, että on mahdotonta tietää mitä kukin halusi. Kiannon kirjoista ilmenee lähinnä ihmisten halu olla rauhassa korpimökeissään. Lopultahan slaavit tulivat alueelle leikkimään amerikkalaista betonibunkkerielämää.
Slaavilaisen eivät suinkaan suorittaneet etnisiä puhdistuksia missään, vaan juutalainen bolsevikki-kommunisti-mongoloidinen. Kyse oli pohjimmiltaan etnisestä, ei poliittisesta puhdistuksesta. Tätä vainoa ja terroria saivat sietää kymmenet miljoonat slaavitkin, mutta suomalaiset vinosilmät niputtavat kaikki ryssiksi. Mikäs se kun näiden kalmukkiserkku Leninkään ei mikään slaavi ollut, saati Stalin. On se nähty, mikä kehitysmaalaisten pyrkyrien meno on joka puolella, mutta niin vain suomalaisetkin vinosilmät hourivat Suur-Suomesta Saksan siivellä. Se kiipijöiden lento vaan loppui lyhyeen. Samoin loppuu näiden kykkiminen muinaissuomalaistenkin historialla.
"#Itä-Karjala oli sen verran harvaanasuttua ennen slaavilaisten suorittamia etnisiä puhdistuksia, että on mahdotonta tietää mitä kukin halusi. Kiannon kirjoista ilmenee lähinnä ihmisten halu olla rauhassa korpimökeissään. Lopultahan slaavit tulivat alueelle leikkimään amerikkalaista betonibunkkerielämää.#
Itä-Karjalaa oli järjestelmällisesti venäläistetty ja muuten laiminlyöty keisarivallan aikana.
Bolsevikit joutuivat ottamaan alueen haltuun taistellen asukkaita ja suomalaisia heimosotureita sekä valkoisia venäläisiä vastaan.
Taistelujen yhteydessä punaiset suorittivat laajoja puhdistuksia ja joukkomurhia. Ne jatkuivat erityisesti 30-luvulla. jolloin Karjalan Työkansan kommuunin suomalaisten enemmistö tuhottiin ja karjalaisia vähennettiin rankasti.
Tilalle tuotiin venäläistä väestöä. Nykyäänhän suomensukuiset ovat Karjalan tasavallasta lähes kadonneet.
Lieneekö asiaa tutkittu, mutta ainakaan palstan stallarit eivät ole tästä kansanmurhasta huolissaan. Sehän kohdistuu suomensukuisiin ja suorittaja on eri vaiheissa stallarien ihannoima Venäjä/NL.
Neuvostoliitto oli valeelle perustuva systeemi joten sen sanomisille ei voi antaa suurta arvoa.
Vain idiootti uskoo Neuvostoliiton propakandaa.
Itä-Karjalan väestöä koetettiin paijata kaikin tavoin, jopa Suomen kansan kustannuksella. Heiltä ei saanut mitään puuttua, kaikkea vietiin sinne kanta-Suomesta niin, että vanhainkodeissa ja varsinkin mielisairaaloissa kuoltiin heikon ruoan heikentäminä ja suoranaiseen kurjuuteenkin.
Ei asia ole mitenkään ”vaiettu”. Esim. Arto Tuomisen Vienaa käsittelevässä TV-dokumentissa asia kyllä mainittiin.
On totta että 1918-1920 suomalaisilla vapausotureilla oli vain rajoitetusti kannatusta itäkarjalaisten keskuudessa. Suomesta paenneet punaiset ja Murmanskissa olleet britit aivopesivät musikat suomalaisia vastaan. Karjalaiset eivät tajunneet bosevikki-hallituksen luonnetta vaan kokivat suomalaiset hyökkääjinä.
Tilanne muuttui varsinkin Vienassa 1921-1922. Tuolloin suomalaiset vapaaehtoiset ja karjalaiset taistelivat yhteisessä rintamassa punaisia vastaan, mutta joutuivat vetäytymään ylivoiman jyrääminä. Suomeen siirtyi 30 000 vienalaista asumaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ukki_Väinämöinen
Meillä oli aunuslaisinkeriläinen pariskunta kylässä. Rouva kertoi, että Jatkosodan asemasodan Aunuksen Karjalan suomalaismiehityksen aikaan Aunuksessa oli rauha, järjestys ja tavallisilla ihmisillä kaikki hyvin. Neuvostoliitto pelotteli ihmiset vaikenemaan tästä Suomen hävittyä sotansa.
A hyö elläät mite elläät, ainai tuoll ruohti tuoll vennäi, saisipo Jumalain avull rauhass ellää.
Painavin argumentti avaaja väitettä vastaan on, että Itä-Karjalan 1921-22 kansannousun (jota virallinen Suomi ei Tarton sopimuksen vuoksi voinut tukea) päätteeksi noin 30 000 itäkarjalaista pakeni Suomeen.