Tässä hieman heimosodista:
Totta on, että Itä-Karjalassa ei oltu laajemmin kiinnostuneita Suomeen liittymisestä. Sitä kannattivat -lähinnä Suomessa toimineet ja täällä sukulaisia omaavat eli melko pieni vähemmistö. Myönteisiä oli myös osa varsinaisesta maanviljelijäväestöstä.
Huomattava osa varsinkin työväestöstä oli punaisia ja kannatti pysymistä Venäjän yhteydessä.
Kolmas haara halusi itsenäistä Karjalaa.
Suomalaiset heimosoturit olivat enimmäkseen jääkäreitä tai vapaaehtoisia koulupoikia. Harvalla oli Itä-Karjalasta mitään käsitystä.
Pohjoisessa toimi Valkoisen armeijan yksiköitä, joiden asevelvolliset eivät halunneet taistella maan rajojen ulkopuolella.
Paikalliselle väestölle heimosoturit olivat luterilaisia "ruotsheja", joista ei juuri innostuttu.Vastaavsti jääkärit pitivät karjalaisia "täysinä ryssinä".
Tiukin vastus heimosotureille olivat entiset punakaartilaiset, jotka olivat saaneet koulutusta Puna-Armeijasssa.He olivat hyvin taistelutahtoisia ja pontevasti johdettuja.Heimosoturit saivat usein pahasti selkäänsä.
Suurin kannatus oli Vienassa, josa väestö nousi kapinaan vielä 1921-22. Sinnekin kiiruhti pieni määrä suomalaisia vapaaehtoisia majuri Paavo Talvelan johdolla. Repola ja Porajärvi jopa julistautuivat Suomen osiksi.
Tavanomaista puppua on, että näistä asioista olisi vaiettu. Ne on kerrottu sekä muistelmissa, historioissa että varsin tuoreissa tutkimuksissa.
Totta on, että Itä-Karjalassa ei oltu laajemmin kiinnostuneita Suomeen liittymisestä. Sitä kannattivat -lähinnä Suomessa toimineet ja täällä sukulaisia omaavat eli melko pieni vähemmistö. Myönteisiä oli myös osa varsinaisesta maanviljelijäväestöstä.
Huomattava osa varsinkin työväestöstä oli punaisia ja kannatti pysymistä Venäjän yhteydessä.
Kolmas haara halusi itsenäistä Karjalaa.
Suomalaiset heimosoturit olivat enimmäkseen jääkäreitä tai vapaaehtoisia koulupoikia. Harvalla oli Itä-Karjalasta mitään käsitystä.
Pohjoisessa toimi Valkoisen armeijan yksiköitä, joiden asevelvolliset eivät halunneet taistella maan rajojen ulkopuolella.
Paikalliselle väestölle heimosoturit olivat luterilaisia "ruotsheja", joista ei juuri innostuttu.Vastaavsti jääkärit pitivät karjalaisia "täysinä ryssinä".
Tiukin vastus heimosotureille olivat entiset punakaartilaiset, jotka olivat saaneet koulutusta Puna-Armeijasssa.He olivat hyvin taistelutahtoisia ja pontevasti johdettuja.Heimosoturit saivat usein pahasti selkäänsä.
Suurin kannatus oli Vienassa, josa väestö nousi kapinaan vielä 1921-22. Sinnekin kiiruhti pieni määrä suomalaisia vapaaehtoisia majuri Paavo Talvelan johdolla. Repola ja Porajärvi jopa julistautuivat Suomen osiksi.
Tavanomaista puppua on, että näistä asioista olisi vaiettu. Ne on kerrottu sekä muistelmissa, historioissa että varsin tuoreissa tutkimuksissa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Jatkosodan aikaan väki oli hyvin vastahakoista ja tietäähän sen kun heti alettiin pakonomainen suomalaistaminen ja luterilaistaminen sekä kohdeltiin heitä muutenkin kuin vähä-älyisiä lapsia, jotka eivät tajua omaa parastaan vaan joita isän ja äidin pitää paimentaa hellästi mutta lujasti."
Karjalaista väestöä kohdeltiin hyvin ja ainakin osa on kertonut olojensa olleet paremmat kuin koskaan. Väestölle mm. jaettiin maata ja tuettiin muutenkin voimakkaasti. Kouluolot ja terveydenhoito järjestettiin.
Tuolloin kuviteltiin Itä-Karjalan tulevan osaksi Suur-Suomea ja väestön haluttiin nopeasti suomalaistuvan. Siinä tapahtui ylilyöntejä.
Ei myöskään tajuttu kommunistisen kasvatuksen merkitystä. Sitä oli harjoitettu parikymmentä vuotta ja varsinkin nuorempaan väestöön se oli purrut Eritoten venäläisiin,mutta myös karjalaisiin.
Usko Suomen voittoon alkoi rapistua varsin pian. Varsinkin eräät johtomiehet osoittautuivat ajaneen kaksilla rattailla.
Jonkin verran ( noin pari tuhatta) kuitenkin lähti karjalaista väestöä Suomen joukkojen mukana Suomeeen.