Olen työssä jota vihaan ja joka vie kaikki mehut jaksaa elää vapaa aikaa. Työ on 3-vuoro työtä, 5 päivää aina yhtä vuoroa putkeen ja sitten 2 päivää, eli viikonloput vapaat. Oma kroppa ei kestä yövuoroja yhtään, ja rytmin muutos uuteen vuoroon vie niin paljon aikaa että vuoro vaihtuu jo uudestaan. Aamuvuoroja lukuunottamatta siis nukun suurimman osan vapaa ajasta tai makaan hereillä olo ajan sohvalla puoli kuolleena.
Myös itse työ on tylsää, fyysisesti raskasta, yksitoikkoista eikä etenemismahdollisuuksia ole. Suurin osa työkavereista kuitenkin on mahtavia ja he ovatkin ainut voima joka saa edes vähän jaksamaan.
Yksi työkaveri kuitenkin vie voimia, hän vaarantaa työturvallisuutta, ei välitä työpaikan säännöistä, syyttää aina muita virheistä ja tuo kovaan ääneen muiden virheet esiin mutta ei koskaan myönnä itse tekevänsä väärin ja suuttuu jos joku kehtaakin vihjailla että hän olisi tehnyt jotain väärin. Esimiehet ei tee asialle mitään vaan tämä tyyppi saa tehdä ihan mitä huvittaa... Koska olen ollut samassa vuorossa hänen kanssaan jo koko syksyn ja tuomio tuli että joudun jatkamaan hänen kanssaan vielä koko kevään niin ovat viimeisetkin yöunet menneet kun en tiedä miten jaksan tämän ihmisen kanssa räjähtämättä pian hänelle ihan kokonaan.
Olen ollut vasta noin 5-vuotta kyseisessä paikassa, siitä yli puolet ajasta en ole miettinyt mitään muuta kuin lähtemistä . Ikää kuitenkin vasta 30, enkä todellakaan voi kuvitella että olisin siellä enää useampaa vuotta saatika sitten loppuelämää.
Olen niin henkisesti ja fyysisesti loppu tuosta työstä, että en jaksa edes ajatella jaksavani pyörittää vielä parisuhdetta saatikaan hankkia tällaiseen tilanteeseen lapsia. Ikää kuitenkin on sen verran että haluaisin jo parisuhteen ja ehkä jopa niitä lapsia.
Olen vain niin toivoton keksimään mitä tekisin päästäkseni tilanteesta. Kaikkialla sanotaan aina että pitää ottaa ohjat omiin käsiin, ja jos haluat muutosta on se vain tehtävä ja luot oman onnesi ja blaa blaa... Ja näinähn ne kaikki onnistujat tuntuu tehneen, ottaneen loparit huonoista töistä ja lähteneet tekemään sitä mitä haluavat, ottaneet riskejä jne.
Olen kuitenkin kuitenkin jo muutaman kerran elämässäni ottanut riskin ja lähtenyt jonkin haluamani perään eikä mikää niistä kerroista ole oikein onnistunut ja päätynyt aina hieman hankaliin tilanteisiin rahallisesti. Nyt kun on elämäni vakain rahatilanne, on kynnys hypätä uuteen sitäkin korkeampi. En haluaisi joutua tyhjän päälle, pelottaa eten selviäisi enää rahallisesti ja ettei uusia töitä löytyisi.
Koulutusta tällä hetkellä on vain aloille joilla ei oikein palkata vaan pitäisi ryhtyä yrittäjäksi, eikä kokemusta aloilta sitten kouluaikojen ole. Uuden ammatin opiskelu olisi mukavaa, mutta en tiedä mitä lähtisi opiskelemaan jotta työllistyminen olisi varmaa. Lähihoitajan ala ei ole minua varten vaikka sillä alalla töitä riittäisikin. Oman yrityksen pystyyn laitto olisi se kaikkein mieluisin vaihtoehto, ja vaihtoehtoja ja ideoita eri yrityksiin riittäisi, mutta pelko riittäisikö rahkeet ja taidot ja minne avata yritys jne jarruttaa kuitenkin haaveita liiaksi.
Mitään rahallista tukiverkkoakaan ei ympärillä ole, mihin nojautua jos tilanne kävisi oikein huonoksi. Alkaa pänniä tämä oma pelko ja saamattomuus kun kuitenkin halu päästä nykyisestä tilanteessta pois on niin pakottava.
Pelko siirtyä uuteen
11
125
Vastaukset
- SuosittelemianiKonsteja
Jos olet hoitanut aiemman koulutuksesi (jonne sanot ettei palkata) kohtuullisen OK:sti ja osaat tuoda osaamistasi esille haastattelussa ja/tai jotain muita sitä työtä tukevia asioita, joita hallitset tai missä olet luontaislahjakkuus, tai jos nykyinen työsi on parantanut kykyäsi työskennellä silläkin alalla niin voit päästä töihin, ja voi olla että on vain omaa kuvitelmaasi että sille alalle ei helposti pääse töihin. Saattaisit silti päästä jos hakisit.
Toisaalta voi olla että pitää kokeilla jotain ihan muuta, elämässä, ja voi olla että on tarpeenkin kokeilla jotain uutta. Elämä on isompi kokonaisuus ja työelämä on vain yksi osa siitä, joka saattaa milloin vain muuttua. Ihmisiä kuolee outoihin sairauksiin kaiken ikäisinä.
Voit olla niin kuormittunut, väsynyt ja urautunut, ettet osaa nähdä ja kuvitella mitä se voisi olla mitä itse haluaisit tehdä. Tässä saattaisi auttaa hypnoosi. Olen itse kokeillut hypnooseja usein ja osasta niistä on ollut hyötyäkin. Sanotaan että alitajunnassa on paljon tietoa, mutta emme itse sitä päivätajunnassamme pääse nakemään. Suosittelen 2:ta hypnoosia yotubesta, joita olen itsekin kokeillut ja joilla on ollut vaikutusta. Ne on kaikki ilmaisia. Suoria linkkejä ei voi laittaa mutta laitan nimet millä voit etsiä jos haluat kokeilla: "Sleep hypnosis for problem solving - jody whiteley", ja "Paul Mckenna - change your life in 7 days guided hypnosis".Koulutukseni olen hoitanut hyvin, enkä ole epävarma sinäänsä taidoistani. Ala siis ylipäänsä on sellainen että vain harva palkkaa työntekijöitä kuukausipalkalla, eikä toisen palkoille ole kannattavaa mennä koska palkka ei ole silloin kovin hyvä etkä voi siihen silloin itse vaikuttaa. Kyse siis on kauneusalasta, joten ainut kannattava tapa tehdä työtä on alkaa yrittäjäksi tai vähintäänkin omalla toiminimellä.
Yrittäjyys toki on se mikä minua eniten kiinnostaa, mutta se haluanko välttämättä lähteä kauneusalalla yrittämään on se mitä vielä kovasti mietin.
Kiitos vinkeistä hypnoosien suhteen, ehdottomasti aion kokeilla josko niistä olisi apua :)
- Ylösjaulos
Jos on mieli yrittämiseen, niin yrittäjyyttä voit kokeilla pienenä sivutyönä nykyisen vakityösi ohessa. Sillä tavoin moni on ennenkin aloittanut yrittäjän uransa. Riskit ovat silloin pienemmät. Jos homma kokeilujen kautta saa ilmaa allensa niin voi ryhtyä päätoimiseksi yrittäjäksi. Jos taas omat yritysidean kokeilut eivät toimi niin sitten jatkat päätyötäsi. Ensimmäiseksi sinun kannattaa kehittää omaa persoonallisuuttasi ja itsetuntoasi. Ne ovat nyt ihan pohjalaukemissa. Pelkäät ja säikyt jo omaa varjoasi seinällä. Toivottavasti osaat laittaa pienestä palkastasi osan talteen joka tilistäsi. Pidä kahtapankkitiliä. Kun saat palkan tilillesi niin siirrät toiselle tilillesi aina vakiosumman turvaan. Siihen turvarahaan et koske etkä tuhlaa. Opettele sijoittamaan. Sohvalla makoilemalla et tilannettasi korjaa. Elät unessa. Mahasi vain kasvaa. Se mitä teet työsi ulkopuolella antaa sinulle mahdollisuuden nousta uudelle tasolle. Liiku ja kuntoile. Opettele vapaa-ajallasi jotain kehittävää. Opettele vaikka ihan uusi kieli itseopiskellen. Moni on senkin tehnyt ilman kouluja.
En tiedä mistä sait kuvan että itsetuntoni olisi pohjalukemissa, enkä kyllä omaa varjoanikaan säiky :D
Säästäminen on kunnossa ja ihan mukavati sinne säästöön kertynyt. Sillä rahalla pystyy helposti suuremmat yllätysmenot hoitamaan tai lähteä matkalle. Ei se raha kuitenkaan pitkään elättäisi jos lopettaisin työni ja yrittäminen menisi puihin.
Suurin ongelmahan taitaa juurikin olla se että olen niin pitkään elänyt nuorempana todella tiukilla, rahaa ei aina riittänyt edes ruokaan ja ulosottoonki meni sievoinen summa kun möhlin asioitani jättämällä silloisen vakityöni ja lähtemällä unelmieni perään joista ei sitten mitään tullutkaan.
Ulosottovelat on hoidettu pois jo muutama vuosi sitten ja kaikki asiat on siis rahallisesti mallillaan tällä hetkellä. On varaa ruokaan, laskuihin, harrastamiseen sun muuhun ja säästöönki jää vielä mukavasti. Elämä on opettanut käyttämään rahaa, mutta kun vihdoin on rahallisesti tasapainoinen elämä niin on kovin pelottavaa riskeerata se ja ehkä taas joutua kituuttelemaan.
Harrastan kyllä myös liikuntaa oman jaksamisen puitteissa, lähinnä viikonloppu painotteisesti ja aamuvuoroviikkoina. Iltavuoron aikaan menee vähän kevyemmin mitä jaksan mutta yövuoroviikot tosiaan kyllä menee vain nukkuessa ja kärsiessä huonoa oloa. Ruokavaliokin on kunnossa eikä ylipainoa ole.
Kolmea kieltä puhun jo sujuvasti, kahta opiskelen parasta aikaa. Lisäksi harrastan käsitöitä, kirjoittamista, sisustamista, ruoanlaittoa ja leipomista. Lisäksi jatkuvasti innostun uusista asioista joita kokeilla jne. Ystäviäkin löytyy useampia joita näen säännöllisesti ja perhekkin asuu lähellä.
En yritä tässä leveillä mutta haluan vain todistaa että itsetuntoni ei todellakaan ole ongelma eikä yrittämisen puute. Lähinnä vain se pelko hylätä turvallinen rahatilanne ja kyvyttömyys osata päättää mihin keskittyisin. Eli mitä haluaisin todella lähteä yrittämään, mikä olisi se fiksuin vaihtoehto.- kevätonvaloa
Pipsaliisa kirjoitti:
En tiedä mistä sait kuvan että itsetuntoni olisi pohjalukemissa, enkä kyllä omaa varjoanikaan säiky :D
Säästäminen on kunnossa ja ihan mukavati sinne säästöön kertynyt. Sillä rahalla pystyy helposti suuremmat yllätysmenot hoitamaan tai lähteä matkalle. Ei se raha kuitenkaan pitkään elättäisi jos lopettaisin työni ja yrittäminen menisi puihin.
Suurin ongelmahan taitaa juurikin olla se että olen niin pitkään elänyt nuorempana todella tiukilla, rahaa ei aina riittänyt edes ruokaan ja ulosottoonki meni sievoinen summa kun möhlin asioitani jättämällä silloisen vakityöni ja lähtemällä unelmieni perään joista ei sitten mitään tullutkaan.
Ulosottovelat on hoidettu pois jo muutama vuosi sitten ja kaikki asiat on siis rahallisesti mallillaan tällä hetkellä. On varaa ruokaan, laskuihin, harrastamiseen sun muuhun ja säästöönki jää vielä mukavasti. Elämä on opettanut käyttämään rahaa, mutta kun vihdoin on rahallisesti tasapainoinen elämä niin on kovin pelottavaa riskeerata se ja ehkä taas joutua kituuttelemaan.
Harrastan kyllä myös liikuntaa oman jaksamisen puitteissa, lähinnä viikonloppu painotteisesti ja aamuvuoroviikkoina. Iltavuoron aikaan menee vähän kevyemmin mitä jaksan mutta yövuoroviikot tosiaan kyllä menee vain nukkuessa ja kärsiessä huonoa oloa. Ruokavaliokin on kunnossa eikä ylipainoa ole.
Kolmea kieltä puhun jo sujuvasti, kahta opiskelen parasta aikaa. Lisäksi harrastan käsitöitä, kirjoittamista, sisustamista, ruoanlaittoa ja leipomista. Lisäksi jatkuvasti innostun uusista asioista joita kokeilla jne. Ystäviäkin löytyy useampia joita näen säännöllisesti ja perhekkin asuu lähellä.
En yritä tässä leveillä mutta haluan vain todistaa että itsetuntoni ei todellakaan ole ongelma eikä yrittämisen puute. Lähinnä vain se pelko hylätä turvallinen rahatilanne ja kyvyttömyys osata päättää mihin keskittyisin. Eli mitä haluaisin todella lähteä yrittämään, mikä olisi se fiksuin vaihtoehto.Pohdintaa. Sitähän se hyvä itsetunto ensisijaisesti on, että on kykenevä tekemään omia päätöksiä,valintoja ja ottamaan hallittuja riskejä. Itsetuntoinen tuskin on kroonisesti uupunut, päätöskyvytön,aloituskyvytön, näköalaton.
- NaisillaHELPPOA
Olet nainen! Eihän sun tarvitse tehdä mitään, koska mies elättää, kunhan pidät hänet tyytyväisenä sängyssä.
Se sen helpompaa ole kuin miehilläkään :D
Ehkä ilmaisin asian huonosti alkuperäisessä tekstissäni, mutta lause etten edes pysty ajattelemaan jaksavani pyörittää parisuhdetta, tarkoitti nimeonomaan sitä ettei parisuhdetta ole. Ei tässä ole kuin minä itse joka voi itseni elättää.
- ruoska_
No, mikset etsi kaikessa rauhassa uutta työpaikkaa ja jatka työskentelyä nykyisessä siihen saakka kunnes kaikki on lyöty lukkoon uudessa paikassa?
Omakohtaisen kokemuksen mukaan mitä kauemmin siellä työpaikassa viihtyy (hyvä tai huono), sitä vaikeammaksi se lähteminen muodostuu.
Eivätkä ne olot siellä sen paremmaksi muutu, menevät vain huonommaksi. Toivottavasti asiasi järjestyvät! Ei muuta kuin tsemppiä ja jaksamista. Älä jää jumittamaan huonoon paikkaan. - vaihtelu.virkistää
Voithan pyytää siirron eri tehtäviin nykyisellä työnantajalla. Näin tein itsekin kun tein pitkään samaa hommaa ja kyllästyin siihen totaalisesti. Nyt kaduttaa vain se etten aiemmin vaihtanut hommia. Nyt 2,5 vuoden sisällä olen sen entisen homman lisäksi tehnyt jo kolmea muuta hommaa, on ainakin vaihtelua eikä yhtä ja samaa päivästä toiseen, sellainen ei ollut minua varten. Ja ikää mulla on nyt 44v, luulisi nuoremmalla olevan vieläkin helpompaa sopeutua muutoksiin.
- KansalainenC
Yrityssuunitelmassa riskienhallintaan on muistettava lisätä Suomen valtio eli verottaja:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/talous/artikkeli-1.405816- perkeleen.perkele
Valtiota epäluotettavampaa "sopimuskumppania" ei olekaan. Politiikka on mielivaltaista ja tempoilevaa, keksitään aina vaan uusia sääntöjä ja rajoitteita joissa ei ole mitään järkeä normaalin arkipäiväisen elämän kannalta, kunhan vaan virastobyrokraatit saavat sadistista tyydytystä kyykyttäessään hallintoalamaisia! Mikään valtion velan kasvu, työllisyysvaikutukset, tappiot, konkurssit, ihmisten elämäntyöt, jne. ei merkitse mitään, kaikkein tärkeintä on virastobyrokraatin saama sadistinen, perverssi tyydytys joka menee kaiken muun edelle!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1502387- 271958
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231938Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851730Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?671520Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201296Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381190- 111188
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371183Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101167