Stalin oli suosittu johtaja

Eikä ihme, Stalinin johdolla maa teollistui ja vaurastui paljon nopeammin kuin tsaarien aikaan oli tapahtunut. Eliniän odote kasvoi selvästi ja kansan koulutustaso nousi.

Ei ihem, että riistäjien perseen nuolijoita harmittaa vieläkin, josta he avautuvat tällä palstalla jatkuvasti. Kiukusta ja raivosta huolimatta he eiät voi muuttaa historiaa. Stalin rankaisi maansa pettäneitä ja tämä tuntuu erityisesti harmittavan Stalinin vihaajia.
9133
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Stalin todella rankaisi ja oli vainohullu, mutta ei maassa todellakaan ollut 20 miljoonaa maanpetturia vaan liki kaikki heistä saivat surmansa tekaistuin syytteein ja valtaosa heistä on jälkikäteen rehabilispitu!

Stalin oli verisin diktaattori kautta aikojen ja ainoastaan sysimusta äärikommunisti voi häntä yhä ihailla!

Äänestä
  • Suuri osa ammutuista suomalaisista oli Suomessa tuomittu maanpettureiksi.

    Stalinia ei koskaan olisi valittu asemaansa jos häntä oltaisiin maanisesti pelätty. Saamansa ihailijapostin mukaankin Stalin oli rakastettu ja ihailtu johtaja, jonka puoleen ihmiset halusivat kääntyä huoliensa kanssa.

    Äänestä

  • äläpä-valehtele-taas kirjoitti:

    Suuri osa ammutuista suomalaisista oli Suomessa tuomittu maanpettureiksi.

    Stalinia ei koskaan olisi valittu asemaansa jos häntä oltaisiin maanisesti pelätty. Saamansa ihailijapostin mukaankin Stalin oli rakastettu ja ihailtu johtaja, jonka puoleen ihmiset halusivat kääntyä huoliensa kanssa.

    Sittehän se on ollut samallainen luottamusmies kuin Hitler omilleen

    Äänestä

  • äläpä-valehtele-taas kirjoitti:

    Suuri osa ammutuista suomalaisista oli Suomessa tuomittu maanpettureiksi.

    Stalinia ei koskaan olisi valittu asemaansa jos häntä oltaisiin maanisesti pelätty. Saamansa ihailijapostin mukaankin Stalin oli rakastettu ja ihailtu johtaja, jonka puoleen ihmiset halusivat kääntyä huoliensa kanssa.

    Tällaista menettelyä esiteltiin mallitoimintana Stalinin Neuvostoliitossa!

    Neuvostoliiton lapset palvoivat kahden sukupolven ajan pikku pioneeri Pavlikin marttyyrimuistoa. He lukivat ja lauloivat hänestä, tekivät luokkaretkiä muistomerkeille ja kirjoittivat aineita aiheesta "Tahtoisin olla Pavlikin kaltainen".

    Neljätoistavuotias Pavel Mozorov, hellittelynimeltään Pavlik, auttoi 1930-luvun alussa Stalinia maatalouden kollektivisoinnissa ilmiantamalla sitä vastustavia maanomistajia, kulakkeja, niiden joukossa oman isänsä. Kulakit surmasivat hänet kostoksi.

    Englantilainen Venäjän tutkija Catriona Kelly tarttui 2000 Pavlikin myyttiin. Hän matkusti kauas Uralille Pavlikin kotikylään Gerasimovkaan, kolusi paikalliset arkistot, haastatteli elossa olevat todistajat, keräsi myyttiin liittyvät kulttuurituotteet ja purki myytin historialliset kerrostumat.

    Sen perusta laskettiin näytösoikeudenkäynnissä, jonka valtion salainen poliisi järjesti vuonna 1932 ja jonka tuloksena Pavlikin isoisä, isoäiti, serkku ja setä tuomittiin kuolemaan pojan murhasta.

    Stalinin ajalle tyypillisessä poliittisessa näytösoikeudenkäynnissä todistajat antoivat ennalta sovitut todistuksensa ja syytetyt tekivät aatteellisesti oikeaoppisen tunnustuksen.
    Kirjailija Maksim Gorki osallistui innokkaasti myytin rakentamiseen. Gorki oli jo jonkin aikaa käynyt Stalinin kanssa kirjeenvaihtoa kasvatuksesta. Kun hän luki Pavlikin epäitsekkäästi paljastaneen oman isänsä kulakkitoiminnasta, hän näki Pavlikin tarinan kasvatukselliset mahdollisuudet. Tulevaisuuden avaimet olivat ihanteisiin uskovissa lapsissa.
    Gorki kehotti kirjailijoita tuottamaan Pavlikista tunteisiin vetoavia kertomuksia ja vaati muistomerkin pikaista pystyttämistä sankarille.

    Kuvissa oikeasti tummatukkainen ja tataarin näköinen Pavlik sai vaaleat hiukset ja suuret silmät.

    Isän ilmiantaminen oli samalla kertaa myytin huippu ja heikko kohta. Itse Stalinin kerrotaan Pavlikista lukiessaan mutisseen: "Vai ilmiantoi se pikku nilkki oman isänsä!"
    Vallankumouskauden lapsi-ihanne muuttuikin Stalinin patriarkallisen hallinnon kaudella vanhemmille ja opettajille kuuliaiseksi.

    Myytin merkitys kääntyi päälaelleen Neuvostoliiton romahtamisen myötä.
    Pavlikista tuli Neuvostoliiton ilmiantojärjestelmän vastenmielinen esimerkki. Pavlikin patsas Lasten kulttuuripuistossa Moskovassa oli 1991 ensimmäisiä kaadettuja muistomerkkejä.
    Toisinajattelija Juri Družnikov julkaisi 1995 kirjan, jossa hän kumosi Gerasimovkan talonpoikia vastaan esitetyt todisteet. Kulakkisalaliittoa ei ollut, vain omaisuuttaan puolustavia rehellisiä talonpoikia.

    Pavel Mozorov puolestaan oli juonitteleva vintiö, jonka kutsumanimikin oli todellisuudessa jätkämäinen Paška eikä hellyttävä Pavlik.

    Murhatyön tekivät salaisen poliisin agentit. He lavastivat talonpojat syyllisiksi, jotta saivat maatalouden kollektivisoinnille marttyyrin.
    Sellainen tarvittiin, koska viranomaiset eivät olleet onnistuneet muuttamaan kylän maista kolhooseiksi kuin vaivaiset 10 prosenttia. Družnikovin mukaan kyseessä oli salaisen poliisin eikä kulakkien murhasalaliitto. Myytti säilyi, mutta merkitys oli muuttunut
    Catriona Kelly kaataa tutkimuksessaan molemmat salaliittoteoriat.

    Hän on Družnikovin kanssa samaa mieltä siitä, että todisteet isoisää ja muita ns. kulakkeja vastaan ovat suureksi osaksi tekaistuja. Hän ei kuitenkaan luota Družnikovinkaan todisteisiin.
    Salaisen poliisin tuskin oli tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista järjestää Pavelin murhaa. Kun näytösoikeudenkäynnin tuomarit aikanaan toimivat kulakkivihan vallassa, Družnikovia puolestaan motivoi jälkineuvostoliittolainen KGB-inho.
    Kellyn johtopäätös on, että Pavelin surmaan johti joko perheiden välinen perivihollisuus tai nuorukaisten välinen käsistä riistäytynyt uhoilu.
    Hänen tutkimuksensa on ennen muuta myytin purkamisen taidonnäyte. Hän yhdistää historiantutkimuksen lähdekritiikin ja kulttuurintutkimuksen tekstikritiikin ja paljastaa myytin poliittiset kerrostumat.
    Amerikkalainen pohatta George Soros lahjoitti kolme vuotta sitten 7 000 dollaria uuden Pavlik-museon perustamiseen. Tarkoitus on muistaa maatalouden kollektivisoinnin ja neuvostokasvatuksen uhreja.

    Näin myytti jatkaa kuin jatkaakin elämäänsä.

    Äänestä

  • Pavlik-sankaripioneeri kirjoitti:

    Tällaista menettelyä esiteltiin mallitoimintana Stalinin Neuvostoliitossa!

    Neuvostoliiton lapset palvoivat kahden sukupolven ajan pikku pioneeri Pavlikin marttyyrimuistoa. He lukivat ja lauloivat hänestä, tekivät luokkaretkiä muistomerkeille ja kirjoittivat aineita aiheesta "Tahtoisin olla Pavlikin kaltainen".

    Neljätoistavuotias Pavel Mozorov, hellittelynimeltään Pavlik, auttoi 1930-luvun alussa Stalinia maatalouden kollektivisoinnissa ilmiantamalla sitä vastustavia maanomistajia, kulakkeja, niiden joukossa oman isänsä. Kulakit surmasivat hänet kostoksi.

    Englantilainen Venäjän tutkija Catriona Kelly tarttui 2000 Pavlikin myyttiin. Hän matkusti kauas Uralille Pavlikin kotikylään Gerasimovkaan, kolusi paikalliset arkistot, haastatteli elossa olevat todistajat, keräsi myyttiin liittyvät kulttuurituotteet ja purki myytin historialliset kerrostumat.

    Sen perusta laskettiin näytösoikeudenkäynnissä, jonka valtion salainen poliisi järjesti vuonna 1932 ja jonka tuloksena Pavlikin isoisä, isoäiti, serkku ja setä tuomittiin kuolemaan pojan murhasta.

    Stalinin ajalle tyypillisessä poliittisessa näytösoikeudenkäynnissä todistajat antoivat ennalta sovitut todistuksensa ja syytetyt tekivät aatteellisesti oikeaoppisen tunnustuksen.
    Kirjailija Maksim Gorki osallistui innokkaasti myytin rakentamiseen. Gorki oli jo jonkin aikaa käynyt Stalinin kanssa kirjeenvaihtoa kasvatuksesta. Kun hän luki Pavlikin epäitsekkäästi paljastaneen oman isänsä kulakkitoiminnasta, hän näki Pavlikin tarinan kasvatukselliset mahdollisuudet. Tulevaisuuden avaimet olivat ihanteisiin uskovissa lapsissa.
    Gorki kehotti kirjailijoita tuottamaan Pavlikista tunteisiin vetoavia kertomuksia ja vaati muistomerkin pikaista pystyttämistä sankarille.

    Kuvissa oikeasti tummatukkainen ja tataarin näköinen Pavlik sai vaaleat hiukset ja suuret silmät.

    Isän ilmiantaminen oli samalla kertaa myytin huippu ja heikko kohta. Itse Stalinin kerrotaan Pavlikista lukiessaan mutisseen: "Vai ilmiantoi se pikku nilkki oman isänsä!"
    Vallankumouskauden lapsi-ihanne muuttuikin Stalinin patriarkallisen hallinnon kaudella vanhemmille ja opettajille kuuliaiseksi.

    Myytin merkitys kääntyi päälaelleen Neuvostoliiton romahtamisen myötä.
    Pavlikista tuli Neuvostoliiton ilmiantojärjestelmän vastenmielinen esimerkki. Pavlikin patsas Lasten kulttuuripuistossa Moskovassa oli 1991 ensimmäisiä kaadettuja muistomerkkejä.
    Toisinajattelija Juri Družnikov julkaisi 1995 kirjan, jossa hän kumosi Gerasimovkan talonpoikia vastaan esitetyt todisteet. Kulakkisalaliittoa ei ollut, vain omaisuuttaan puolustavia rehellisiä talonpoikia.

    Pavel Mozorov puolestaan oli juonitteleva vintiö, jonka kutsumanimikin oli todellisuudessa jätkämäinen Paška eikä hellyttävä Pavlik.

    Murhatyön tekivät salaisen poliisin agentit. He lavastivat talonpojat syyllisiksi, jotta saivat maatalouden kollektivisoinnille marttyyrin.
    Sellainen tarvittiin, koska viranomaiset eivät olleet onnistuneet muuttamaan kylän maista kolhooseiksi kuin vaivaiset 10 prosenttia. Družnikovin mukaan kyseessä oli salaisen poliisin eikä kulakkien murhasalaliitto. Myytti säilyi, mutta merkitys oli muuttunut
    Catriona Kelly kaataa tutkimuksessaan molemmat salaliittoteoriat.

    Hän on Družnikovin kanssa samaa mieltä siitä, että todisteet isoisää ja muita ns. kulakkeja vastaan ovat suureksi osaksi tekaistuja. Hän ei kuitenkaan luota Družnikovinkaan todisteisiin.
    Salaisen poliisin tuskin oli tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista järjestää Pavelin murhaa. Kun näytösoikeudenkäynnin tuomarit aikanaan toimivat kulakkivihan vallassa, Družnikovia puolestaan motivoi jälkineuvostoliittolainen KGB-inho.
    Kellyn johtopäätös on, että Pavelin surmaan johti joko perheiden välinen perivihollisuus tai nuorukaisten välinen käsistä riistäytynyt uhoilu.
    Hänen tutkimuksensa on ennen muuta myytin purkamisen taidonnäyte. Hän yhdistää historiantutkimuksen lähdekritiikin ja kulttuurintutkimuksen tekstikritiikin ja paljastaa myytin poliittiset kerrostumat.
    Amerikkalainen pohatta George Soros lahjoitti kolme vuotta sitten 7 000 dollaria uuden Pavlik-museon perustamiseen. Tarkoitus on muistaa maatalouden kollektivisoinnin ja neuvostokasvatuksen uhreja.

    Näin myytti jatkaa kuin jatkaakin elämäänsä.

    Entä sitten?

    Ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että maa vaurastui ja ihmisten hyvinvointi oli Stalinin kauden päättyessä varsinkin syrjäkylissä korkeampi kuin ennen vallankumousta.

    Samalla tavoin Suomessakin kommunisteja ilmiannettiin raukkamaisesti ja ilmiantajat saivat palkkioita. Neuvostojärjestelmä toki meni äärimmäisyyksiin tässäkin, perustuihan bolseviikkien valta ja sen saaminen kansanjoukkojen sokean vihan ja katkeruuden lietsomiseen. Sama ilmiö näkyy kaikissa valankumouksissa ja kokoomuksen äänestäjissä.

    Äänestä

Isoäitini isä meni Venäjälle tsaarin aikana katsomaan paikkoja ja pääsi heti kenkätehtaaseen töihin. Tuli takaisin, puhui sujuvaa venäjää ja kertoi asioiden olevan siellä maassa aika lailla ok.

Äänestä
  • Tarkoitat, että yli sata vuotta sitten tsaarin ajan Venäjällä oli olot ok! Se on helppo uskoa!

    Äänestä

"Eikä ihme, Stalinin johdolla maa teollistui ja vaurastui paljon nopeammin kuin tsaarien aikaan oli tapahtunut."

Kyllä varmaan, kun siemenviljakin myytiin ulkomaille tai takavarikoitiin talonpojilta. Tuolla menolla saa kyllä aikaan niin luurankoja kuin koneitakin. Osa tuloista käytettiin varmaankin varustautumiseen. NL hyökkäsi vain muutaman vuoden päästä takavarikoinneista. Lännen systeemissä teollistuminen ja varustautuminen tapahtui "hieman" inhimillisemmin. Ei siihen Holodomoreja tarvittu.


"Kuvissa oikeasti tummatukkainen ja tataarin näköinen Pavlik sai vaaleat hiukset ja suuret silmät."

Aivan. Tämäki pikkukätyri oli niiden "uljaiden" mongoloidiraiskaajien jälkeläinen. Kokonaisuutena hirviökommunismi tuhosi ainakin tätä raiskauksien ja orjanryöstöjen avulla omaisuutta kahmineen vinosilmäsakin valtaa. Karman laki? Suomessahan tuo asia on vielä ns. käsittelemättä...

Äänestä

Tietenkin, Venäjä on Mongolian alusmaa. Ovat vain jättäneet suorittamatta tuollaiset 650-vuotta takautumasti verovelkoja mongolialle. Funtsi sitä Pietarin trollitehtaan ylikorpraali.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


KansojenRakastavaIsä kirjoitti:

Eikä ihme, Stalinin johdolla maa teollistui ja vaurastui paljon nopeammin kuin tsaarien aikaan oli tapahtunut. Eliniän odote kasvoi selvästi ja kansan koulutustaso nousi.

Ei ihem, että riistäjien perseen nuolijoita harmittaa vieläkin, josta he avautuvat tällä palstalla jatkuvasti. Kiukusta ja raivosta huolimatta he eiät voi muuttaa historiaa. Stalin rankaisi maansa pettäneitä ja tämä tuntuu erityisesti harmittavan Stalinin vihaajia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu