Näillä uskontopalstoilla törmää aina toisinaan noihin paatoksellisiin uhkailuihin, joissa ei-uskovat tai syntiset tai viimeksi lukemassani viestissä ei-helluntailaiset heitetään pätsiin tai jonnekin muualle yhtä epämukavaan koloon(kuten vaikkapa RKP:n puoluekokoukseen:).
Sanonpa vain: te ette voi sitä tietää. Keitä te olette jakamaan Jumalan tuomioita. Perustatte sananne ehkä Raamattuun. Ei Jumala Raamattua ole kirjoittanut, vaan ihmiset, hänen lapsensa. Sanotte, että se on kirjoitettu Jumalan innoittamana. Mistä te sen tiedätte?
Lopuksi asia päätyy siihen, että kysymys on uskosta. Jokaisen usko on henkilökohtainen asia, jota toinen ihminen ei saa muuttaa. Mutta sanonpa siltikin, että toisinaan on hyvä kyseenalaistaa suhdettaan Jumalaan, pohtia sitä -yksin tai yhdessä. Se pitää sielun virkeänä, hengellisempänä. Vähän kuin lenkillä kävisi, jos sallitte vertauksen. Rukous, joka lausutaan opittuna, automaationa, ilman tarkoituksellista ajatuksien kohdistamista Jumalaan, ei ole mielestäni kunnon rukous. Uskominen yhteisössä opittuna tapana ei ole oikeaa uskomista. Uskoa täytyy huoltaa, kysymysten, jotka toisinaan vievät kuilun partaalle, avulla uskoa oppii arvostamaan ja Jumalan läheisyydenkin voi tuntea paremmin.
Meni ehkä hieman ohi alkuperäisen avautumisen, mutta herättikö ajatuksia kenessäkään? :)
Sanonpa vain: te ette voi sitä tietää. Keitä te olette jakamaan Jumalan tuomioita. Perustatte sananne ehkä Raamattuun. Ei Jumala Raamattua ole kirjoittanut, vaan ihmiset, hänen lapsensa. Sanotte, että se on kirjoitettu Jumalan innoittamana. Mistä te sen tiedätte?
Lopuksi asia päätyy siihen, että kysymys on uskosta. Jokaisen usko on henkilökohtainen asia, jota toinen ihminen ei saa muuttaa. Mutta sanonpa siltikin, että toisinaan on hyvä kyseenalaistaa suhdettaan Jumalaan, pohtia sitä -yksin tai yhdessä. Se pitää sielun virkeänä, hengellisempänä. Vähän kuin lenkillä kävisi, jos sallitte vertauksen. Rukous, joka lausutaan opittuna, automaationa, ilman tarkoituksellista ajatuksien kohdistamista Jumalaan, ei ole mielestäni kunnon rukous. Uskominen yhteisössä opittuna tapana ei ole oikeaa uskomista. Uskoa täytyy huoltaa, kysymysten, jotka toisinaan vievät kuilun partaalle, avulla uskoa oppii arvostamaan ja Jumalan läheisyydenkin voi tuntea paremmin.
Meni ehkä hieman ohi alkuperäisen avautumisen, mutta herättikö ajatuksia kenessäkään? :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen itsekin välillä kiehumassa täällä.
En heittäisi ei-helluntailaisia pätsiin. Kuvaus sopii paremmin joihinkin muihin ryhmiin.
Me emme ole oikeutettuja jakamaan Jumalan tuomioita, olet siinä oikeassa. Toinen ihminen voi kuitenkin ruokkia toisen ihmisen uskoa, vaikuttaa siihen toivottavasti myönteisesti.
On myös joskus pakostakin kyseenalaistettava uskoa tms. Ainakin minä olen tehnyt niin.
Opittuja, automaatiorukouksia tuskin kukaan jaksaa loputtomasti rukoilla...
Samoin tuo yhteisön tavalla uskominen, sekin on hyvä pointti: Onneksi Jumala auttaa siinäkin, ohjaa omakohtaiseen uskonvaellukseen ja pohdintaan.
olet, paljon on asiatonta ja sellaista mikä menee ohi Raamatunkin. Esimerkki, joku puhui iankaikkisen kadotuksen sijasta iankaikkisesta kidutuksesta, näin ei ole Raamatussa kirjoitettu. Jumala ei halua kuitenkaan pelotella ketään, Herran pelkokin tarkoittaa pahan vihaamista ja Jumalan vanhurskaan tahdon todesta ottamista. Mutta on yksi paikka missä kaikki pelko "sulaa" ja se paikka on Golgatan risti, sieltä julistetaan henkilökohtaisesti sydämeesi armon sanomaa, sieltä ei julisteta enää kadotusta, eikä pelkoa mistään pahasta tulevaisuutesi osalta. Sieltä kuuluu kutsu: tule luokseni, "anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi." Kuitenkin Jeesus puhui kadotuksesta ja hevetistä, jotka ovat iankaikkisia, mutta Jeesus ei tarkoittanut meitä sinne joutuvaksi, vaan Hän valmisti meille sen, että me uskomalla Häneen voisimme päästä siihen ihanaan kodin lämpöön, joka on meille valmistettu. Jumala on suuri ja valtava, monet ovat epäilleet ja laittaneet suhteensa häneen kyseealaisiksi, Jumalan suuri rakkaus kestää kyllä sen, mutta jos koet tämän rakkauden, että Hän kohtaa sinut, osoittaa sinulle kuinka paljon Hän välittää, et voi olla uskomatta. Se on nähty, vaikka ihminen kääntäisi selkänsä Jumalalle ja kyseenalaistaisi nämä asiat, mutta jos hän on kokenut ja kohdannut Jumalan rakkauden Kristuksessa Jeesuksessa, hän ei ikinä voi unohtaa sitä.
sitä Minä en heitä ulos, sanoo Sana selkeääkin selkeämmin. Ei siinä puhuta mitään siitä, että pitäisi tulla hellari- tai muuhunkaan seurakuntaan. Herra tuntee omansa kaikkialla! Eikä Jumalalle ole mieleen jumalattoman kuolema. Saati sitten iankaikkinen ero Hänestä!
Totta kai meidän tulee tutkia kaikki ja arvostella kirjoituksia tälläkin palstalla. Osoittaa harhaan johtavat kirjoitukset harhaksi. Silti me ei voida eikä saada tällaistenkaan kirjoittajien päälle lausua tuomiota. Herralla on ainut valta siihen!
Usko on sydämessä,eikä päässä,rukouskin on AINA sydämessä,sydämen uskolla tullaan vanhuskaaksi.
Tai sitten sitä ei olekkaan!?
Elävä usko tuottaa sen,että rukoilija asuu rinnassa,voihan ajatuksellakin keskittyä Jumalaan,totta,mutta se on omaa yrittämistä,aivotuotantoa,ei sydämen uskoa?
Ymmärryksellä voi toki aloittaa,esm. rukoilemaan,Henki kyllä sitten yhtyy siihen,jos ja kun Hän asuu rinnassasi,jos on asukaseen!Tai sitten ei!
Sydämen uskoa ei voi itse sinne luoda,uudestisyntymässä Jeesus antaa sydämeen omasta uskostaan uskon,ja siksi se on elävää uskoa,ja ainoastaan Jeesuksen antamalla uskolla voidaan tulla vanhurskaaksi!
Oma usko on tarpeen ainoastaan siinä,että uskoo Jumalan olemassa oloon,kun haluaa antaa elämänsä Hänelle,sillä Raamattu sanoo,että:"Joka Jumalan tykö tulee,täytyy uskoa,että Jumala ON! Epäusko on uskon vastakohta,siksi luonnollinen usko on tarpeen Jumalan tykö tullessa.
Tällä uskolla ei kuitenkaan tulla vanhurskaaksi,se auttaa sen,että Jeesus antaa sitten elävän uskon,joka on vanhurskaudeksi jokaiselle joka uskoo!
Uskoa on siis monenlaista. menestysteologit uskoo "positiivisyyteen",he luovat uskoa itsestään,omasta itsestä sisältä päin,sielun voimia elvytämällä luodaan valheuskoa,joka rinnastetaan uskovaisten uskoon,jonka Jeesus vaikuttaa. Kuitenkaan sillä sielun uskolla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen vaikuttaman uskon kanssa! Sielun voimilla voidaan jopa tehdä tunnustekoja ja ihmeitä,siksi siihen haksahdetaan helposti.
Toronton "herätys" on juuri tätä,sielunvoimilla puoskarointia,joka on verrattavissa noituuteen,ja se on kielletty Raamatussa.
Kaikki ne epäinhimilliset ilmiöt mitä torontolaisuudessa ilmenee,on karjumiset ,oksentelut,maassa kierimiset,ja vastaavat ilmiöt ovat suoraan syvyydestä,jos tälläistä ilmenee,voit olla varma,että eivät ole takuu varmasti Pyhän Hengen vaikuttamia,siksi, karta niitä kuin ruttoa!
Sydän on vertauksellinen. Se tarkoittaa sitä, että jokin asia on lähellä yksilön arvoja. Esim. vanhusten hyvinvointi on sydäntäni lähellä/sydämen asia.
Arvot sijaitsevat ihmisen yläkerrassa, päässä. Kuten ajatuksetkin. Arvoja ei ole ilman ajatuksia. "Sydäntä " ei ole ilman ajatuksia. Uskonnollisuus ei ole mielestäni mikään olotila, joka kytketään on/off-maisesti päälle päättämällä uskoa. Ajatteleminen luo pohjan kyvylle uskoa. Pohjan todelliselle uskolle. Jos et pahastu, pyytäisin sinua tekemään pienen tehtävän. Mietiskele hetki Jumalaa, tätä maailmaa ja uskoa, MUTTA huom: yritä olla ajattelematta kertaakaan Raamatun kautta tai Raamattua ylipäätään.
(En kuitenkaan halua pilkata Raamattua. Se on mielestäni yksi tärkeimmistä kirjoitetuista kirjoista.)