Pastor pyysi tunnustamaan 40v takaisen seksisynnin viinahuuruissa tehdyn. Mutta se loppui siihen. Sitten tuli lapset. Ja hyvin mennyt.
Omalle puolisolle en aio kertoa.
En ole tavannut 40v takaista petoskumppania koskaan. Miten voin tunnustaa Sen perheelle. Voi Olla kuollutkin.
Olisi nyt 88v. It's olen 74v.
Omalle puolisolle en aio kertoa.
En ole tavannut 40v takaista petoskumppania koskaan. Miten voin tunnustaa Sen perheelle. Voi Olla kuollutkin.
Olisi nyt 88v. It's olen 74v.
Vastaukset 23
Vanhimmat
En tiedä syytä, miksi tuollaisia pitäisi vuosikymmenien jälkeen kertoa perheelle, jos asia jäi kertaan. Olet asian tunnustanut jollekin pastorille Jumalan edessä. Mielestäni se riittää tällaisessa tapauksessa.
Nuorena olin ehdoton. Mutta nykyään en haluaisi tietää 40 vuotta vanhasta jutusta, joilla ei ole mitään merkitystä. Sellaisen tunnnustaminen on oman syyllisyyden taakan kasaamista toisen päälle, eikä loppupeleissä kovin armelias teko.
Minä taas haluaisin tietää, jos se helpottaa toista osapuolta ja hän pääsee näin asiassa eteenpäin ja saa asian pois omaltatunnoltaan.
Jos omatuntosi ei anna rauhaa, kerro puolisollesi.
Höpöhöpö, tuota ei tarvitse kertoa kenellekään ja kaikkein viimeiseksi jollekin pästörille!
Anteeksiannetut ja unohdetut.
Syntien tunnustaminen toiselle uskovalle / toisille uskoville on kuitenkin Raamatun antama neuvo. Ja monet haluavat tunnustaa asian mieluummin nimenomaan jonkun seurakunnan paimenelle kuin kaverilleen koska ajattelevat, että paimenet ovat tottuneet kuulemaan tunnustuksia aiemminkin, eivätkä järkyty asiasta niin pahasti kuin joku kaveri voisi järkyttyä. Ja monipuolisemman kokemuksen pohjalta osaavat ehkä neuvoa asiassa paremmin kuin joku kaveri, joka joutuisi antamaan neuvoja tällaisessa asiassa ensimmäistä kertaa elämässään. Joten mun mielestä pastorille tunnustaminen on ihan hyvä vaihtoehto.
Mutta tuollaisen ajan jälkeen en tosiaan näe mitään syytä, miksi asiasta pitäisi kertoa puolisolle. Asia jäi vuosikymmenien taakse, ja se on kuitenkin tunnustettu Jumalalle ja uskonystävälle.
Herra sanoo Raamatussa, että joka syntinsä tunnustaa ja hylkää ne, se saa armon.
Jos kerran olet tunnustanut kyseisen syntisi Herralle Jeesukselle ja tehnyt siitä parannuksen ja Herra on sen sinulle anteeksi antanut, niin eipä sitä näin ollen enää ole syytä uudelleen mennä kenellekään armahdettuna tunnustamaan ja taas yhden kerran anteeksi pyytelemään.
Se mikä on kerran anteeksi annettu, se on tosiaankin anteeksi annettu ja piste.
Sinun tulee ajatella, mitä syntisi tunnustaminen aiheuttaisi perheellesi ja ennen kaikkea puolisollesi.
Jos vanha syntisi, jonka olet saanut anteeksi, mikäli olet uskossa Jeesukseen, aiheuttaisi suuria
kärsimyksiä monelle ihmiselle, mielestäni sinun ei tule tunnustaa perheellesi näin vanhoja asioita.
Kenenkään ei pidä aiheuttaa enempää kärsimyksiä kanssaihmisille, kuin mitä synti on jo aiheuttanut.
Synnin tunnustamisessa on otettaa huomioon tällaiset asiat. Jumalalle kun tunnustaa ja tekee parannuksen, Hän antaa synnit anteeksi. Ja kaikki syynti, mitä se onkaan, on ensisijaisesti rikkomus
Jumalaa vastaan.
Mielestäni pastorin neuvo ja pyyntö oli väärä. Mutta en tunne asiaan liittyviä taustoja niin voin olla väärässä. Sinä kuitenkin tiedät onko pastorin neuvu ihmissuhteita ja jumalasuhdettasi edistävä vai ei. Toimi sen ymmärryksesi mukaan.
Minustakaan sinun ei tarvitse tunnustaa perheellesi. Eihän tuo koske heitä yhtä paljon kuin sinua ja puolisoasi.
Ymmärrän, että asian tunnustaminen voi aiheuttaa mielipahaa puolisollesi, mutta jos hän on uskovainen, hän ymmärtää kyllä. Minusta vain tuntuu, että vaikka tietää synnin olevan sovitettu taivaassa, usein haluaa sopia myös hänen kanssaan, jota kohtaan on rikkonut. Siksi ajattelin, että saadakseen rauhan, on hyvä sopia myös hänen kanssaan jota kohtaan on rikkonut. Pidän tuota myös raamatun mukaisena köytäntönä. Sillä asia voi muutoin jäädä omassa päässä puolitiehen ja hidastamaan uskonvaellusta.
Mutta tosiaankin en tiedä tilannettanne tarkemmin, enkä sitä miksi katsot parhaimmaksi ettet kerro puolisollesi.
Jeesus pesee taivaassa synnin pois siittimestä lipeällä.
Jos asia vaivaa sinua, kerro puolisollesi ja sano, että olet kaikki nämä vuodet katunut pettämistäsi.
Ehkä itsekin saat näin mielenrauhan.
Mutta toisaalta, riippuen puolisosi luonteesta, asia voi loukata häntä syvästi. On tietysti mahdollista, että puolisosi on kaikki nämä vuosikymmenet tiennyt asian!
Toimi omatuntosi mukaan, kuitenkin rakkaudesta puolisoasi kohtaan. Jos aavistat, että asia suuresti pahoittaisi hänen mieltään, älä puhu mitään. Anna vanhan ihmisen kuolla onnellisena. Älä anna vanhan synnin tulla loppuelämänne onnen väliin.
Jumalaltahan olet jo saanut syntisi anteeksi. Ehkä olisikin syntiä kaivaa jo haudattu asia onnenne väliin!
Meillä kaikilla on salaisuuksia, syntiä, rikoksia tunnollamme. 👀 Jos ei itse asiaa voi enää auttaa, tulee se sopia Jumalan kanssa ja antaa olla. Pahat tekomme syyttävät meitä itseämme, ehkä niin kauan kuin elämme. Kärsimme niistä ja sehän onkin oikein! Olemme kuitenkin Jeesuksen kanssa ja kautta sovitettuja syntisiä, matkalla Taivaaseen. 💞
>>>Olemme kuitenkin Jeesuksen kanssa ja kautta sovitettuja syntisiä, matkalla Taivaaseen<<<
Uskova on kyllä sovitettu Jumalan kanssa, mutta hän ei ole enää syntinen.
Missä Raamatussa Jumala, tai Jumalan palvelija, sanoo uskovaa syntiseksi?
Minun Raamatussa Jumala kutsuu uskovia vanhurskaiksi ja pyhiksi? Ja minulla
on Raamattu Kansalle käännös sekä vanha 33/38 käännös. Mitä käännöstä sinä luet jossa uskova on syntinen?
Minun Raamatun Sanan mukaan uskova on uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa.
Uskovan vanha aatu/eeva on kuollut, ja toivottavasti vainaja on kuopattu. Uusi luomus nousee kasteessa uuteen elämään Jeesuksen Kristuksen kanssa Hänen ylösnousemusvoimassa.
Uskovaa edustaa Jumalasta syntynyt uusi luomus, ei se vanha syntinen paskiainen.
Se syntinen paskiainen kuola kupsahti Jeesuksen kanssa Jeesuksen ristillä syntisen paskiaisen samaistuttua uskoon tulossaan Kristuksen kuolemaan.
Uusi luomus on Jumalasta ja Jumalan lapsi. Jumalan lapsi on aina vanhurskas ja pyhä.
Näin minun Raamatuissa.
No, kerro sinä nyt miten sinun Raamatussa nämä asiat ovat.
Moni joka pitää itseään Pyhänä ja synnittömänä on kova tuomitsemaan muita ja heittelemään kiviä.
Tämä on alue, josta uskovien keskuudessa on paljon väärää oppia
ja vääriä käsityksiä. Ehkä johtuu siitä, että saarnaajat kutsuvat
itseään ja seurakuntaa armosta pelastetuiksi syntisiksi. Tätä
ilmoitusta ei kuitenkaan ole Raamatussa. Tämä sana perustuu
Ef 2:5, 8 jakeiden sanoihin armosta pelastetuista uskovista.
Mutta huomaa!!! Siellä ei ole sanaa "syntinen", eikä sitä ole
sinne lupa lisätä. Koska uskova on pelastettu armosta, hän
ei enää pelastettuna ole syntinen.
Vanhurskas ja pyhä ei tarkoita synnitöntä ihmistä.
Vanhurskas ja pyhä on Jumalasta syntynyt uusi ihminen,
Jumalan lapsi. Jumalan lapsella on Toinen Puolustaja,
Pyhä Henki, täällä maan päällä puolustamassa häntä,
kun hän joka tapauksessa lankeilee syntiin. Ja Isän luona
taivaassa ensimmäinen Puolustaja, Jeesus Kristus.
Jeesus rukoilee jokaisen uskovan puolesta, ettei meidän
heikko kompuroiva vaelluksemme johtaisi uskosta ja
Hänestä luopumiseen.
Johannes kirjoittaa Jumalan lapsille, vanhurskaille ja
pyhille, kehotuksia etteivät he tekisi syntiä. Jos uskova
olisi synnitön omien tekojensa perusteella, Johanneksen
Sanat olisivat turhaan Raamatussa.
1.Joh: 2:1 Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille,
ettette syntiä tekisi; mutta jos joku (uskova) syntiä tekeekin, niin
meillä (uskovilla) on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on
vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan
meidän, vaan myös koko maailman syntien."
Joh 14:16 "Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen
Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti."
Paavali oli myös samoilla linjoilla koska myös Hän kirjoitti
Pyhässä Hengessä.
1 Tim 4:9-11 "Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen
arvoinen. Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että
olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien
ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien. Tätä käske ja opeta."
Unohda koko juttu.
Room. 7: 7-25
7 Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse."
8 Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.
9 Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,
10 ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.
11 Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.
12 Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
13 Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Room. 8:1-15
1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
12 Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
*
Edellä kirjoittaa roomalaiskirjettä siis uskova Paavali. Hän ei kirjoita synnistä menneessä aikamuodossa, vaan koko teksti kertoo uudestisyntyneen apostoli Paavalin kärsimyksestä, havaita itsessään edelleen elävä synti. Tälle synnille me itse emme voi mitään. Se elää meissä uskovissa vasten tahtoamme. Tämäkin ilmenee Paavalin tekstissä
Hän tunnustaa lihansa puolesta noudattavansa synnin lakia:
10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
On eri asia elää tarkoituksellista syntielämää. Tästä joukosta itse käytän nimitystä "jumalattomat", kuten myös Raamattukin heistä käyttää. Syntisiä olemme kaikki, niin jumalattomat kuin vanhurskaatkin, toiset omasta tahdostaan, toiset vastoin hengen tahtoaan.
Mutta, uskoviakin syntisiä kuljettaa Jumalan Henki. Jeesus on etenkin syntisten uskovien Vapahtaja.Hän jopa Itse puhuu tästä kertomuksessa fariseus ja publikaani.
Luukas 18:9-17
9 Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
15 Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.
16 Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
17 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
*
Tässä miettimistä myös "vauvavalelun" vastustajille.
*
Vauva ei mitään ymmärrä. Lapsenmielisyys ei siis ole vauvanmielisyyttä. Kyllähän aina on kyse ihmisen omasta tahdosta. Omaan tahtoon vauva ei vielä kykene. On selvää, ettei kukaan voi "veljeään lunastaa" tai toista kastaa kysymättä lupaa tältä. Itse se ratkaisu aina tehdään.
Paavali sanoo: "Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden vanhurskaudeksi?" (Room. 6:16) Tässäkin taas huomaa, kuinka kyse on valinnasta.
MLLOIN arvon helluntaipastorit tunnustavat syntejään seurakuntalaisille?!?
Ymmärtääkseni kokeneiden sielunhoitajien kokemus ja neuvo on, ettei tuollaisia asioita pidä alkaa jälkikäteen tunnustamaan puolisolleen, ainakaan pelkästään tuollaisista omista syyllisyyden tunteista johtuen; siinä vaiheessa kun on alettu sitoutumaan toisiinsa, olisi asia pitänyt ottaa esille.
Jos asia painaa vielä kovasti mieltä, niin siitä voi kyllä kokeneen sielunhoitajan kanssa keskustella ja rukoilla anteeksiantoa, sekä ottaa vastaan sielunhoitajan julistama synninpäästö ja anteeksiantamus. Tuollainen oman elämän kaukainenkin lankeemus on itse kannettava eikä sitä pidä sysätä puolisolle, jollei ole jo suhteen alkuvaiheissa selvittänyt kumppanille in spe, mikä on miehiään.
"Ymmärtääkseni kokeneiden sielunhoitajien kokemus ja neuvo on, ettei tuollaisia asioita pidä alkaa jälkikäteen tunnustamaan puolisolleen, ainakaan pelkästään tuollaisista omista syyllisyyden tunteista johtuen;"
Oman syyllisyyden taakan sysääminen toiselle on pahimmillaan äärettömän itsekästä. Ensin petetään ja sitten vielä loukataan kumppania vuosikymmeniä myöhemmin, koska MINUSTA tuntuu niin pahalta.
Aikuisen täytyy oppia myös sietämään omista virheistään johtuvaa pahaa oloa. Sehän opettaa ymmärtämään, että teoilla on seurauksensa. Jos on pakko puhua, niin kannattaa tosiaankin puhua ulkopuoliselle.
Ellei sitten tiedä varmasti, että puoliso kestää totuuden. Kaikki eivät nimittäin kestä ja sitten joutuu tuntemaan syyllisyyttä toisen romahtamisesta.
Totta, olen samaa mieltä. 🌾 Aikuisen on kestettävä vastuu, eikä todellakaan enää vielä sysätä oman syntinsä taakkaa ja pahaaoloa toiselle, jopa iäkkäälle ihmiselle, jota on itse aiemmin pettänyt. Odottaen anteeksiantoa! Ja puoliso pitelee järkytyksestä päästään kiinni.
Eli homosteli jonkun kanssa 40v. sitten
No ei kai se kertomisesta miksikään muuttuisi. Vetikö hanuriin sua vai otitko poskeen?