Mietin ja pohdin, kuvittelen tietäväni ihan oikeasti enemmän kuin muut. Vaikka en oikeasti tiedä mitään. Olen sisältä tyhjä, tunteet pyrkivät ulos, enkä enää halua jatkaa. Minulle on näytetty jo esimerkkiä, siitä kuinka se tehdään. Sen kuin pistät narun kattoon ja silmukan päähän. Jollain vain on syitä, minulla ei. Elän täysin normaalia elämää, mutta sisältä en ole normaali. Ahdistus on tuttu seuralainen, joka tulee iltaisin ja se.. ahdistaa.. Välillä itkettää, mutta itku ei tule. Haluaisin vuodattaa kaiken pois kyynelten mukana, mutta silloin kun ne ei tule jää jäljelle tuskaa ja ahdistusta. Kun kirjoitan kylmänväreet hipovat joka paikkaa. Itku ei tule. Tiedän ihmisen jonka ihmettelen olevan vielä elossa. Kuinka hän jaksaa. Isä juo viinaa ja hakkaa äitiä. Sisar kuoli vuoden vanhana. Isä käynyt käsiksi myös häneen, koska tämä minun ystävä on pannut vastaan puolustanut itseään. Omalla tavallaan ihailen häntä. Hän on kuitenkin koukussa viinaan ja tupakkaan. Jos olisin hän, en jaksaisi. Sen takia olen miettinyt että olen säälittävä, heikko ja kestämätön, mutta mitä sen on väliä. Sen kuin lähden pois niin ei ole sitäkään murhetta. Ihmettelen että kuinka minua jaksetaan edes katsella. Olen vain tällainen ujo hyypiö joka istuu nurkassa eikä uskalla keskustella. Minulla ei ole edes ketään todellista ystävää. Parhailla kavereillani on joku toinen paras kaveri. Olen vain ohikulkija. Nytkin tekee vain mieli valittaa kurjuutta. Mutta turhaan. Itse minä olen oman elämäni elänyt. Ehkä asiat olisi toisin jos olisin erilainen. En vain tiedä millainen. Kun tapasin erään ihmisen, meillä oli jotain peliä. Ei mitään välttämättä mainitsemisen arvoista, mutta kuitenkin. Eikä se koskaan edennyt mihinkään. Ja sitten minulle soitettiin. Kaveri soitti ja sanoi lyhyin sanoin ”Jape on kuollu” Olin hiljaa enkä sanonut mitään.. Mieleen tuli kaikki mitä olin ajatellut, että mitä meillä olisi voinut olla. Muttei ollut. Itketti.. Mutta itku ei tullut. Haluan vain pois täältä. Jape teki itsemurhan. Hirttäytyi.. Se vahvisti minun tahtoa tehdä samoin. Se selvensi kuinka yksinkertaista se on. Mutta minä en hirttäytyisi. Tekisin jotain muuta. Tämä teksti tuntuu jonkun toisen kirjoittamalta. Minä en ainakaan itse usko sitä omakseni. Tunnen näin sisältä, sieltä kaikkein syvimmältä, mutta kun katson peiliin sanat eivät kuulosta minulta.
kun on kuoleman aika
ansku
6284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet selvästikin erittäin arvokkaalla pysähtymisen ja oikean suunnan löytämisen paikalla.
Älähän hötkyile,vaan totea ja myönnä selvästi,että sulta on äidin maidossa saadut eväät lopussa ja nyt täytyisi löytää jämäkämmät eväät,että latu aukeaisi,
Kun minä jumpsautin itseni umpikujaan,en päässyt eteen,eikä taakse,ei sivulle,eikä alas.
No siinä kauheassa tuskassa itsemurhan portin edessä ryömiessäni sydämestäni lähti yksinkertainen avunhuuto Jumalalle.
Tietoisena vain siitä,että apua pyysin,jäin odottamaan.
Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin voin vakuuttaa,että apu tuli.
Ja siitä syystä uskallan rukoilla Jumalan tahdon tapahtumista,eikä enää minun tahtoni.
Hän salli paukapään mennä umpikujaan omien halujensa perässä,mutta kun avunhuuto nousee taivaaseen asti Jeesuksen luo,Hän ei jätä kurjintakaan oman onnensa nojaan.
Hän otti myös itsemurha mahdollisuuden pois,samoin vihan ja ihmispelon.
Ja olen varma,että Hänellä on sinullekin sylintäydeltä lahjoja,jotka Hän haluaisi sulle antaa,niin,että olet hämmästyksestä kontallaan.
Etsi puhtaassa ja aidossa,pitkään ollut kaveri,ja kerro hänelle asiasi.
Jos et tiedä sellaista,rukoile sitäkin jeesukselta. Niin silloin se menee hyvin. Usko ainoastaan ja kiitä Herraa, Hän sen tekee.
Hyvää matkaa!
Minä uskoin Jumalaan. Rukoilin joka ilta.. mutta monien muidenkin vastoinkämisien kautta monien muiden mitä ei tekstissä ollut, olen ehkä menettänyt uskoni..
Huomasin viime tipassa,että lauseeni jäi vajaaksi,oli myöhäistä korjata,joten se tässä.
Etsi puhtaassa ja aidossa,pitkään uskossa ollut kaveri ja kerro hänelle asiasi.
Meitä koetellaan,ja Jumala voi ottaa kaikki rakentamamme tukitolpat pois,että jäjelle ei jää muuta,kuin totuus.
Ja se "kädessä" kun menemme Jeesuksen eteen.
Hän kysyy,mitä sinä tahdot,että minä sinulle tekisin.
Silloin pyydä,että vain Jumalan tahdon tapahtumista. Voit olla varma siitä,että Jeesus ei rukoustasi unohda. Ja näyttipä sinusta miltä tahansa,kiitä vain Häntä joka hetki. Ja kohta sinun sydämesi kuplii ja pulppuaa ylistystä.
Elämää. Jos ei ole itkua, naurua ja huuhaata, niin ei ole edes elänyt. Mitä muuta se elämä on?
kannattaa miettiä et aina löytyy niitä hyviä ystäviä joille voit puhuu suruistasi ja iloista ja täällä huuhaalla on paljon sellaisia ystäviä joille voit kertoo huolesi.
Muista et kyllä se aurinko paistaa risukasaankin ja varmasti elämä on viellä edessä ennenkuin teet mitään sellaista mitä et voi peruuttaa.
Et koitappa tsemppaa ja muista et tää elämä on ainutlaatuinen.