Mitä tehdä, kun läheinen juoksee erikoislääkäriltä toiselle ja mitään ei ole koskaan löytynyt? Muutama vuosi sitten hänen käsi vaivasi häntä, särki niin kovin ettei unta saanut. Lopulta pääsi hermoratatutkimuksiin ym ja kaikki oli kunnossa, käsisärky loppui siihen. Sitten on ollut vatsakipuja ja kaikki mahdolliset tähystykset on tehty, kaikki oli kunnossa, vatsakivut loppuivat siihen. Allergiatesteissä hän on juossut monesti, koska on omasta mielestään allerginen lähes kaikelle. Koko ajan vatsa menee milloin mistäkin sekaisin tai kurkkua kutittaa. Juurikaan millekään ei ole allerginen ja nekin mille on allerginen, on lievästi allerginen.
Lievä astma on myös todettu ja siihen käyttää tietysti paljon eri astmalääkkeitä ja -hoitoja. Kärsii jatkuvasti sisäilmaongelmista ja migreenistä ja ihan oikeasti kaikesta. Itse alan olemaan aivan loppu, ainoa keskusteluaiheemme on hänen sairaudet. Ja hän on siis yksinelävä, 40-vuotias nainen.
Koska tämä loppuu? Koska joku lääkäri ehdottaa mt-ongelmia? Itse en uskalla asiaan puuttua.
Läheinen juoksee lääkäriltä toiselle
25
1080
Vastaukset
- tuptup
Sisäilmaongelmiin auttaa tupakointi. Hänen ei itse tarvitse tupakoida, mutta olisi hyvä jos asuisi kerrostalossa jossa on riittävästi tupakoitsijoita. Terva tupakassa poistaa sisäilmalle haitallisia homeita. Laivat tervattiin aikanaan juuri siitä syystä, ja sisäilmaongelmat ovat lisääntyneet juurikin kun tupakointia on rajoitettu- Suosittele hänelle muuttoa asuinhoeneistoon jonka rapussa on tupakoitsijoita, varmasti helpottaa. Kouluissahan nykyään on sisäilmaongelmia kun enääön ei opettajat saa homeita terveellisesti tervalla poistaa. Ihan sisäilmaongelmien vuoksi savukkeiden veroa pitäisi roimasti laskea
- voisiko_olla
Tuollaista eri vaivoista huolestumista on usein silloin, kun on stressaava elämäntilanne.
- Hullunläheinen
Mutta mitä jos tätä on jatkunut jo vuosia? Siis ainakin viimeiset 10vuotta on menty näin ja koko ajan menee vaan hullummaksi? Voiko läheisen kuolema laukaista tämän? Koska sen jälkeen kaikki alkoi ja loppua ei vaan näy.
- Psykoosimies
Läheisen kuolema on yleensä hyvin stressaava kokemus, sen pahempi mitä rakkaampi läheinen, ja sen on tunnettu laukaisevan mielenterveysongelmia.
Mulla oli hyvin rakkaita lemmikkejä ja niiden kuoleman jälkeen tuli psykoosi. "Hullunläheinen
15.12.2018 9:39"
- Samalla asennevammalla vaan jatkat, että olet oikein hullun läheinen. Oletko kuullut sellaista, että joka toista syyttää hulluksi, on itse hullu?
"Mutta mitä jos tätä on jatkunut jo vuosia? Siis ainakin viimeiset 10vuotta on menty näin ja koko ajan menee vaan hullummaksi? Voiko läheisen kuolema laukaista tämän? Koska sen jälkeen kaikki alkoi ja loppua ei vaan näy."
- Vai menee koko ajan hullummaksi? Kenellä? Suru hellittää ajan kanssa, muttet itse vaan hyväksy sitä, että toinen on sisäilmaongelmaisena kroonisesti sairas - altistuttuaan homeille, josta et kerro mitään!
- näin.luulen
Voihan siinä tietysti olla jokin psyyken ongelma taustalla, kuten ilmeisesti itsekin jo epäilit. Jokin tuska tai ahdistus siirtyy fyysiseen, koska sitä ei osata käsitellä mielessä. Mutta "mielenterveysongelma" josta hän saisi ehkä jonkinlaisen diagnoosin jos menee "mielenterveyspalvelujen" piiriin ei sitten välttämättä kuitenkaan auta häntä. Diagnoosista tulee hänelle leima ja uudenlainen, pitkäaikainen, minuutta muokkaava ja sosiaalisesti eristävä "sairaus". Apua hän tuskin sieltä edes saa; on niin vähän tarjolla sellaisia keskusteluun tai muuhun psykososiaaliseen tukemiseen perustuvia keinoja. Psyykenlääke ja vakuuttelu että "olet hullu kun luulet tuollaista" ei välttämättä auta ahdistukseen.
Jos löytyisi joku järkevä terapeutintapainen jostain, sellainen, jonka kanssa hänellä kemiat käyvät ja joka ei vähättele hänen huoliaan, vaan on valmis kuuntelemaan. Kiinnostunut hänen elämästään, siis.
Fyysisiä oireitakaan ei kuitenkaan kannata vähätellä. Kukaanhan ei kuitenkaan voi koskaan olla varma, mitä sairautta tai kipuja toisella ehkä on.
Alustavasti voisi tietysti koettaa jutella hänen kanssaan siitä mikä ehkä ahdistaa... Läheiset ovat vähän hankalassa asemassa, kun ovat niin tiiviisti mukana hänen elämässään etteivät voi olla puolueettomia... Joskus vaikeat, jopa lapsuudenaikaisetkin traumakokemukset voivat ilmetä noin. Pitkällä aikavälillä. Silloin terapia olisi hyödyksi...- näin.luulen
...arvaus hatusta vedettynä: kun sanoit että läheisen kuolema laukaisi. Oliko hänellä jotenkin vaikea suhde ko. läheiseen. Kaiken tällaisen merkitystä voisi pohtia terapiassa. Merkitykset tietää vain hän itse ja niitä ei ulkopuolinen voi arvata. Monesti merkitykset ovat tiedostamattomia. Jos edesmenneen läheisen kanssa jäi tunteita käsittelemättä, esim. vihantunteita... voivat liittyä laajempaankin kuvioon hänen aiemmissa ja nykyisissä ihmissuhteissaan.
- ghjejy
Saattaa olla myös joku outo lääkärifetissi.
- Hullunläheinen
Oli hankala, mutta tärkeä ihmissuhde tähän läheiseen. Pitäisi kai ottaa nämä hänen oireet todesta, mutta voin itse sanoa olevani täysin kyllästynyt. Hävettää, kun hän joka puolella selittää sairauksistaan ja saa kaikilta erikoiskohtelua. Jos pidemmän päälle häntä seuraa, niin kuin itse olen seurannut, tajuaa että kyse on kyllä ihan selkeästi jostain mielenterveysongelmista. Uskon kyllä, että hänellä on kipuja, mutta kun niihin ei auta muu kuin se huolellinen tutkimus ja terveeksi toteaminen.
Hän on myös todella herkkä enkä ikinä uskaltaisi sanoa hänelle, että uskon oireiden olevan korvien välissä. Välit menisi poikki samantien. Joskus olen kyllä niin loppu ja mietin, haittaisiko se edes mitään. Haluaisin vaan, että lääkäri ottaisi tämän puheeksi ja ohjaisi hoitoon, kun ei hän itse tunnu tajuavan.- näin.luulen
Tuli vielä mieleen että onko sisäilmaongelmat suljettu kunnolla pois? Nehän ovat joillakin osoittautuneet lopulta pitkällisten fyysisten vaivojen oikeaksi syyksi. On myös sellainen vakava sairaus kuin krooninen väsymysoireyhtymä. Se on todellinen sairaus mutta harva lääkäri tuntee sen kunnolla.
Mutta tämä asenne: "Haluaisin vaan, että lääkäri ottaisi tämän puheeksi ja ohjaisi hoitoon, kun ei hän itse tunnu tajuavan. "
Jos kyseessä on siis se mitä arvelin tuolla aiemmin, että jotain psyykkistä ongelmaa (traumoista, stressistä, vastoinkäymisistä, ihmissuhteista ym. johtuvaa), niin tuo medikalisoiva/psykiatrisoiva asenne on viimeinen mitä läheisesi todennaköisesti kaipaa. Lääkäri tulee laittamaan häneen diagnoosilapun, mikä sinetöi hänen mahdollisuutensa saada todellista apua. Hullunleima se on käytännössä vain. Sen jälkeen häntä ei enää vakavasti kuunnella, ei somaattisissa eikä niissä mahdollisesti todellisissa ja vaikeissa psyykkisissä ongelmissa.
Mielenterveysjärjestelmällä nimittäin ei yleensä ole parempaa tarjottavana kuin tämä. Yleensä. Joskus harvoin joku onnistuu pääsemään sellaisen psykiatrin, psykologin tai terapeutin puheille joka osaa tarkastella asiaa kokonaisvaltaisesti ja sellaisena kuin se on eli inhimillisenä elämän ongelmana. Siitä voi aueta sitten vaikka terapiaovi. Oikeanlainen terapia voisi olla läheisellesikin varteenotettava mahdollisuus. Mutta sinne pääseminen ja sen onnistuminen edellyttää ettei hänen ongelmaansa medikalisoida - tällä kertaa psykiatrisesti. Sitä olet näköjään sinäkin jo vähän tekemässä, kun kuulostaa siltä että olet sisäistänyt sen tavan millä yhteiskunnassamme nykyään suhtaudutaan psyyken ongelmiin. "Mielenterveysongelma" jonka vuoksi lääkärin pitää "ohjata hoitoon..." huh huh... - Hullunläheinen
näin.luulen kirjoitti:
Tuli vielä mieleen että onko sisäilmaongelmat suljettu kunnolla pois? Nehän ovat joillakin osoittautuneet lopulta pitkällisten fyysisten vaivojen oikeaksi syyksi. On myös sellainen vakava sairaus kuin krooninen väsymysoireyhtymä. Se on todellinen sairaus mutta harva lääkäri tuntee sen kunnolla.
Mutta tämä asenne: "Haluaisin vaan, että lääkäri ottaisi tämän puheeksi ja ohjaisi hoitoon, kun ei hän itse tunnu tajuavan. "
Jos kyseessä on siis se mitä arvelin tuolla aiemmin, että jotain psyykkistä ongelmaa (traumoista, stressistä, vastoinkäymisistä, ihmissuhteista ym. johtuvaa), niin tuo medikalisoiva/psykiatrisoiva asenne on viimeinen mitä läheisesi todennaköisesti kaipaa. Lääkäri tulee laittamaan häneen diagnoosilapun, mikä sinetöi hänen mahdollisuutensa saada todellista apua. Hullunleima se on käytännössä vain. Sen jälkeen häntä ei enää vakavasti kuunnella, ei somaattisissa eikä niissä mahdollisesti todellisissa ja vaikeissa psyykkisissä ongelmissa.
Mielenterveysjärjestelmällä nimittäin ei yleensä ole parempaa tarjottavana kuin tämä. Yleensä. Joskus harvoin joku onnistuu pääsemään sellaisen psykiatrin, psykologin tai terapeutin puheille joka osaa tarkastella asiaa kokonaisvaltaisesti ja sellaisena kuin se on eli inhimillisenä elämän ongelmana. Siitä voi aueta sitten vaikka terapiaovi. Oikeanlainen terapia voisi olla läheisellesikin varteenotettava mahdollisuus. Mutta sinne pääseminen ja sen onnistuminen edellyttää ettei hänen ongelmaansa medikalisoida - tällä kertaa psykiatrisesti. Sitä olet näköjään sinäkin jo vähän tekemässä, kun kuulostaa siltä että olet sisäistänyt sen tavan millä yhteiskunnassamme nykyään suhtaudutaan psyyken ongelmiin. "Mielenterveysongelma" jonka vuoksi lääkärin pitää "ohjata hoitoon..." huh huh...Okei, olet oikeassa. Mähän olen tehnyt mielessäni läheisestäni "hullun", mutta ei toi vaan vaikuta täysijärkisen toiminnalta. Ehkä se terapia tosiaan olisi tarpeen, mutta miten hänet sinne saisi, kun hän itse pitää itseään ihan oikeasti sairaana? Ja voihan olla, että hänellä on ihan oikeasti vuosikausien sairauskierre päällä. Mutta kun toinen on menettänyt kaiken sen ilon elämästä, mitä hänellä ennen oli ja nyt arkipäivät kuluu vaan lääkärikäynneillä. Hänen työsuhteensa kärsii, ihmissuhteet kärsivät. Minä ja mun perhe kärsii. Tässä alkaa olemaan oikeasti kaikki ihan henkisesti loppu. Siksi haluan, että joku lääkäri vähän herättelisi häntä ja kyseenalaistaisi sairaudet. Itse olen jo tuhat kertaa vihjaillut, miten mieli saattaa tehdä tepposet ja ihminen saattaa kuvitella omiaan. Hän on samaa mieltä, mutta ei selkeästi yhdistä niitä omiin ongelmiinsa.
"Hullunläheinen
15.12.2018 13:25"
- Ja kyökkipuoskarina sitä "hullun läheisenä" vaan jatketaan repostellen uhriksi ottamansa asioita:
"Oli hankala, mutta tärkeä ihmissuhde tähän läheiseen. Pitäisi kai ottaa nämä hänen oireet todesta, mutta voin itse sanoa olevani täysin kyllästynyt. Hävettää, kun hän joka puolella selittää sairauksistaan ja saa kaikilta erikoiskohtelua. Jos pidemmän päälle häntä seuraa, niin kuin itse olen seurannut, tajuaa että kyse on kyllä ihan selkeästi jostain mielenterveysongelmista. Uskon kyllä, että hänellä on kipuja, mutta kun niihin ei auta muu kuin se huolellinen tutkimus ja terveeksi toteaminen."
- Tuskinpa oma aivopesusi on auttanut mihinkään, jonka lisäksi sinulla on sekin etu, ettet tunne toisen ihmisen kipuja omassa kehossasi, kun myötäelämisen kykykin näyttää puuttuvan kokonaan! Ei se tukahduttaminen mitään kipuja poista, sinun eikä kenenkään muunkaan tekemänä.
"Hän on myös todella herkkä enkä ikinä uskaltaisi sanoa hänelle, että uskon oireiden olevan korvien välissä. Välit menisi poikki samantien. Joskus olen kyllä niin loppu ja mietin, haittaisiko se edes mitään. Haluaisin vaan, että lääkäri ottaisi tämän puheeksi ja ohjaisi hoitoon, kun ei hän itse tunnu tajuavan."
- Valheistasi ei ole mitään apua, paukauta suoraan asiat halki vaan, niin suomut tippuisivat läheisesi silmiltä ja hän huomaisi, minkälaisen ihmisen kanssa on oikeasti tekemisissä ja millaiselle selkäänpuukottajalle oikein uskoutuu. Perhe on monta kertaa se pahin kaikesta, ikävä kyllä, kuten kirjoituksesikin osoittavat.Hullunläheinen kirjoitti:
Okei, olet oikeassa. Mähän olen tehnyt mielessäni läheisestäni "hullun", mutta ei toi vaan vaikuta täysijärkisen toiminnalta. Ehkä se terapia tosiaan olisi tarpeen, mutta miten hänet sinne saisi, kun hän itse pitää itseään ihan oikeasti sairaana? Ja voihan olla, että hänellä on ihan oikeasti vuosikausien sairauskierre päällä. Mutta kun toinen on menettänyt kaiken sen ilon elämästä, mitä hänellä ennen oli ja nyt arkipäivät kuluu vaan lääkärikäynneillä. Hänen työsuhteensa kärsii, ihmissuhteet kärsivät. Minä ja mun perhe kärsii. Tässä alkaa olemaan oikeasti kaikki ihan henkisesti loppu. Siksi haluan, että joku lääkäri vähän herättelisi häntä ja kyseenalaistaisi sairaudet. Itse olen jo tuhat kertaa vihjaillut, miten mieli saattaa tehdä tepposet ja ihminen saattaa kuvitella omiaan. Hän on samaa mieltä, mutta ei selkeästi yhdistä niitä omiin ongelmiinsa.
"Hullunläheinen
15.12.2018 18:27"
- Juu, seuraavassa tajuat jo itsekin tehneesi läheisestäsi hullun sairaassa mielessäsi:
"-- Mähän olen tehnyt mielessäni läheisestäni 'hullun', mutta ei toi vaan vaikuta täysijärkisen toiminnalta. Ehkä se terapia tosiaan olisi tarpeen, mutta miten hänet sinne saisi, kun hän itse pitää itseään ihan oikeasti sairaana? Ja voihan olla, että hänellä on ihan oikeasti vuosikausien sairauskierre päällä. Mutta kun toinen on menettänyt kaiken sen ilon elämästä, mitä hänellä ennen oli ja nyt arkipäivät kuluu vaan lääkärikäynneillä. Hänen työsuhteensa kärsii, ihmissuhteet kärsivät. Minä ja mun perhe kärsii. Tässä alkaa olemaan oikeasti kaikki ihan henkisesti loppu. Siksi haluan, että joku lääkäri vähän herättelisi häntä ja kyseenalaistaisi sairaudet. Itse olen jo tuhat kertaa vihjaillut, miten mieli saattaa tehdä tepposet ja ihminen saattaa kuvitella omiaan. Hän on samaa mieltä, mutta ei selkeästi yhdistä niitä omiin ongelmiinsa."
- Tervetuloa vain todellisuuteen, jossa vuosikausien sairauskierre voi alkaa vaikka yhdestä homelukaalista, punkinpuremasta tai ihan mistä vaan, jonka jälkeen koko entinen elämä iloineen ja riemuineen on mennyttä ja kärsimys ja kivut arkipäivää ilman, että näihin sairauksiin saisi mitään apua lääkäreiltä, joiden luona läheisesikin on turhaan juossut.
- RAL-
Olisiko täällä tietoa:
http://www.hankalapotilas.net/ - ocd
Läheisesi saattaa olla ns. ocd persoona. Pakko-oireinen ihminen jämähtää usein johonkin käyttäytymiskaavaan. Se on enemminkin persoonallisuuden piirre ja reagointitapa ei masennus. Taustalla saattaa olla tuo sisäilmasairaus joka todella oireilee moninaisesti, jos ei sitä epäilyä itse ole sisäistänyt ocd kieputtaa ajatuskuvioita ja luuloja ja oletuksia. Se ei ole sairaus eikä masennuslääkkeet poista sitä, niitä ei siis kannata ruveta syömään.
- jotaintämänkaltaista
Sairauden pelko, hypokondria (”luulosairaus”)
Lääkärikirja Duodecim
30.11.2018
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen
Hypokondriassa (ICD-10-diagnoosikoodi F45.2) henkilö kärsii jostakin ruumiillisesta oireesta peläten sen vuoksi sairastavansa jotakin vakavaa sairautta – kuten esimerkiksi syöpää, sydänsairautta tai AIDSia, vaikka kyseisen sairauden olemassaolo on suljettu pois asianmukaisin lääketieteellisin tutkimuksin.
Erilaiset ruumiillisten tuntemusten aiheuttamat hetkittäiset ja ohimenevät pelot vakavan sairauden olemassaolosta ovat hyvin tavallisia. Hypokondriassa vakavan sairauden pelko säilyy kuitenkin itsepäisesti kuukausia tai monasti vuosia. Perusteellisetkin lääketieteelliset tutkimukset rauhoittavat hypokondriasta kärsivää henkilöä vain lyhyeksi aikaa.
Hypokondriasta kärsivä henkilö on tavallinen asiakas terveyskeskuksissa ja lääkäreiden vastaanotolla. Henkilön itsepäiset pelot koettelevat usein lääkärin ja potilaan välistä suhdetta, kun peloista kärsivä toivoo loputtoman tuntuisesti uusia tutkimuksia syövän tai muun sairauden poissulkemiseksi. Moni hypokondriasta kärsivä henkilö kuluttaa huomattavasti rahaa yksityislääkäreiden vastaanottokuluihin ja erilaisiin tutkimuksiin. Jatkuva pelko vakavasta sairaudesta on psyykkisesti hyvin kuluttavaa sekä henkilölle itselleen että usein myös hänen läheisilleen.
Hypokondrisia pelkoja voi esiintyä oireena myös monissa muissa psykiatrisissa sairauksissa, kuten vakava-asteisissa masennustiloissa (ks. «Masennus, masentuneisuus, masennusoire ja masennustila»1), pakko-oireisessa häiriössä (ks. «Pakko-oireinen häiriö»2) tai erilaisissa harhaluuloisuushäiriössä (ks. «Harhaluuloisuushäiriö»3) tai muissa psykoottisissa sairauksissa. Hypokondristen pelkojen ollessa psykoottisia henkilö on sisäisesti ehdottoman varma sairastamastaan taudista. Hypokondriassa henkilö itsekin osin tietää, että hän ei ehkä sittenkään sairasta vakavaa tautia, mutta ei voi kuitenkaan hallita jatkuvia pelkojaan.
Hypokondristen pelkojen tausta on kokemusten valossa moniulotteinen. Monasti laukaisevana tekijänä on aiemmin sairastettu vakava sairaus, jonkun läheisen kuolema pelättyyn sairauteen tai oman vanhemman kuolema kyseiseen sairauteen samassa iässä. Tuttavan kuolema syöpään aktivoi oman kuoleman pelon, jolloin hypokondria voi olla luonteeltaan osin pyrkimystä hallita kuoleman pelkoa. Joillakin hypokondristen pelkojen taustalla voi olla erilaisia työstämättömiä syyllisyyden tai vihantunteita vanhempiaan tai muita itselleen tärkeitä ihmisiä kohtaan.
Itsehoito ja hoito
Säännöllinen elämänrytmi, fyysisestä kunnosta huolehtiminen ja erilaiset harrastukset voivat lievittää hypokondrista oireilua. Itsehoitokirjat voivat auttaa löytämään oireita lievittäviä harjoitteita.
Hypokondriasta kärsivä henkilö hakeutuu pelkojensa vuoksi aina lääkäriin. Peloista kärsivän olisi tärkeää löytää itselleen omalääkäri, joka osaa suhtautua ymmärtävästi jatkuviin sairauden pelkoihin ja jonka luona voi käydä sopivin välein turvallisuutta antavissa tutkimuksissa. Lääkäreiden jatkuva vaihtaminen on usein omiaan pahentamaan pelkoja. Sairauksia pelkäävän kannattaa välttää internet-palstojen jatkuvaa seuraamista ja lehtien sairauksista kertovia artikkeleita. Oman pulssin, verenpaineen ja kehon jatkuvaa tutkimista tulee mahdollisuuksien mukaan välttää.
Osa hypokondriasta kärsivistä henkilöistä hyötyy merkittävästi psykoterapiasta. Tavallisimmat hypokondriassa käytetyt psykoterapiat ovat kognitiivinen psykoterapia, pelkoja herättäville teemoille altistava käyttäytymisterapia tai psykoanalyyttinen terapia. Jotkut hypokondriasta kärsivät henkilöt hyötyvät pakko-oireisessa häiriön hoidossa käytetyistä serotoninergisistä masennuslääkkeistä.
Lisää tietoa aiheesta
Terveyskylä.fi/Mielenterveystalo 1
Käytettyjä lähteitä
Joukamaa M. Somaattisin oirein ilmenevät häiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12. painos. Kustannus Oy Duodecim 2017, s. 385-402.
Marks I. Pelko – osa elämää. Prometheus Kustannus Oy 2007.
Stenberg J-H, Service H, Saiho S, Pihlaja S, Koivisto E-M, Joffe G, Holi M. Irti murehtimisesta. Kustannus Oy Duodecim 2014.
Wilhelmson I. Hypokondri och kognitiv terapi. Wahlström & Widstrand 1999. - näin.luulen
"Minä ja mun perhe kärsii. Tässä alkaa olemaan oikeasti kaikki ihan henkisesti loppu. Siksi haluan, että joku lääkäri vähän herättelisi häntä ja kyseenalaistaisi sairaudet. Itse olen jo tuhat kertaa vihjaillut, miten mieli saattaa tehdä tepposet ja ihminen saattaa kuvitella omiaan. Hän on samaa mieltä, mutta ei selkeästi yhdistä niitä omiin ongelmiinsa. "
Tuo että heti syyllistyt: "Mähän olen tehnyt mielessäni läheisestäni "hullun", antaa jo kuvaa kuinka ärsyyntynyt/kyllästynyt/muuten rasittunut ja reagoiva olet nykytilanteessanne. Ei varmasti ole helppo tilanne sinulla. Mutta näetkö yhtään, miten voimakkaita tunnereaktioita sinulla on häneen, ja aavistatko, mitä se merkitsee hänen kannaltaan? Pystytkö siis auttamaan häntä nykyisellä asennoitumisellasi, kun olet niin rasittunut ja kärsit tilanteesta itsekin. Olet kietoutunut hänen ongelmiinsa tavalla joka ei auta teitä kumpaakaan.
Toivot, että lääkäri laittaisi läheisesi ja sinun ahdistuksen jotenkin "pakettiin". Tuollaisessa tilanteessa kelpaavat helposti mitkä tahansa selitykset, väärätkin.
Joku "fiksu" laittoi vielä tuohon yläpuolelle hypokondrian diagnoosikriteerit. Jotka ovat mielen ongelmien medikalisointia eivätkä varmasti auta läheistäsi. Lääkäriltä tulee tosiaankin hyvin todennäköisesti vain diagnoosileimoja ja hoitona ehkä rauhoittavaa lääkettä.
Ota etäisyyttä,jos voit, anna itsesi levätä. Aikuisena ihmisenä sinulla ei varmaan ole todellista vastuuta hänen ongelmistaan. Läheisriippuvuus on yksi mikä voi olla pitämässä yllä tilannetta. Se että otat ja perheesikin ottaa asian noin hirveän raskaasti kertoo minusta jotakin läheisesi ongelmasta ja hänen kokonaistilanteestaan.
Sinunhan ei ole oikeasti pakko lainkaan kunnella hänen sairausvalituksiaan, jos ajattelet että ne ovat perusteettomia? Koetko että jokin pakottaa sinut siihen? Mitä tapahtuisi, jos sanoisit vaikka ihan suoraan mitä ajattelet. Kun ajatuksesi siis on, että syy on hänen korviensa välissä. Ehkä olet sanonutkin niin, eikä se auta? Joka tapauksessa - ota etäisyyttä.
Läheisillä on oikeus sanoa mitä ajattelevat, jos kuvittelevat toisen olevan esim. luulosairas. Se voi tietysti loukata, mutta sillä ei kuitenkaan ole "maatakaatavaa" vaikutusta, koska kyse on kuitenkin vain läheisistä, jotka ovat maallikoita hekin. Mutta se että ajatellaan, että lääkärintapainen, psyyken ongelmissa pohjimmiltaan aika epäpätevä auktoriteetti sanoisi saman, voisi olla aika vahingollista. Kun siitä ei seuraa todennäköisesti läheisellesi oikeaa, tehokasta apua.
Käytännön neuvona se, että jos hän voisi ajatella esimerkiksi että hänen ongelmiensa taustalla on vaikka stressiä, tai käsittelemätön suru läheisen menetyksestä. Niin se voisi olla hänellekin ehkä hyväksyttävä syy hakeutua keskustelemaan ammattilaisen kanssa. Puhuminen auttaisi varmaan. Terapeuttia voisi hakea suoraan yksityiseltä puolelta. Ei siis tarvitse kyseenalaistaa läheisesi kokemusta että hänellä on fyysinen sairaus, vaan voisi esittää asian niin että kuka tahansa tarvitsee joskus keskusteluapua stressiin, läheisen menetykseen tai muuhun elämäntilanteen haasteisiin. Mikä on sitäpaitsi aivan tottakin.
(Ja lopuksi vielä: ne sisäilmaongelmat voivat olla selitys, tai joku muu, kukaanhan ei tiedä varmaa totuutta. Siksikin hypokondria-leima tai muu vastaava voi olla haitallinen ja perusteeton.) - Läheinenjuoksee
Entä tällainen mahdollisuus?
Jos, kun ensimmäinen lääkäri ei ole löytänyt oikeaa diagnoosia, seuraavat eivät kovinkaan herkästi lähde muuttamaan ensimmäistä diagnoosia vaan seuraavat jo tehtyjä havaintoja, kunnes viat havaitaan olevakin siellä "korvien välissä"! - Monetjuoksut
Jos toiminnan vankka näyttö on 13%, siis 13 sadasta saavat oikean diagnoosin, niin onko yllättävää, että monet ja monien läheisetkin joutuvat juoksemaan monissa lääkäreissä ja tutkimuksissa?
- GKGG
Mitäpä jos läheiselläsi oikeasti on joku sairaus, jota lääkärit eivät ymmärrä? Esimerkiksi väsymysoireyhtymää tai sisäilmaongelmien takia sairastavat voivat oikeasti olla todella sairaita, ja saattavat kuulla vaan lääkäriltä, että ei sinua mikään vaivaa. Samaten jotkut lääkärit esimerkiksi kiistää lääkkeiden aiheuttamat lopetusongelmat, jotka voivat jatkua pitkään ja tehdä sairaaksi.
- näin.luulen
Fibromyalgia on yksi mahdollisuus.
https://www.reumaliitto.fi/fi/reuma-aapinen/reumataudit/fibromyalgia - Fibromyalgia
Mikä se sitten on?
Sanotaan olevan niitä roska koppa diagnooseja! - Monisairas
Kuten nimim. GKGG niin myös minä olen sitä mieltä, että kyllä siellä taustalla varmaan jotain fyysistä sairautta on. Psyykkiset oireet seuraa aina fyysisten oireiden mukana. Jos tiedät jotain syitä, jotka ovat laukaisseet myös psyykkistä oiretta, niin varmaan ns. puhtaasti psyykkistä myös on.
Ehkä lääkäreillä on ollut vähän väärä ote työhön ja he ovat tutkimuksiaan tehnyt sillä periaatteella, että suljetaan oletettu luulosairaus pois. No eihän se näin häviä! Valitettavan usein oireille on usein paljastunut enemmän tai vähemmän vakavia syitä.
Miksi et uskalla puuttua, jos mikäli tilanne häiritsee?
kirj. viesti, jossa otat asian puheeksi tai kirje, vanhanaikaisesti. Voi olla tilanteet hankalia, lääkärissä ravaamisen suhteen, mikäli tosiaan tuntee ko. henkilö joka siellä ravaa, että on sairas.
Sille vaivalle löytyy nimiki, hypokondria, eli luulosairaus.nykyään asenteella se mikä ei tapa, vahvistaa!
onhan niitä tarinoita, suomalainen yleensä on huono menemään lääkäriin kuin vasta siinä vaiheessa,kun kivut jo kovaa luokkaa, ikävä kyllä esim. jotkus syöpätaudit eivät itsestään turhaan ilmoittele, ja sitten voi tulla äkkilähtö. elämän realiteetteja, joihin ei aina voida vaikuttaa =(.
eli, sehän olis elettävä täällä niin kuin viimosta päivää, mutta kun ei pysty.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 733335
Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t311901Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä681899Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian171446- 281391
Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja261308Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61296Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu631207Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101197Kerro nainen
Milloin huomasit, että kyse ei ole ihastumisesta vaan jostain selvästi vakavammasta.53965