Kustaa Vaasa oli se Ruotsin kuningas joka teki hyvää työtä Suomellekin suosimalla uskonpuhdistusluterilaisuutta kun samanaikaisesti Sakasassa ja Keski-Euroopassa protestantismi alkoi kärsiä sisäisistäkin hajoamisista Lutherin elinvuosien loppupuolelta alkaen. Ensin syntyi spiritualistisia liikkeitä kuten zwingliläisyyttä, sitten kalvinilaisuutta jne. Mutta pohjoismaissa ja etenkin Ruotsin kuningaskunnassa Lutherin luterilaisuus sai melko esteettömän voittokulun kansan sydämiin. Tietenkin kuninkaan suosollisella käskyllä: "kenen maa- sen uskonto". Ruotsin valtakunnassa ei ollut poliittisia tai valtiollisia esteitä jotka olisivat haitanneet uskonpuhdistuksen etenemistä niinkuin Keski-Euroopassa, eikä täällä pimeässä Pohjolassa myöskään vielä keskiajalla saaneet jalansijaa ns. reformoidut uskonpuhdistuksen suunnat.
Lyhyen, n. 350 vuotta kestäneen, osaa maatamme kattaneen roomalaiskatolisuuden jälkeen Suomeenkin (Ruotsin "Itämaahan") rantautui uskonpuhdistusliike MIkael Agricolan myötä, jolla oli suuri merkitys mm. Suomen kielen syntymiselle ja kehittymiselle ja voidaan kursailematta todeta että uskonpuhdistusluterilaisuuden leviämisen ansiosta myös kansansivistys parani, kun perustettiin oppilaitos- instotuutioita joissa kansaan juurrutettiin luku- ja kirjoitustaitoa. Saamme siis paljosta olla kiitollisia että juuri Lutherin uskonpuhdistusluterilaisuus oli se kristillisyyden muoto joka meidän osaksemme tuli, sillä roomalaiskatolinen kirkko oli jo enemmän kuin vuosituhannen ajan pitänyt läntistä maailmaa rautaisessa otteessaan, jonakaa hallinta periaatteisiin kuului pitää esim. kansaa luku- ja kirjoitustaidottomina ja tietämättömyydessä.
Mutta kaikkein tärkein lahja Jumalalta kansallemme luterilaisen kristillisyyden kautta oli se, että siinä on puhdas vanhurskauttamisoppi. Syntinen ihminen tulee vanhurskaaksi Jumalan edessä Jumalan armosta, ilman omia ansioita, uskon kautta. Tämä uskonoppi tulee aina Kristukselta ja apostoleilta asti ja jaamme sen ensimmäisten kristittyjen kanssa. Kirkolle on aina ollut pyhä myös Jumalan sana. Se on ainoa uskon ja opin ohjenuora ja ainoa lähde josta ammennetaan kristinuskon dogmit ja jumalanpalveluselämä. Siksi kirkon usko on kaikkina aikoina muuttumaton. Se on kallio joka pysyy paikoillaan vaikka ihmiset muuttuvat ja kaikki ympärillämme muuttuu. Kirkolla on muuttumaton, Jumalan sanaan eli Raamattuun perustuva usko joka ei uudistu, ei muutu eikä katoa.
Sellainen kirkko, joka pysyy tällä em.järkähtämättömällä perustalla, pystyy tarjoamaan ihmisille jotain sellaista mitä koko muu maailma ei pysty tarjoamaan: Paikan johon palata eksymisen jälkeen ja monilta harhateiltä. Kirkko ei ole niinkuin maailma jossa levottomuuden laineet lyövät ja kaikki on alati häilyvää, ihmisten kulloisistakin mielipiteistä riippuvaa jossa mihinkään ei voi luottaa, mihinkään ei voi ankkuroitua, mikään ei tarjoa kestävää perustaa.
Mutta tämä koskee vain sitä kirkkoa joka PYSYY omalla perustallaan ja on sille uskollinen. Nyt on valittaen ja surullisesti todettava että vaikka paikka paikoin Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa vielä löytyy seurakuntia ja paimenia jotka ovat uskollisia kirkon uskolle ja Jumalan sanalle, niin kuitenkin hyvin suurelta osin on tapahtunut luopumus Jumalan sanasta ja kirkko on hylännyt oman uskonsa ja perintönsä. Siitä konkreettisena ja meidän oman aikamme esimerkkeinä voidaan mainita esim. useiden pappien ja piispojen julkiset kannanotot joissa Pyhää raamattua ja kirkkomme tunnustuskirjoja ei enää kunnioiteta, vaan uudistusmieliset intoilijat ovat lähteneet "uudistamaan" kristinuskoa että se vastaisi heidän mielestään paremmin yhä syvemmälle syntiin vajoavana ja maallistuneen enemmistön näkemyksiä, jotka eivät näe kirkossa Jumalan huonetta, vaan temppelin jonka tehtävänä on tarjota heille viihdykettä ja erilaisia huvituksia.
Kirkko joka luopuu sanomastaan, Jumalan muuttumattomasta sanasta, -mitä sillä on tarjottavanaan? Ei sellainen "kirkko" enää kiinnosta ketään sillä kaikkea tuota maailmakin tarjoaa. Kirkko ei enää erotu maailmasta, sillä ei ole mitään omaa, ei mitään ainutlaatuiista, ei mitään pysyvää, kun uudistusintoiset, kirkon uskolle vieraantuneet markkinamiehet polkevat kaiken pyhän jalkoihinsa. Mikä nykyihmiselle on enää pyhää, paitsi oma vatsa?
"Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi" (Matteuksen evankeliumi, luku 5, jae 13)
Lyhyen, n. 350 vuotta kestäneen, osaa maatamme kattaneen roomalaiskatolisuuden jälkeen Suomeenkin (Ruotsin "Itämaahan") rantautui uskonpuhdistusliike MIkael Agricolan myötä, jolla oli suuri merkitys mm. Suomen kielen syntymiselle ja kehittymiselle ja voidaan kursailematta todeta että uskonpuhdistusluterilaisuuden leviämisen ansiosta myös kansansivistys parani, kun perustettiin oppilaitos- instotuutioita joissa kansaan juurrutettiin luku- ja kirjoitustaitoa. Saamme siis paljosta olla kiitollisia että juuri Lutherin uskonpuhdistusluterilaisuus oli se kristillisyyden muoto joka meidän osaksemme tuli, sillä roomalaiskatolinen kirkko oli jo enemmän kuin vuosituhannen ajan pitänyt läntistä maailmaa rautaisessa otteessaan, jonakaa hallinta periaatteisiin kuului pitää esim. kansaa luku- ja kirjoitustaidottomina ja tietämättömyydessä.
Mutta kaikkein tärkein lahja Jumalalta kansallemme luterilaisen kristillisyyden kautta oli se, että siinä on puhdas vanhurskauttamisoppi. Syntinen ihminen tulee vanhurskaaksi Jumalan edessä Jumalan armosta, ilman omia ansioita, uskon kautta. Tämä uskonoppi tulee aina Kristukselta ja apostoleilta asti ja jaamme sen ensimmäisten kristittyjen kanssa. Kirkolle on aina ollut pyhä myös Jumalan sana. Se on ainoa uskon ja opin ohjenuora ja ainoa lähde josta ammennetaan kristinuskon dogmit ja jumalanpalveluselämä. Siksi kirkon usko on kaikkina aikoina muuttumaton. Se on kallio joka pysyy paikoillaan vaikka ihmiset muuttuvat ja kaikki ympärillämme muuttuu. Kirkolla on muuttumaton, Jumalan sanaan eli Raamattuun perustuva usko joka ei uudistu, ei muutu eikä katoa.
Sellainen kirkko, joka pysyy tällä em.järkähtämättömällä perustalla, pystyy tarjoamaan ihmisille jotain sellaista mitä koko muu maailma ei pysty tarjoamaan: Paikan johon palata eksymisen jälkeen ja monilta harhateiltä. Kirkko ei ole niinkuin maailma jossa levottomuuden laineet lyövät ja kaikki on alati häilyvää, ihmisten kulloisistakin mielipiteistä riippuvaa jossa mihinkään ei voi luottaa, mihinkään ei voi ankkuroitua, mikään ei tarjoa kestävää perustaa.
Mutta tämä koskee vain sitä kirkkoa joka PYSYY omalla perustallaan ja on sille uskollinen. Nyt on valittaen ja surullisesti todettava että vaikka paikka paikoin Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa vielä löytyy seurakuntia ja paimenia jotka ovat uskollisia kirkon uskolle ja Jumalan sanalle, niin kuitenkin hyvin suurelta osin on tapahtunut luopumus Jumalan sanasta ja kirkko on hylännyt oman uskonsa ja perintönsä. Siitä konkreettisena ja meidän oman aikamme esimerkkeinä voidaan mainita esim. useiden pappien ja piispojen julkiset kannanotot joissa Pyhää raamattua ja kirkkomme tunnustuskirjoja ei enää kunnioiteta, vaan uudistusmieliset intoilijat ovat lähteneet "uudistamaan" kristinuskoa että se vastaisi heidän mielestään paremmin yhä syvemmälle syntiin vajoavana ja maallistuneen enemmistön näkemyksiä, jotka eivät näe kirkossa Jumalan huonetta, vaan temppelin jonka tehtävänä on tarjota heille viihdykettä ja erilaisia huvituksia.
Kirkko joka luopuu sanomastaan, Jumalan muuttumattomasta sanasta, -mitä sillä on tarjottavanaan? Ei sellainen "kirkko" enää kiinnosta ketään sillä kaikkea tuota maailmakin tarjoaa. Kirkko ei enää erotu maailmasta, sillä ei ole mitään omaa, ei mitään ainutlaatuiista, ei mitään pysyvää, kun uudistusintoiset, kirkon uskolle vieraantuneet markkinamiehet polkevat kaiken pyhän jalkoihinsa. Mikä nykyihmiselle on enää pyhää, paitsi oma vatsa?
"Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi" (Matteuksen evankeliumi, luku 5, jae 13)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Vai ennen oli hyvä kirkko, kun oli Agricolan kansankielineen Raamattu ja myöhemmin pakko oppia lukemaan kirkon opetuksella. Nyt on paha liberaalinen kirkko, jossa ei ole mitään hyvää. Minä näkisin, että kirkko on ehkä jossain edistynyt, vaikka on samalla myös minun mielestäni liberalisoitunut liiaksi. En pidä hyvänä kehityksenä sitä, että esimerkiksi samaa sukupuolta ollaan Helsingissä hyväksymässä laajemmin vihittäväksi kirkoissa.
Eikö nykykehityksessä ole mitään hyvää?
Eli sellainen kirkko joka ei ole luopunut siitä mikä sinun mielestäsi on jumalasi muuttumaton sana on siis sellainen joka sitten ihmisiä kiinnostaa?
Mikä on tällainen kirkko tai uskonnollinen yhteisö Suomessa ja kuinka suurta joukkoa se sitten kiinnostaa?
Kerrohan.
Koetahan nyt kuitenkin muistaa, että lopullinen oppivelvollisuuskin Suomeen tuli kyllä ihan maallista kautta.
Voisiko kirkko Sinusta toimia samoin kuin 1600-luvulla?
Mitä sitten? Kirkot olivat koulutuksen aloittajat.
Kuten olen aiemminkin sanonut: millään muulla yhteiskunnallisella toimijalla EI ollut keskiajan Euroopassa intressejä tai resursseja moiseen! Antiikin pakanamaissakin koululaiton oli järjestetty, kuten muistat?
Kirkon intressinä oli kouluttaa papistoa.
Kirkko alkoi kouluttaa kaikkia lukemaan ja laskemaan. Myös yliopistot olivat kirkon aloittamia.
Kirkko EI todellakaan opettanut kuin pientä osaa pojista. Yliopistot oli alussa tarkoitettu juuri lähinnä sille papistolle.
Nyt en ehdi enempää. Tutustu Sinä sillä välin vaikkapa historiaan.
Kirkko aloitti koulutukset ja yliopistot. Turha siinä vängätä.
Höpö höpö. Kirkko koulutti pappien poikia jotta nämä osaisivat lukea jotta heistä tulisi pappeja kirkon palvelukseen.
Kirkko koulutti kaikkia.
Kyllä ensimmäiset opettajat kouluissakin olivat pappeja 🤓
Miksi IHMEESSÄ jankutat selvää asiaa?
Suomessa ei ollut juuri muita luku- ja kirjoitustaitoisia pappien lisäksi keskiajalla. Kirkko oli ainoa, jolla oli intressiä ihmisiä kouluttaa. Jos tiedät mitään keskiajan olosta, tiedät senkin, miten raju oli ihmsten jako eri luokkiin tuolloin. Luultavasti olet peruskoulussa joutunut opettelemaan luettelon: aatelisto, papisto, porvaristo, talonpojat. Kuulostaako tutulta?
Aluksi luku- ja kirjoitustaitoja tarvitsivat lähinnä papit, mutta myöhemmin kauoankäynnin kehittyessä myös porvariston tarpeet muuttuivat. Vaihdantatalous vaihtui rahatalouteen. Liike-elämässä alettiin vaatia uusia taitoja.
Kirkolle riitti pitkään se, että kansa osasi lukea riittävästi hallitakseen kristinuskon alkeet.
En kitise. Keskustelen. Perustelen. Toisin kuin Sinä.
Liberaali = Ateisti = Kommari.
Fundisuskova=Uusnatsi=Murhaaja.
Laitatko tästä jotain esimerkkejä🤔❓
Jaha, täällä taas joku kirjoittaa asiasta jonka historiallisesta taustasta ei tiedä mitään. Kustaa Vaasa oli täysin uskonnoton kaveri joka käännytti Ruotsin luterilaiseksi sotavelkojen vuoksi. Jotta Kustaasta olisi tullut kunkku niin hänen piti ensi voittaa sota. Sitä rahoittivat Saksan raharikkaat koska he halusivat varmistaa näin kauppayhteydet Pohjoiseen päin.
Kun sodat oli sodat oli sodittu piti maksaa velat pois. Ainoa paikka josta rahaa sai oli kirkko. Ja kun Kustaa julisti Ruotsin protestanttiseksi maaksi hänestä tuli kirkon pää jolla oli myös kirstun avain. Kirkko määrättiin maksamaan kaikki liika omaisuus valtiolle. Näin tehtiin ja takavarikko jatkui vielä senkin jälkeen kun velat oli maksettu pois.
Syynä oli Kustaa Vaasan ahneus. Hän esiintyy ajan maalauksissa upeassa kostyymissa joka on alunperin kirkollinen asuste. Siitä oli vain raksittu pois kirkolliset tunnukset. Jopa kirkon peltikatot piti rullata pois sillä tuohesta sai katon tilalle. Peltikatot sulateltiin ja niistä tehtiin tykinkuulia armeijalle. Joten se siitä Kustaan uskonnollisuudesta.
"Uno Cygnaeus tunnetaan Suomessa kansakoulun isänä. Hän jätti 1857 senaatille esityksen kansakoulusta, ja hänen ehdotustensa mukaan 1866 annettiin kansakouluasetus.
Asetuksessa säädettiin kunnan järjestämästä, kirkosta erillisestä kansakoululaitoksesta, joka perustui erityisesti sveitsiläisiin esikuviin. Kansakoulu oli nelivuotinen, ja sellaisen perustaminen oli kunnalle vapaaehtoista.
Kirkollinen kiertokoulu elikin vielä vuosikymmeniä kansakoulun rinnalla. Vasta vuoden 1898 piirijakoasetus pakotti kunnat perustamaan kansakouluja kaikkiin alueensa asutuskeskuksiin.
Kansakoulun käyminen tuli kuitenkin pakolliseksi vasta vuoden 1921 oppivelvollisuuslain myötä.[24] Syrjäseuduille myönnettiin pitkät siirtymäajat. Lapin ja Raja-Karjalan kunnissa etäisimmät kylät saatiin kansakoulujärjestelmään vasta 1950-luvulla.[25] Kaupungeissa yksityiset ”valmistavat koulut” kilpailivat alkuopetuksessa kansakoulun kanssa keski- ja yläluokan lapsista aina 1940-luvulle saakka. "
Kirkko vaati seurakuntalaisilta välttävän lukutaidon. Rippikoulu oli selvitettävä, ennen kuin naimalupa saatiin. Piti osata Luteeruksen opit, asiasta tehtiin sitten merkintä kirkonkirjaan.
Lukkarin koulussa alkeet saatiin, kuten ehkä joku Jukolan pojista muistaa.
Triviaalikoulut olivat kirkon kouluja, joihin otettiin poikia kasvatettaviksi kirkollisiin tehtäviin. Niissä opetuskieli ei ollut suomi. Latinaa siellä tankattiin, leivänkannikoilla elettiin ja Tiernapoikina kerättiin oppirahoja joulun aikaan.
Luterilaista kirkkoa ja Agricolaa saamme ikuisesti kiittää sivistyksestä, joka jo vuosisatoja sitten pesiytyi suomalaiseen rahvaaseen.
Katolinen kirkko ei olisi tietomääräämme lisännyt.
Emmehän toki kovin tietorikkaita olleet, mutta lukemisen alkeet oli kaikilla. Luterilainen kirkko ei ole koskaan yrittänyt piilotella tietoja ja kieltää seurakuntalaisia hankkimasta lisää tietämystä. Lutherin tärkein periaate oli, että rahvaan pitää sada uskonnon opetus omalla kielellään, kun se katolilaisessa kirkossa oli latinaksi. Jo1800 luvun alkupuolella saatettiin perheisiin hankkia virsikirja tai peräti Raamattu, suomenkielisinä. Virallinen kieli oli tuolloin vielä ruotsin kieli, myöhemmin Nikolai II yritti saada venäjän viralliseksi kieleksemme, mutta suomen kieli piti pintansa. Kansa puhui suomea, ja siihen päättäjien oli pakko tyytyä.