Tämä on vastaus erityisesti evitalle, joka kysyi minulta toisessa ketjussa. Ketju poistettiin, ja aikani ihmeteltyä mitä captcha-widgetti oikein sekoilee taas, huomasin mistä oli kyse. Foorumin käytäntöihin jo tottuneena minulla oli tietysti leikepöydälle kopioituna kommenttini, josta teen nyt aloituksen jatkaakseni keskustelua. Valitettavasti minulla ei ole tallella sitä, mitä evita tarkalleen kysyi, mutta hän otti kantaa siihen, että eivätkös Suvivirsi ja Enkeli-näytelmät ole todettu olevan ei-niin-uskonnollista sisältöä.
No minun henkilökohtainen mielipiteeni onkin, ettei yksi virsi sinne tai tänne tai jokin näytelmä vielä juhlasa sinänsä uskonnollista tee. Valtaosa uskonnottomistakin lienee edes jollain tavalla kulttuurikristittyjä, eivätkä useimmat lotkauta korvaansa sille, että pappi käy koululla puhumassa. En minä ainakaan aikanani lotkauttanut.
Tarkastelin asiaa kuitenkin edellä ihan yleisellä tasolla. Edelleen on voimassa kysymys, että miksi teeskennellään yhteiskunnan resursseilla, että me kaikki olisimme kristittyjä, kun emme ole? Sen takia en yhtään ihmettele joidenkin vanhempien reaktiota.
On päivänselvää, että uskonnollisuuteen viittaavillakin juhlilla kuitenkin tuetaan juuri sitä uskonnollista kulttuuria, vaikkeivat ne juhlat olisi erityisen tunnustuksellisia. Myös se kulttuurikristillisyys voi olla omaksuttua osin juuri sen takia, että joku muu ylläpitää sitä kuin se omaksuja itse.
Itse en muuten ole tässä asiassa niin jyrkkä kuin monet muut uskonnottomat ovat. Minä ymmärrän historian painolastin, jonka inertia pitää paikoillaan tapoja, joita ei omaksuttaisi muutoin kuin siksi, ettei kukaan ns. osaa siirtää painopistettä. Nyt jos jotkut haluavat sen tehdä, ja ottavat kantaa näihin asioihin niin ottakoot.
No minun henkilökohtainen mielipiteeni onkin, ettei yksi virsi sinne tai tänne tai jokin näytelmä vielä juhlasa sinänsä uskonnollista tee. Valtaosa uskonnottomistakin lienee edes jollain tavalla kulttuurikristittyjä, eivätkä useimmat lotkauta korvaansa sille, että pappi käy koululla puhumassa. En minä ainakaan aikanani lotkauttanut.
Tarkastelin asiaa kuitenkin edellä ihan yleisellä tasolla. Edelleen on voimassa kysymys, että miksi teeskennellään yhteiskunnan resursseilla, että me kaikki olisimme kristittyjä, kun emme ole? Sen takia en yhtään ihmettele joidenkin vanhempien reaktiota.
On päivänselvää, että uskonnollisuuteen viittaavillakin juhlilla kuitenkin tuetaan juuri sitä uskonnollista kulttuuria, vaikkeivat ne juhlat olisi erityisen tunnustuksellisia. Myös se kulttuurikristillisyys voi olla omaksuttua osin juuri sen takia, että joku muu ylläpitää sitä kuin se omaksuja itse.
Itse en muuten ole tässä asiassa niin jyrkkä kuin monet muut uskonnottomat ovat. Minä ymmärrän historian painolastin, jonka inertia pitää paikoillaan tapoja, joita ei omaksuttaisi muutoin kuin siksi, ettei kukaan ns. osaa siirtää painopistettä. Nyt jos jotkut haluavat sen tehdä, ja ottavat kantaa näihin asioihin niin ottakoot.
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Valtaosa uskonnottomistakin lienee edes jollain tavalla kulttuurikristittyjä, eivätkä useimmat lotkauta korvaansa sille, että pappi käy koululla puhumassa. "
OIkeastaan juuri kulttuurikirstityt pitävät yllä näitä perinteitä. Kun nyt nousee uutta sukupolvea, he kai haluavat pitää kiinni vain joistakin ja tuoda uutta ja omannäköistä tilalle. Mikäs siinä, näin se kulttuuri kehittyy.
Kyllä kirkko on jäsenten vähetessä nostanut aktiviteettiaan lapsia kohtaan, ihan selvästi. Ainakin täällä meidän kulmilla pyrkivät jokaiseen kissanristiäiseen. Jos eivät saat kutsua niin ilmantuvat kutsumatta paikalle. Jakelevat myös avustuksia avokätisesti pieniin tapahtumiin. Onneksi lasten vanhemmat ovat jo alkaneet kyseenalaistaa touhua vaikka lestadiolaisalueella ollaankin. Muuten näyttää tulevan ihan hyvä erovuosi vaikka Päivi onkin vetänyt matalaa profiilia. Näyttää että päästään jopa 60 tuhanteen eroamiseen, tämä eroakirkosta sivuston perusteella.
Minusta on ikävää, että kirkosta erotaan. Räsänen on ikävä kyllä luonut kirkosta hyvin negatiivista kuvaa, vaikka edustaakin ns. vähemmistöä.
Ehkä tuo alue on erikoisen noin koko suomen mittakaavassa. En siis osaa sanoa toiminnasta oikein mitään.
Meillä päin sama riesa tuo ev. Lut seurakunta. Koulu on helppo kohde ja rehtori myötämielinen ja positiivisen uskonnonvapauden kannattaja. Tulee tunne että mitä tahansa muuta ettei opettajat vain joutuisi itse tekemään töitä ja suunnittelemaan oppikonaisuuksia kun seurakunta on joka käänteessä tarjoamasta "apuaan"
Mitähän opetussuunnilmia se kirkko sitten tekee? ;D
Ajattelen niin, että kun yhteiskunta ja kirkkokin pyrkii olemaan moniarvoinen, eikö koulun ohjelmatkin pitäisi olla sellaisia, että se on kaikenlaisille, ja erilaisille tarkoitettu. Kyllä sinne pitäisi ripaus uskontoakin mahtua. Kyllä sitä moniarvoisessa yhteiskunnassa pitäisi jonkin verran sietää sitäkin, mikä ei ole juuri omiin arvoihin sopivaa. Joutuuhan uskovatkin sietämään, sitä pakanallistakin tuotosta, mikä juhlassa esiintyy.
"Kyllä sinne pitäisi ripaus uskontoakin mahtua."#
Kannatat siis esim. islaminuskon juhlien viettämistä kouluissa? Moniarvoisuuden nimissä?
Aloittajalle, oikeastaan en itsekkään enää muista, mitä silloin kysyin. Tuskin se kovin tärkeää oli. Muistaakseni, mitä nyt muistan, puhuit ihan asiaa.
Kyllä sinne ripaus islamiakin mahtuu.
<<Ajattelen niin, että kun yhteiskunta ja kirkkokin pyrkii olemaan moniarvoinen>>
Kirkko on moniarvoinen? Eikö ne olekkaan ne paljon mainostetut "kristilliset arvot" joita kirkko edustaa? Taitaa kirkon "moniarvoisuus" olla käytännössä enemmänkin yhteisten arvojen puutetta.
<<Kyllä sinne pitäisi ripaus uskontoakin mahtua.>>
Itse olen ketjun avaajan kanssa samaa mieltä siitä, että joku perinteinen virsi ei juhlasta tee kristittyä, mutta papit kyllä pitäisin pois kouluista - ellei sitten ne liity opetukseen, jossa kutsutaan myös muiden uskontojen ja uskonnottomien edustajia puhumaan.
Vertaisin uskontoja toiseen mielipiteenvaupauden piiriin kuuluvaan vapauteen eli poliittisiin oikeuksiin. On ihan ok, että SDP:n edustaja käy puhumassa koulussa oppilaille, jos muidenkin (vähintään isoimpien) puolueiden edustajat käy.
Suomessa on kuitenkin uskonnonvapaus (johon kuuluu myös vapaus olla uskomatta) joka on yksi länsimaisen demokratian perusvapauksista. Niitä kannattaa kunnioittaa.
”Kyllä sitä moniarvoisessa yhteiskunnassa pitäisi jonkin verran sietää sitäkin, mikä ei ole juuri omiin arvoihin sopivaa.”
Tuosta olen samaa mieltä. Myös muiden erilaisten kristittyjen sekä muiden uskontojen kohdalla.
Tästä on varmaan väännetty kättä niin kauan kuin muista – eli jostain 70 luvun alusta saakka – miten paljon kristillisiä perinteitä sekä uskontoa pitäisi kouluissa olla. En tehnyt tuosta ongelmaa edes ateistina ollessani, välttelinhän vain tiettyjä paikkoja.