Muutama uskossa oleva väittää, että Raamattu on virheetön "pyhä kirja".
Kaikki mitä sinne on kirjoitettu, on "totisinta totta", koska Raamattu on koottu "Pyhän Hengen" johdattelemana.
Kysymykseni koskee tätä väitettä virheettömyydestä. En aseta kyseensalaiseksi kristinuskonnon perimmäistä sanomaa, vaan väitettä Raamatun täydellisestä virheettömyydestä.
Tiedämme, että Raamattu on koottu useammasta eri teoksesta, jotka on päätetty ottaa kirjaan mukaan. Osa kirjoituksista taas on jätetty pois.
Matkan varrella Raamattua on käännetty useampaan otteeseen, jolloin sanoman alkuperäinen ajatus on saattanut kääntyä toisenlaiseksi.
Papistolla on ollut eturistiriitoja, omia tavoitteita, jotka ovat saattaneet "värjätä" lopputulosta.
Edelleen kuulee väitettävän, että virheitä ei ole, koska Raamatun muutokset tehdään "Pyhän hengen" johdattelemana.
Näin aikoina, jolloin katollisessa kirkossa on tullut julki laaja järjetäytynyt pedofiliarengas, josta on kirkon toimesta vielä vaiettu.
Mediasta saamme lukea pahoinpitelijä-, pettäjä, rattijuoppopapeista. Papitkin ovat ihmisiä omine inhimillisine heikkouksineen.
Mihin ihminen olisi vuosisatojen aikana muuttunut?
Silti samaiset, yhtä inhimilliset ihmiset ovat historiassa muokanneet Raamattua. Tässä vaiheessa kuulostaa äärettömän uskomattomalta väitteeltä, ettei Raamattuun olisi lipsahtanut yhtään virhettä tai väärin tulkintaa?
Kaikki mitä sinne on kirjoitettu, on "totisinta totta", koska Raamattu on koottu "Pyhän Hengen" johdattelemana.
Kysymykseni koskee tätä väitettä virheettömyydestä. En aseta kyseensalaiseksi kristinuskonnon perimmäistä sanomaa, vaan väitettä Raamatun täydellisestä virheettömyydestä.
Tiedämme, että Raamattu on koottu useammasta eri teoksesta, jotka on päätetty ottaa kirjaan mukaan. Osa kirjoituksista taas on jätetty pois.
Matkan varrella Raamattua on käännetty useampaan otteeseen, jolloin sanoman alkuperäinen ajatus on saattanut kääntyä toisenlaiseksi.
Papistolla on ollut eturistiriitoja, omia tavoitteita, jotka ovat saattaneet "värjätä" lopputulosta.
Edelleen kuulee väitettävän, että virheitä ei ole, koska Raamatun muutokset tehdään "Pyhän hengen" johdattelemana.
Näin aikoina, jolloin katollisessa kirkossa on tullut julki laaja järjetäytynyt pedofiliarengas, josta on kirkon toimesta vielä vaiettu.
Mediasta saamme lukea pahoinpitelijä-, pettäjä, rattijuoppopapeista. Papitkin ovat ihmisiä omine inhimillisine heikkouksineen.
Mihin ihminen olisi vuosisatojen aikana muuttunut?
Silti samaiset, yhtä inhimilliset ihmiset ovat historiassa muokanneet Raamattua. Tässä vaiheessa kuulostaa äärettömän uskomattomalta väitteeltä, ettei Raamattuun olisi lipsahtanut yhtään virhettä tai väärin tulkintaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
on käyny mielessä. siis oikeasti olen jopa lukenut niitä tutkimuksia Raamatun eri osien alkuperästä. En ole ateisti, mutta kannatan kriittisyyttä myös näissä uskonasioissa. Esim avioliitto. Missä siellä Raamatussa puhutaan vaikkapa nykyisenkaltaisesta avioliittoinstituutiosta. Silloin mies otti naisen ja he asettuivat yhteen. Eikö kuulosta vähän avoliitolta. Tämähän kumoaa koko avo/avioliittoajattelun.
Sotket yhteen kaksi asiaa. Raamatun luotettavuus, joka pohjautuu Pyhän Hengen johdatukseen.
Vajavaisten ihmisten, pappien, kirkolliskokousten, ym. toiminnot ja väärät elämäntavat.
"Jumala valvoo Sanaansa."
Annan kaksi linkkiä, jossa valaistaan näitä asioita:
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm / Raamattu
Raamatun selittämisen ja tulkinnan perusteet http://www.nic.fi/~jlindell/raamluku.htm
Vaan ihmettelen, että kaikkissa muissa toimissa papit ja kirkolliskokoukset ovat inhimillisiä, paitsi kun aihe liittyy Raamatun muokkaamiseen, jolloin se tapahtuu "Pyhän hengen" johdattelemana.
Minusta se on hyvin ristiriitainen väite.
Jos ymmärrän oikein, niin väitätte että kaikki papit ja kirkolliskokouksiin osallistuvat altistuvat "Pyhän hengen" johdattelemiksi, kun aiheena on Raamatun muokkaus.
Toinen inhimillisyydestä ja ristiriitaisuudesta on kristillisen uskonnon pirstoutuminen lukuisiin lahkoihin ja eri uskontoryhmiin, eikä kaikissa Raamattu ole täsmälleen täysin sama tai sen oppeja painotetaan ja tulkitaan eri tavoin.
Siispä Raamatun muokkaukseen osallistuu "Pyhä henki", mutta tulkintaan taas ei?
Nyt pitäisi siis vain uskoa, että Raamattu on täysin virheetön teos?
Kun tutkit meidän omia raamatun käännöksiämme, niin älä vaan suostu, luulemaan että ne ovat virheettömiä. Myöskään meidän raamatun tulkintamme ei todellakan ole virheetöntä.
Mielestäni raamattu on kirja jossa ihmiset eriaikoina kertovat, sen mitä ilmoitusta heillä on Jumalasta ja mitä on tapahtunut. Ainakin minulle raamattu on auktoriteetti, mutta ei niin kuin joku toinen sen tulkitsee. Jos suostun toisen ihmisen tulkintaan vastoin omaa ymmärystäni raamatustani on muodostunut vertaansa vailla oleva kahleiden takoja. Kyllä pirukin kirjoitukset tuntee.
Siis raamattu voi olla minulle auktoriteetti vain jos suostun rehellisesti sitä tutkimaan ja kohtaamaan myös sen ristiriitaisuuden. Jos ei suostu niitä kohtaamaan, on vaikea löytää sitä totuuttakaan minkä Jumalan sana tarjoaa.
Itselleni on uusimman käännöksemme tulo kääntynyt siunaukseksi siinä mielessä, että en voinut luottaa sen kirjoituksiin. (ristiriita ilmeinen vanhemman käännöksen kanssa). Ainoa vaihto ehto oli lähteä tutkimaan alkukielen sanojen merkitystä. Löysin maailman josta en ollut aikaisemmin tiennyt mitään. Siis maailman jossa sanojen merkitys ja ymmärtäminen muuttuu mitä enemmän tutkin. Siis en voi vaatia, että toinen ymmärtää niinkuin minä ymmärrän. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että toinen voi ymmärtää jo pelkästään yhden sanan merkityksen täysin toisin kuin minä. Minulta voi puuttua jokin olennainen tieto, joka estää minua ymmärtämästä jotain asiaa, ja niin on muillakin.(jopa raamatun kääntäjillä) Muut eivät myöskään ole tutkineet ja oppineet samoja asioita kuin minä.
Joten ainoa asia mihin voin toista kehottaa on se, että tutki sanaa Jumalan sanana ja pyydä häneltä viisautta tulkita raamattua niin että siitä tulee sinun "leipäsi", joka ravitsee ja saat siitä voimavaraa omaan elämääsi. Jos yrittää elää sillä "ruualla" minkä näkee läheisensä jo syövän, nielevän ja pureskelevan, niin tuskin kukaan sillä tavalla kauan hengissä pysyy. Ja jos joku haluaa jättää tämään "leivän" syömättä, niin ei häntä voi syömään pakottaa.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1109268160234&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=Matt. 23:1&ctx=-1&mod1=FinPR&mod2=FinRaam&mod3=KJV
Asennoidut juuri oikealla tavalla asiaan. Kritiikkini koski väitteitä, että Raamattu olisi täysin virheetön ja että yksittäisiä jakeita irroitetaan asiakokonaisuuksista, jolloin sanoman sisältö muuttuu toisenlaiseksi.
Raamattu on koottu ja käännetty lukemattomia kertoja erehtyväisten ihmisten toimesta, jotka ovat eläneet täysin erilaisissa olosuhteissa ja eri yhteiskunnallisissa tilanteissa.
Siksi täytyisi ymmärtää niiden ihmisten maailmaa, milloin muokkauksia on tehty. Täytyisi ymmärtää, mitkä poliittiset tai muut motiivit ovat muokanneet Raamatusta sellaisen kun se nykypäivänä on.
Lisäksi Raamattua ymmärtääkseen täytyisi tutkia täydentäviä (tai aikalaisia)kirjoituksia, mitä noihin aikoihin on tehty koska ne saattavat täsmentää lopputulosta.
Olen ymmärtänyt, että mm. Vatikaanilla on suuri yksityinen kirjasto, johon kaikilla ei ole pääsyä. Olisipa mielenkiintoista, jos nämä kirjoitukset julkaistaisiin.
Ehkäpä kristillisessä uskonnossa olisi suursiivouksen aika, jolloin Jumaluus tuotaisin nyky-tiede-yhteiskunnan kansalaisille paremmin ymmärrettäväksi.
Historiallinen Raamattu on tuonut sivistyksen länsi-maailmaan ja hoitanut tehtävänsä.
Nyky-yhteiskunnassa tarvittaisiin toisenlaisia menetelmiä, kun Raamatun yksittäisiin lauseisiin tarrautumista ja niiden saarnaamista tietyn liturgian mukaan "uskottomille".
Nykytiede antaa paljon selityksiä, mutta nostaa myös uusia kysymyksiä. Sokeasti Raamatun käännöksiin pohjautuva tulkinta-maailmankuva ei anna tarpeeksi uskottavia selityksiä näihin kysymyksiin.
Ja tämä ei ole minun mielipide, vaan nuorison. Jos Raamattua tulkitsee ahtaasti, niin nykynuoriso näkee suuren ristiriidan, eikä sitä auta yhtään se, että toinen osapuoli pitää kiinni sokeasti omasta epäloogisesta näkökannastaan (toiset kristityt taas ymmärtävät, että jopa tiede ja uskonto voivat elää sopusoinnussa keskenään).
Kirja on yleensä sanoja peräkkäin. Varsinainen temppu on ymmärtää, mitä kirja todella tarkoittaa. Ymmärtääkseen tarvitaan paljon enemmän, kuin peräkkästen sanojen lukemista.
Yksittäisen asian pois otto asiayhteydestään muuttaa minkä vain asian toiseksi.
Mutta itse ajattelisin näin, että nimen omaan ihmisten eripuraisuus on auttanut raamatun kirjoituksia pysymään sellaisena kuin ne alunperin on olleet.
Otetaampa esimerkiksi juutalaisten ja kristittyjen välirikko. Ei siis ole mahdolllista että juutalaiset olisivat suostuneet Paavin kanssa kimppaan Hebrealaista raamattua (meidän Vanha testamantti) muokkaamaan Paavin motiiveihin sopiviksi. He ovat tehneet hyvää työtä kirjoitusten vaalioina.
Lisäksi Kristittyjen kopioimia Uuden testamentin kirjoituksia on säilynyt niin paljon, että jos Vatikaani olisi kirjoituksia väärennellyt merkittävästi, niin löytyisi erillaisia kopioita. Huomioi myös idänkirkon ja lännenkirkon ero.
Itse ajattelen, että kyllä Jumala kirkastaa itse itsensä Jeesuksessa ja sanassaan. Sillä jos niin ei käy, on meidän turha sanoa mitään. Ja jos niin käy, niin emme enää anna toisten ihmisten vajavaisuuden tulla itsemme ja Jumalan väliin.
Kristillisessä uskonnossa on aina siivouksen tarve ja sen täytyy alkaa ruohonjuuri tasolta, jotta se voisi näkyä laajemmin. Siis minun kulmastani minusta itsestäni. Ja siinäkin joudun valitsemaan haluanko mielyttää Jumalaa vai ihmisiä.
Mutta mitä ihmettä tarkoitit tällä?
Lainaus
------------------------------------
jolloin Jumaluus tuotaisin nyky-tiede-yhteiskunnan kansalaisille paremmin ymmärrettäväksi.
Historiallinen Raamattu on tuonut sivistyksen länsi-maailmaan ja hoitanut tehtävänsä.
----------------------------------------------
Toisaalta tämä, siis alla oleva, on mielestäni näin, jos vain ymmärsin oikein. Selittäisitkö vähän yksityikohtaisemmin?
Lainaus
-----------------------------------------------
Kirja on yleensä sanoja peräkkäin. Varsinainen temppu on ymmärtää, mitä kirja todella tarkoittaa. Ymmärtääkseen tarvitaan paljon enemmän, kuin peräkkästen sanojen lukemista.
---------------------------------------------
Mutta mitä ihmettä tarkoitit tällä?
Lainaus
------------------------------------
jolloin Jumaluus tuotaisin nyky-tiede-yhteiskunnan kansalaisille paremmin ymmärrettäväksi.
Historiallinen Raamattu on tuonut sivistyksen länsi-maailmaan ja hoitanut tehtävänsä.
----------------------------------------------
Tarkoitin sitä, että nykytiede löytää yhä uusimpia selityksiä elämän syntymiseen ja kehittymiseen, eikä kirkko ole pysynyt tässä kilpajuoksussa perässä. Se on yrittänyt jarruttaa tai peräti estää nykyisen maailmankuvan muodostamista.
Siksi Jumala on siirtynyt ihmisestä ikäänkuin paremmin laajemmksi käsitteeksi, minkä kuva kirkko on Jumalasta antanut.
Tieteen kehittyminen on pakosta muuttanut Jumalakäsitystä.
Minusta se ei ole ongelma, mutta se saattaa joillekin olla suuri ongelma, että perinteisessä Jumala-käsite muuttuisi.
Kaikesta huolimatta käsityskykymme on vieläkin rajallinen, ettemme voi muodostaa ehkä riittävää käsitystä ja ehkä se ei ole tarpeenkaan.
Jumalaa, Luojaa tai miksi sitä kutsutaan, tulkitaan monella tavalla ja siinä on vaara kun tulkitsijoita on monia, että mennään pahasti metsään. Jumalan suuhun istutetaan lauseita, jolla on jokin maallinen toisen tahon tarkoitus.
Siksipä aina täytyisi olla kriittinen kaikkea sitä kohtaa, missä ihminen on ollut vaikuttamassa.
Kaikesta huolimatta totuuskin näyttää yksittäisestä ihmisestä, samoin ajattelevasta ihmisryhmästä vain tietynlaiselta, joka ei välttämättä ole absoluuttinen totuus, eikä sitä saisi markkinoida absoluuttisena totuutena.
Raamattu loi tietyt käyttäytymissäännöt, mistä muodostui läntisen maailman jokseenkin yhtenäinen moraalikäsitys (silti ilman Raamattuakaan ei välttämättä oltaisi menty pahasti metsään).
Se siis loi tietyt käyttäytymissäännöt, toi kirjallisuuden, toi hyvyyden sanomaa, joten sen historiallinen merkitys on tärkeä.
Nykyään Kirkko (Raamatun tulkintoineen) ei kiinnosta tarpeeksi nuorisoa. Jotain sen tarjoamassa mallissa on sellaista, että nuoriso hakeutuu mielummin muualle. Onko siis Kirkko pystynyt vastaamaan tieteen ja yhteiskunnan kehitykseen?
Nykyään vaihtoehtoja löytyy toisista uskonnoista tai maailmankäsityksestä, jotta oman mielipiteen voi muodostaa muutoinkin.
Lainaus
-----------------------------------------------
Kirja on yleensä sanoja peräkkäin. Varsinainen temppu on ymmärtää, mitä kirja todella tarkoittaa. Ymmärtääkseen tarvitaan paljon enemmän, kuin peräkkästen sanojen lukemista.
---------------------------------------------
Raamattu ei välttämättä ole kaikkein helposti tulkittavin kirja, sillä tekstiosat voidaan tulkita eri tavoin puhumattakaan käännösten ajatusten oikeellisuudesta.
Onko lauseen ajatus käännetty/luettu oikein? Yksittäisen lauseen merkitys saattaa muuttua, jos sen irroittaa asiakokonaisuudesta.
Raamatun vaikeaselkoisuus näkyy lukemattomien lahkojen ja saarnaajien selitysten olemassaolona. Jos teksti olisi helppolukuista ja ymmärrettävää, miksi tarvittaisiin tulkitsijoita, jotka kertovat meille mitä jokin jae tarkoittaa?
Samoin jos lapsesta saakka meille on luettu jotain lausetta ja selitetty mitä se tarkoittaa, tulemme sokeaksi sille, että lause saattaisi tarkoittaa jotain muuta.
Raamattu käyttää paljon vertauskuvia. Niiden tulkitsemisessa on vaara ajautua sivuraiteille.
Jos kerrotaan vertauskuvallinen tarina, yksittäinen kohta saattaa näyttää järjettömältä. Koko kuva kirkastuu vasta, kun koko tarina on luettu ja ymmärretty, että se on esitetty vertauskuvin.
Ei itse sanoma siitä huonone, vaikka se olisi esitetty vertauskuvin.
Vastauksesi olivat perusteelliset, joten oli tosi helppo hahmottaa se mitä ajattelet.(kiitos) Luulen että katselet maailmaa enempi kirkon kulmasta, kuin minä ikinä kykenen vaikka kirkkoon kuulun itsekkin.
Jäin pohtimaan tuota absoluuttista totuutta ja mieleni tuli, että sellaista ei taida olla olemassa ihmisen kulmasta, sillä maailma on paljon moninaisempi kuin ihminen pystyy käsittämään. Siis joudutaan tutkimaan monista kulmista ja joudutaan "metsään" kun mennään liikaa toiseen reunaan ja paluu vie taas toiseen reunaan. Ja jotenkin siitä kulmasta tutustuminen erillaisiin mielipiteisiin ja niiden sietäminen muokkaa omaa maailmankuvaa. Tarkoitan tällä löydän paljon yhteistä biologian tunnilla vaikka ajatus maailmani menee jotenkin toistenpäin. Voin arvostaa esimerkiksi tuota Jli:ä vaikka uskonkin että maapallo on vanha. Tavallaan ajattelen että erillaisuus on rikkautta eikä erilleen vievä tekijä. Ja pelkään että kirkko on menettämäänsä suolaansa kun se yrittää liikaa mukautua siihen mitä meidän jokseenkin maalistunut yhteiskuntamme haluaa. Sillä ei ole siis mitään tarjottavaa jos se hyväksyy kaiken. Toisaalta itse en ole perehtynyt kirkon oppeihin, olen enempi raamattu uskollinen. Siis raamatun sana sellaisena kuin itse sen ymmärrän menee kirkon oppi käsitysten ohi ja siksi en pidä vaarallisena sitäkään, että eri saarnaajat näkevät saman raamatun kohdan erillailla. Vaarallisemmaksi koen lahkon, jossa kaikki aivopestään ajattelemaan ja tulkitsemaan samanlailla.
Totta, että esimerkeissäni kerroin asiaa enemmän kirkko instituution ja lahkojen näkökulmasta, jossa varsinaiseen oppiin sekoittuu aina muita motiiveja.
Ehkäpä juuri siksi näiden instituutioiden vuoksi en kirkkoon kuulu. Ja ajattelen juuri, että uskoni on minun ja Luojan henkilökohtainen asia.
Jos Raamattu jopa kertoo, että sen sanomaa on selitettävä ihmiselle, on selvää että vapaaehtoisia saarnaajia löytyy pilvin pimein. Saarnatessa tulee helposti tunne, että sanoma ja tulkinta minkä esittää, ei voi olla väärä.
Silti minusta jokaisen tulisi itse löytää omat vastauksensa, eikä niin että kerrotaan valmiiksi miten käyttäytyä tai uskoa. Siksi meille on annettu äly, että käyttäisimme sitä.
Vaara piilee juuri fanaattisuudessa ja siinä, ettei itsestäänselvyyksiä saisi kyseenalaistaa. Jos totuus ei pala tulessakaan, niin se kestää myös kyseenalaistukset.
Ihmisen ominaisuus on nähdä asiat eritavoin ja se on lahja joka on hyväksyttävä.
Fanaattisuus on pahimpia rikoksia, jos sitä käytetään väärin. Valta turmelee ja huokuttelee käyttämään asemaa väärin. Valtaan liittyy erittäin suuri vastuu ja harva pystyy sitä vastuuta kantamaan arvollisesti, varsinkaan jos valta-asemaa ei pysty kyseenalaistamaan.
Ymmärrän myös näkökulman Raamatun virheettömyyteen. Jos yksikin virhe myönnettäisi, se johtaisi lisäkysymyksiin kaiken muunkin oikeellisuudesta. Siksi virheettömyydestä pidetään viimeiseen saakka kiinni ja kiistelyssä unohdetaan kirjan varsinainen sanoma.
Jopa hartaitaina kristittyinä (lahkot) pitävät ihmiset saattavat hukata varsinaisen sanoman ja keskittyä ulkokuoreen.
Edelleen se Raamatun perussanoma on hieno tavoiteltava asia, mutta kuten aina teorian soveltaminen käytäntöön on erittäin vaikeaa.
Todella mielenkiintoinen juttu.
http://www.kolumbus.fi/harry.hilden/artikkeleita.htm#ON KO
Jos joku jaksaa näitä lukea. Laitan kuitenkin varmuuden vuoksi kyseisestä linkistä pienen lainauksen.
Lainaus
------------------------------------------------
Alkuperäinenlähde Jyri Komulainen
Sinänsä kauniilta kuulostava ajatus siitä, että kaikki uskonnot opettavat perimmiltään samaa, näyt-täisikin johtavan ennemmin väärään kuin kestävään rauhaan. Uskontojen ja ideologioiden väliset ristiriitaiset totuusvaatimukset kuuluvat elämään, eikä niitä siksi ole syytä siloitella pois. Tämä ei tarkoita, etteikö olisi sijaa kamppailulle sen puolesta, että maailmankatsomuksellinen erimielisyys ja siihen kätkeytyvä konfliktipotentiaali eivät johtaisi konkreettiseen verenvuodatukseen. Mitään ulkopuolista instanssia ei kuitenkaan ole (eikä sellaista nähdäkseni saisi hahmotellakaan), joka voisi sanella uskonnoille ja kulttuureille jonkinlaisen yhteisen eettisen säännöstön saati opillisen minimiperustan. Sen sijaan jokaisen tulisi oppia sietämään joskus syvällekäypääkin erilaisuutta — silloinkin kun on varma omasta kannastaan. Siinä on suvaitsevaisuuden ja uskontojen välisen vuoropuhe-lun todellinen haaste, joka on ratkaistavissa vain ruohonjuuritasolla.
Kirjoittaja on teologian lisensiaatti, joka tutkii Helsingin yliopiston Systemaattisen teologian laitoksella uskontojen kohtaamiseen liittyviä kysymyksiä.
--------------------------------------
http://www.evl.fi/kkh/kuo/klk/uu/uskonnoteriteitasamaanpaamaaraan.htm
Aika mielenkiintoinen linkki.
Sen lukeminen vaatii avointa mieltä.
Kristittyjen historia on ollut todella täynnä oppiriitoja ja jotain muutakin.
Perimmäinen idea on edelleen siellä jossain, kaiken muun joukossa.