Koko tohinan käynnisti sairaseläkkeellä oleva lappeenrantalainen putkimies 1946 syntynyt Veli Holappa. Hän asui nuorena samassa talossa pankinjohtaja ja sotatuomari Toivo Tapanaisen kanssa. Tämän kuoltua hän murtautui ullakolle T:n arkistoon ja kehtti löytämistään papereista mielikuvituksellisen teloitustarinan, jonka sitten 1989 alkaen "Syväkurkkuna" kertoi toimittajille, joista Antti O. Arponen ja Martti Meuronen haksahtivat täydellisesti ja alkoivat kirjoittaa tarinoita joukkoteloituksista Huhtiniemessä.
Juttu laajeni ja johti lopulta perusteelliseen tutkimukseen osoittautuen täysin perättömäksi.
Kirjallisuutta:
Antti O. Arponen - Martti Meuronen "Teloitetut"Jyväskylä 2006.
Fantasiakertomus kesästä 1944 "Syväkurkun" tietojen perusteella.
Pasi Jaakkonen "Huhtiniemi" Jyväskylä 2007.
Huhun täydellinen kumoaminen faktapohjalla.
Heikki Ylikangas "Romahtaako rintama?" Keuruu 2007.
Tunnetun historiantutkijan pohjanoteeraus. Täynnä isoja ja pieniä virheitä. Hairahtui uskomaan "Syväkurkkua". Tämä ei suostunut haastateltavaksi.
Jukka Kulomaa - Jarmo Nieminen "Teloitettu totuus - kesä 1944".
Kuuden tutkijan perusteellinen selvitys kesästä 1944. Sisältää mm. kaikkien sotien aikana teloitettujen henkilötiedot. Muutama Talvisodan aikana teloitettu puuttuu.
Heikki Ylikangas "Yhden miehen jatkosota" Keuruu 2009.
Ylikankaan yritys kumota edellisen kirjan tiedot.
Tutkimusten jälkeen löytyi vanha venäläinedn hautausmaa 1800-luvulta.
Lappeenrannassa ja Huhtiniemessä on teloitettu yksi suomalaisesa sotilaspuvussa oleva sotilas. Hän oli 31.8. 1907 syntynyt virolainen Juho Paukku . Hän oli rajavartioston kersantin asussa ollut desantti, jonka 4.D:n kenttäoikeus tuomitsi kuolemaan 18.8. 41.
Hän on ainoa Lappeenrannassa ja Huhtiniemessä viime sotien aikana teloitettu.
Juttu laajeni ja johti lopulta perusteelliseen tutkimukseen osoittautuen täysin perättömäksi.
Kirjallisuutta:
Antti O. Arponen - Martti Meuronen "Teloitetut"Jyväskylä 2006.
Fantasiakertomus kesästä 1944 "Syväkurkun" tietojen perusteella.
Pasi Jaakkonen "Huhtiniemi" Jyväskylä 2007.
Huhun täydellinen kumoaminen faktapohjalla.
Heikki Ylikangas "Romahtaako rintama?" Keuruu 2007.
Tunnetun historiantutkijan pohjanoteeraus. Täynnä isoja ja pieniä virheitä. Hairahtui uskomaan "Syväkurkkua". Tämä ei suostunut haastateltavaksi.
Jukka Kulomaa - Jarmo Nieminen "Teloitettu totuus - kesä 1944".
Kuuden tutkijan perusteellinen selvitys kesästä 1944. Sisältää mm. kaikkien sotien aikana teloitettujen henkilötiedot. Muutama Talvisodan aikana teloitettu puuttuu.
Heikki Ylikangas "Yhden miehen jatkosota" Keuruu 2009.
Ylikankaan yritys kumota edellisen kirjan tiedot.
Tutkimusten jälkeen löytyi vanha venäläinedn hautausmaa 1800-luvulta.
Lappeenrannassa ja Huhtiniemessä on teloitettu yksi suomalaisesa sotilaspuvussa oleva sotilas. Hän oli 31.8. 1907 syntynyt virolainen Juho Paukku . Hän oli rajavartioston kersantin asussa ollut desantti, jonka 4.D:n kenttäoikeus tuomitsi kuolemaan 18.8. 41.
Hän on ainoa Lappeenrannassa ja Huhtiniemessä viime sotien aikana teloitettu.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Teloitettiin varmuuden vuoksi kahteen kertaan?
Niin kun oli putkiasentaja ja eläkkeellä niin eihän se silloin voi näin vaikeista asioista mitään tajuta.
Huhtiniemi on laaja alue eikä sitä ole suinkaan menty maatutkalla läpi sentti sentiltä, että joukkohauta löytyisi. Joku kävi vähän käpyjä potkimassa ja julisti "tutkittu on, ei löytynyt".
Mutta siinäpä sinulla työsarkaa suunsoiton sijaan!
Ai niin... suunsoitto on leipälajisi... ei tekeminen!
käytiin huolella läpi sellaisina kuin ne oli toimittajien kirjaan taltioitu. Hän ei suostunut hasstatteluihin. Hän syötti Arposelle uusia satuja soitellen eri henkilöinä esiintyen.
"Niin kun oli putkiasentaja ja eläkkeellä niin eihän se silloin voi näin vaikeista asioista mitään tajuta."
Yhteenkään Holapan tarinaan ei ole löytynyt todisteita. Jutut osoittivat myös, ettei kertoja ollut elänyt sota-aikana, eikä missään nimessä ollut veteraani.
Huhtiniemessä ammuttiin vain Juho Paukku. Saattaa olla, että hänet myös haudattiin sinne.
Vuoden 1918 punaiset ja sotavankisairaalan vangit ovat omissa joukkohaudoissaan.
Suomalaiset kaatuneet haudattiin sankarihautausmaalle. Myös Simolan ratapihan pommituksessa kuolleet,joiden ruumiit tuotiin Huhtiniemeen odottamaan hautausta.
Teloitettujen enemmistö haudattiin Rauhan hautausmaalle. Heidät kaivettiin sodan jälkeen ylös ja ruumiit lähetettiin kotiseudulle.
Olen v. 1944 Lappeenrannassa syntynyt mies, joka vietti koko nuoruutensa kaupungissa. Myös vanhenpani olivat molemmat kaupungin liepeiltä syntyisin. Isäni oli sodassa, mutta äitini asui ja oli koko jatkosodan ajan työssä kaupungissa. Sodan jälkeen kuulin monen laisia juttuja, mutta kertaakaan ei korviini kantaunut edes huhua suomalaisten sotilaitten teloittamisesta Huhtiniemessä.
Huhtiniemen vieressä lentokentän tuntumassa on entisen ratsuväen laukkarata. Sinne on haudattu n. 1000 venäläistä sotilasta kahteen eri joukkohautaan. Toisessa on n. 800 sotilasta. Siinä on aitaus ympärillä ja muistomerkki. Toinen joukkohauta on hävinnyt, mutta vielä 1960 luvulla siellä oli ortodoksiset puuristit.
V. 1918 teloitetut punaiset haudattiin kaupungin ulkopuolelle metsiin, mutta 1920 luvulla n. 200 teloitettua siirrettiin kaupungin vanhalle hautausmaalle.
Tutkijoille ja historian kirjoittajille ei ole säästelty aineistoa.
Joten tutkimukset on mitä on.
Todisteet ja aineisto, tieto hävitettiin aktiivisesti.
Ei rikolliset halua todistusaineistoa.
Oli päällä kaaos!!
Taka rintama toimi, paniikissa, ei kirjannut ylös, jne..
Hätä oli suuri kun armeija juoksi ja alempi johto oli epäselvyyden tilassa viikon ajan.
Komentotie ei toiminut. Nl tankit ajoi alle viikossa Viipuriin!
Helteinen sekasorto!!
Aineistoa on yxllin kyllin. Siis todella tapahtuneesta.
Huhuista ja valeista ei löydy mitään.
Niitä voidaan tietenkin toistella loputtomiin. Typerykset uskovat mihin vain.
Olet hyvä esimerkki.
Tiltun jutut on taas täyttä tuubaa!
Esimerkki:
"Nl tankit ajoi alle viikossa Viipuriin!"
Hyökkäys alkoi Valkeasaaressa 9.6.,1944 ja Viipuri menetettiin 220.6.1944. Matematiikka ei myöskään ole Tiltun leipälajji totuudenpuhumisen lisäksi!
Viipuri oli menetetty jo, venäläiset kaupungissa siis jo aiemmin,,,, kuin ilmoitit.
siksi se viikko,,
Kaupungin ulkopuolella, Sillan pielessä oli viel suomalaisia, ja venäläinen ei heti alkanut vyöryttää ulos kaupungista.
Valkeasaaren murron jälkeen saivat ajella vapaasti pitkin kannasta, ukot istui tankkien päällä. Kun ei ollut puolustusta!!!
Mutta oli joku vastaisku sentään , oliko kuuterselässä?
Viipuri vallattiin 20.6. 1944. Vei siis10 päivää.
Murron jälkeen taisteltiin ankarasti viivyttäen, kunnes 18.6. suomalaisilta loppui puhti. Sitten vetäydyttiin VKT-linjalle.
”Viipuri vallattiin 20.6. 1944. Vei siis10 päivää.”
Laskepa: 20 - 9 = 11 päivää!
”Murron jälkeen taisteltiin ankarasti viivyttäen, kunnes 18.6. suomalaisilta loppui puhti. Sitten vetäydyttiin VKT-linjalle.”
Puhti loppui kesken kyllä Puna-armeijalta Viipurin jälkeen ensin Tienhaarassa, sitten Tali-Ihantalassa, sitten Vuosalmella ja lopuksi täystyrmäys Ilomantsissa!
”Viipuri oli menetetty jo, venäläiset kaupungissa siis jo aiemmin,,,, kuin ilmoitit.
siksi se viikko,,”
Puna-armeija pääsi Viipuriin 20.6.1944 eikä päivääkään aiemmin! Turha inttää selvää asiaa, joka löytyy jokaisesta historiankirjasta!
”Kaupungin ulkopuolella, Sillan pielessä oli viel suomalaisia, ja venäläinen ei heti alkanut vyöryttää ulos kaupungista.”
Mitä höpäjät? Kaupunkia puolusto 20. Prikaati ja sen linjat olivat kaupungin ulkolaidalla!
”Valkeasaaren murron jälkeen saivat ajella vapaasti pitkin kannasta, ukot istui tankkien päällä. Kun ei ollut puolustusta!!!”
Oli kyllä ja esim. Siiranmäessä taisteltiin pitkään. Seuraavaksi venäläiset kokivat vastaiskun Kuuterselässä! Pelkällä ajamalla olisi oltu Viipurissa parissa päivässä kun siihen nyt kului 11 päivää!
”Mutta oli joku vastaisku sentään , oliko kuuterselässä?”
Et selvästikään hallitse aihetta kun olt vain ”muistelevinasi”!
》》 ”Viipuri vallattiin 20.6. 1944. Vei siis10 päivää.”
Laskepa: 20 - 9 = 11 päivää! 《《
Laskepas itse: 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 eli 12 päivää!
14 päivää olisi jo 2 viikkoa... ryssät muuten juoksi kesällä 1941 tuon matkan Viipurista itään huomattavasti nopeammin, siis ne jotka vielä pystyivät juoksemaan.... suurin osa jäi Porlammin mottiin ja tuhansittain kuopattiin.
Eikös alue kuulu nykyään armeijalle se Huhtiniemi.
Kaupungin käytössä. Vapaa pääsy.
Aiemmin oli armeijaalue. Suljettu.
Siksi varmaan huhut, kun ei tiedetty, mitä siellä tehdään.
Kuuma kesä 1944 sisältää paljon eri toimia, jotka ei ole tulleet julkisuuteen. Ja paljon jäi sinne rajan taa sotatantereille.
Kiitos veteraaneille onnistuneesta torjunnasta.
Minun armeija aikana oli armeijan aluetta ja siellä oli sotilaspiirin esikunta.
Huhtiniemen armeijalle tarkoitettu alue siirtyi kaupungille 1979. Sinun pitäisi kohta olla seitsemänkymmentä tai yli. Juttusi kieltämättä vastaavat laitokseen kuuluvan vanhuksen tasoa.
Olet näköjään apukoululainen matikassa, sillä jos on ollut armeijassa 1978 niin siitä on tasan 40 vuotta. Armeijaan voi päästä jo 17 v, joten voi olla tällä hetkellä 57 ja jos on mennyt normaalissa iässä niin on 59 v.
Tarkista ensin kerran koneella laskusi ennen kuin höläjät.
Täytyy muistaa, että Huhtiniemen teloitukset kuten monet muutkin pitkin Kannasta noina päivinä olivat laittomia joten ei niistä dokumentteja tehty eikä armeijan aluetta päästetty ketään tonkimaan.
Voi hiton hitto, niinhän se on. Jos siviilit saa joskus lunastaa nuo maat, niin heti otetaan lapioplutoona ja kaivetaan päivässä ainakin 10 000 laittomasti teloitettua!! Saa lahtarit kuulla kunniansa ja tuta kansan raivon, kerrankin!
ainoatakaan laitonta teloitusta. Lailliset on kirjattu ja selvitetty mm. tutkimuksessa "Teloitettu totuus". Kaikista on dokumentit mm. etisessä Sota-arkistossa ja Oikeusministeriössä.
Muutamaa tapausta selviteltiin vuosikymmeniä sodan jälkeen.
Jos "armeijan alueella" tarkoitetaan Huhtiniemeä, niin se on tongittu perusteellisesti mm. Helsingin Yliopiston tutkijaryhmän toimin. Mitään ei löydy, koska laittomia teloituksia ei ole tapahtunut.
Ei ollut mitään syytä laittomuuksiin. Kiinni saadut karkurit kuulusteltiin ja tuomittiin kenttäoikeuksissa. Kuolemantuomioita toimeenpantiin kesällä -44 muistaakseni 47.Lisäksi esimiehet ampuivat SRL:n perusteella 11.
Varsinkin kesän -44 osalta on hyvin tarkat dokumentit useassa eri paikassa.
1918 ja1944,. Sama kaiku on askelten, vaistomme tuntee sen!
Vaikenemisen laki, ja kaikki näyttää puhtaalta, pestyltä.
Oma historiankirjoitus ja omat tutkimukset totuuden vahvistaa!
Sinähän voit aina mennä kaivelemaan Huhtiniemeen kahtasataa ruummista. Ehkä saavat vihdoin passitettua sinut suljetulle. Kaivaukset tehtiin kymmenen vuotta sitten ja läydettiin muistaakseni vanha venäläisten hautausmaa.
Entäs sotamies Moilanen, jonka eversti Walbeck ampui riviin Vuosalmella? Ei ole kirjoissa eikä kansissa.
Saiko sotamies Moilanen "komentajan" kädestä?
Tätä Moilasta ei taida löytyä kirjoista eikä kansista. Kuitenkin yksikkö on varmuudella tunnistettavissa, koska pataljoonan komentajan nimikin on kertomuksessa mainittu.
Menehtyneet -tietokannasta ei myöskään "sopivaa" Moilasta löydy. Nauhoitteet lienevät tänäkin päivänä YLE:n arkistoissa.
Kertomus 7
Kertoja sotamies Kaukonen I/JR 49
s. 198-200
"Olin JR 49:n ensimäisessä pataljoonassa neljännessä komppaniassa. Olin monissa eri tehtävissä. Valkjärveltä kun lähdettiin kesäkuun 18. päivän aamuna, olin komppanian ratsulähettinä. Välillä olin konekivääriampujana. Juhannusaattona jouduimme lähtemään Vuosalmelta joen yli sillanpäähän. Minä en ollut taisteluasemissa vuorokautta enempää kummallakaan kerralla, jolloin yksikkömme puolusti sillanpäätä, koska tehtäväni mukaisesti jouduin kulkemaan seitsemännen ylimenopaikan ja jiiäspeen väliä.
Kun yksikkömme pääsi toisen kerran lepovuoroon sillanpääasemasta, silloin sattui se puolin ja toisin hyvin ikävä tapaus: erään sotilaan ampuminen.
En tiedä, pelostako vai minkä takia he olivat lähteneet ja jättäneet asemat. Heitä oli saatu kiinni kymmenen miestä, ja heidät tuotiin meidän pataljoonan komentopaikalle. Minä olin näkemässä, kun heidät pantiin riviin. Rykmentin komentaja eversti Wahlbeck kuulusteli heitä. Hän määräsi rivissä ensimäisenä seisovan miehen ammuttavaksi.
Tämä poika, johon määräys osui, pyysi armoa. Hän sanoi, ettei hän ollut lähtenyt tahallaan. Hän sanoi, ettei hän ollut tahtonut halventaa Suomen armeijaa. Hän sanoi, että hän oli lähtenyt, koska oli väsynyt ja pelkäsi. Hän oli sotamies Moilanen. Eversti pysyi päätöksessään. Hän tahtoi, että hänen käskynsä pantaisiin heti täytäntöön. Hän kysyi ja haki katseellaan ampujia, hänen tuomionsa täytäntöön panijoita.
Kukaan ei tahtonut tehdä sitä.
(Ja ulkopuolellä ääninauhan kertoja ja hänen seurassaan olleet Vuosalmen sotilaat muistelivat, että paikalla oli upseereista ainakin pataljoonan komentaja majuri Toivio, joka kuultuaan Wahlbeckin sanat, käänsi selkänsä ja lähti pois; hän ei tahtonut sitä nähdä; hän ei tahtonut, että hänen pataljoonansa mies ammuttaisiin.)
Kun eversti näki, ettei kukaan halunnut ryhtyä ampujaksi, hän sanoi: -Jos kukaan ei ammu, minä ammun. Eversti ampui sotamiehen riviin, siihen toisten, vieressä seisovien rinnalle. Tämä näky oli minulle ja meille kaikille, jotka siinä seisoimme katsomassa masentava.
Ymmärsimme, että eversti Wahlbeck halusi näyttää näille hiippareille, että asemien jättämiseen oli tultava loppu, että oli parempi kuolla tavallisena sankarina kuin esimiehen ampumana, mutta sittenkin se oli masentava näky.
Kun eversti Wahlbeck sitten itse kaatui komentopaikkansa yläkertaan, ja kun hänen hautajaisijaan pidettiin ja niihin kerättiin seppelrahaa, miehet sanoivat: -Ennen pannaan rahaa koiran adressiin. Ja meiltä ei pannut rahaa siihen ketkään muut kuin upseerit."
Paavo Rintala Sodan ja rauhan äänet, Otava 1967, 2. p
Esipuheeksi kappaleesta poimittua:
(Sodan ja) Rauhan ääniä varten keräsimme työryhmänä äänitteitä kylmien tilojen raivaamisesta, suon perkaamisesta, toivosta ja toivottomuudesta, maaseudun autioitumisesta sekä työttömyydestä. Työryhmä Heikki Ritavuori, Hannu Karpo ja minä (Paavo Rintala).
Koska kuitenkin olennaisin keräämästämme materiaalista esitetään toisessa yhteydessä, en halua toistaa sitä uudemman kerran tässä, pelkästään kirjallisessa esityksessä, joten rauhan äänet supistuvat lyhyehköön viittaukseen nykyhetkeen sekä työttömyystöissä Kemijoen jäällä olevien miesten ääniin. Tässä teoksessa esiintyvät sodan äänet eivät sensijaan ole mukana televisioesityksessä, koska sellainen asettaa tiukat aikarajoitukset ääni- ja kuvakerronnan pituudelle.
Kirkkonummella elokuun 21 pnä 1967
Paavo Rintala
Stallarin ongelma onkin siinä, että näyttää puhtaalta, KOSKA ON puhdasta!
Saadakseen agendansa ontuen toimimaan on stallaari taas pakoitettu valehtelemaan! Ja sehän häneltä onnistuu:-D
Ylikangas ei ole huhticaustin jälkeen päässyt julkisuuteen edes asiallisella Raudun taistelusta kirjouttamallaan kirjalla.
monen muun "tutkijan" lailla perusteellisesti huhuihin laittomista teloituksista, koska halusi uskoa niihin.
Uskon asia ne ovatkin. Ei uskovat mitään todisteita tarvitse. Uskomusten toistelu riittää.
On selviö, että kesällä 1944 suomalaisia sotilaita teloitettiin paljon enemmän kuin viralliset luvut kertoo. Kaikki ne jotka lietsoivat karkaamista ja karkasivat itsekin toistuvasti, ammuttiin ja lukemat on lisätty 10 000 kentälle jääneen ja/tai kadonneitten lukuihin.
Paljon pienempi paha oli ampua muutama sata Munsalan souturi -henkistä luikuria kuin antaa koko armeijan romahtaa ja päästää ryssä vallloilleen koko maahan.
Valeet ei muut tosiksi toistamalla. Karkurit tuomittiin pääasiassa vankeusrangaistuksiin. Loput sijoitettiin työpalveluun. Osa kelpasi palvelukseen.Vain kenttäoikeuksien antamat ehdottomat kuolemantuomiot toimeenpantiin, Muu on hölynpölyä.
Kadonneet ja kentälle jääneet tiedetään nimiltä. Ei heihin ole karkureita sijoitettu. Miksi olisi?
Päämajan käskystä kuri palautettiin!
Oesch kertoo lyhyesti mitä tapahtui:
K.L. Oesch:n kirja Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944, Otava, 1956.
Oesch:n kirjassa viitataan myöskin tuohon uuteen ja ennen tuntemattomaan ilmiöön eli karkaamiseen ja kurittomuuteen joukkojen keskuudessa. Kirjassa sivulla 156 kerrotaan Valkeasaaren tapahtumista, etulinjan murtumisesta ja hiippareista, joista tykistön tuliasemien porukoitten antamat raportit kertoi.
Oesch laskee JR1:n tappioiden määrän perusteella hiippareiden osuutta, joita hän laski olleen yli 300 jo 9.6.1944
Sitten sivulla 157 sanotaan näin:
Sotapoliisin toimesta huomattavain osa näistä miehistä pidätettiin ja lähetettiin aina Viipurin ympäristöstä ja Saimaan rannikoilta asti velvollisuudntuntoisten taistelutoverien riveihin TAI SAAMAAN MUUTA ASIAANKUULUVAA KÄSITTELYÄ.
Lauri Jäntin kirjassa, Kannaksen suurtaisteluissa, vuodelta 1956, kerrotaan tähän malliin Lappeenrannasta:
Sivulla 241 on Pari sanaa karkureista -kappaleen alla kerrotaan seuraavasti, suora lainaus:
Olipa tuolloin kotirintamallakin omat karkurinsa, PELLASTELIJAT. Ruotsin lähetystön seutuvilla pitenivät ulkomaanmatka-papereitaan kunnostavien kansalaistemme jonot päivä päivältä.
Vaasan satamassa poksuttivat moottoriveneet keskikesällä 1944 yötä päivää kokka länttä kohti.
Monennimisiä rintamakarkureita oli Viipurin menetyksen jälkeen paljon. Kenties he juuri
monilukuisuudellaan laskivat välttävänsä vastuun.
Parhaimmillaan heitä lienee ollut parin divisioonan vahvuutta vastaava määrä, saman
verran kuin Talin taisteluissa oli sotilaista sen alkuvaiheessa! Henkiriepu heillä säilyi,
mutta miten lienee otsan kirkkauden laita.
>>He kantavat tuomion tunnossaan.>>
On täysin selvää, ettei sellainen svaboda, jossa sadoittain miehiä mellastaa tyhjässä Lappeenrannan kaupungissa kesken kiivaimpien taisteluiden, voi päättyä muuten kuin tiukasti asiaan puuttumalla!
Käytyään Lappeenrannassa Viipurin menetyksen jälkeisinä päivinä, Lagus teki asiasta ilmoituksen päämajaan ja pyysi PATALJOONAA nimenomaisesti kurin palautukseen eli laittaakseen Lappeenrannan kaupungin svabodan kuriin!
kaupungin komendantti käyttöönsä saamien sotilaspoliisien voimin.
Karkurit palautettiin yhtymiinsä tutkittaviksi ja tarvittaessa rangaistaviksi.
Varsin suuri osa jatkoi pakoa Saimaan saaristoon, josta sitten syksyllä palailivat väin äänin, jolleivat olleet jääneet haravoinneissa kiinni.
Kirjalistaan lisäystä:
K.L. Oesch:n kirja Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944, Otava, 1956.
Uuno Tarkki Taistelu Viipurista 20.6.1944 IBSN 951-20-4983-x kirjaa, julkaistu vuonna 1996.
Esko Salminen Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944, Otava 1976
Veijo Meri: Jääkiekkoilijan kesä. Otava 1980
Paavo Haavikko: Päämaja Suomen hovi. Art House 1999
Sen verran ukkoparkaa otti luonnolle, että hän jukaisi "korjatun laitoksen"... poistaen pahimmat "verijuhlat"...
Haavikko, Paavo: Päämaja - Suomen hovi
Art House, 2001, 320 s. s., painos: 3. korjattu painos
Anneli Vuorikoski: Viipurin viimeinen poliisipäällikkö. Karisto 1996
Heikki Hietamies: Sotatuomari. Otava 2004
Lappeenrannan kaupungin historia 1917 1966, toinen nide
Lauri Jäntti: Viipurin viimeinen päivä, Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944,
Everstiluutnantti Uuno Tarkki on Viipurin tapahtumista kirjoittanut laajaan tutkimukseen perustuneet kaksi kirjaa, vuonna 1990 ilmestyneen "Miksi menetimme Viipurin" ja 1996 "Taistelu Viipurista".
karkuruuteen.
"Anneli Vuorikoski: Viipurin viimeinen poliisipäällikkö. Karisto 1996"
Yritys kytkeä sotilaspoliisin kapteenina palvellut poliisipäällikkö salaisiin teloituksiin.
"Heikki Hietamies: Sotatuomari. Otava 2004"
Taitavasti kirjoitettu mielikuvitusjuttu.
"Paavo Haavikko: Päämaja Suomen hovi. Art House 1999"
Sekalainen jutustelu sisältää myös mielikuvituksellisen väitteen satojen Viipurista paenneiden miesten teloittamisesta ja ruumiiden sekä asiakirjojen hävittämisestä.
Todettu täysin perätömäksi.
20. Prikaatista teloitettiin yksi mies kauan Viipurin tapahtuman jälkeen. Sotamies Aarne Saari 3.8. 44. Syynä toistunut sotapelkuruus.
Olisko jo nimenmuutoksen paikka avaajalla? Nimiehdotuskin olisi valmiina: Punasoturi tai jåpa Munasouturi.
Osoita virheet avaajan tekstissä.
Ruotsiin paenneet sotilaskarkurit eivät yleensä olleet rintamakarkureita.
He lähtivät lomilta, varuskunnista tai pakoilivat kutsuntaa.
Kaikkein oleellisin pointti teloituksia vastaan on olemattomien hautojen lisäksi se, että ne eivät salaisina olisivat palvelleet ketään! Mitä järkeä olisi tuhlata resursseja salaisiin teloituksiin?
Teloitkset nimenomaan käskettiin ilmoittaa kaikille! Niillä pyrittiin pelotusvaikut ukseen, joka tuskin onnistui. Telpoitukset toimeenpantiin vasta hyökkäyksen pysäyttämisen jälkeen.
Karkuruudestahan säädettiinn kuolemantuomio vasta 5.7. 44.
Ja muutenkin: miksi tappaa omia miehiä, kun Puna-armeija suoritti sitä koko ajan kovalla teholla.
Ja silti hörhöt uskovat, että satamäärin teloitettiin salassa. Mikä pelotevaikutus on salaisella teloituksella, jota ei rintamajoukoille kerrota? Vastatkaa nyt salaliittoteoreetikot, kiitos!
Kysyppäs ryssiltä, nehän teloitti kymmeniä / satoja tuhansia ihmisiä salassa 1938.
Viipurin viimeinen poliisipäällikkö-kirja oli edelläkävijä. Heinrichsin kuuluisa tappokäsky löytyy kirjasta tekstimuodossa.
Kukahan oikein muutti tuon käskyn sanamuotoa? Jos zoomaat Heinrichsin antamaa "tappokäskyä" / sen kuvaa enemmän, niin huomaat, ettei käskypaperiin tehtyjä korjauksia ole tehtykään samalla kynällä ja musteen jälkikin on eri sävyistä allekirjoituksessa ja korjauksissa.
Nieminen lopetti sivustonsa, mutta kuva käskystä löytyy välimuistitallenteista.
http://www.jarmonieminen.fi/historia/wp-content/uploads/2008/10/heinrichsin_tappokasky_1200.jpg
Viipurin viimeinen poliisipäällikkö -kirjan lopussa on useat, siis mahdollisiin 1944 teloituksiin liittyvät, salaliittoteoriat käyty pikaisesti läpi alkaen Etelä-Saimaan kirjoituksista ja päätyen kesken kiivaimman Huhtiniemi-kohun keskellä "yllättäen löytyneeseen" ns. Heinrichsin tappokäskyyn.
Monet tutkijat näytti olevan pahasti myöhässä "löytöineen", sillä tässä Viipurin viimeinen poliisipäällikkö -kirjassa on JO VUONNA 1996, sivuilla 328-329, sanasta sanaan tuo
samainen "sensaatiokäsky".
Vuorikoski Anneli Viipurin viimeinen poliisipäällikkö
Karisto, 1996, 367 s., 1.painos
ISBN 951-23-3599-9
Mielenkiintoinen keskustelu samasta aiheesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9066721
Heinrichs laati tiukan ohjeen kurinpalautuksesta, tarvittaessa äärimmäisin voimakeinoin. Aseen käyttö eli kieltäytyjän surmaaminen oli siis viimeinen pakkokeino. Sitä ei tiettävästi koskaan käytetty rintaman takana.
Eräissä tapauksisa Heinrichsin ohje on voinut vaikuttaa rintamajoukoissa ( 6. D).
Käsky kumottiin kuitenkin pian käskyllä N:on 5 000 pvm 4.6. 44. Silloin tiedettiin eduskunnan säätävän kuolemantuomion mahdolliseksi tietyissä sotapelkuruustilanteissa, Nythän se oli ollut mahdollinen vain kieltäytymisestä taistelutilanteessa.
Korjauksilla Heinrichsin käskyyn ei ole mitään salattua merkitystä. Ne on todennäköisesti tehty sanoman lähettäjän esitellessä käskyn Heinrichsille allekirjoitettavaksi. Ne on tehnyt Hcs tai hänen ohjeensa mukaan esittelijä. Ei ye-päällikön tekstiä mennä noin vain muuttelemaan.
Käskyn oleellisin osa on uusittu ohje karkurien palauttamisesta omiin yhtymiinsä. Sitä noudatettiin pois lukien sairaaloihin joutuneet. Käytäntö oli käsketty jo elokuussa -41.
Useimmilla tähän asiaan kantaaottavilla ei ole ollut mitään käsitystä armeijan menettelytavoista oikeus- ja kurinpitoasioissa. Niissä pysyttiin hyvin tiukasti laillisella kannalla myös kesän -44 ajoittaisessa kaaoksessa. Yksittäisiä tapauksia tietenkin sattui. Niitä jauhettiin oikeusportaissa vuosikymmeniä sodan jälkeen.
kun tuntee tilanteen 20.6. 44. Puolustus Kannaksella oli romahduksen partaalla. Viipuri menetettiin juuri tuona päivänä. Karkuruuden laajuus oli varmasti myös selvinnyt.
Päämajassa vieraillleiden mukaan Marski ja Heinrichs olivat äärimmäisen huolissaan tilanteesta.
Siihen nähden tuo sanoma on jopa maltillinen eli tyypillistä Heinrichsille. Marskin osuus on pyyhitty pois, jottei näkyisi karkuruuden olleen jo niin merkittävä, että ylipäällikkö itse joutui asiaan puuttumaan. Selvää on, että käsky oli hänen vaatimuksensa.
Lappeenrannan lentokenttä on rakennettu Huhtiniemen viereen, sopivasti 1944 joukkohautojen päälle.
JOOO!!! Kun katsoo satelliittikuvia joukkohautojen kaivuun jälkeisenä päivänä ja vertaa niiitä kiitoradasta otettuihin vastaaviin, niin aivan identtiset. Koilisnurkassa taitaa 30 cm ero.
Heti kun kenttä suljetaan, etsitään lapioporukka ja kaivetaan todisteet esiin, niin saadaan lahtarinatsit hirteen , peerkelee!!!
Hienoa! Sellainen ihmeellinen yhdistelmä nähdään tällä lupauksella kuin komukka ja lapio! Tähän saakka he ovat kunnostautuneet vain suunsoitossa, mutta nyt on luvassa myös totisia tekoja:-D
Edes "Syväkurkku" eli Veli Holappa ei ole tuota keksinyt.
Katsokaa nyt Pasi Jaakkosen kirjaa. Kuvaliitteessä on autenttinen piirros kesän -44 salaisista hautapaikoista. Se on varmasti alkuperäinen, koska pohjana 70-luvun puhelinluettelon kartta.
Tämän kartan avulla Holappa opasti Helsingin Yliopiston kaivauksia. Kumma kyllä, mitään ei löytynyt. Ei ne lentokenttää kaivaneetkaan.Eli sinne vaan!
Teillä on niin uutta tietoa, ettei sitä ollut edes Syväkurkulla, joka sentään kehitteli uusia teloitusjuttuja yli kymmenen vuotta ja syötti niitä kaiken uskoville toimittajille.,