polttoaine
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/480ccb97-b0af-4b63-9b5f-d162fda28d90
Kuka tahansa tajuaa, että yhteiskunnan varallisuus on muutaman vuoden aikajänteellä katsottuna nollasummapeliä, mikä johtuu siitä, että varallisuutta ei synny tyhjästä. Se tarkoittaa, että kun yksi onnistuu nostamaan yhteiskunnan rakenteista puristamiaan etuja (=tulojaan ja/tai varallisuuttaan), niin se on aina jostain muusta / joltain toiselta pois.
Tehdäänpä niin, että rajoitetaan lainsäädännöllä henkilön (perheen) vuositulojen maksimi vaikka 100000:een euroon (brutto). Kukaan ei todellisuudessa tarvitse tätä suurempia tuloja eikä edes tämän suuruisiakaan, koska puolellakin siitä elää yltäkylläisesti.
Säästyvällä rahalla palkataan hyväkuntoisia eläkeläisiä oikeisiin töihin, siis töihin, joista maksetaan oikeasti palkkaa ja maksetaan oikeasti veroja. Jos eläkeläisen tuottavuus on huonompi (en muuten usko, että on) kuin nuoremman virkaveljensä, niin sen pitäisi olla hyväksyttävää, koska hän on tällä järjestelyllä ilmainen työntekijä. Hänen aiheuttamansa kustannukset maksetaan rahasta, joka ei kuulu kenellekään.
Olisiko tällainen yhteiskunta professorin mielestä terveempi kuin sellainen, jossa on suuri määrä tulonsiirtoja?
Minä väitän, että suuri tulonsiirtojen määrä johtuu OSITTAIN siitä, että niin monet "ryöstävät" yhteiskunnalta ahnehtimalla itselleen sitä varallisuutta, jolla voitaisiin työllistää muita. Se on "minäminä"-yhteiskunnassa esiintyvä perusvitsaus, siis se, että korkea tulotaso ja suuri varallisuus keskittyvät niille, jotka pystyvät sen yhteiskunnasta repimään itselleen.
Ahneus on kapitalistisen yhteiskunnan polttoaine, mutta kuten fossiilisista polttoaineista reaalimaailmassa, niin tuostakin polttoaineesta syntyy runsaasti vahingollisia päästöjä.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/480ccb97-b0af-4b63-9b5f-d162fda28d90
Kuka tahansa tajuaa, että yhteiskunnan varallisuus on muutaman vuoden aikajänteellä katsottuna nollasummapeliä, mikä johtuu siitä, että varallisuutta ei synny tyhjästä. Se tarkoittaa, että kun yksi onnistuu nostamaan yhteiskunnan rakenteista puristamiaan etuja (=tulojaan ja/tai varallisuuttaan), niin se on aina jostain muusta / joltain toiselta pois.
Tehdäänpä niin, että rajoitetaan lainsäädännöllä henkilön (perheen) vuositulojen maksimi vaikka 100000:een euroon (brutto). Kukaan ei todellisuudessa tarvitse tätä suurempia tuloja eikä edes tämän suuruisiakaan, koska puolellakin siitä elää yltäkylläisesti.
Säästyvällä rahalla palkataan hyväkuntoisia eläkeläisiä oikeisiin töihin, siis töihin, joista maksetaan oikeasti palkkaa ja maksetaan oikeasti veroja. Jos eläkeläisen tuottavuus on huonompi (en muuten usko, että on) kuin nuoremman virkaveljensä, niin sen pitäisi olla hyväksyttävää, koska hän on tällä järjestelyllä ilmainen työntekijä. Hänen aiheuttamansa kustannukset maksetaan rahasta, joka ei kuulu kenellekään.
Olisiko tällainen yhteiskunta professorin mielestä terveempi kuin sellainen, jossa on suuri määrä tulonsiirtoja?
Minä väitän, että suuri tulonsiirtojen määrä johtuu OSITTAIN siitä, että niin monet "ryöstävät" yhteiskunnalta ahnehtimalla itselleen sitä varallisuutta, jolla voitaisiin työllistää muita. Se on "minäminä"-yhteiskunnassa esiintyvä perusvitsaus, siis se, että korkea tulotaso ja suuri varallisuus keskittyvät niille, jotka pystyvät sen yhteiskunnasta repimään itselleen.
Ahneus on kapitalistisen yhteiskunnan polttoaine, mutta kuten fossiilisista polttoaineista reaalimaailmassa, niin tuostakin polttoaineesta syntyy runsaasti vahingollisia päästöjä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aihe ei kiinnosta poliitikkoja eikä virkamiehiä, ja syy on ymmärrettävä.
Suurimmat tulot perustuvat omistamiseen eli varallisuudella tehdään varallisuutta. Kukaan ei pysty tekemään valtavaa omaisuutta yksin omalla työllään siksi varallisuutta voi hankkia vain ostamalla työtä muilta ja myymällä sitä eteenpäin.