Uskonnollinen anarkismi

Saman kysymyksen voisi esittää myös Dietrich Bonhoefferista. Toimiko hän oikein vai väärin?

<<<Dietrich Bonhoeffer (1906, Breslau – 9. huhtikuuta 1945 Flossenbürgin keskitysleiri) oli saksalainen evankelis-luterilainen pappi ja teologi sekä natseja vastustavan Tunnustuskirkon perustajajäsen ja sekä vastarintataistelija.

Bonhoeffer suhtautui Saksan kansallissosialistisiin vallanpitäjiin (natseihin) kriittisesti jo alusta alkaen. Pian kansallissosialistisen puolueen valtaannousun jälkeen hän piti avoimesti kriittisen radioesitelmän Johtaja-käsitteen muuttumisesta. Vallanpitäjät keskeyttivät radiolähetyksen. Bonhoeffer osallistui myös alusta alkaen Tunnustuskirkon perustamiseen. Hän vastusti myös juutalaisten huonoa kohtelua jo keväällä 1933.>>>

https://fi.wikipedia.org/wiki/Dietrich_Bonhoeffer

Kristinusko on tuottanut vaikuttavan sarjan ihmisoikeustaistelijoita, jotka ovat antiikista asti puolustaneet uskonnonvapautta (Lactantius), vastustaneet lastensurmaa (Tertullianus), orjuutta (William Wilberforce), konkistadorien julmuutta (Bartolomé de las Casas), rotusortoa (Martin Luther King Jr.), naisiin kohdistuvaa väkivaltaa (William Carey) ja vankiloiden epäoikeudenmukaisuuksiakin (Elizabeth Fry), vain muutamia mainitakseni.

Toimiiko Pussy Riot oikein vai väärin?

Pussy Riot on venäläinen aktivistiryhmä, joka tunnetaan erityisesti performanssien järjestämisestä Moskovassa. Ryhmä on järjestänyt niitä epätavallisissa paikoissa kuten metroasemalla, poliisivankilan katolla, kirkossa, johdinauton katolla, Punaisella torilla ja vuoden 2018 jalkapallon MM-kilpailujen loppuottelussa.

Voima-lehti kirjoitti heistä numerossaan 1/2018 näin:

- - LÄNSIMAISSA ei useinkaan huo­mioida, että Pussy Riotin johtohahmot Maria Aljohina ja Nadezda Tolokonnikova identifioivat itsensä ortodoksikristityiksi, eikä se ole Venäjän radikaalissa oppositiossa poikkeuksellista. Aktio Kristus Vapahtajan katedraalissa vuonna 2012 ei vastustanut ortodoksikirkkoa vaan sen korruptiota, kaupallisuutta ja Putinin tukemista. Sen toteuttivat naiset, jotka pitävät itseään osana ortodoksista yhteisöä ja kokevat sen ongelmat omikseen.

Vaikka venäläisten enemmistö paheksui Pussy Riotin aktiota ja ymmärsi sen tekijöiden tuomitsemisen vankilaan, ryhmän viesti (enemmän kuin sen muoto) sai vastakaikua myös uskovaisten ja jopa kirkon sisältä. Aktio oli selvä viittaus Raamatun kertomukseen, jossa Jeesus ajoi rahan­vaihtajat pois temppelistä. - -

http://voima.fi/artikkeli/2018/pussy-riot-kuusi-vuotta-myohemmin/

”Ateistien arviointeja” päivästä toiseen kinuavan multinikin idea on nyt kai tämä: ”koska x saa jumalauskostansa voimaa uhrata itsensä oikeina pitämiensä asioiden eteen, niin tämä on todistetta ko. jumalan olemassaolon puolesta”. Verrataanpa sitten: ”koska lukemattomat natsit saivat uskostansa (natsi)kaitselmukseen voimaa uhrata itsensä oikeina pitämiensä asioiden eteen, niin tämä on todistetta natsikaitselmuksen olemassaolon puolesta”. Tämä ei ole vitsi, sillä itse Hitler puhui useasti ”kaitselmuksen” ohjaavan häntä. No, miltä näyttää?

Toimitko sinä oikein vai väärin kun jatkuvasti vaihdat nikkiä ja teeskentelemääsi uskonnollista vakaumustasi ja jankkaat jotain omasta häiriintyneestä mielestäsi kumpuavia traumoja. Mene ammattiauttajalle. Täältä et saa apua.

"Toimiko Leo Tolstoi mielestäsi oikein vai väärin?"

Jaa olemalla jotain mieltä? Siis miten niin toimi oikein tai väärin? Oliko oikein tai väärin kirjoittaa kirjoja? Oikein, koska sananvapautta kannattaa käyttää jos on asiaa, olipa asia sitten proosaa tai mitä lie. Oliko oikein tai väärin olla uskonnollinen anarkisti? Oikein, koska ihmisellä saa olla uskonnollisia ja poliittisia näkemyksiä.

Jaa, että voin olla jotenkin jotain myönteistä mieltä jostain uskovaisesta? Joo, vaikka olenkin uskonnoton ateisti, niin ei se tarkoita sitä, että olisi ristiriitaista hyväksyä jonkun uskovaisen ajatuksia. Olenhan minä jonkin sortin anarkisti (joskin hieman paradoksaalisin piirtein) itsekin... siis siinä merkityksessä, että mielestäni olisi ideaalista, jos voisimme elää hallitsijoitta, päättäen itse ja keskenämme asioista jotka meitä itseämme koskevat, tilanteessa, jossa kaikki olisivat vapaita, ketään ei sorrettaisi ja vallitsisi mahdollisuuksien tasa-arvo. Ihmiset eivät vain näytä haluavan semmoista, joten minkäs minä sille voin.

En minä nimittäin vain osaa assosioida itseäni sellaiseen leiriin, johon anarkistit yleensä liitetään. Ei minua kiinnosta olla valtaamassa katuja ja taloja ja heiluttamassa jotain punamustaa lippua, pyörittämässä jotain kansankeittiötä tai kivittämässä poliiseja. Siihen porukkaan en haluakaan oikeastaan assosioitua, enkä yksin tässä mitään vallankumousta ole järjestämässä. Ja voihan olla, että ihmiset ovat evoluutiopsykologisessa mielessä sen verran hierarkkisia, että anarkia ei vain onnistuisi. Ja joo, voivathan ihmiset samassa mielessä olla tappajia ja raiskaajia - kyse ei ole siitä, että evoluutiopsykologisesti voisi perustella mitä tahansa, mutta myöskään mitkä tahansa ismit eivät voi muuttaa sitä mitä biologisesti olemme.

Enkä minä oikein ymmärrä sitäkään, että miksi anarkismissa vastustetaan valtiota. Valtiotahan pidetään automaattisesti sortokoneistona, mutta onko siinä järkeä? Eikö jokin anarkistinen neuvostokin voisi aivan hyvin toimia sortokoneistona? Miten se edes eroaa valtiosta, että on porukkaa pyörittämässä asoita ja ihmiset ottavat sitten näihin asioihin kantaa ja osallistuvat sikäli kuin kykenevät? Onko valtio automaattisesi hallitsija? Olen nähnyt eroteltavan, että voit olla samaan aikan anarkisti (eli vastustaa hallitsijoita) mutta olla kuitenkin kratisti, eli hyväksyä vallan. Useimmat anarkistit elleivät sitten ihan kaikki näyttävät olevan myös akratisteja, mutta itse en ainakaan ole. Niin, nyt varmasti sellainen oikea anarkisti sanoisi, että jos minun tämmöistä täytyy pohtia, niin sitten en ole anarkisti. Ja siihen vastaisin, että hyvä on sitten, en ole. Ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että sinänsä hyväksyisin täysin sen, että joku hallitsee minua.

Ja mitä tulee tähän, että "hyvä idea mutta ei toimi käytännössä", mikä on aika ärsyttävästi sanottu, niin hommahan siis on niin, että tottakai vaikka minkälaiset asiat voivat jossain tietyissä piireissä toimia käytännössä, vaikka eivät toimisikaan kaikkialla. Esim. usein sanotaan, ettei kommunismi toimi, vaikka tokihan se voi toimia jos kaikki siihen sitoutuvat mutta kun eivät sitoudu. Esim. itse en sitoutuisi siihen. Oikeammin sanottu olisi, että se on jonkun mielestä hyvä idea, mutta jonkun muun mielestä taas ei. Sama pätee anarkismiin, kansallissosialismiin, uskontoihin ja vaikka mihin.

Mutta jos nyt näin wikipediatasolla perehtyy Tolstoihin, niin mielestäni hän on vaikuttanut tietyllä tavalla varsin epäitsekkäältä ja esimerkilliseltä henkilöltä. En voi kuin nostaa hattua, oltiinpa tässä nyt sitten joiltain osin saman aatteen asialla tai ei.

Rikkaalla Tolstoilla oli varaa köyhäilläkin, lähteä viettämään "yksinkertaista" elämää. Niinhän tekee moni nykyajan rikaskin, menee luostariin hiljentymään, ja sitten naistenlehdessä tätä journalistit haastattelee.

Kyllähän oma ajatteluni on osittain luokiteltavissa kristilliseksi anarkismiksi , onko se oikein vai väärin niin sen päättää Jumala.

Kristillistä anarkismia ovat jossain mielessä edustaneet kveekarit (ei ne ei oo niitä hassusti pukeutuneita fanaatikkoja) - joiden usko lähtee yksilön yhteydesta jumalaan ilman kirkon organisaatiota, vahva vakaumus pasifismiin, valtiokriittisyys ja näkemys ke4skinäisen avun, solidaarisuuden tärkeydestä eli lähimmäisen rakkauden aidosta harjoittamisesta osana uskon elävyyttä...

Minä suhtaudun nuivasti tällaisiin määritteisiin kuten kristillinen anarkismi - anarkisti voi olla kristitty tai muihin mielikuvitusystäviin luottava - mutta vain jos hänen uskonkäsityksensä on
1.)tolerantti - muita uskoja ja uskonnottomuutta kohtaan
2.)hän edelleen vastustaa hierarkioita myös kirkon...
3.) puolustaa sorrettujen oikeutta taivasten valtakuntaan maanpäällä tä'ssä ja nyt

Bakunin KIRJOITTI jUMALA JA vALTIO TEOKSENSA AIKANA JOLLOIN KIRKKO, YLIMYUSTÖ=KUNINGAS ja heidän hallinnoima valtio olivat voimassaolevan statusquon peruspilarit! Työläisten sorron, pakkovallan, ihmisen potentiaalin kuristava voima - siksi hän kirjoitti, että jos jumala on olemassa hänet tyulisi kaataa - ja mikä kuvaisikaa anarkismia - ihmiskunnan ja maailman toivoa paremmasta vahvemmin kuin varhainen anarkistinen iskulause Ni Diu Ni Maitre - Ei jumalia Ei herroja !

Entäs Osama bin Laden uskonnollisena anarkistina?