Miten vietätte tätä viikonloppua ?
Onko joku piristys tälle viikonlopulle ?
Mikä on vointi ?
Minä muuten vain kysyn, kun täällä on aika hiljaista.
Olen itse melkoisesti kotini vanki, kun en jaksa enkä uskalla lähteä ulos liukkaisiin keleihin.
Etsiskelin tänään televisiosta ajankulua ja vähän lueskelin lehtiä.
Telkkarista löytyi sitä sun tätä, alueuutisia, talviurheilua ja Uuno Turhapuro,
jossa oli vanhan hyvän ajan näyttelijöitä, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Heikki Kinnunen jne.
en ole Turhapuro-filmeistä kiinnostunut, mutta tutuista näyttelijöistä tykkään.
Kahvit keittelin yksikseni ja söin suuren vadelmamunkin !
Ei siis mitään syvällistä. Kevyttä hupia vaan.
Mitä sinä puuhailit ?
Hei ! Mitä kuuluu tänne ?
veera.vierailija
45
<50
Vastaukset
No moikka veera vierailija!
Olin aivan paniikissa,kun kahden vuorokauden jälkeen sain sähköt tänne korpeen.
Kytkin pesukoneenpäälle jatkoletkulla ja se vesijohtoletku irtos ja vesiä meni juuri sinne,jonne ei olisi pitänyt menä,siis pitkin seiniä?
Lunta ihan peevelisti,ja flunssa päällä,joskin jo alkaa helpottamaan.
Kyllä maalla on mukavaa,ei ainaskaan silloin kun sähköt ovat poissa vuorokausia- Einikki
Ihan kuuluu tavallista talvea. Liukasta ja joskus kyl ää.
En mielelläni vastaa tuntemattomille, joiden tarkoitus on pysyä ylisalaisina. Nyt olen minäkin sellainen.
Ei tyhjälle , sisällyksettömälle palstalle kannata heittää helmiä. Yksinäisiähän ovat täällä melkein kaikki.Mielestäni aloitus oli hyvä ja kerronta hänenlaistaan.
Me todella voidaan vain kertoa itsestämme ja niin aloittajakin teki.
Hän ei kertonut sairasketomustaan,hän kertoi miten hänen elämänsä soljuu ja kuinka hän on päivänsä kuluttanut,loukaamatta ketään.
Näille itsenäisille aloituksille minä nostan hattua ja annetaan palaa ama
- veera.vierailija
Kysyn joskus ihmisten kuulumisia vaikka kauppakeskuksen penkillä jalkoja leputtaessa
kun ei ole paljon juttukavereita ja yksikin ikäiseni mummeli sanoi, että kiva oli rupatella,
ilman sitä hän ei olisi saanut puhua kuin kassalla sanoa kiitos ja näkemiin.
Ei kannata olla epäluuloinen. Kevyttä viatonta keskusteluahan tämä on vain
tavallisista asioista.
Olen ollut pari päivää sisällä, säät on olleet vähän keljut.
Menee sen näinkin. Jotain pikku puuhastelua minkä jaksaa
ja kiltti naapurini tuo lehtiä kun on itse ne lukenut ensin.
ET, Seura, Apu ym.
Hyvää talvenjatkoa kaikille !
Enpä taida tulla häiritsemään uudestaan.Huomaan, että olen tullut rohkeammaksi vanhemmiten. Nuorena tunsin itseni monta kertaa todella yksinäiseksi, kun vietin päivät pienten lasten kanssa ja kaikki ystäväni olivat työssään tai sitten omien ientensä kahlitsemana kodeissaan.
Olisin mielelläni jutustellut vakka leikkipuistossa jonkun kanssa, mutta pelkäsin ihmettelyä ja torjuntaa. Siihen aikaan ei ollut tapana puhua kenellekään, ja aina piti teititellä ja varoa sanojaan.
Nyt huomaan, ettei ole mitään ongelmaa sanoa jotain vaikka bussipysäkillä seisojalle, tai kaupan kassajonossa. Ihan mukavia juttutuokioita niissä ympyröissä saattaa tulla.
Omalta kohdaltani voin ehkä huomata, että äitini aina kielsi puhumasta vieraille, ei saanut lörpötellä, ei saanut kuin vastata jos jotain kysytään. Ei saanut häiritä. Ehkä se teki araksi.
Omia lapsiani en kieltänyt. Puhelias tyttäreni solmi tuttavuuksia joista en tiennyt mitään. Hän kävi kylässäkin viereisessä rapussa asuvan mummon luona, joka lähetti tytön kauppaan ruokaostoksille. Ihan hyvinhän se sujui.
Olen kuullut sanottavan, että Suomi on maa, jossa vaietaan kahdella kielellä.Älä nyt leikistä suutu?
Alotuksesi oli todella mukaansatempaava veera.vierailija!
Tämä on nimenomaan kerronnallinen palsta,jossa keromme päiväntapahtumista,kolotuksista,tapaamistamme henkilöistä,jopa siitä mitä katsoimme tv:stä
Tämä on avoin palsta meille ikäihmisille!
Makriina2 on todella asiallinen kirjoittelija,kuin myös sinäkin veera.vierailija !
Tervetuloa porukkaan !- veera.vierailija
Makriina2 kirjoitti:
Huomaan, että olen tullut rohkeammaksi vanhemmiten. Nuorena tunsin itseni monta kertaa todella yksinäiseksi, kun vietin päivät pienten lasten kanssa ja kaikki ystäväni olivat työssään tai sitten omien ientensä kahlitsemana kodeissaan.
Olisin mielelläni jutustellut vakka leikkipuistossa jonkun kanssa, mutta pelkäsin ihmettelyä ja torjuntaa. Siihen aikaan ei ollut tapana puhua kenellekään, ja aina piti teititellä ja varoa sanojaan.
Nyt huomaan, ettei ole mitään ongelmaa sanoa jotain vaikka bussipysäkillä seisojalle, tai kaupan kassajonossa. Ihan mukavia juttutuokioita niissä ympyröissä saattaa tulla.
Omalta kohdaltani voin ehkä huomata, että äitini aina kielsi puhumasta vieraille, ei saanut lörpötellä, ei saanut kuin vastata jos jotain kysytään. Ei saanut häiritä. Ehkä se teki araksi.
Omia lapsiani en kieltänyt. Puhelias tyttäreni solmi tuttavuuksia joista en tiennyt mitään. Hän kävi kylässäkin viereisessä rapussa asuvan mummon luona, joka lähetti tytön kauppaan ruokaostoksille. Ihan hyvinhän se sujui.
Olen kuullut sanottavan, että Suomi on maa, jossa vaietaan kahdella kielellä.Makriina2, kyllä se aika paljon niin on, että suomalaiset on opetettu vaikenemaan.
Lapsena. Lasten oli parempi olla hiljaa ja puhua sai vain jos kysytään jotain.
Onneksi ne ajat on ohi eikä kaikilla ehkä ollut sellaista. Meillä oli aika kova komento.
Ajat on onneksi muuttuneet. Lapsi on pieni aikuinen ja saa myös puhua ja lörpötellä,
leikkiä ja olla vapaasti lapsi yleensäkin.
On se puhumattomuus jonkun verran juurtunut meihin, jotka siihen opetettiin.
Ei kevyt jutustelu käy luontevasti aina ja kaikkien kohdalla.
Olen nähnyt kummastelevan ilmeen, jos linja-autopysäkillä satun sanomaan sille toiselle autoa odottavalle, että onpa kylmä ilma.
Tuntee itsensä typeräksi kun ei mitään vastausta tule.
Siinä kaksin seistään tuppisuuna tien poskessa.
Sellaiset tilanteet naurattavat minua sisäänpäin.
Niissä on piilohuumoria. veera.vierailija kirjoitti:
Makriina2, kyllä se aika paljon niin on, että suomalaiset on opetettu vaikenemaan.
Lapsena. Lasten oli parempi olla hiljaa ja puhua sai vain jos kysytään jotain.
Onneksi ne ajat on ohi eikä kaikilla ehkä ollut sellaista. Meillä oli aika kova komento.
Ajat on onneksi muuttuneet. Lapsi on pieni aikuinen ja saa myös puhua ja lörpötellä,
leikkiä ja olla vapaasti lapsi yleensäkin.
On se puhumattomuus jonkun verran juurtunut meihin, jotka siihen opetettiin.
Ei kevyt jutustelu käy luontevasti aina ja kaikkien kohdalla.
Olen nähnyt kummastelevan ilmeen, jos linja-autopysäkillä satun sanomaan sille toiselle autoa odottavalle, että onpa kylmä ilma.
Tuntee itsensä typeräksi kun ei mitään vastausta tule.
Siinä kaksin seistään tuppisuuna tien poskessa.
Sellaiset tilanteet naurattavat minua sisäänpäin.
Niissä on piilohuumoria.Olen nähnyt valokuvan rinteessä sijaitsevalta bussipysäkiltä. Siinä bussia odottelevat seisoivat metrin välein jonossa alamäessä, ainakin 10 henkeä, sateessa ja tuulessa. Muistaakseni pysäkillä oli katos, mutta sen alla ei ollut ketään.
Oli niin suomalaista, niin suomalaista.veera.vierailija kirjoitti:
Makriina2, kyllä se aika paljon niin on, että suomalaiset on opetettu vaikenemaan.
Lapsena. Lasten oli parempi olla hiljaa ja puhua sai vain jos kysytään jotain.
Onneksi ne ajat on ohi eikä kaikilla ehkä ollut sellaista. Meillä oli aika kova komento.
Ajat on onneksi muuttuneet. Lapsi on pieni aikuinen ja saa myös puhua ja lörpötellä,
leikkiä ja olla vapaasti lapsi yleensäkin.
On se puhumattomuus jonkun verran juurtunut meihin, jotka siihen opetettiin.
Ei kevyt jutustelu käy luontevasti aina ja kaikkien kohdalla.
Olen nähnyt kummastelevan ilmeen, jos linja-autopysäkillä satun sanomaan sille toiselle autoa odottavalle, että onpa kylmä ilma.
Tuntee itsensä typeräksi kun ei mitään vastausta tule.
Siinä kaksin seistään tuppisuuna tien poskessa.
Sellaiset tilanteet naurattavat minua sisäänpäin.
Niissä on piilohuumoria.Aivan todella!
Meille suomalaisille ,ainaskin minun ikäluokilleni ja varsinkin maaseudulla.
Jäi mieleeni,ettei lapsena saanut ajatella ääneen,vaan piti elää elämää,jonkun toisen käsikirjoituksen mukaan.
Nykyelämä vähän luo tunnelmaa,että juna meni jo ja turha jäädä odottamaan seuraavaa?
Kiitos tämän mahdollisuuden,saan kertoa teille ettei kaikkia järjenrippeitä ole vielä menettänyt ama- yksullapulla
rituliini_38 kirjoitti:
Älä nyt leikistä suutu?
Alotuksesi oli todella mukaansatempaava veera.vierailija!
Tämä on nimenomaan kerronnallinen palsta,jossa keromme päiväntapahtumista,kolotuksista,tapaamistamme henkilöistä,jopa siitä mitä katsoimme tv:stä
Tämä on avoin palsta meille ikäihmisille!
Makriina2 on todella asiallinen kirjoittelija,kuin myös sinäkin veera.vierailija !
Tervetuloa porukkaan !rituliini _38 --- olet muuttunut niistäajoista , kun olit vielä kuuskymppisiä ja --seitsemänkymppisissä tai kuinka muisti heittää näin vanhana -- Oltiinmelkein tutui sillon ! nyt hallinnoit näitä ja annat luvan kirjoitella uusien tänne eksyneiden niin kun minullekkin varmaan --kun uskallan muittamutkitta -vierailla =) luulin -että olemme kaikki täälä joko uusia tai sitten ikivanhoja !
U,M - yksullapulla
Makriina2 kirjoitti:
Olen nähnyt valokuvan rinteessä sijaitsevalta bussipysäkiltä. Siinä bussia odottelevat seisoivat metrin välein jonossa alamäessä, ainakin 10 henkeä, sateessa ja tuulessa. Muistaakseni pysäkillä oli katos, mutta sen alla ei ollut ketään.
Oli niin suomalaista, niin suomalaista.Olet oikeassa ,että me ollaan oltu aika "tuppisuita" mutta on ne täälä Stokiksessakin --kun kuljin työmatkan Kotoo Pussilla Lyssenille ja siittä Rotmangaattanille Tunnelpaanassa ---15 vuotta ,joka aamu ja ilta samaan aikaan --aina samat naamat jokapäivä , mutta ei huomen toivotuksia -- Ollaan me tääläkin samanlaisia --! Yks Suomalainen mies sitte loppuaikoina "vinkkas" minut siisen vaunuun missä itse istui --näki minut ikkunasta --- ja meistähän tulikin ihan kivaa matkaseuraa joksikin aikaa !
U,M yksullapulla kirjoitti:
Olet oikeassa ,että me ollaan oltu aika "tuppisuita" mutta on ne täälä Stokiksessakin --kun kuljin työmatkan Kotoo Pussilla Lyssenille ja siittä Rotmangaattanille Tunnelpaanassa ---15 vuotta ,joka aamu ja ilta samaan aikaan --aina samat naamat jokapäivä , mutta ei huomen toivotuksia -- Ollaan me tääläkin samanlaisia --! Yks Suomalainen mies sitte loppuaikoina "vinkkas" minut siisen vaunuun missä itse istui --näki minut ikkunasta --- ja meistähän tulikin ihan kivaa matkaseuraa joksikin aikaa !
U,MMaailma on ehkä hiukan muuttunut, Ulla, sillä tyttäreni kertoi tutustuneensa bussikavereihinsa. Vuosikausia nousivat samaan bussiin ja istuivat tuppisuina puoli tuntia kaupunkiin, kunnes joku kerran oli aloittanut puheen ja siitä pitäen se on jatkunut. He ovat perusaneet bussileidit-ryhmän ja käyvät joskus jopa iltaa istumassa keskenään, ja vaikka eivät sen kummemmin olekaan tekemisissä, niin bussiystävyys on ihan voimissaan yhä. - Ideaa voisi laajemmallekin levittää.
Asuinalueellani jokainen tervehti vastaantulijaa ja oli niin kotoisaa vuosikymmeniä, kunnes väki on vaihtunut. Nyt nykyihmiset kulkevat nenä maassa, ettei vaan tarvitsisi moikata vastaantulijoita. Mikähän syy siinäkin on! Nyt on me-henki kokonaan kadonnut ja naapurit tuntemattomia.
Tänä viikonloppuna kuuluu sellaista, että pääsen jälleen antiikki-kierrätysmessuille, joka on elämäni intohimo snookerin lisäksi. Huushollini on täynnä menneitten aikojen tavaraa, esivanhemmilta periytyneitä. Kiertelen messuilla nostalgisena: "Tuollainenkin meillä oli kun olin pieni. " Tai: "Minullakin on tuollainen, mutta sinisenä." Joskus hairahdun ostoksiin, mutta ikäni muistaen koetan pitää itseni aisoissa. Perikunnallani tulee muutenkin olemaan ihan kamalaa aikanaan, kun he löytävät piiloitetut aarteeni. Joskus kuitenkin jää koukkuun johonkin niin että on pakko tehdä kaupat. On muutamia aiheita, joita kerään, silloin on vaikea mennä ohi kylmästi.
Onneksi olen kasvattanut tyttäreni ja tyttärentyttäreni samanhenkisiksi, niin että pystymme kaikki yhdessä hurmioitumaan Arabian kastikekulhosta, jossa on piippuleima. Ihana!- Kainikki
Ihana Nikkilä Sinulla tuo Eunukki. Samanlaisia enemmänkin. Minulle sopisi vaikka Kainikki. Mitä tykkäätte?
Yleisenä ihmettelynä: Miksi kaikki yritykset halutaan lytätä?
Jos ei halua täällä kirjoittaa sopii se mainiosti. Ilmoitusta ei tarvita. Huonosta kirjoitusinnosta kertoo tyhjä palsta. Onhan se kyllä huonoa parempi.
Kirjoittamattomien Kainiķi - veera.vierailija
Makriina2 ja rituliini saivat minut kuitenkin kirjoittelemaan :)
En halunnut herättää lisää epäluuloisuutta, vaikkei kenenkään kirjoitus voi mitään keneltäkään viedä eikä tunkeutua kenenkään elämään. Voi jättää lukematta. Olen ihan harmiton ihminen
ilman minkäänlaista taka-ajatusta.
Aiheesta "Wanhan tawaran keräily", olen ollut "sekunda-antiikin" kerääjä vuosikymmeniä.
Tanskalaista vanhaa mööpeliä esimerkiksi oli aikoinaan suht'edullisesti saatavana antiikkikaupoista, joissa muu antiikki maksoi maltaita.
Kutsun sitä "sekunda-antiikiksi", koska ei se tanskalainen mitään oikeaa antiikkia ollut,
mutta tosi mukavan näköistä vanhaa kalustetta. Tummahkon ruskeaa lakattua kokopuuta kaikki.
Keräsin myös samaa tyyliä vanhoja pöytäliinoja ja pikku tavaraa rajoitetusti "somisteeksi" mööpeleihin.
Tein kivikovan päätöksen, että astioita en ala keräämään, siitä ei loppua tulisi.
Sitten tuli muutto. Uuteen asuntoon ei mahtunut kaikki eikä kooltaan sopinut oikein mikään,
kun modernien asuntojen seinät ovat "rikkinäisiä". Jos ei ole kahta ikkunaa samalla seinällä on aukko makkariin, aukko keittiöön tai aukko eteiseen. Olohuone täynnä isoja oviaukkoja ilman ovia. Entisten huonekalujen sijoittelu oli aika mahdotonta.
Niinpä luovuin laakista kaikista. Nuori sukulaiseni onneksi otti mielellään ne.
Sydän vähän "itki verta" luopua huonekaluista, joihin olin rahaa säästänyt ja joita olin vuosia kerännyt ja jotka olivat jotenkin "osa minua".
Hankin uusia korkeudeltaan ja leveydeltään sopivia.
Huonekalulevystä tehtyä on vain tarjolla, kun en voi maksaa maltaita.
Ei ole yksilöllisiä, jos ei maksa itseään kipeäksi.
En vain ole oikein vieläkään tottunut uusiin.
En tunne olevani "kotonani".
Entinen tuttu kodinomaisuus puuttuu,
se mikä oli minulle kodinomaista ja tunnelmallista.
Yritin löytää jotain persoonallista uutta, mutta ei oikein ollut tai hintaluokka oli liian korkea
ja siksi tuntuukin kuin istuisin nyt tv:n ääressä iltaisin minkä hyvänsä "iskun tai askon" huonekalukaupan ikkunan sohva- ja kalusteryhmässä.
Viidettä vuotta mennään uudessa asunnossa enkä vieläkään ole tottunut,
mutta mitäpä siitä. Ei maailmat kaadu huonekaluihin.
Sain taas naapurilta lehtiä, joita on kiva selailla ajankulukseen.
Vastavuoroisesti vien hänelle pikkupullia, kun on sellainen päivä, että jaksan leipoa.
Mitä kuulu teille tänään ?- äskettäin.muuttanut
Nyky-arkkitehdit suunnittelevat olohuoneita joissa vain keskellä voi olla huonekaluja
eli sohvaryhmä. Ikkunat voivat ulottua melkein lattiasta kattoon. En tykkää.
Makuuhuoneet on pieniä koppeja, niihin mahtuu sänky juuri ja juuri.
Säilytystilaa, tilaa kaapeille, hyllyille, tasoille ja lipastoille ei ole.
Valmiiksi on laitettu liian pieni vaatehuone.
Se on niin modernia mutta niin epäkäytännöllistä. Olen aina ajatellut,että muutan suoraan sinne taivaankotiin?
Minulla navetanvintti täynnä roinaa,silpuntekokone,luokinpaininpuut kaiketi museotavaraa?
Sinä veera,vierailija olet kerännyt arvotavaraa,sen ymärrän kyllä mutta ostettuani tämän kasvattikotini ja kunnostettuani tämän,luopuminen tuottaakin tuskaa?Minulle on tapahtunut päinvastaista. Pieni sukumme kierrättää huonekaluja huushollista toiseen. Jonkun muuton tai remontin yhteydessä joku huonekalu ei löydä paikkaansa, ja silloin se ilmestyy minun huusholliini. Itse hankitut halpikset on vuosien varrella sovinnolla hävitetty, kun tilalle on tullut hyvälaatuinen huonekalu, ei toki antiikkia, mutta muutaman vuosikymmenen takainen, huolella tehty ja käsitelty.
Mutta nyt on talo täynnä. Enää ei kannata kysyä, eikö minulle mahtuisi se mummun sohvapöytä, kun se ei nyt enää . . . Ei mahdu, ei. Mutta lapsenlapsi on ihastunut vanhaan tavaraan, kuten tuossa taisin jo kertoakin. Sinne meni jo yksi lipasto. En menetä toivoani kauniitten huonekalujen tulevaisuudesta. Kyllä ne vielä jatkavat elämäänsä minun jälkeenikin.
Kesämökillä saimme sätkyn, kun vakituinen asukas naapurissa oli paiskannut klaffipiironkinsa pihalle, varmasti toistastaa vuotta vanhan ihanuuden, ja julisti, että tuo rohjo on menossa saunan pesään. Niinpä meillä on nyt kesämökillä ihan antiikkimööpeli, sillä emme me suostuneet saunaa lämmittämään aidolla talonpikaishuonekalulla.
- veera.vierailija
Juu kuule rituliini ei minun tavarat mitään arvotavaraa olleet, mutta mieleisiä.
Mieleiseen kiintyy ja siitä luopuminen on vaikeaa, voi tuottaa tuskaakin.
Loppuelämä kun on sitä luopumista muutenkin.
Vaikkei millään haluaisi.
Pitää kuulemma sopeutua.
Pakkohan se on, pakon edessä, minkäs voit ?
Kauanko olet kasvattikodissasi asunut ja kunnostellut sitä ?
Mitä kuuluu muuten sinulle Einikki ja muille, jotka joskus täällä kirjoittelevat ? - veera.vierailija
Vanhoissa huonekaluissa on suorastaan sielu verrattuna persoonattomiin itsekoottaviin lastulevykalusteisiin, joista tulee parin vuoden päästä ympäristöongelmajäte, koska ne eivät kestä.
Kiitos sinulle veera.vierailija mielenkiinnostasi?
Olen asunut lähes koko eläkeaikani tällä rannalla ja tämän kasvattikotini jonka ostimme mieheni kanssa 2002
joskin rakensimme kesämökin aiemmin,jonka jouduimme muuttamaan rakennusviraston suostumuksella jatkuvakäyttöisekseksi asuinrakennukseksi
Nämä rakennussäädökset ovat sitä pyrökratiaa,jotka eivät oikein istu meikäläisen henkilökuvaan
Minä olen luopunut eläimistä kahdesta hevosesta,kahdesta lampaasta,viidestä koirasta ja neljästä kissasta,jotka ilahduttivat eläkepäiviäni tällä tilallani.
Tämä rihkama joka ympäröi minua nyt ei korvaa elämää,jota tunsin silloin kun sitä elämää oli ympärilläni- mummo.pulassa
Tuo Rituliinin viimeinen lause on totisinta totta, niinhän me vuosikymmeniä keräämme ympärillemme kaikenlaista roinaa tai romutettavaa tavaraa. Kummaa, kun siihen tavaraan niin kiintyy, että luopumisen tuskaakin se tuottaa.
Minäkin aikoinani olin antiikkihullu, vuosikausia kierrettiin huutokaupoissa. Tavaraa kertyi jos jonkinmoista, monta ihan nykypäivänä arvotavaraksi luokiteltavaa, mutta nyt kun koitan luopua tavaroistani, ei suku niitä paljon arvosta, vaikka kuinka ilmaiseksi saisivat.
Sitä paljon puhuttua "kuolinsiivousta" olen alkanut tekemään, kun vielä on voimia sen sorttiseen työhön. Lähisukulaiset vaan toppuuttelevat sanoen, että ihan turhaa tuommoinen työ, kyllä ne sinun romusi sitten aikanaan hävitettyä saadaan. Niinpä, sen minäkin tiedän, mutta olisi se kiva sieltä pilven päältä seurata, kun romujani jakavat ja hävittävät.
Tulee heillekin ehkä se aika, kuin itsellänikin, kun jotain säilyi itselleni vanhempieni jäämistöstä, nyt ne mummon kattilat, pannut ja kapustat ovat mielestäni kultaakin kalliimpia, arvoa niilläkään paljoa ole, mutta ovathan käsinkoskeltavina muistoina ihanasta lapsuudenajasta.Aivan todella mummo.pulassa.
Alammeko korvata sen menetetyn ihmisen materiaalilla,sen menetyn eläimen samoin?
Tuntuu todella uskottavalta,kun nyt alan ajatella.
Kotini on täynnä kuoleen mieheni elinpiiriä,jopa nimikkomukeja myöten.
Olemme jääneet tavallaan elämään elävänleskenelämää,vaikka miehemme ovatkin kuolleet?
Voi kuinka ihana ketju,kiitos aloittajalle:
Jatketaan tätä kerrontaa niistä myötä,kuin vastamäistämme.
Tämänkaltainen elämänmyönteinen ketju kuljettaa meitä nykyyisyydestä varmaankin lapsuusmuisteloihin ja nuoruusmuistoihin?
Sinä aloituksentekijä voisit toimia matkaoppaana,miten olisi?
Toivomus esitetty aman taholta- veera.vierailija
Keräily sinänsä on yksi harrastus muitten joukossa,
mutta omista vanhoista tavaroistaan luopumisen vaikeus liittynee siihen, että niihin liittyy elämämme vaiheita, tarinoita, muistoja.
Eivät tavarat ketään korvaa, mutta jokaisella on kai tavaroita, joita pois heitettäessä tuntuu kuin elämästä häviäisi jotakin pois lopullisesti, vaikka jääväthän muistot mieleemme.
Minulla on vielä tallella mm. pari mummoltani saatua esinettä enkä niistä luovu,
ne tuovat mieleeni lämpimiä muistoja mummolasta.
Jotain pientä säilyttelen oman elämänikin varrelta.
Ei sitä paljon ole, mutta minulla on tallessa esimerkiksi ns. "muistokirja", johon lapsena kerättiin toisiltamme runoja ja liimattiin kiiltokuvia.
Muistatteko tämän:
"Kun pikkulintu lentää sun ikkunasi luo
niin muista että minulta
se tervehdyksen tuo".
Muistatteko muita ?
Oikein mukavaa alkanutta viikkoa teille, ystävät ! Olihan niitä muistoja vihkossa, oli äidin ja operrajankin muistovärssyt.
Lapsuuden ystävän kirjoittama:
🌿🌷☘👛
T***e pieni tepsuttaa
Töölönlahden jäällä.
Ranskanpulla kainalossa
paljon voita päällä.
🌿❤️🍀🌸
sai aina veden kielelle sodan jälkeisinä vuosina, jolloin kaikki oli kortilla, Usein oli auringonkukan siemeiä tai kuivattuja herneitä taskussa, kun luistinradalla vietimme tuntukausia.
Toissailtana juuri muistelimme yhteisiä leikkejämme, letunpaistoineen kynttilällä ja euron kokoisella paistinpannulla .😊- veera.vierailija
Saako kirjoittaa mielenrauhasta ?
Tuli toisenlaisia ajatuksia. Sellainen olo, että tarvitsen hengenravintoa, rauhoitusta mieleeni.
Luin yhden Inkeri Kilpeläisen mukavan kirjan. Kaikki hänen kirjansa ovat mukavia.
Irja Inkeri Kilpeläinen on jo poistunut keskuudestamme, mutta hänen kirjansa
ovat olemassa. Ne ovat lohdullisia lukea kun miettii omaan vanhenemiseensa liittyviä erilaisia asioita, kun on sairauttakin ja tuntee joskus yksinäisyyttä.
Inkeri Kilpeläinen oli teologi ja kirjailija.
Minulle hän on eniten sielunhoitaja, terapeutti, kertoja ja ajattelija.
Hän oli edelläkävijä monessa asiassa Suomessa, muun muassa potilaskeskeisessä sielunhoidossa.
Hänen kirjansa eivät ole uskonnollisia, mutta hänen uskonsa taitaa olla siellä rivien välissä
lämpimänä ihmisläheisyytenä.
Kirjat kertovat pääosin ihan arkipäivän elämästä auttaen löytämään iloa ja toivoa.
Hänen kirjansa antavat myös rauhaa ja voimaa, ne voimaannuttavat.
En tässä ketään yritä käännyttää, en ole itse uskonnollinen,
mutta uskon mihin vain hyviin sanoihin, mielenrauhaa antaviin sanoihin.
Niitä on paljon Inkerin tarinoissa.
Minäkin "pakana", jos tunnen oloni rauhattomaksi ja yksinäiseksi
muistan Inkerin lausetta:
"Et ole koskaan yksin, Jumala on lähelläsi".
Olen vähän muokannut Inkerin lausetta itseäni varten,
sanon itselleni:
"En ole koskaan yksin. Jos Jumala on olemassa, hän on lähelläni".
(Heti oloni rauhoittuu)
Mielenrauhaa ja iloa kaikkien päivään !
Palataan taas arkisempiin asioihinkin !Voi veera.vierailija!
Todella mielenrauha,omanmielen tutkiskelu ja oleminen sinut luojansa kanssa!
Ossi Ahlapuron Desiderata joskus puhutteli ja lujaa.
En löytänyt sitä You Tubesta.
Minut on opetettu rukoilemaan,en saisi unta,jollen tonne yläilmoihin olisi kiitoksiani ja pyyntöjäni lähettänyt.rituliini_38 kirjoitti:
Voi veera.vierailija!
Todella mielenrauha,omanmielen tutkiskelu ja oleminen sinut luojansa kanssa!
Ossi Ahlapuron Desiderata joskus puhutteli ja lujaa.
En löytänyt sitä You Tubesta.
Minut on opetettu rukoilemaan,en saisi unta,jollen tonne yläilmoihin olisi kiitoksiani ja pyyntöjäni lähettänyt.Täsmennystä: se laulaja olikin Esa Saario ja se löytyy kyllä You Tubesta Desiderata!
- maallinen_ihminen
Olen tavallinen maallinen ihminen, mutta rukoilen joka ilta iltarukouksen.
Lisään Kilpeläisen lauseen sen loppuun. Aamen. Kiitos !
Olen lukenut Inkeri Kilpeläistä joskus.
Hän on hyvä kirjoittamaan. - veera.vierailija
Ei kuulu uutta eikä ihmeellistä.
Sitä olen vähän ihmetellyt, että nykyään kun tulee vähän lunta, se on uutinen.
Siitä on oma uutinen TV:ssä ja lehdessä sivun verran.
Ennen saattoi jalkakäytävällä olla niin paljon lunta, että kun siihen lapioitiin kulkuväylä ei kadulle nähnyt sen yli ja pakkanen saattoi olla yli 20 astetta viikkoja.
Ei niistä uutisoitu. Se on normaalia talvella Skandinaviassa.
Nyt on suuri uutinen päivän pääuutisissa, kun sataa vähän lunta, vaikka on totuttu parikymmentä vuotta vähälumisiin talviin. Ehkä on uutispulaa ?
Jollain lailla huvittaa, mikä ylittää uutiskynnyksen ja mikä ei.
Kivaa kun on lumen ansiosta valoisampaa !
Mitä kuuluu tämän palstan lukijoille ja kirjoittajille ?
Mitä puuhailette ?- Makriina.ei.kirj
Viikon verran on aikaa, kun ennustettiin tulipalopakkasia, ja sinä kohtalon päivänä meidän mittarissa oli -2.
Ja kauheaa myräkkää, valkoista kuritusta vai mikä sen nimi olikaan, ennustettiin viime yöksi. Aamulla -2 ja herttaista lumisadetta kuin joulukortissa. Olihan tuota lunta tullut kolattavaksi asti, mutta niin sitä saa tammikuussa tullakin. Ei tämä minun mielestäni katastrofilta näyttänyt.
Uutisissa kuitenkin touhuttiin ratikkakiskojen putsauksessa ja kerrottiin kuinka paljon junavuotoja oli jätetty pois. Kai niitä vuoroja sitten on niin kamalan paljon, että eivät mahdu kiskoille, jos joutuvat hidastelemaan.
Minun lapsuudessani asemamies ajoi luudan kanssa resiinalla vaihteelta toiselle ja putsasi lumet. Se oli hänen työtään, eikä siitä todellakaan uutista saanut.
Terveisiä saunasta!
- veera.vierailija
Kiitos !
Mistähän se sanontatapa muuten tulee ?
Että "terveisiä saunasta !"
Ei koskaan sanota terveisiä kaupasta, liiteristä, torilta, kellarista, metsästä tai muualta.
Olikohan se aikoinaan joku "ilmoitus", että nyt ollaan pestyjä ja puhtaita ?
Sauna oli ylellisyyttä varsinkin aikoinaan, kun vesi kannettiin sisään ja niin poispäin.
Mikä sen sanonnan alkuperäinen merkitys on mahtanut olla ja koska sitä sanontaa
on alettu käyttää ?
1900-luvun alussa vai jo 1800-luvulla ?
Olisi aika kiinnostavaa tietää.
Onkohan jo kaikkien tämän palstan lapsuudessa sanottu niin ?
Leppoisaa sauna-illanjatkoa !Olen lukenut kirjasen, joka on 1800-luvulla eläneen kuhmolaisen kansanmiehen muistelmat. Siinä hän kertoo siitä raadannasta, joka oli elämän ehto 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Kun lumet olivat sulaneet siirryttiin tuohivirsuihin, ilman sukkia. Peltotyötä, kaskeamista, petun keräämistä, kaikenlaista sellaista työtä, josta en ollut kuulutkaan. Kalastusta koko kesän joka yö, aamulla saalis suolakalaksi. Kalojen ruodot kuivattiin ja jauhettiin jauhoksi, jolla suurustettiin keitto! (Tässä kohtaa jokaisella on oikeus väristä kauhusta!)
Kintut olivat sierettyneet ja naarmuilla, kädet kohmeessa, työ raskasta, aamupimeällä syötiin ja iltapimeällä toisen kerran. Mutta joka ilta kylvettiin. Sauna pantiin lämpiämään joka aamu, ja työpäivän päätteeksi otettiin löylyt. Se oli minusta aivan uskomatonta, kun ajattelin, miten väsyneitä he kaikki raadannastaan olivat. Mutta sauna on aina ollut suomalaiselle tärkein paikka, siellä synnyttiin, siellä kuoltiin, sauna rakennettiin aina ensimmäiseksi uudisrakennukselle. Saunan lämpö laimensi säärien kirvelyt ja luiden kolotukset.
Voin hyvin kuvitella, että tulija toi mielihyvin terveiset saunasta.- veera.vierailija
Hei, erittäin hyvä oivallus, siinä voisi olla selitys "terveisiä saunasta"-sanonnalle !
En muuten yhtään värissyt kauhusta kalaruotojauheella suurustamisen takia.
Sehän on ollut mitä terveellisintäkin !
Miten sinä ennen sanotiinkaan, kun särkikalatkin ruotoineen syötiin:
"Syö särkeä, se kasvattaa järkeä !"
Ruodoissa on paljon elimistölle tärkeitä kivennäis- ja hivenaineita.
Pikkumuikut ja pikkusilakat syön aina ruotoineen ja pyrstöineen.
Tulikin vesi kielelle, pitää hankkia huomenna vaikkapa silakoita !
Jatkoa aloitukselle Hei! Mitä kuuluu tänne?
Koin tänä aamuna uskomattoman onnellisuuden tunteen,kahvia ryystin ja katsoin lumista maisemaa keittiönikkunasta.
Aivan todella,vatsani toimii moitteettomasti ja järkikin,joskin joskus viiveellä?
No sitten kun olin lääkkeet ottanut,jotka koostuvat vereenpainlääkkeistä ja verenohennuslääkkeestä,niin aloin tekemään lukujärjestystä,että miten tämän päivän vien iltahämärään?
No lunta oli todella vähän kolattavaksi ja kun linnut ja kurret olivat saaneet päivän siemenensä ja pähkinänsä,suuntasin kulkuni rantaan.
Sytytin tulen rantasaunan kiukaan alle ja esilämmitin saunaa ja pesuhuoneeseen telläsin lattialämmityksen pälle ja huomenna teen avannon ja kannan vedet saunaan ja niin aion pestä tämän ryytyneen kehoni järvivedellä.
Enää en uskalla lumikylpyihin mennä,saattais kangistua liikaa ja seuraavat vierailijat tulisvatkin hautaustoimistolta??- Sitkeästi_tässä_vaan
Satavuotis häitä ollaan vaimon kanssa järjestelty. Eipä tässä sen kummempaa sen jälkeen kun viimeinenkin lapsi kuoli kaksikymmentä vuotta sitten.
Pitkä on avioliittonne, riippuu ehkä hiukan laskutavasta.
Minäkin olen kerran järjestänyt 150-vuotissyntymäpäivät suvulle, kun veljeni kanssa täytimme samana vuonna pyöreitä vuosikymmeniä.
Siitä on tullut oikeastaan tapa, koska eräänä vuonna pienen sukumme eri perheissä oli jokaisessa joku juhlahetki, joku tuli ylioppilaaksi, joillakin oli hääpäivä, joillakin syntymäpäivä. Mietimme, että isketään kerralla ja juhlitaan koko vuoden edestä. Oli oikein mukavaa, ja kaikki mielellään tulivat.
Murheellista kuulla, että olette jääneet viimeiseksi perheessänne. Se on varmasti raskasta. Ehkä juhlahetkenne kuitenkin palauttaa mieleenne vanhat hyvät ajat ja voitte viettää onnellisen hääpäivän. Peukku sille!Onnea teille satavuotissynttäreistä!
Yhteinenelämäntaival rakkaan ihmisen kanssa viisikymmentä vuotta on ihailtavaa!
Osanottoni siitä,mitä olette menettäneet,mutta teillä on ollut toisenne tukemassa surunhetkellä.
- yksullamirjami
Hhanaa aurinkoista päivää Tälle uudelle aamulle -- heräsin kuitenkn vasta parituntia sitten -- Ja kellokin on jo yli 12 meillä elämme suomea pikkusen jäljessä ! Tuli viimeyönä valvottua --oli niin mukavaa luettavaakin ,tämä --HEI ! MITÄKUULUU TÄNNE ? Olin yiloisesti yllättynyt kun kaikille tuntui kuuluvan pelkkää hyvää . Noin niin kun yleisesti --mitä noista pikku sattumista -- rituliinin Pesikoneen letkista -- Hän on sellanen että selviää -- Kun muistan " entisiä aikoja" ollaanhan me selvinneet pahemmastakin . Näitä sattuu -- On vaan hyvä kun voi joskus kertoa jollekkulle --se helpottaakin kummasti --ainakin minua!
Minulla on iso perhe täälä lähellä --en (uskalla ) kaikkea edes heille kertoa -- Ei sitä tiedä mitä ne aattelee kun ovat tietysti huomanneet , ett muari ei oo enään sama kun ennen .
-Mutta yks hiano asia on kerrottava --minulla on Päivähoidossa Puudeli --nyt 4kk ,opetan häntä ihmisten tavoille . Kenedi nimeltään -- Ja sanonkin , että tykkää varmaankin enemmän tytöistö kun pojista ! Tämä kasvaa isoksi --ja on pakko ottaa komento --muuten kaataa minut ulkona -- on aika pentumainen vielä kauan . Hän on arkena mutta ei ihan säännöllisestikkään n 4 t päivässä !
Olen ollut muuten lapsesta asti kova puhumaan --meillä sai kotonakin puhua
. Oli 5 likkaa ja minä nuorin ,-- Koulussakin opettaja ymmärsi , että olen sellaista tempperamenntista sorttia , Ja edellä muita opetuksessa , jo eka luokata , kun osasi jo 5 v lukea suoraan kirjoista näitä meillä oli kotonakin ja lastenkirjoja haettiin siskojen kanssa Massukylän kirjastosta .- Ei opetettu, kyselin --ja siinähän onkin se Opin siemen --lapsellekkin .
Nyt menen ulos; kun aurinko paistaa ,on muitettava aurinkolasit !
Hyvää päivänjatkoa kaikille teille !
U.MVoi ullamirjami!
Ihanaa kuulla sinustakin,sSnä tampereenlikka,vahva nainen!
Olen taas kerran aikeissa laittaa tän tönön myyntiin ja muuttaa manseen,kun tohon lumeen meinaa tukehtua?
Tiedän kyllä,kun lumien sulaminen alkaa ja pilkille alkaa päästä ja aurinko hyväilee
poskipäitäni,niin pakko päivittää ajatukset uudemmankerran?
Voi aivan ihanaa,olet saanut uuden päiväkoiran,Jerry Cotton oli niin lähellä sinun sydäntäsi,tiedän kyllä,mitä on menettä se ihmisen paras ystävä.
Terveisiä sinulle ullamirjami,niinkuin teille kaikille kirjoittelijoille ja varsinkin aloittajalle
Hieno aurinkoinen sää hemmottelee eteläistä Suomea, on jo valoisampaakin ja tammikuu kohti loppuaan.
Lähdin päiväkävelylle tänään, kun on vain - 4° joskin sain pitää villahuivia suun edessä kun hengitän. No, liikenne oli vähäistä ja ilma muuten sopiva.
Ullamirjamille sopii hoitokoira, ulkoilukin hoituu siinä samassa. Tyttären luona oli 6 Bernin paimenkoiraa tervehtimässä, kun oltiin blinikesteissä. Minut ne vetäisi nurin lenkillä, mutta hyvässä komennuksessa tuntuvat olevan.
Kyllä teki hyvää tuo lenkkeily, nyt ei sovi ottaa päivätorkkuja enää, mutta lukemista voin harrastaa, heippa 😊Nyt tuli minustakin nettiriippuvainen ?
Lähes kaksikymmentä miinusastetta ulkona ei liiemmälti saa minua tonne ulos?
Astmaatikkona en pystyisi saamaan happea.
Linnuille vein einettä ja hyvin tuntuu maistuvan. Minä syötän näin kylmällä kuorittua auringonkukkaa ja pähkinöitä ja tietty paistinrasvaa.
Pihalintukanta on todella runsas lämpimän kesän ansiosta.
Viherpeipot todella puuttuvat? Niiden tuhon aiheutti,jokin vatsasairaus,niin muistan lukeneeni?- veera.vierailija
Hei kaikille ! Näin eilen sellaisen pienen ihmeen, jota en ole nähnyt sitten lapsuuteni muutettuamme kaupunkiin:
Punatulkkupariskunnan parvekkeeni vieressä leppäpuussa.
Piti melkein silmiä hieraista. Kaupunkien keskustojen harvoissa puissa ei juuri näe kuin varpusia ja talitiaisia, myös joskus harvoin sinitiaisia "riitaa haastamassa".
Punatulkku oli maallakin aika harvinainen näky.
Olin myös ihmeissäni joulun maissa, kun iltayöllä kun kettu hiipi parvekkeitten alta.
Mistähän se kaupungin keskustaan oli eksynyt ?
Jäniksiäkin näkee joskus, siis ihan oikeita sellaisia,
citykanien lisäksi.
Kun on maalla asunut lapsuuden, jollain lailla sykähdyttää sydäntä nähdä jotain sellaista joka tuo muistoja mieleen niin monen vuosikymmenen takaa, kun se vielä on kaunis luonnon olento ! - 27 astetta keskisessä-suomessa nyt. Voi niitä lintuparkoja,anteeksi kaiketi kaikki muutkin metsäneläimet tuntevat kylmyyden?
Kyllä luonnon monimuotoisuus on kaventunut,ei enää kuule ruisrääkkää,ei näe kottaraisia,ei järripeippoa.
Olin yhtenä keväänä haltioissani,kun käenpiikakoiras odotteli sitä tyttöystäväänsä,mutta turhaan??
Pesäpöntön luona se lintu olisi halunnut lisääntyä,mutta kaiketi naaras oli eksynyt suunnasta,tai löytänyt komeamman uroksen?
Anteeksi poikkesin talvipakkasista noille vihreille niityille ama
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä903970- 433782
Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille6053758Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap152419- 722342
SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3281995Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1231980Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.1881819Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?281509Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,661382