Luopui kaikista mukavuuksista.
https://yle.fi/uutiset/3-10551150
https://yle.fi/uutiset/3-10551150
Sisukas maallemuuttaja
fgof
7236
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kerrankin ylenannostakin saa lukea mieltä lämmittävää asiaa ja normaalin sisukkaan köyhän suomalaisen arkea. Oli kuin olisi siskostaan lukenut. Maallemuutto, remontoinnin kulut, rintasyöpä, tuulimyllyt, ulkohuusit, kierrätys; kaikki niin tuttua meidänkin työleirillämme. Tiesin kyllä, että meitä on muitakin, ja mukava lukea hyvin kirjoitettu artikkeli tuosta ikätoverista. Tällaisia me suomalaiset olemme. Nautimme eniten itsemme rääkkäämisestä, ja sitten rentoudumme leivinuunin loisteessa, saunassa, tai järvelle tuijottaen. Niin Amrosia kuin minäkin mieheni kanssa elämme unelmaelämää. Alle viissatasella kuussa, työttömyystoimiston koko ajan painostaessa 'KUNTOUTTAVAAN TYÖTOIMINTAAN' työttömyyden vuoksi! Ei tämä työttömyydeltä tunnu, saati siltä, että 'tarvitsisin' 'kuntoutusta'. Pitäisiköhän minunkin alkaa näytellä mielenvikaista ja hakea työkyvyttömyyseläkkeelle? Ei oikein luonne anna periksi.
Onnea ja siunausta sisukkaalle sisarelle. Tänne Sisä-Suomen korpiin mahtuu vielä monta puurtajaa ja puurtajapariskuntaa. Tiedämme, että meidän jälkeemme vedenpaisumus, mutta nautimme elämästämme siihen asti. Kaikelle tälle tulee pian loppu.
Hyvin kirjoitettu artikkeli. Vain yksi kohta näyttää, että kirjoittaja ei hallitse suomen kieltä: "Valoriihi pistää vuorelliset mustat, kumisaappaat jalkoihinsa..."
Kun katsoo naisen rauhallisia, onnellisia kasvoja, ymmärtää, että hänen työkyvyttömyyseläkkeensä joko oli alun alkaenkin näytelmää tai sitten tämä raataminen on parantanut hänet. Työkyvytön hän tuskin on. Toivottavasti Kela ei peri takaisin hänen eläkkeitään. Työttömyystoimisto varmaan kiimailee iskevänsä näppinsä naisen onnelliseen elämiseen ja laittavansa hänet orjatyöhön jonnekin maalikylille.
Ollaan aika lähellä sosiaalipornoa. Aika selkeästi mielenterveysongelmainen henkilö on asunut joitain kuukausia "uusioraivaajana" tilalla johon on laittanut kaikki säästönsä. Tuo tarina ei välttämättä pääty hyvin, jos henkilö huomaakin että homma ei toimikkaan tai "sähköallergia" alkaa vaivaamaan tms. Nyt hän on ripustautunut "sisukkaan uudisraivaajan" rooliin. Miten helppo on tunnustaa epäonnistuneensa?
Toivottavasti kukaan samassa elämäntilanteessa oleva ei ota mallia.
Miten kukaan voi ajatella noin kieroutuneesti? Toinen elää unelmaansa, tietäen kokemuksesta, miten hiuksen varassa meidän jokaisen elämä on, myös Sinun. Parasta terapiaa syövästä paranemiseen on raikas ilma, paljon fyysistä työtä ja liikuntaa, oma vapaus, puhdas ruoka, stressittömyys. 'Masennus' -ajatuksen hän varmaan sai siitä luonnollisesta surusta, jota koki miehensä kuoleman johdosta. Kun työttömyystoimisto alkoi rääkätä, hän tajusi, että paras vaihtoehto hänelle olisi muuttaa mahdollisimman kauas heidän ulottumattomiinsa, ja jos suinkin mahdollista, siirtyä eläkkeelle. Fyysisiä vammoja on vaikeampi teeskennellä, joten se on tuo 'masennus' usein se, johon vedotaan. Sinnikkäästi hän kesti terapiavuodet ja lopulta pääsi tavoitteeseensa, työkyvyttömyyseläkkeelle. Hienosti tehty! Toivon, että hän saa nämä viimeiset vuodet elää unelmaansa rauhassa ilman sinun kaltaisiasi kadehtijoita, pilkkaajia ja lyttääjiä.
Sinun mielestäsi hänen olisi varmaan pitänyt myydä asuntonsa kaupungissa, syödä niitä rahoja muutama vuosi ja sitten muuttaa vuokralle jonkun asuntokeinottelijan (sinun?) yksiöön. Siihen asumistukea. Työttömyystuen saadakseen hänen olisi pitänyt alentua orjaksi ja muka mielenterveyskuntoutujaksi, eli 'kuntouttavaan työtoimintaan'. Olisi pitänyt hakea töitä jossain homeloukussa ja saada karenssia, kun ei pystynyt hengittämään siellä. Sitten alennetulla toimeentulotuella, velkaantua, ja ajautua velontafirmojen uhriksi ja lopulta elinikäiseen ulosottoon. Näin sinä olisit ollut tyytyväinen? Minusta sinut pitäisi pakkosijoittaa suljetulle osastolle terapiaan, mutta valitettavasti tässä systeemissä ei taida olla suljettuja osastoja, joissa parannettaisiin ketään. Sinut päästettäisiin lopulta ulos entistä kieroutuneempana, loppuun lääkittynä.
Toivottavasti Ambrosia saa olla sinun kaltaisiltasi rauhassa tuossa unelmakodissaan.
Outoa että tilalla ei ole vesijohtoa mutta talossa on kuitenkin asuttu 11 vuotta sitten. Ilman vesijohtoa eläminen on hankalaa. Koin sen lapsuudenkodissani 60-luvun alussa. Meille vedettiin vesijohto puolenkilometrin päässä olleesta naapuritalosta muistaakseni 1965.
Vetäytyminen luonnon keskelle vaatii rohkeutta, omien pelkojensa voittamista ja hiljaisuuteen ja ns. tylsyyteen tottumista tämän oravanpyöräyhteiskunnan melskeen jälkeen. Kun sinne hiljaisuuteen jää, niin kohta huomaa päivärytmin muuttuvan luonnolliseksi, hätäilyn loppuvan ja koko ajan pienemmät asiat ympäristössä ja omassa olotilassa alkavat tuntumaan hyvältä ja mieleen alkaa putkahtelemaan mitä ihmeellisempiä mielleyhtymiä. Valoisuuden, kosteuden, tuulen ja eläinten äänet ja liikkeet riittävät viihteeksi. Alitajunta ja mieli pääsevät rauhassa työstämään kaikkea potaskaa, mitä sinne on kertynyt vuosien varrella.
Välillä sitten hätääntyy taas hetkeksi ja sitten taas rauhoittuu.
Ainoa oleellinen asia on lopulta se, onko mökki lämmin ja onko nälkä. Jos on lämmin eikä ole nälkä, niin kaikki on hyvin. Jos tietää, että pärjäilee ruoan, terveyden ja turvallisuuden suhteen, niin kaikki on hyvin. Jos on ihmisiä, joiden kanssa voi jutella aika ajoin ja tavata aika ajoin, niin kaikki on hyvin. Jos on fyysisiä ja henkisiä haasteita ja rutiineja sopivasti, niin kaikki on hyvin. Jos saa pysytellä erossa ikävistä ja pahantahtoisista ihmisistä, niin kaikki on hyvin.
Ja muuta sitä ei ihminen tarvitsekaan.
Joku ei TÄSMÄÄ?
-kyläkauppaan 20km
-isolle tielle 20km
-Pohjoinen Keski-Suomi