Raamatun ilmoitus - tieteen "arvovalta"

Huvitava johtopäätös joka ei perustu yhtään mihinkään, eikä varsinkaan siihen mitä aloittaja kirjoitti ennen tätä "johtopäätöstään".

Todellinen tiede etsii aina Jumalaa ja Hänen totuuttaan.

Hän oli erittäin tunnettu suomalainen tiedemies:

"K. V. Laurikainen syntyi Pielisjärvellä sähköttäjä Viktor Laurikaisen ja Hilja Karhusen poikana.[2] Hän tuli ylioppilaaksi Nurmeksen keskikoulun jatkoluokilta vuonna 1934 ja alkoi opiskella Helsingin yliopistossa; hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1940 matematiikka pääaineenaan. Vuosina 1948–1950 Laurikainen valmisti Lundin yliopistossa yleiseen suhteellisuusteoriaan liittyvän väitöskirjansa Ûbe die Gravitationsenergie des Materiefreien elektromagnetisches Feldes. Laurikainen väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1950. Väitöskirjan jälkeen Laurikaisen tutkimuskohteeksi tuli deuteroni. Hänen yhdessä ruotsalaisen Lamek Hulthénin kanssa tekemissään tutkimuksissa ratkaistaan etevästi deuteronin ominaistiloja koskevia numeerisia ongelmia.[3]

Laurikainen oli Turun teknillisen oppilaitoksen matemaattisten aineiden lehtori 1946–1956 ja Turun yliopiston fysiikan apulaisprofessori 1956–1960. Turun yliopiston teoreettisen fysiikan dosentti Laurikainen oli 1952–1956 ja 1960–1968.[4]

Vuonna 1960 Laurikainen nimitettiin kaksi vuotta aiemmin Helsingin yliopistoon perustettuun ydinfysiikan professorin virkaan. Eläkkeelle Laurikainen jäi 1979. Virkanimike oli vuonna 1978 muutettu alkeishiukkasfysiikan professoriksi. Teoreettisen fysiikan dosentti Helsingin yliopistossa Laurikainen oli 1954–1960 ja 1979–1985.[5]

Laurikaisen aikaansaannoksia Helsingin yliopistossa oli teoreettisen fysiikan saaminen tutkintoaineeksi 1961 ja Teoreettisen fysiikan tutkimuslaitoksen perustaminen 1964. Hänen ansiotaan oli kokeellisen hiukkasfysiikan tutkimuksen aloittaminen Suomessa CERN-yhteistyöhön tukeutuen.[3]

Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi Laurikainen kutsuttiin vuonna 1974.[6] Laurikainen oli Suomen fyysikkoseuran ja Matemaattisten aineiden opettajien liiton kunniajäsen.[2]

Tiede, filosofia ja uskonto

Laurikaisen tieteenfilosofiset pohdiskelut alkoivat varsinaisesti 1970-luvun puolivälissä. Vuonna 1976 Laurikainen vieraili CERNissä ja tutustui siellä Wolfgang Paulin jälkeen jättämiin papereihin, joiden vaikutus Laurikaisen ajatteluun oli suuri.

Laurikainen kirjoitti vanhoilla päivillään toisen väitöskirjan, Science has its limits – ontological implications of quantum theory. Väitös oli tarkoitus pitää Oulun yliopistossa (Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta ei voinut ottaa väitöskirjaa käsiteltäväksi, koska Laurikainen oli jo kertaalleen tiedekunnassa tohtoriksi väitellyt) elokuussa 1997, mutta Laurikainen ehti kuolla kuukautta aikaisemmin.[3]

Laurikainen tuli tunnetuksi myös nykyisen luonnontieteiden ja uskonnon välistä suhdetta koskevista pohdiskeluistaan,[7] joista hän julkaisi useita kirjoja.

Hänen mukaansa käsitys, että tiede ja uskonto olisivat sovittamattomassa ristiriidassa keskenään, perustui ennen kaikkea klassisen mekaniikan mukaiseen maailmankuvaan, kun sen sijaan kvanttimekaniikka ja erityisesti siihen liittyvä determinististen lakien korvautuminen tilastollisilla laeilla oli hänen mukaansa pitkälti kumonnut vastaväitteet, joita uskontoa vastaan oli tieteen näkökulmasta esitetty."

https://fi.wikipedia.org/wiki/K._V._Laurikainen

Tämä tarkoittaa sitä, että kun aikaisemmin kuviteltiin ja uskottiin, että on olemassa faktat ja jämptit luonnonlait, jotka mm. vaikuttavat siihen, että omena putoaa puusta alaspäin, eikä lennä ilmassa tai ylöspäin, niin jo 30-luvulta lähtien on tiedetty (deterministiset lait korvautuivat tilastollisilla todennäköisyyksillä), että tämä ei pidä paikkaansa, vaan kaikki ilmiöt ovat mahdollisia, vaikka eivät todennäköisiä.

Laurikainen käsitteli myös aihetta, että ihminen itse pystyisi vaikuttamaan tilastollisten poikkeamien syntyyn - siis atominytimien toimintaan - siten, että ihmeiksi kutsutut ilmiö ovat mahdollisia.

Eiköhän pulma liene kuitenkin uskjovaisten kannalta tämä:

MIKÄÄN tosimaailman havainto ei viittaa siihen, että uskonnot olisivat totta. Kun uskontojen pyhiä kirjoja ja tekstejä tutkitaan PUOLUEETTOMASTI, taustalta paljastuvat ihmiset tavoitteineen ja toiveineen.

Ei kai tiedemiehet näe jumalaa minään mörkönä. Varmaa riemastuisivat jos löytäisivät johtolankoja jotka osoittaisivat jumalan olemassa olon. Uskovaisethan ne näkevät tieteen mörkönä joka kaataa heidän korttitalonsa.

Jos jumala olisi olemassa on täysin absurdi ajatus että jumalia olisi vain yksi. Tämä on mm. kretujen ongelma, jotta he voisivat vaatia kreationismin tieteen osaksi pitäisi heidän nyt ensiksi osoittaa mikä on jumalien lukumäärä ja vasta sitten tuoda muita väitteitä julkiseen keskusteluun.

Jokainen fiksu tietysti tietää tuon lukumäärä olevan tasan 0.

Jos tiedemies uskoo omaan tieteellisiin selityksiinsä, niin ei hän voi olla uskontoa vastaan. Koska se, että ihmiset uskovat jumalaolentoihin tulisi pystyä selittämään tieteellisesti. Miksi kulttuurievoluutio on muovannut sattumalta ihmisestä sellaisen. Siitä pitäisi olla selkeä näkemys eikä aihetta mihinkään väittelyyn edes pitäisi olla. Mutta jos tieteessä on tässäkin kohdassa musta aukko, ei ole mitään käsitystä siitä miten sattuma muokannut ihmiset niin vahvasti uskomaan jumalolentoihin, niin silloin niitä mustia aukkoja on monissa muissakin kohden. Tiede ei silloin oikeastaan ymmärrä ihmisen kehityksestä sattumanvaraisesta kehittymisestä mitään ellei se noin selvää asiaa pysty tieteellisesti selvittämään, vaan ryhtyy sattumalta syntyneiden olentojen kanssa väittelemään ettei teidän pitäisi sattumalta olla tuollaisia.