Nainen, onko elämäsi ruusuilla vai nuoralla tanssimista?

nuoralla tanssimista aina ollut, harvoilla kai elämä usein ainakaan on sitä ruusuista.

sitä se teettää, kun ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu. ei oo tuota järkee päässä niin siitä kärsii kokonaisvaltaisesti elämässä.

Elämäni ei ole koskaan ollut ruusuilla tanssimista. Välillä helpompaa, välillä vaikeampaa, välillä todella vaikeaa. Elämään kuuluu varmaan lähtökohtaisesti tasapainoilu kaikilla. On totta, että toisilla elämä on paljon helpompaa kuin toisilla, vaikka kaikilla on ne omat haasteensa elämässään. Joissakin asioissa olen päässyt helpolla, joissakin asioissa mennyt ne pimeimmät laaksot, joista monilla ei ole aavistustakaan eikä kykyä samaistua tai ymmärtää. Tasainen arki on elämässä läsnä kyllä tällä hetkellä, vaikka olenkin käynyt elämässä suurempia vastoinkäymisiä kuin keskiverto ihminen (, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan). Luulen, että minulle on sallittu kaikenlaista, jotta ymmärtäisin monenlaisia ilmiöitä ja osaisin auttaa erilaisista lähtökohdista tulevia ihmisiä. Negatiivisetkin asiat voi elämässä kääntyä pääomaksi. Ihmeellistä.

Koen elämäni enneminkin olevan siltä väliltä..
Jos eräs ihminen olisi tuossa vierelläni kulkemassa , olisin onnellisempi.

Ruusuilla tanssimista. Toiset ruusut kuolee kun niihin astuu, mutta toiset ruusut kukoistavat. Ruusuilla on myös piikit, jotka satuttavat, mutta pienenajan jälkeen haavatkin parantuvat tai haavat vain arpeutuvat .Olen onnellisempi, kuin aikoihin. Samalla yritän saada ruusut puhkeamaan kukkaan ja siihen minä tarvitsen miehen, joka haluaa nähdä ne kanssani.

Harvemmin ruusuja, muttei nuorallakaan tanssia kun en ota niin vakavasti.

Kyllä se tuota nuoralla tanssia, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.

Loppusuoralla, kivuliailla tulisilla hiilillä

Toivottavasti ehdin saada pari juttua valmiiksi ennen loppua,
odotan jo hyvillä mielin poistumista.

Helppoa elämäni ei ole ollut joten miksikään tanssiksi en sitä kuvailisi. Tankotanssia voisin opetella jos se saisi yhden minusta kiinnostumaan enempi.

Elämä on helppoa! On ollut sitä aina, oli tilanne millainen tahansa. Noh, tietysti, jos joutuisi kidutetuksi, niin silloin menisi surkeasti.

Tuntuu, että olen syntynyt onnellisten tähtien alla.

Miksi pitää olla vaan ääripäitä?

Mä en koe elämääni tällä hetkellä kumpaankaan kategoriaan.


Koen tasaista vaihde vapaalla menoa tasaiseen tahtiin.

Ei ole mitään tanssin hurmaa ekstaasissa

Eikä myöskään tasapainoilua elämäntiellä selviytyäkseen.

Tyyni mukava ja rauhaisa arki jossa sielu lepää ja antaa voimia ilman mitään turhia tunnepiikkejä mihinkään suuntaan

Tällä hetkellä nuoralla tanssimista ei tiedä, koska katkeaa ja putoaa tyhjyyteen. Kunnes taas noustaan ja mennään eteenpäin.

Kyllä se aikamoista nuoralla tanssimista on ollut koko elämän ajan. ei voi muuta sanoa.

Nuoralla tanssia. Aina joku yllätys nurkan takana ja sitten tasapainoillaan, lähes tiputaan, mutta vielä on riittänyt halut enempi siihen tanssiin eikä narukaulailuun...

Kai tämä jonkinlaista nuoralla tanssimista on ollut, mutta ainakin näissä sydämen asioissa sieltä nuoralta saattaa tipahtaa ruusupensaaseen. Itse istutettuun. Kun ymmärtää, mikä on mahdollista ja sovittaa oman onnen tavoittelunsa sen raamin sisään.

ruusuilla tanssimista. Nautin jokaikisestä päivästä sen mahdollisista pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Nautin kaikkien kohtaamieni upeiden henkilöiden seurasta. Tämä on sitä elämää, jota haluan elää. :)

Miksi kysyt?

johtuu ehkä siitä, että minulla on kyky nauttia elämän pienistäkin iloista. Ja elää täysillä kyseessä olevaa hetkeä jolloin unohdan kaiken joka ei liity meneillään olevaan hetkeen. Turha murehtiminen ei ole kenellekään hyvästä, se syö ihmistä.