Tappavan tylsä työ. Boreout.

Vielä vuosi sitten en ollut kuullutkaan sanasta boreout. Nykyään tuo on minulle liiankin tuttu, ei pelkästään sanana vaan myöskin mitä sillä tarkoitetaan. En kyllä haluaisi tietää, voisipa kelloa kääntää takaperin ja palata siihen viime kevään päivään, jolloin loppujen lopuksi omaa tyhmyyttäni sain tämän aikaiseksi. Silloin toimeenkuvani oli aivan toinen töissä ja voin täysin rehellisesti sanoa tykänneeni työstäni todella paljon. Oli vaihtelua, haasteita, uuden opettelua, onnistumisen iloa ja toki välillä niitä ei niin mukaviakin tehtäviä, mutta kun homman sai tehtyä niin saattoi tuumia, että paska homma, mutta tulipahan tehtyä.
Mitä sitten tapahtui. Yksi työntekijä lähti ja hänen työstään tuli minun työ. Lupasin tuon homman hoitaa, vaikka tiesinkin ettei se ole minulle millään tavalla mieluista työtä, mutta ajattelin että kyllä se siitä kun tekee vaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Olen suorittanyt sitä samaa hommaa nyt keväästä asti, täysin aivotonta päättymätöntä tehtävää päivästä toiseen vailla vaihtelua, haasteita, mielekkyyttä, vailla mitään mikä saisi aamuisen töihin lähdön tuntumaan edes siedettävältä.
Kyllähän sitä jonkin aikaa jaksoi tehdä aivot narikassa, mutta pikkuhiljaa se alkoi nakertaa päivä päivältä enemmän. Olin tylsistynyt. Töihin lähtö alkoi tuntua aina vaan vaikeammalta. Töihin tarttuminen ylivoimaiselta. Työteho hiipui ja samaan aikaan myös podin huonoa omaatuntua saamattomuudestani. Pikkuhiljaa alkoi tylsyys hiipi työpaikalta kotiin, mikään ei enää kiinnosta, kaikki jää tekemättä. Tarvon sumussa kuin robotti, ruoka ei maistu, uni ei tule. Haluaisin tehdä jotain kivaa piristyäkseni, mutta en enää tiedä mikä olisi kivaa. Kaikki mistä ennen pidin tuntuu aivan turhalta. Tahtoisin oppia jotain uutta, mutta miksi ja mitä? Ei kyllä riitä energiakaan, joten antaa olla. Haaveilen katkenneesta raajasta ja sairaslomasta. Sanotaan että tylsyys passivoi ja tylsistyminen johtaa masennukseen. Saattaahan siinä jotain tottakin olla.
Työpaikka muutoin on aivan mahtava ja pomo mielettömän hyvä tyyppi.
Lähteminen tuntuu kamalalta, jääminen vie järjen.
Ilmoita


Minullekin on tähän ikään mennessä kertynyt jonkunmoinen määrä erilaisia työsuhteita, joista jotkut ovat olleet äärettömän tylsiä. Eräässä tapauksessa istuin kellarissa useita päiviä viikossa odottamassa, että puhelin soisi, jolloin voisin välittää viestin kellarissa välillä piipahtaville muille työntekijöille. Kyseisen työsuhteen ei ollut edes tarkoitus kestää kovinkaan pitkään, mutta jonkun sekin oli tehtävä.

Huomasin yllämainitussa ja muutamissa muissakin työsuhteissani, ettei työn itsessään välttämättä tarvitse olla millään tavalla mielekästä taikka mielenkiintoista, mutta sitä voi kaikesta huolimatta tehdä ja siitä voi jopa tavallaan tykätä. Missään tapauksessa en näissä töissä olisi ollut puolta vuotta pidempään, mutta jollain tavalla aikaa oli silti tapettava taikka viritettävä aivot toisenlaisille kierroksille kuin millä ne normaalisti kävivät.

Radion kuuntelu on hyvä keino ohjata huomio työn tylsyydestä jonnekin muualle. Tosin tämä tietenkään kaikissa töissä onnistu. Asioiden järjestäminen uudella tavalla ihan uudelleenjärjestämisen riemusta on myös hyvä konsti piristää työpäivää. Jos tehtävä antaa myöten, voi työpäivän aika suunnitella, haaveilla, unelmoida ja vaikka keksiä ja kertoa itselleen tarinoita. Työtehtävästä voi myös tehdä itselleen pelin, missä pisteyttää erilaisia asioita ja yrittää lyödä aikaisemmat ennätyksensä. Kun huippupisteet on kerran saavuttanut, voi sen jälkeen muuttaa pisteenlaskutapaa ja taas riittää uutta mielenkiintoa työpäiväksi.

On kuitenkin sanottava, että mitä enemmän ylläoleviin keinoihin joutuu työpäivänsä aikana turvautumaan, sitä suuremmalla syyllä kannattaa hakea itselleen mielenkiintoisempaa työtä.
Ilmoita
poliittinen ilmapiiri alkuperäisille juurilleen.
Ilmoita
Tylsä ja epämielyttävä työ, siihen vielä kylkeen huono palkka ja vuorotyö vuokrafirman listoilla niin en ihmettele että työpaikkoihin ei ole yhtään tulijoita, ennenvanhaan siis 90-luvullakin maksettiin sentään parempaa palkkaa jos työ oli itsessään vastenmielistä aivot narikkaan hommaa.

Nyt jos joutuisi edellämainittuihin töihin niin ottaisin mielummin karenssin kuin pilaisin elämääni ns. paskaduuneilla kaikilla mausteilla.
Ilmoita
SumuaSumussa,
Otatko yhteyttä ketonen.tiia@gmail.com :)
Juttelisin mielelläni kanssasi aiheesta.
Ystävällisin terveisin, Tiia Ketonen
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Tappavan tylsä työ. Boreout.

Vielä vuosi sitten en ollut kuullutkaan sanasta boreout. Nykyään tuo on minulle liiankin tuttu, ei pelkästään sanana vaan myöskin mitä sillä tarkoitetaan. En kyllä haluaisi tietää, voisipa kelloa kääntää takaperin ja palata siihen viime kevään päivään, jolloin loppujen lopuksi omaa tyhmyyttäni sain tämän aikaiseksi. Silloin toimeenkuvani oli aivan toinen töissä ja voin täysin rehellisesti sanoa tykänneeni työstäni todella paljon. Oli vaihtelua, haasteita, uuden opettelua, onnistumisen iloa ja toki välillä niitä ei niin mukaviakin tehtäviä, mutta kun homman sai tehtyä niin saattoi tuumia, että paska homma, mutta tulipahan tehtyä.
Mitä sitten tapahtui. Yksi työntekijä lähti ja hänen työstään tuli minun työ. Lupasin tuon homman hoitaa, vaikka tiesinkin ettei se ole minulle millään tavalla mieluista työtä, mutta ajattelin että kyllä se siitä kun tekee vaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Olen suorittanyt sitä samaa hommaa nyt keväästä asti, täysin aivotonta päättymätöntä tehtävää päivästä toiseen vailla vaihtelua, haasteita, mielekkyyttä, vailla mitään mikä saisi aamuisen töihin lähdön tuntumaan edes siedettävältä.
Kyllähän sitä jonkin aikaa jaksoi tehdä aivot narikassa, mutta pikkuhiljaa se alkoi nakertaa päivä päivältä enemmän. Olin tylsistynyt. Töihin lähtö alkoi tuntua aina vaan vaikeammalta. Töihin tarttuminen ylivoimaiselta. Työteho hiipui ja samaan aikaan myös podin huonoa omaatuntua saamattomuudestani. Pikkuhiljaa alkoi tylsyys hiipi työpaikalta kotiin, mikään ei enää kiinnosta, kaikki jää tekemättä. Tarvon sumussa kuin robotti, ruoka ei maistu, uni ei tule. Haluaisin tehdä jotain kivaa piristyäkseni, mutta en enää tiedä mikä olisi kivaa. Kaikki mistä ennen pidin tuntuu aivan turhalta. Tahtoisin oppia jotain uutta, mutta miksi ja mitä? Ei kyllä riitä energiakaan, joten antaa olla. Haaveilen katkenneesta raajasta ja sairaslomasta. Sanotaan että tylsyys passivoi ja tylsistyminen johtaa masennukseen. Saattaahan siinä jotain tottakin olla.
Työpaikka muutoin on aivan mahtava ja pomo mielettömän hyvä tyyppi.
Lähteminen tuntuu kamalalta, jääminen vie järjen.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta