"Lastenkodissa oli kolme uskovaa työntekijää, jotka kertoivat minulle Jeesuksesta ja Jumalasta. Kuuntelin mielelläni ja tykkäsin todella näistä ihmisistä, jotka olivat uskossa." Näin kertoo helluntailainen Antero lapsuudestaan. Se nyt ehkä on sattumaa, että juuri helluntailaiset höpisivät uskonnollsia juttujaan lastenkotiin viedylle Anterolle. Mutta: eikö lapsen ja erityisesti omien vanhempien turvaa vailla olevan lapsen hämmentäminen atteellisella käännytyksellä ole moraalitonta? Kysehän on viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmistaimen viettelystä tavallaan.
Siis: saako mielestänne lapsia käännyttää? Jos saa ja kenties jonkun mielestä erityisesti pitääkin, perustelisitteko kantanne.
Siis: saako mielestänne lapsia käännyttää? Jos saa ja kenties jonkun mielestä erityisesti pitääkin, perustelisitteko kantanne.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Old testament
Snl 22:6 Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.
Täs maailmassa on vähän vaikea kasvaa saamatta kuulla mistään Jumalasta, vaikka kasvaisi sitten ateistiperheessä. Ja koska jumalasta kuulee kyllä muualtakin kuin vaikkapa niiltä lastenkodin tädeiltä tai omilta vanhemmilta, niin oleellisinta on se millä tavalla se Jumala esitetään lapselle.
Mä hyväksyn uskonnollisten käsitteiden, kuten taivaan, Jumalan ja Jeesuksen yms. käyttämisen esim. lohdutustarkoituksessa jossain kriisitilanteissa, että lapselle vaikkapa selitetään että kuollut ihminen meni taivaaseen tms. Enkä periaatteessa pidä esimerkiksi sitä mitenkään pahana jos lapselle nyt kerrotaan että taivaassa on joku jumala joka rakastaa. Ei se ole mitenkään vahingollista lapselle saada kuulla että joku rakastaa. ;-) Siitä saattaa olla parhaimmillaan lapselle hyvinkin paljon lohtua jos lapsi ei esim. saa kovin paljoa rakkautta osakseen muuten. Kehitteleväthän lapset myös ihan itse kaikenlaisia mielikuvitusystäviä.
Mutta toisaalta sekin on kaksipiippuinen juttu siinä mielessä, että jos lapsi saadaan vakuuttuneeksi siitä, että on todella olemassa esim. enkeleitä jotka suojelee häntä, niin sit jos lapsi joutuukin kokemaan jotakin todella pahaa, tämä uskomus aiheuttaa hänelle kaksinkertaisen pettymyksen; Sen lisäksi, että hän joutuu pettymään syvästi esim. lähi-ihmisiinsä tai ihmisiin yleensäkin, hän joutuu pettymään myös Jumalaan.
Miksi enkelit eivät tulleetkaan auttamaan?
Miksi Jumala ei suojellutkaan minua vaikka niin minulle luvattiin?
Ja jatkumo tästä on se, että lapsi ajattelee että hänessä itsessään täytyy olla jotakin vikaa kun edes se Jeesus, lasten ystävä, ei halunnut häntä auttaa. Johtopäätös: "MINÄ olen paha ja kelvoton. En ole sen arvoinen että edes Jumala viitsisi minua auttaa." Turha tulla enää sanomaan että Jumala rakastaa kun oma selvä kokemus on, ettei rakasta.
Uskominen siis näihin henkiolentoihin saattaa vain tuplata pettymyksen ja näin maksimoida kärsimyksen. Hän joutuu piinaamaan itseään vielä näilläkin kysymyksillä sen lisäksi että joutuu kestämään ihmisten aiheuttamat pettymykset. Joskus tämä itsensä piinaaminen näillä kysymyksillä on ikuisesti varjona hänen elämänsä yllä, vaikka sillä energialla jonka hän joutuu käyttämään näiden kysymysten miettimeen, hän voisi vaikkapa keskittyä johonkin vähän kehittävämpään.
Koska TOSIASIAHAN on, ettei ne enkelit jumalat tai jeesukset tule auttamaan. Joten on se aika julmaa mennä sellaista lapselle sitten valehtelemaan, kun lapsi silmänkään värähtämättä uskoo kaiken mitä aikuiset hänelle sanovat.
Eri asia on vain vastata kysyttäessä, kuin syöttää omaa elämänkatsomusta järjestelmällisesti.
onkin niin, että Jumala on olemassa, ja haluaa auttaa?
""Koska TOSIASIAHAN on, ettei ne enkelit jumalat tai jeesukset tule auttamaan. Joten on se aika julmaa mennä sellaista lapselle sitten valehtelemaan, kun lapsi silmänkään värähtämättä uskoo kaiken mitä aikuiset hänelle sanovat.
Eri asia on vain vastata kysyttäessä, kuin syöttää omaa elämänkatsomusta järjestelmällisesti.""
Uskovaisethan näkevät oikeudekseen opettaa järjestelmällisesti elämänkatsomustaan, koska pitävät sitä oikeana.
Lisäksi on sekin pointti, että usein tuo elämänkatsomus on antanut toivoa ja lohtua lapsille.
Tosin kannatan itse sellaista opetusta, jossa ei mennä lupaamaan Jumalan nimissä mitään, mistä ei ole takuita.
"Mitä jos onkin niin, että Jumala on olemassa, ja haluaa auttaa?"
Ei se kauhiasti asiaa muuta jos Jumala olisikin olemassa ja HALUAISIkin auttaa, kun hän ei kuitenkaan käytännössä auta.
Se on empiirisesti todistettu lukemattomia kertoja.
Ei lasten kohdalla voi mitään laittaa sen varaan että "entä jos.." Lapsi uskoo kaiken yleensä vielä paljon vahvemmin kuin aikuinen. Näin ollen myös pettymys on lapselle suurempi kuin aikuiselle.
"Lisäksi on sekin pointti, että usein tuo elämänkatsomus on antanut toivoa ja lohtua lapsille."
Niinhän minäkin sanoin. Mutta kun siinä ON se toinenkin pointti.
"Tosin kannatan itse sellaista opetusta, jossa ei mennä lupaamaan Jumalan nimissä mitään, mistä ei ole takuita. "
Olet siis samaa mieltä kuin minä.
;-)
mutta uskon silti Jmalaan, kun taas sinä olet sanonut , että et usko...?
Minun näkemykseni uskon olemuksesta kun just tuo; että sitä ei voi todistaa millään.!
Jos Jumala toimisi ja todistaisi olemassaolonsa, Hän samalla veisi pois uskon, koska silloin kaikki olisi näkemistä.
Siinä on uskon todellinen salaisuus...
Pitää uskoa, vaikka ei näe!
Lapsilla ei ole kykyä ajatella tuollaisia asioita aikuisten lailla, vaan he ottavat tuollaiset puheet tosissaan. Monia lapsia aikuisten uskonnolliset puheet ahdistivat ja pelottivat.
Kyllä siinä on lohtu kaukana kun hihhuli mummoni tarjosi minulle helvetin lieskoja koska olin synnynnäisetsi paha.
siis ateisti on ihminen joka ei usko näkevänsä jotain mitä ei näe.
uskovainen sellainen joka pistää silmät kiinni ettei näkisi että sitä mitä ei näe ei olekaan.
lapsille totuuden nimissä juttua joulupukistakin.
Pienenä he uskovat tarinan, mutta vanhetessaan kokevat traumoja ja pettymyksiä, koska se ei ollutkaan totta??
Vaikka mummosi olikin oikeassa, en silti suosittelisi aloittamaan tuosta päästä evankeliumin kertomista lapsille.
Kyseessähän on ketjussa enkelit, ja suojeleminen, turvallisuus....
Joulupukkiuskoon ei liity pelkoa helvettiin joutumisesta. lapsia ei pakoteta uskomaan joulupukkiin jotta he säästyisivät helvetin lieskoilta, vaan siksi että he saisivat lahjoja jouluna.
Asiaan vaikuttaa katsos huomattavasti se, että aikuiset itse uskovat Jumalaan, mutta joulupukkiin he eivät usko.
Tämä vaikuttaa siihen millä vakavuusasteella joulupukkiin suhtaudutaan, samoin kuin siihen millä vakavuusasteella Jumalaan suhtaudutaan. Joulupukki on hassu ja kiva hahmo, mutta Jumala on hyvin vakavasti otettava tyyppi, jonka kanssa ei pelleillä. Jumalauskoon liittyy veri, kärsimys, uhraaminen, kuolema, viimeinen tuomio, kaikenlaiset uhkat... Joulupukkiin ei.
Kyllä minä odotin koko lapsuuteni Jeesuksen toista tulemusta, kun se "pasuuna soi ja Jeesus saapuu pilvissä".
Kyl minulle oli jo hyvin pienenä täysin selviä kaikki yksityiskohdat, kuinka toiset jäävät "kiristelemään hampaitaan porttien ulkopuolelle", kun se toinen temmataan ja toinen jätetään.
Olin hyvin tietoinen siitä kuinka se toinen tulemus tapahtuu "silmänräpäyksessä", kuinka meidän ihmisten tulisi "valvoa" ettemme "nuku" silloin kun se "Jeesus saapuu omansa noutamaan". Tiesin hyvin selvästi ettei se jeesus kelpuuta taivaaseen ketään "likaisissa vaatteissa"...Yms.
Sitä vain en ymmärtänyt miten se veri voi puhdistaa, koska mielestäni veri ainoastaan tahrii.
Lisäksi en käsittänyt miksi jeesusta sanottiin karitsaksi, koska minusta jeesus näytti ihmiseltä, eikä lampaalta.
Hirvittävästi pelkäsin etten ole yksi niistä joka "temmataan". Tämän vuoksi yritin olla tietysti mahdollisimman "oikea" uskovainen, kiitollinen, onnellinen, nöyrä jne... Ja näin ollen sitä pelkoa tuskin kukaan ulkopuolinen edes huomasi.
"Viiemisiä aikoja" olen elänyt koko elämäni ihan pienestä pitäen, pelännyt VARSINKIN ihan pienenä lapsena, olenko taivaskelpoinen, pääsekö taivaaseen vai joudunko helvettiin.
Kaikenlisäksi vielä jouduin elämään suuressa epävarmuudessa myös sen takia, etten kokenut mitään maatajärisyttäviä tunteita, eikä usko tuntunut miltään. Luulin lapsena, että "aidon" uskovaisen tuntee siitä että se aina itkee ja on hysteerinen tai muulla tavalla ylitunteellinen. Taisin joskus keskenkasvuisena itsekin yrittää vääntää väkisin kyyneltä silmään kun epätoivoissani kuvittelin että minä olen pahin kaikista kun ei yhtään itketä tai muulla tavalla liikuta esim. rukoillessa.
Enkä ole ainoa.
SE on hiukan verran eri asia kuin joulupukkiusko.
Kyseessä EI siis ole "suojeleminen, turvallisuus" yms. vaan aivan päinvastaiset asiat.
Pointtihan on että sinä et tiedä, oliko mummo oikeassa vai ei. Sinä VAIN uskot.
Mummot ovat olleet monessa asiassa väärässä.
ole missään vaiheessa väittänytkään, etteikö uskonasioihin liittyisi noita kuvailemiasi juttuja. Ja niistä olen täysin samaa mieltä.
Tässä ketjussa kuienkin puhuttiin siitä mitä voi lapselle pienenä puhua, ja miten...
Siitä olen edelleenkin sitä mieltä, että Jumalasta löytyy , vaikka onkin uskon asia, hyviä, turvallisia, lohduttavia, ja armahtavia puolia kerrottavaksi. Onhan Jumala Rakkaus, joka haluaa vain hyvää ihmisille.
Mutta voisimme aloittaa etusivulla keskustelun jossa pohdittaisiin sitä, että tilastojen mukaan helluntailaisuuteen kääntyy tai tulee uskoon ihmisiä päasiassa lasten ja nuorten joukosta. 10-15v.
Miksi näin on?
Onko se hyvä vai huono asia?
Mitä siitä voisi päätellä?
Juutalaisuudessa vasta 30v. katsotaan ajattelultaan niin kypsäksi, että voi alkaa opettamaan tai edes keskustelemaan Jumalasta.
Eikö silloin uskon rakaisukin olisi parasta tehdä kypsässä iässä, että tietää mitä valitsee?
"Tässä ketjussa kuienkin puhuttiin siitä mitä voi lapselle pienenä puhua, ja miten... "
Aivan mutta kun itse vertasit nyt tuohon joulupukkiin niin halusin vai osoittaa jumalauskon ja joulupukkiuskon eron.
...
"Siitä olen edelleenkin sitä mieltä, että Jumalasta löytyy , vaikka onkin uskon asia, hyviä, turvallisia, lohduttavia, ja armahtavia puolia kerrottavaksi."
...
Aivan, kuten ekassa viestissä myös itse samaa sanoin.
Tässä keskustelussa kuitenkin keskusteltiin lapsen MANIPULOIVASTA kasvatuksesta jossa on selvä päämäärä manipuloida lapsi uskomaan siihen tiettyyn asiaan.
Ja se on moraalitonta tehtiin se sitten kuinka "mukavassa hengessä" ja hyvässä tarkoituksessa tahansa.
Mielestäni poikalapsi otti tosi tärkeän asian esille. Huolimatta siitä, että kristinuskon jumalaan liittyy myös rakkaus, turvallisuus (??), hyvyys yms., niin varmasti myös sinä myönnät, että kristinuskoon liittyy oleellisesti myös muita asioita kuin pelkkää pehmeetä ja positiivista.
Kristinuskon peruajatus on se, että jumala yrittää pelastaa ihmiset joutumasta KADOTUKSEEN. Ihminen nähdään peruspahana olentona jota uhkaa helvetti ellei hän usko jeesukseen. Tämä ON se pääasia koko uskossa, eikö vain.
"Niin on jumala maailmaa rakastanut....ettei yksikään joka häneen uskoo HUKKUISI..."
Painostuksen ja manipulaation ei tarvitse olla mitään "PÖÖ! Joudut lapsi helvettiin jos et usko!!!"- pelottelua, mutta se _tietoisuus_ tästä asiasta on itsessään painostusta, jos vanhemmat/muut ympärillä olevat aikuiset esittävät sen faktana, TOSIASIANA.
Se pitäisi esittää lapselle asiana johon vain jotkut uskovat ja jotkut eivät.
Keskustelin joskus vapaa-ajattelijoiden sivuilla samasta aiheesta (nimim. Pakana)
http://keskustelu.vapaa-ajattelijat.fi/read.php?f=3&i=9779&t=6605#reply_9779
Ihan niissä viimeisissä viesteissäni tuossa ketjussa puhun juuri tästä samasta aiheesta vähän perusteellisemmin jos kiinnostaa.
-----------
"Mutta voisimme aloittaa etusivulla keskustelun jossa pohdittaisiin sitä, että tilastojen mukaan helluntailaisuuteen kääntyy tai tulee uskoon ihmisiä päasiassa lasten ja nuorten joukosta. 10-15v.
Miksi näin on?
Onko se hyvä vai huono asia?
Mitä siitä voisi päätellä?
Juutalaisuudessa vasta 30v. katsotaan ajattelultaan niin kypsäksi, että voi alkaa opettamaan tai edes keskustelemaan Jumalasta."
...
Mielenkiintoinen aihe sinänsä. Jos puhutaan ns. pystymetsästä uskoon tulevista, niin olisko sillä jotain tekemistä asian kanssa että helluntailaisuuteen liittyy osana tämä hurmahenkisyys ja tunteilla mässäily joka vetoaa nuoriin? Ainakin enemmän kuin joku tylsä kuiva saarnaaminen.
Ja jos puhutaan niistä "ainauskossaolleista", se todennäköisesti johtuu juuri samasta asiasta kuin tuossa juutalaisesimerkissä. Myös hellareilla on ääneen sanomaton "tietty ikä" jolloin yleisesti odotetaan että ihmisten pitäisi se "ratkaisunsa" tehdä. Tämä ikävaihe on se kriittinen teini-ikä tai nuoruus. Jos et ratkaisuasi silloin tee, niin kyllä silloin ajatellaan, että sitten et ole "oikea uskovainen". Tähän samaan ikävaiheeseen liittyy myös ja varsinkin kasteasia. Myös kasteelle menon odotetaan itsestäänselvästi tapahtuvan teini-iässä. Jos ainauskossaollut ei teini-ikäisenä mene kasteelle, niin kyllä sitä ihmetellään hyvin paljon. Ja painostetaan. Sosiaalinen kontrolli jyllää.
Tuollaiset rajapyykki-ikävaiheet ovat vain yksi sosiaalisen kontrollin muodoista joiden avulla kasvavien lasten elämänkatsomuksellisia kysymyksiä yritetään kontrolloidan ja heitä yritetään ohjata siihen yhteen ja ainoaan "oikeaan" suuntaan.
...
"Eikö silloin uskon rakaisukin olisi parasta tehdä kypsässä iässä, että tietää mitä valitsee?"
...
Jaa...mä voisin laittaa ton ikärajan vieläkin korkeammalle...miten olis vaikka 80v kypsä ikä? Silloin ainakin ihmisellä olisi tarpeeksi elämänkokemusta, ja arviontikykyä tehdä omat ratkaisunsa. ;-D
Niin niin joojoo tiedän tiedän, ku ihminen voi kuolla jo aikaisemmin ja sit se ei pääse taivaan karkeloihin jos ei ole uskossa kuollut. Juu juu tiedän tiedän.... ;-)
Mikä siinä on, että ihminen ei pysty pitämään omaa uskoaan vain omana uskonaan? Miksi ihmeessä ihminen on sellainen, että sitä on niin vaikea hyväksyä että esim. omat lapset ihan aidosti ja oikeasti saisivat valita sen oman tiensä ja katsomuksensa ilman että ne vanhemmat nyt sitten heti "kuolevat murheeseen" sen lapsiparan sielun puolesta (kts.laulun sanat).
Ei pidä ihmetellä näitä uskonsotiakaan ja muita tappeluita kun ihminen ei pyhässä yksinkertaisuudessaan kertakaikkiaan osaa kunnioittaa aidosti toisen ihmisen erilaista elämänkatsomusta. Kaikki kuorossa ihmettelevät miten on mahdollista että uskontojen, joiden perussanoma on useimmiten aina rauha ja rakkaus, plus muut pehmeet arvot, kuitenkaan eivät osaa elää rauhassa. Kysymys on vain toisen elämänkatsomuksen KUNNIOITTAMISEN puutteesta. Ei muusta.
Mikä siinäkin on ettei esim. arabit juutalaiset ja kristityt nyt voi yksinkertaisesti hyväksyä toistensa pyhiä paikkoja samalle temppelivuorelle Jerusalemiin? Mitä ihmeen väliä sillä on jos siellä olisi kaikkien niiden uskontojen edustamat paikat ihan rauhassa vierekkäin? Mut ehei! Mun paikka! Munpa! Munpas! Ja vielä yksi ainoa pikku vuori koko maapallolla! Voi herregud!
Tuollakin asialla on hyvin paljon tekemistä juuri sen kanssa millä tavalla nekin ihmiset siellä kasvattavat omat lapsensa. Ne uskonsa vuoksi taistelevat ihmiset eivät ole läheskään niin paljoa yrittämässä miellyttää omaa Jumalaansa, kuin he ovat miellyttämässä omia vanhempiaan. He ovat vain toteuttamassa käytännössä omaa kasvatustaan ja heidän mieliinsä jo ihan lapsina syötettyä "totuuttaan" ei muuta.
Mut siit vois alkaa uuden keskustelun.
kertauksena ketjun viestit..
Olit oikeassa, kyllä siellä oli alusta lähtien kyse myös manipulaatiosta. Muistin väärin.
Olen samaa mieltä jotakuinkin noiden loppuosan mielipiteiden kanssa.
Minun kannattamani suvaitsevaisuus ei ainakaan näytä
saaneen kannatusta täällä suomen siionissa, eikä kait historian mukaan muuallakaan.
"Kilpailkaa toinen toistenne kunnioittamisessa" on lause, jonka olen kuullut satoja kertoja saarnoissa, mutta valitettavasti se on jäänyt vain tyhjien puheiden tasolle.
Luin kerran kertomuksen pienestä 8-vuotiaasta pojasta, jonka homoseksuaali namu-setä oli viekoitellut asuntoonsa!
Asunnossaan tämä homoseksuaali kosketteli poikaa ja pyysi tätä riisuuntumaan.
Sen jälkeen homoseksuaali pyysi poikaa koskettelemaan miehen sukupuolielimiä!
Yhdyntään asti mies ei päässyt, tai kyennyt.
Kokemus järkytti pojan mielen niin, että joutui myöhemmin turvautumaan psykiatriseen hoitoon, jolloin myös trauman aiheuttanut tapahtuma selvisi.
Siis: Saako mielestänne homoseksuaalit toteuttaa seksuaalisia tarpeitaan omilla ehdoillaan?
Jos saa, niin perustelisitteko kantanne?
Voisitko ystävällisesti oikaista tuon kierouman päästäsi, ja lopettaa homoseksuaalien samaistamisen pedofiileihin? Tääl ihmetellään kun jotkut jaksaa jankuttaa samoja asioita. Turha ihmetellä jankutusta kun viesti ei mene perille.
Homoseksuaali on ihminen joka on kiinnostunut AIKUISISTA samaa sukupuolta olevista.
Pedofiili on henkilö joka on kiinnostunut seksuaalisesti LAPSESTA sukupuoleen katsomatta.
Niillä ON eroa.
Josko tämä vähän auttais suakin:
Luin kerran jutun pienestä 8-vuotiaasta tytöstä, jonka aikuinen mies meni houkuttelemaan asuntoonsa. Asunnossa mies kosketteli tyttöä seksuaalisesti ja pyysi häntä riisuuntumaan. Sen jälkeen mies pyysi tyttöä koskettelemaan sukupuolielimiään. Kokemus järkytti työn mielen niin että hän joutui myöhemmin turvautumaan psykiatriseen hoitoon jolloin myös trauman aiheuttaja selvisi.
Siis: Saako mielestänne heteromies toteuttaa seksuaalisia tarpeitaan omilla ehdoillaan?
Tarkoittaaks tuo sitä, että pedofiiliset teot on oikein jos se kohdistuu vastakkaista sukupuolta edustavaan lapseen?
Meneeks perille? Get the point? Syttyykö lamppu?
Ja vielä: MITEN tuo kommentti iittyi tähän aiheeseen? Olisko sulla jotain sanottavaa siitä pitäisikö lapsia käännyttää vai ei? Se aihe EI liity homoseksuaalisuuteen yhtään millään tavalla.
Jos henkilö on seksuaalisesti kiinnostunut samaa sukupuolta olevasta henkilöstä, niin hän on homoseksuaali, kohdistuipa perverssiot lapseen tai aikuiseen, ymmärrätkö?
Turha sun on yrittää vääntää asiaa muuksi kuin mikä se on!
Pikkutytöistä kiinnostunut on hetero, mutta vakavasti sairas, ymmärrätkö?
Lapsista seksuaalisesti kiinnostunut aikuinen on vakavasti sairas siinä missä homoseksuaalikin.
Molemmat tarvitsevat hoitoa!
Mistä johtuu, että suurin osa pedofiileistä on homoja?
Kaksi sairautta samassa persoonassa tekee elämästä helvetin, tai ainakin perverssioiden kohteen elämästä:(
Jos sallitaan helluntailaisten (ym.uskovien) toteuttaa omia tarkoituksiaan kertomalla lapsille Jeesuksesta, niin pitäisi sitten sallia sekin että namusedät toteuttavat omia tarkoituksiaan?
Eli:
Jos homoseksuaalit ja/tai pedofiilit eivät saa toteuttaa seksuaalisia tarpeita omilla ehdoillaan pyrkien käännyttämään henkilöitä homoseksuaaliseen ja/tai pedofiiliseen seksiin, niin miksi sitten uskovat saa toteuttaa uskonnollisia tarpeitaan omilla ehdoillaan ja käännyttää ihmisiä uskoviksi?
Se että pojista kiinnostunut miespedofiili voidaan luokitella homoksi, ei tarkoita että homot olisivat pedofiileja.
Niin kuin yrität epäsuorasti väittää.
Virallisesti ja lääketieteellisesti oman sukupuolensa lapsista kiinnostunutta pedofiilia ei luokitella homoksi (tai lesboksi) siitä syytä että lapsilla ei ole sukupuolta kuin piilevänä biologisena ominaisuutena.
Vai haluaisitko sinä että lapsia kohdeltaisiin seksuaalisesti aikuisina?!
Tuo väite ei muuten pidä paikkaansa.Mikä saa sinut esittämään tuollaisia valheita?
sitäpaitsi miespedofiilin kiinnostukselle pikkupoikiin on olemassa myös sellainen nimitys kuin pederastia.
Jeesus itse sanoi, että sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä. Jos esim. kukaan ei kerro lapselle kristinuskoa, onko oikeutetumpaa esim. ateistinen maailmankuva, tämän ajan median ja kaiken rahan voimalla tulvivan maailmankatsomuksen syöttäminen. Kaikilla opettajilla ja ihmisillä on oma maailmankuvansa jonka kautta he "käännyttävät" omalle puolelleen niinkuin esim. kristinuskon vastustajat tekevät.
"Jeesus itse sanoi, että sallikaa lasten tulla minun tyköni"
...
Niin. Hän ei siis sanonut että "pakottakaa, painostakaa tai MANIPULOIKAA lapset tulemaan minun tyköni".
Jos huomaat, niin sanassa "sallikaa" on vapaaehtoisuuden sävy.
On eri asia opettaa joku maailmankatsomus ehdottomana totuutena, kuin vaikkapa tutustuttaa lapsi monenlaisiin elämänkatsomuksiin, ja kertoa lapselle että hän saa itse aikuisena päättää mihin uskoo.
Lapset eivät voi luonnollisestikaan kasvaa saamatta vaikutteita ympäristöstään, mutta käännyttämiseen tähtäävällä kasvatuksella on suuri ero sellaiseen kasvatukseen verrattuna jossa lapselle aidosti annetaan alusta asti mahdollisuus valita itse oma tiensä.
Eri maailmankatsomuksiin - myös vanhemien omaan - tutustuttaminen on eri asia kuin käännyttämiseen tähtäävä kasvatus. Aikuisten pitäisi ymmärtää se tosiasia, että heidän maailmankatsomuksensa on VAIN heidän oma henkilökohtainen katsomuksensa, ei muuta. Että se ei ole mikään totuus, vaan pelkkä teoria, uskomus.
Ei lapsille aina tarvitse SYÖTTÄÄ jotain maailmankatsomusta, vaikka heidät TUTUSTUTTAISIKIN moniinkin erilaisiin katsomuksiin.
Mielesätni järkevin kasvatustapa on ehkä sittenkin se, ettei koko elämä pyöri tämän elämänkatsomuskysymyksen ympärillä.
Kaikki ihmiset eivät ole käännyttäjiä, vaikka heillä oma maailmankuvansa toki on. Esimerkiksi Suomen koululaitoksessa ketään ei saa käännyttää yhtään mihinkään - ei edes uskonnon opetuksessa, muuten. Jos opettaja alkaa tunkea omaa maailmankuvaansa lapsille, siitä ei hyvää seuraa. Minusta siis MIHINKÄÄN maailmankuvaan käännyttäminen ei ole toista oikeutetumpaa.
Kouluaikoina en muuten ikinä tavannut käännyttävää ateistia. Jeesuksesta käännytellen juttelevia oli kyllä aina josksus liikkeellä - ilmeisesti siksi, että Jeesuskesta puhumista nämä "ilosanoman levittäjät" eivät muka tajua propagandaksi, vaikka vastaavan jonkin muun uskonnon taholta tulevan propagandaksi tunnistaisivatkin.
Olen muuten sitä mieltä, että uskoon ja etiikkaan liittyviä asioita tulee lapselle opettaa. Tunnustuksellinen uskonnonopetus tulisi kouluista kuitenkin poistaa. Näin lapsi voisi asioita itse harkittuaan varmemmin ITSE ratkaista, miten uskonasioihin suhtautuu.
kun ollaan, niin eikö tuo näkemyksesi olekin toteutunut helluntailaisuudessa jo alusta lähtien?
Helluntailaiset eivät ole vetäneet lapsiaa pois koulujen uskonnonopetuksesta, eivätkä ole vaatineet omia tapojaan noudatettaviksi lapsilleen yhteiskunnan yleisissä instituutioissa.
Minusta tuo esittämäsi on jo ollut yleiseti hyväksytty näkemys helluntailaisuudessa 1970 luvulta lähtien ja ehkä aiemminkin.
havainnut enää kolmeen vuosikymmeneen tunnustuksellista uskonnonopetusta kouluissamme?
Minusta se on olut jo uskontoteiteen mukaista tiedon jakamista ilman kristillisyyden paatosta usean vuosikymmenen ajan.
Ps Helluntailapset ovat silti osallistuneet siihen opetukseen...
"...eikö tuo näkemyksesi olekin toteutunut helluntailaisuudessa jo alusta lähtien?"
...
Ettäkö käännytysvapaa lasten kasvatus olisi toteutunut helluntailaisuudessa? Mitäs ájattelisit että tuohon vastaan? ;-) Ei tietystikään ole.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000007004077
"Helluntailaiset eivät ole vetäneet lapsiaan pois koulujen uskonnonopetuksesta"
Miksi olisivat? Siellähän opetetaan ihan samaa oppia ja uskontoa kuin mikä helluntailaisuus on?
Ei jehovantodistajatkaan tai muslimit olisi vetänyt lapsiaan pois uskonnon opetuksesta jos uskonnontunneilla opetettais heidän oppiaan.
"...eivätkä ole vaatineet omia tapojaan noudatettaviksi lapsilleen yhteiskunnan yleisissä instituutioissa."
Kyllä hellarit vaativat että heidän lastensa ei tarvitse esim. syödä verestä tehtyä ruokaa siinä missä kuka tahansa muslimi tai jenhovantodistajakin. Mites on, annoitko itse lastesi syödä koulussa verestä tehtyjä ruokia? Ja kyllä minä ainakin muutenkin kaiken mahdollisen toiminnan jota tehtiin, jouduin hyvinkin tarkasti miettimään uskon kautta, että onko hyväksyttävää vai ei. Siis aivan samalla tavalla jouduin toteuttamaan niitä "uskoni tapoja" kuin muslimit, tai jehovantodistajatkin, omien sääntöjen ja tapojen puitteissa tietysti.
Mutta käännytykseen tähtäävässä kasvatuksessa on kysymys ihan jostain muusta kuin siitä että lapsi vain pakotetaan noudattamaan jotain tapoja.
Esim. luterilainen kasvatus, jossa lapset "pakotetaan" tiettyihin riitteihin (esim. lapsikaste) ilman heidän omaa suostumustaan tai ihan vain tavan vuoksi (esim. ripille pääsy), on näistä tapojen noudattamisista huolimatta paljon käännytysvapaampi kuin helluntailaisuus yleisesti ottaen. (tämä ei tarkoita etteikö myös luterilaisten piireistä löytyisi perheitä joissa lapsia kasvatetaan käänytykseen tähtäävästi)
Helluntailaisuudessa sosiaalinen kontrolli on paljon voimakkaampi kuin esim. luterilaisuudessa. Lisäksi käännytyksessä käytetään häpeilemättä hyväksi tunteita, syyllistämistä, sosiaalista painostusta, ja MYÖS pelottelua. Tunteita manipuloidaan ja niihin vedotaan varsinkin kun ihminen (esim. lapsi tuossa poikalapsen esimerkissä) on puolustuskyvytön ja herkässä tilassa -> siis manipuloitavissa.
Käännytys tapahtuu nimenomaan mielessä, lapsen MIELEEN vaikuttamalla, eikä suinkaan siten että lapsi vain pakotetaan tekemään tietyt riitit tavan vuoksi.
Huh huh, eipä meidän aikanamme koulussa ainakaan opetettu mitään helluntalaisten uskoa ja oppia. Meillä käytiin läpi kaikki yleisimmät uskonnot budhalaisuudesta-ortodoksiin. Kun kävimme kirkossa se oli luterilaiskirkko ei helluntaiseurakunta.
Ja käännyttämisestä vielä...lapsi kasvaessaan ottaa vaikutteita ympäriltään ja sillä hän kasvattaa oman identiteettinsä, myös ystäviltään, koulukavereiltaan, opettajaltaan. Sinä siis pidät uskontoa huonona vaikuttajana lapsen elämässä? Se että kotona on opetettu että tupakointi on pahasta ja jos tästä syystä esim ei ota sitä koulukaverinsa tupakkaa suuhun niin mielestäsi se ei ole hyvä asia? Jos lapsi osaa kunnioittaa uskonsa takia lähimmäistään niin sekin on mielestäsi huono asia vai? Asiat eivät ole niin musta-valkoisia kuin ne esität. Mitä sitten jos lapsi ei saa syödä verilettua koulussa, olitko katkera kun sinun piti ne syödä?
no iha just oikein ymmärsit! Ja sekin on vaan pahasta että lapset opetetaan kiittämään ja pyytämään anteeks ja mul o viäl kauheesti sitäkin vastaan jos lapset osaa kunnioittaa lähimmäisiää ku kylhän sen nyt tiätää et noi kaikhan o ihan suaras yhteyres uskontoo! Eihän nyt herranenaika kukaa muu tollassii osaa lapsilleen opettaa ellei uskonto velvoita.
Hyvä, jatka sää samaan mallii luetun ymmärtämist ni pitkälle pääset viäl!
=)
Olin vain yhtä musta-valkoinen kuin sinä :-)
pääpiirteittäin näkemyksesi.
Mutta esim tuohon verensyöntiin sanoisin, että se ei ole yleinen käytäntö.
Esim minä en ole asettanut lapsilleni koulunkäyntiin mitään ehtoja enkä rajoituksia.
En edes ole sitä mieltä, että tuo verensyöntikielto koskee meitä pakanakansoista modostuvia seurakuntia.
Pietari ja muut asettaessaan tämän pykälän tekivät hätiköidyn päätöksen, jonka mm Paavali kumosi.
Syökää kaikkea mitä eteenne pannaan kyselemättä mitään omantuntonne tähden.
Lisäksi jo minun akanani koulujen uskonnonopetus oli melko puhdasta uskontotiedettä , eikä niinkään tunnustuksellista. ( Ehkä ala-asteen eka luokilla).
Nuo loput kohdat allekirjoitan.
samoin, kuin nyttemmin omassa kodissani ei ole koskaan keskusteltu veren syömisen kieltämisestä.
poikani ei ole koskaan suostunut ensimmäisen maistokerran jälkeen syömään maksaa ja minuakin sen syöminen on aina hieman etonut, enkä ole sitä koskaan kaupasta ostanut. sama koskee esim. munuaisia, kieltä ja verta.
joskus lihansyöntikin ajatuttaa...
kesäkanojemme lihoja emme ole koskaan pystyneet syömään, vaan niillä ovat herkutelleen ulkomaiset ystävämme!
puolustuskyvyttömän ihmistaimen viettelystä tavallaan. - - - Siis: saako mielestänne lapsia käännyttää? Jos saa ja kenties jonkun mielestä erityisesti pitääkin, perustelisitteko kantanne."
(Poikalapsi.)
Mielenkiintoista voisi olla määritellä tässä yhteydessä mikä on lapsen "käännyttämistä" ja milloin käännyttäminen täyttää aivopesun ja henkisen väkivallan merkit?
Niiden ihmisten mielestä joilla jo valmiiksi on ennakkoluulottoman ajattelun estäviä antipatioita seurakuntia tai jotakin tiettyä seurakuntaa kohtaan lähes kaikki kristillinen opettaminen ja Jeesuksesta puhuminen on henkistä väkivaltaa? Varsinkin jos kohteena on "puolustuskyvytön" lapsi - jonka mielipiteiden olisi parempi muokkautua seurakunnan vastaisiksi, ei missään tapauksessa niiden myötäisiksi?
Jos ihmisestä kehittyy seurakuntavastainen niin tämä kehitys on mieluummin osoitus itsenäisestä asennoitumisesta, mutta ei missään tapauksessa se että hän on kehittynyt seurakuntamyönteiseksi?
Seurakuntamyönteisyys siis on (aina) osoitus aivopesusta?
Seurakuntavastaisissa antipatioissaan rypevä ihminen mielellään ohittaa esimerkiksi sen että "käännytyksen uhri" on kuunnellut mielellään ja tykännyt näistä ihmisistä. Ylikriittiselle ja ennakkoluuloiselle pohdiskelijalle tuollainen lausunto on korkeintaan osoitus siitä että ovela manipulointi on mennyt perille ja uhri on ottanut satukertomusten esittäjät todesta!
Siis "eikö lapsen ja erityisesti vanhempien turvaa vailla olevan lapsen hämmentäminen aatteellisella käännytyksellä ole moraalitonta?"
Kuten jo totesin: ainakaan kyseisessä tapauksessa henkilö ei hämmentynyt, pikemminkin päinvastoin.
Varsinainen ongelma on tässä:
Kukaan ihminen ei kasva täysin arvovapaassa ilmapiirissä jossa jokainen hänen sisäistämänsä arvo ja elämänkatsomuksellinen näkemys olisi täysin sisäsyntyinen vailla ulkopuolisia vaikutuksia ja sellaisena "oman vapaan ajattelun" tulos.
Jos vanhemmat eivät lapselle opeta Jumalasta ja sen myötä myöskin moraalista niin joku muu kuitenkin opettaa ja kasvattaa häntä sillä lapsi on syntymästään saakka alttiina kaikenlaiselle keskenään ristiriitaiselle informaatiolle ja totuusväitteille.
Niin ollen tämä maailma (ja sen jumalaton, humanistinen ja tunteisiin keskittyvä asennoituminen) tavallaan aivopesee ja taivuttelee lasta hänen syntymästään saakka?
Asia voidaan siis esittää näinkin:
Ainoa tapa varjella lasta jumalattoman aivopesun ja käännyttämisen vaikutuksilta on puhua hänelle Jumalasta ja välittää kristillistä arvomaailmaa, joka on sopusoinnussa elämän sisällisen todellisuuden ja sen lakien kanssa -
New testament
Mt 18:6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
KUKA ON SUURIN?
18:1 Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
18:2 Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä
18:3 ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
18:4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
18:5 Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.
18:6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
_________________________
Mk 9:42 Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen.
VIETTELYKSET
9:42 Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen.
9:43 Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen.
9:45 Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, heitetään helvettiin.
9:47 Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin,
9:48 jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.
9:49 Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava.
9:50 Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha."
kuinka olet itse suunnitellut puhuvasi lapsellesi jos ja kun niitä sinulla on,kun hän tiedustelee aikanaan mikä on taivas, mikä on helvetti. Mikä on Jumala/jumalan taivas, mikä on Perkele/saatana/kadotus. Mistä luulet hänen saaneen nuo tietonsa,jos ei sinulta,että tuollaisista paikoista puhutaan ja onko niitä olemassa ja miksi on, tai miksi ei ole.
...vaikka poikalapselta kysyitkin. Eiköhän poikalapsi osaa vastata omasta puolestaan jos viitsii. ;-)
Se on ihmeellistä että aikuiset kuvittelevat usein, että lapsille täytyy jatkuvasti kehitellä joitakin ihmeen tarinoita.
Lapsille voi olla myös rehellinen.
Tämä ei tarkoita kuitenkaan mitään inhorehellisyyttä.
Siis ei sitä että oksentaa julman totuuden suoraan viattoman ja suojattoman lapsen syliin.
Mutta pidemmän päälle rehellisyys on se josta on lapselle eniten hyötyä _oman_ elämänsä ja identiteettinsä rakentamisessa.
Lapselle siis voi vastata hänen kysyessään helvetistä tai saatanasta (mistä hän niistä sitten onkaan kuullut) että ne ovat asioita joihin _jotkut_ uskovat.
Jos lapsi kysyy mihin isi tai äiskä itse uskoo, niin sen voi kertoa, mutta siten että se kerrotaan juuri samalla tavalla; siis se on VAIN se miten vanhemmat itse uskovat.
Aina pitäisi korostaa lapsen omaa vapautta valita, huolimatta siitä että todennäköisesti ainakin alkuelämssään lapsi uskoo samaan kuin iskä ja äiskä.
Uskon että tälläisella aikuisten suhtautumisella elämänkatsomuksellisiin asioihin olisi suuri merkitys lapselle myöhemmin kun hän alkaa itse etsiä omaa tietään ja identiteettiään. Tällainen suhtautuminen tukisi aikuiseksi kasvavan lapsen oman identiteetin kasvua ja kehittymistä, sekä sitä kautta henkistä tasapainoa.
Tosiasiahan on, että järkyttävän monet ihmiset ovat "uskovaisia" (mikä tahansa usko) vai miellyttääkseen omia VANHEMPIAAN ja varsinkin säästääkseen heitä.
Monet vanhemmat käyttäytyvät ikäänkuin he voisivat suurinpiirtein kuolla jos lapsi ei ole heidän oman elämänkatsomuksensa piirissä.
He melkein kuolevat tai ainakin sairastuvat silkasta HUOLESTA lapsen sielun takia.
Näin ollen heidän lapsensa muokkaavat VÄKISIN oman elämänkatsomuksensa tietyn mallin mukaan vain siksi, jotta heidän vanhempansa pysyisivät hengissä, ja etteivät he aiheuttaisi erilaisen elämänkatsomuksen valitesaan vanhempiensa kuolemaa tai sairastumista, tai etteivät he aiheuttaisi vanhemmilleen ylimääräistä huolta.
Tämä taas tarkoittaa sitä ettei lapsi koskaan pysty itse valitsemaan mitään omaa.
JA sen voi nähdä myös siten että se on (ainkain helluntailaisuudessa) merkki vanhempien heikosta uskosta.
Miten niin?
JOS vanhemmat TODELLA luottaisivat Jumalaansa, he vain yksinkertaisesti rukoilisivat Jumalaansa "pelastamaan lapsensa" ja LUOTTAISIVAT siihen, että heidän rukouksensa kuullaan.
Heidän ei tarvitsisi painostaa, pakottaa, manipuloida, uhkailla tai kiristää lapsiaan uskomaan mihinkään, koska he luottaisivat siihen että jos he pyytävät Jumalalta että lapsi alkaa uskoa siihen mihin he itse uskovat, niin näin kävisi.
Sekin on vain uskon kysymys.
=)
onko sinulla omia lapsia?
oletko uskossa?
Kiitän: vastasit niin osuvasti, että minun ei enää tarvinnekaan muuta kuin sanoa, että olen samaa mieltä.
Totta kai lapselle on parasta se, että hän saa omin avoimin silmin tehdä päätelmiä siitä, mitä ympärillään näkee ja kokee, kuulee ja tuntee. Painostuksesta "uskovia" tietää taatusti meistä jokainen, ja se jälkihän ei ole kaunista. Aika moni on kotona kokemansa pakkosyötön takia ahdistunut tai jopa kyvytön omia elämänsä ratkaisuja tekemään. Eikä tässä ole kyse VAIN uskonnosta: samaa ilmiötä on myös mm. politiikkaan liittyvässä painostuksessa.
Minusta lasta ei tule siis painostaa mihinkään, eikä hänen mahdollista turvan ja hellyyden kaipuutaan saa moraalittomasti käyttää hyväkseen. Kun puhun moraalittomuudesta, tarkoitan vaikkapa lastenkodissa tapahtuvaa käännytystä - en omista mielipiteistä kertomista, en Jumalan tai enkeleiden pohdiskelua vaikka yhdessä lapsen kanssa. Tahallinen yksipuolisen "tiedon" tarjoaminen on moraalitonta jokaiselta kasvattajalta, olipa tieto sitten mistä aiheesta tahansa.
Tietoa lapselle pitää aikuisen antaa. Luuloja on hyvä hälventää asiatiedon keinoin.
Tuli tuosta mieleen yhden hengellisen laulun sanat joista ilmenee hyvin se kuinka monien "uskovaisten" ihmisten "usko" on suoraan verrannollinen heidän vanhempiinsa. En muista niit sanoja tarkasti enkä kokonaan enkä löytänyt niitä haullakaan mut jotenkin näin ne menee...
______________________
"Nuori mies hoiperrellen
kulkee kohti kotia
Sydän hällä tuskaa täynnä
jota ei voi kertoa...
...laalaalaa...*en muista sanoja*...
Valo tuikkii ikkunassa
äiti siellä rukoilee
että Jeesus synnin teiltä
pojan ottais omakseen
Monta kertaa äiti hiljaa
polvillansa rukoili:
"Rakas Jeesus, Vapahtaja
pelasta mun poikani!"
Poika raukka maailmalla
pilkkaa näin Jumalaa
...eihän äidin rukousta
jaksa enää kuunnella
*en muista sanoja enkä sanajärjestystä*
Vierinyt on vuotta monta
nyt on koti kylmänä
Yksinäinen hautakumpu
kertoo äidin muistoa
Nuorukainen itkee, seisoo
kylmän haudan reunalla
sydämessä tuntuu niinkuin
äiti huutais poikaansa
"Voi kumpa voisin äiti sulta
vielä anteeks anoa
tästä lähtein äiti haluan
Jeesustani seurata"
Herra kuuli rukoukset
vanhan äidin huulilta...
laalaalaa *en taas muista sanoja*
_____________________
Jos joku tietää noi sanat paremmin niin voi laittaa tänne jos haluaa.
Mutta tuo on niin hyvin sitä ajatusmaailmaa kuvaava biisi, jolla uskovaiset usein kasvattavat omat lapsensa.
Ensin poika joutuu kuuntelemaan ja katselemaan koko alkuelämänsä kuinka tämä marttyyriäiti oikein polvillansa rukoilee tuo "syntisen" poikansa puolesta. Sit kun poika luonnollisesti tästä syyllistämisestä ja henkisestä painostuksesta saa tarpeekseen ja läksii maailmalle (siis pyrkii itsenäistymään kuten kuka tahansa normaali nuori) niin äiti se edelleenkin poikansa elämää kauko-ohjailee tällä syyllistämisellään jonka on istuttanut poikansa mieleen jo pienestä pitäen.
Se, että poika mahdollisesti sitten on saanut yliannostuksen tätä äitinsä uskoa ja sen myös osoittaa, niin se tulkitaan heti "Jumalan pilkkaamiseksi". Lisäksi poika on selvästi saatu aivopestyä tähän ajatukseen että se "maailma tuo vain tuskaa" ja niin se sitten menee rämpimään sinne "maailmaan" kun ei tajua ettei siellä TARVITSE rämpiä.
Lopulta syyllisyys, jonka äiti on poikansa päähän istuttanut, ajaa pojan takaisin kotiin äitykän luo (olisko sittenkin kysymys 'hiukkasen' omistushaluisesta äidistä joka ei haluaisi antaa poikansa elää OMAA elämäänsä ja itsenäistyä?). Mutta kotona onkin vain hautakumpu enää odottamassa tätä maailman SYYLLISINTÄ poikaa. Laulussa selvästi annetaan rivien välistä ymmärtää että tämä poika on sillä, ettei ole ollut "uskovainen" aiheuttanut äitinsä kuoleman.
Mutta niin se vaan tämä syyllistävä, painostava, omalla "hauraudellaan" poikaansa aina kiristänyt marttyyriäiti vielä haudankin takaa hallistee poikansa elämää. Poika pyytelee ÄIDILTÄÄN anteeksi sitä ettei ole ollut uskovainen (ihan kuin pojan henkilökohtainen jumalasuhde jotenkin kuuluisi äidille!) eikä näin miellyttänyt - ÄITIÄÄN. Äitinsä vuoksi, äidilleen, hän nyt sitten "tulee uskoon".
Pojan "usko" on äidin taskussa silloinkin, kun äiti on jo kuollut.
Eikä sillä uskolla ole mitään tekemistä minkään Jumalan kanssa, puhumattakaan siitä että poika olisi koskaan saanut vapaasti etsiä ja löytää oman tiensä.
Uskovaisten vanhempien painostus lapsiaan kohtaan on harvoin suoraa pakottamista. Mutta sitäkin useammin se on hirvittävää syyllistämistä, ja syyllistämisellä kiristämistä. Jehovantodistajilla se on enemmän suoraa pakottamista. Mutta hyvin monen muun uskonnon edustajilla se on nimenomaan tämän laulun sanojen tyylistä painostamista jossa vanhemmat oksentavat lastensa harteille sellaisen syyllisyystaakan, että tämä taakka lopulta aina pakottaa lapsen tekemään sen "ainoa oikean", vanhempien tahdon mukaisen ratkaisun mitä tulee elämänkatsomuksellisiin asioihin. Se on kieroa ja käsittämättömän julmaa manipulointia.
Tuolla lastenkotitätien käännytystyylillä on varmaan eroa siinä mielessä, että he tuskin niitä lapsia kuitenkaan samalla tavalla syyllistävät kuin monet uskovaiset vanhemmat. Mutta periaatteessa asian on ihan sama, koska se TOTUUS on kuitenkin se ainoa ja oikea, jota lapselle tyrkytetään.
Mikäpä lapselle olisi turvallisempaa kun kuulla Taivaan Isästä, joka pitää aina huolta ja enkeleistä.
Samaten kasvaa oikea moraali ja kyky erottaa mikä on oikein ja mikä väärin.
Ei lapselle minun aikanani vielä puhuttu mistään ristiinnaulitsemisista tai kadotuksen tulista vaan ihnasta suojelusenkelistä ja kaikkivoivasta Taivaan Isästä.
Kävin lapsena innolla joka sunnuntai kolmessa eripaikassa pyhäkoulussa(helluntalaisten ja kahdessa luterilaisten),sillä milestäni ne jutut mitä nuo tädit kertoivat olivat niin ihania ja antoivat turvaa.
Vanhempani eivät olleet uskonnolisia ja eivät minua pakottaneet pyhäkouluun halusin mennä sinne itse kuulemaan noita ihmeellisiä tarinoita.
Ja luulen, että noiden tarinoiden perusteella moraalini ja oppi siitä mikä on oikein ja mikä väärin kehittyi oikeaan suuntaan.
Se, että kerrotaan lapselle hänen omilla sanoillaan ja kyvyllään ymmärtää asioita on mielestäni hieno juttu ja ihmettelen niitä vanhempia, jotka epäävät lapselta tuon mahdollisuuden kuulla turvallisesti ja rakasta vasta Taivaan Isästä ja suojelusenkelistä, jotka hänen tietään varjelee.
Mut eiks se oo vähän outoo että siinä enkelitaulussakin se enkeli vain on siellä taka-alalla käsiään levitellen kun se vois saman tien vaikkapa korjata sen rikkinäisen sillan jota pitkin lapset aikovat kävellä?
"Pitkä keskustelumme alkoi siitä, kun kysyin häneltä, miksi tämä teidän kristillinen jumalanne ei suojellut minua uskovaisen isän räppäkäpäliltä. Mikko Lahti syytti valehtelijaksi, saatanan omaksi ja ties miksi vielä. Hänen pääargumenttinsa oli, että en ollut rukoillut 3 -vuotiaana Jumalaa oikein, koska minut oli raiskattu. Hän käytti samantapaisia fraaseja kuin sinä, kuten "anna elämäsi Jeesukselle", "unohda syntielämäsi", ym. ym., mikä saattoi lisätä vielä reaktioni raivokkuutta, kun luin sinun viestejäsi. Sinun ei pidä luulla, että haluaisin anteeksipyynnön vakaumuksesi tähden - enhän minäkään pyydä anteeksi ateismiani. Jospa tästälähin sinä koettaisit vähän vähemmän mainostaa sitä Jeesustasi ja minä koettaisin hillitä itseni paremmin, ts. varottaisiin toistemme varpaita. "
.........
..tarkoitit viestilläsi? Oliko se minulle tarkoitettu ja jos oli niin en ymmärrä, että mistä nyt puhut.
En ole keskustellut kanssasi(tietääkseni) aiemmin.
Enkä ole mainostanut missään kohtaa Jeesusta.
Puhuin tuossa siitä, miten lapselle olisi hyvä kertoa suojelevasta Taivaan Isästä ja enkeleistä, eikä mistään Jeesuksen ristiinnaulitsemisista
Missä kohtaa olen sanonut, että "anna elämäsi Jeesukselle" tai "unohda syntielämäsi".
Oletkohan nyt laittanut viestiä väärälle henkilölle vai mistä tämä raivonpuuska minun
"viatonta" mielipidettäni lapsille kerrotavasta uskosta tulee?
Se on vain mielipide , ei suinkaan fakta. Jokainen saa kasvattaa jälkikasvuaan miten haluaa, kerroin vain omasta kokemusksestani, miten vanhempani olivet niin viisaita että istuttivat minuun tuon oikeidenmukaisuuden ja halun toteuttaa ja tehdä hyvää jo lapsena vaikka eivät itse olleet uskonnollisia.
Selittäisitkö Nassen, mitä kirjoituksellasi tarkoitat?
Mutta katoppa kun sillä taululla on se merkitys, että se kertoo siitä, miten se enkeli kantaa nämä lapset vaikka sen rikkinäisen sillan yli, eikä niiden tarvitse näin ollen pelätä että ne putoaa mihinkään.
Mutta niin miksei vois korjata siltaakin hyvä kysymys.
Jospa siinä on se elämän viisaus, että me ihmiset ei voida aina teitämme tehdä niin kuin enkeleiden toivoisimme tekevän vaan niitten rikkinäisten ja säröisten siltojen ja teitten ylikin on kuljettava, mutta siinä on se ihana tunne, että enkeli kantaa yli rikkinäisenkin sillan tai tien. Ja vie lopulta turvaan.
Että elämä on realistista ja siinä on rikkinäisiä siltoja, mutta taustalla on toivo ja usko siitä, että jokin minusta huolehtii ja lapsilla on omat enkelinsä.
No eihän se enkeli niitä siinä KANNA!
Ei ne lapset mihinkään enkelin reppariin tai olkapäille pääse.
Enkeli vaan liehottelee siellä taustalla niinku joku idiootti.
Kyl ne lapset itse toisiaan siinäkin vaan tukee ja lohduttaa. Eikä ne edes huomaa että se enkeli ON siellä takana. Sillan yli ne jokatapauksessa joutuu meneen. RIKKINÄISEN sellaisen. Joten mitä helkutin virkaa sillä liehotuksella siellä taustalla on? Sama kai se onks sitä siellä vai ei, kun tie on jokatapauksessa se sama rikkinäinen silta, oli se enkeli siellä taustalla tai ei.
Kuinka monen rikkinäisen sillan yli
olet kulkenut, huomaamatta
varjelevaa kättä, kulkuasi suojaavaa?
Niin monia ajatuksia
puolesta ja vastaan, mutta -
oletko milloinkaan kysynyt, katsettasi
tyhjyyteen nostaen,
jos ehkä onkin siellä joku, kulkuasi
varjellen?
Ja keskelle tyhjyyden syttyisi tähti,
valaisten Hänen täyteydestään
kaikki.
Kuinka toisin näkisitkään silloin.
Kiittäen Häntä, joka yli tuhansien rikkinäisten siltojen
rakkaasti varjellen kuljetti
hyvyytensä tuntemiseen, armoon,
rakkauteen, elämäntäyteyden salaisuuteen
joka on niin paljon enemmän kuin
ihmisten sanat.
- - -
Sitä paitsi, on monia sellaisiakin siltoja jotka on annettu ihmisen korjattavaksi.
"Ihmisen oma hulluus hänen tiensä turmelee, mutta sydämessään hän Jumalalle vihoittelee."
Hyvää jatkoa sinulle
arvokas, rakas ja tärkeä "PakanaF"
matkoillaan muuta kuin saduissa.
Miksi turvataan outoon tuntemattomaan suojelusenkeliin, jonka vanhemmat tietävät olevan vain satuhahmo, jota on hyvä uskotella pienelle lapselle. Vanhempanakin muistaa enkelijutut ja saattaa lapsellisuudessaan enkeleihin turvautua.
Huonosti siinä käy kuten sille uskovalle tiemestarille, joka jätti tienpidon herran haltuun, potkut tuli, että paukahti.
Parasta on opettaa lasta tulemaan omin avuin elämässä toimeen turvaamatta olemattomiin kuvitelmiin.
Joulupukkiusko on taas sopivaa lapsellekin. Vartuttuaan hän huomaa joilupukkijuttujen olleen leikkiä eikä saa niistä minkäänlaisia traumoja. Naureskelee vain jälkeenpäin. Mutta nuo enkelijutut voivat niitä traumoja jättää jälkeensä aikuisenakin. Silloin ollaan harhapoluilla kasvatuksessa.
Kun lapsuus jää ja elämän tarkoitus alkaa kiinnostaa, tulevat uskonasiatkin mukaan ja silloin niitä voi pohdiskella terveellä aikuisen järjellä.
Aikuisena jokainen vastaa tekemisistään uskonnonkin alueella.
runosta ja minustakin pakana F on rakas ...
:-]
Ompas taas herkkää. Niin taas vedotaan tunteisiin että!
Ku vielä kerrot mikä idea niillä enkeleillä, ja muilla taivaan valloilla on kun ihmiset joutuu jokatapauksessa niidenkin työt tekemään?
hyvä ettei näin päin :-(
Näet kielteisenä kyseisen asian? Minä näen asian siten että he ovat yrittäneet näyttää kyseiselle Anterolle sen että vaikka hänen elämänsä/vanhempansa eivät pitäneet hänestä huolta, niin hän ei saa menettää uskoaan muihin ihmisiin. Antero näki varmasti tasapainoisia hyviä ihmisiä, se että he sattuivat olemaan uskovaisia niin ei varmasti heistä kieroja taivuttelijoita. Lapsi saa ohjausta tässä tapauksessa lastenkodissa ei omilta vanhemmiltaan.
Jos ja kun sinulla on omia lapsia pidätkö itseäsi kierona taivuttelijana/moraalittomana käännyttäjänä jos kerrot oman elämäntyylisi ja uskosi? Tuskinpa.
Mikäs siinä toduudessa on niin pahaa, ettei siitä saa kertoa? Lapselle pitää kertoa heti kun he alkavat ymmärtää ja jo ennen sitäkin Jumalasta ja Jeesuksesta ja tulevasta tuomion päivästä.Jumala kehottaa Mooseksessa teroittamaan lapsille kaikkea lakia ja mitä oli tapahtunut.Saarnaaja sanoo: Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei siltä vanhanakaan poikkea.Tuomiostakin kerrottava, sillä Jumala on säätänyt päivän jolloin hän on tuomitseva maan sen miehen kautta jonka hän on siihen määrännyt, Jeesuksen Kristuksen,ja on antanut kaikille siitä sen todistuksen herättämällä hänet kuolleista.Kun siis saarnaamme ylösnousseesta Jeesuksesta on se ihmisille pelastukseksi tulevasta tuomiosta, sillä usko tulee kuulemisesta ja usko Jeesukseen pelastaa ihmisen.
Meidän pastori sanoi puhujan pöntöstä että 95% tulee uskoon alle 15-vuotiaana! Ja että noin kolme prosenttia tulee uskoon 15-20 vuotiaina. 20-60 vuotiaina tulee uskoon n.2%! Ja että yli 60 vuotiaana uskoon tulee vain n.1%!
EN OLE KIVEÄ KENEN PÄÄLLE HEITTÄMÄSSÄKÄÄN!
MUTTA TV;N HOMOJULISTUS ON NIIN TÖRKEÄÄ
ETTÄ EN MOISTA MÖLYTOOSAA PAHEMMIN KATSELE,
RUKOUS ON TÄRKEIN KEINO SAADA IHMISIÄ USKOON
RUKOUS TOTUUDESSA JA HENGESSÄ,1 MINUN PUOLESTA VOIVAT
TARTUTTAA TOISIINSA AIDSIT MUTTA KUNHAN NYT EES ILTASANOMAT LOPETTAS TON ILOSANOMAN JULISTAMISEN!
Sua varmaan jo kaipaillaan siellä laitoksessa...
Mene sinä vaan laitokseen sitä telkkaria kattomaan kumma kun et oo vielä sieltä päässyt pois...