Olen eronnut. Mies petti ja jätti. Nyt minulla on miesystävä, joka on myös eronnut, petetty ja jätetty hänkin. Hän ei ole uskossa, eikä halua koskaan naimisiin eikä kihloihin. Yhtä olemme pitäneet jo neljä vuotta. Avoliitossa emme ole. Onko tämä ns. esiaviollinen suhde ja vielä pahimmasta päästä syntiä, koska meistä ei tule virallista paria. Olen rukoillut muutosta asiaan. Meillä on suhteessamme asioita, jotka hiertävät; ei tosin usko. Onko minut eronneena tuomittu epäonnistumaan suhteissani ja elämään yksin? Kiitos vastauksistanne.
Uskossa, mutta toiminko väärin?
Nimetön
4285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yksi ystäväni sanoi hyvin, ettei hän eronnut vaan hänet erotettiin (miehen toimesta) avioliitostaan. Siinä on mielestäni vissi ero.
En ole kristitty vaan buddhalainen, ja siitä syystä katselen asioita hiukan eri kulmasta. Mielestäni aito rakastaminen ja välittäminen ei ole tapauksessasi väärin, ettehän petä ketään. Ehkä uusi miesystäväsi voi vuosien myötä muuttaa mielensä ja haluta naimisiin - hänellä on ilmeisesti syynsä varovaisuuteen.
Hei,
ilman muuta toimit väärin. Synti on sanottava synniksi. Mutta et ole sen enemmän syntinen kuin minäkään, joka elän avioliitossa. Pieni synti tai iso synti, joka tapauksessa se erottaa meidät Jumalasta ja siitä on joka päivä tehtävä parannus. Synti on ensisijaisesti asenne, joka näkyy tekoina. Asenteemme ei voi koskaan olla täydellisesti Jumalan mielen mukainen, eli että rakastamme Jumalaa kaikesta mielestämme, sielustamme ja voimastamme.
Kirjoita itsellesi paperille ylös mitä haluaisit. Missä tilanteessa haluaisit olla vaikka vuoden kuluttua. Et voi elää jatkuvasti ristiriidassa. Koska Pyhä Henki asuu sinussa, et voi, eikä sinun kuulukaan tottua esiaviolliseen suhteeseen tai avoliittoon. Tilanteesi on pitkällä aikavälillä kestämätön. Avoliitto on vieläkin pahempi tilanne kuin nykyinen tilanteesi, se ei ratkaise mitään.
Miesystävällesi palvelut pelaavat, hän saa sinulta mitä haluaa, ei hänellä ole tarvetta muuttua (tiedän: olen mies ja seurustelin uskovan tytön kanssa ennen omaa uskoontuloani). Kirjoita ylös mitä itse haluat. Ole rehellinen itsellesi.
Kaikilla on suhteessa asioita, jotka hiertävät. Olennaista on, mitä teette niille.
Sinua ei ole tuomittu epäonnistumaan. Mutta sellaista kohtelua saat, miten itse kohtelet itseäsi.
Rakastatteko toisianne? Huomioiko hän sinua, onko hän sinulle kohtelias, haluaako hän rakentaa sinun kanssasi tulevaisuutta, haluaako hän lapsia, haluaako hän Jumalan siunaaman avioliiton. Näitä saat haluta.
Anna kirjoitetut vastauksesi mielellesi. Ai niin pyydä häntä kirjoittamaan myös ja vaihtakaa kirjoitelmanne samaan aikaan.
Tästä on hyvä alkaa keskustelemaan, onko teillä yhteistä tulevaisuutta vai ei.
Tiedän lähipiiristä tapauksen, että nainen jätti miehen sen takia, että tämä ei suostunut sitoutumaan. Kunnioitan häntä. Sitoutuminen on aikuisuuden merkki.
Sinua siunaten.
Voisinko kirjoittaa sinulle privaatisti?
Rakas ystävä,
en ole sielunhoitaja. Toivon, että et loukkaannu, mutta ohjaisin sinut oman tai vieraan seurakunnan sielunhoitajan luo. Tunnetko ketään sielunhoitajaa? Ei tällaisia asioita voi käsitellä viestien, edes privaattien kautta. Kaipaat tukea. Onko sinulla seurakuntayhteyttä? Yksinäinen uskova on kuin yksin palamaan jätetty puu, siitä hehku sammuu. Hakeudu muiden "puiden" joukkoon, saat tukea ja Henki sinussa saa enemmän tilaa.
Keskustelua voin käydä kyllä tässä palstalla.
Voin suositella sinulle paria kirjaa. Lue vaikka kirja Puolisoni, voisitko rukoilla kanssani. Se on kirja rukoilemisesta, mutta myös eräs parhaita lukemiani parisuhdekirjoja.
Klassikko on Hendrix: Kaikki se rakkaus, joka sinulle kuuluu.
Toinen klassikko Carothers: Kiitoskirjat.
Sitoutumattomuus huolestuttaa minua. Miten määrittelette rakkauden? Rakkaus on toisen kehittymiseen ja kasvuun sitoutumista. Sen näkemistä, mitä toinen voi olla ja sen eteen toimimista. Kuinka hyvin miesystäväsi ymmärtää sinun sisimmät tarpeet ja elämän tavoitteet ja unelmat? Kuunteleeko ja arvostaako hän vai vähättelee?
Sinä olet rakas Jumalan lapsi. Millaisen potentiaalin sinä näet itsessäsi, ja millaisen Jeesus näkee? Tiedät kyllä itse, miten tulee toimia. Kiitä Jumalaa siitä tilanteesta missä olet, tällä tilanteellakin on merkityksensä, vaikka et ehkä sitä ymmärrä. Älä ole itsellesi liian ankara, olet soimannut itseäsi jo tarpeeksi. Armahda itseäsi.
Jeesuksen Kristuksen palvelijana sanon sinulle, sinun syntisi on annettu anteeksi. Ne ovat kuolleet ja kuopattu, sinä et! Mene iloon, riemuun, rauhaan ja vapauteen, äläkä enää tee syntiä.
Muista vielä, että älä tuomitse itseäsi. Tuomiovalta on vain Jumalalla, meillä ei ole oikeutta tuomita edes itseämme, tämän me monesti unohdamme.
Rukoilen, että löydät sielunhoitajan ja että toiveesi toteutuvat. Voit myös edetä virallista kautta, eli varata ajan kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta. Välttämättä siellä sinua neuvova ihminen ei kuitenkaan ole uskossa.
Siunaavin ajatuksin