Armaassa maassa on perustuslain kansalaisoikeuksia armaan maan kansalaisille annettu;
Perustuslain 11 §:ssä turvataan uskonnon ja omantunnon vapaus (1 momentti) ja täsmennetään sen ulottuvuuksia (2 momentti).
Uskonnonvapauteen liittyy kiinteästi perustuslain 6 §:n 2 momentin sisältämä uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän kielto. Tästä kiellosta muun ohella seuraa julkisen vallan käyttöön kohdistuva velvoite kohdella tasapuolisesti kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia ja maailmankatsomuksellisia suuntauksia.
Uskonnon ja omantunnon vapauden turva on laaja-alainen. Säännöksessä tarkoitettu omantunnon vapaus kattaa sekä uskonnolliset että muut maailman- ja elämänkatsomukset.
Uskonnon ja omantunnon vapauden tärkeimpinä ilmenemismuotoina perustuslain 6 §:n 2 momentissa mainitaan oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus, uskonnollinen yhdistymisvapaus sekä niin sanottu negatiivinen uskonnonvapaus eli oikeus olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Negatiiviseen uskonnonvapauteen sisältyy myös, että ketään ei voida velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti jumalanpalvelukseen tai muuhun uskonnonharjoitustilaisuuteen. Tämä ei kuitenkaan estä muiden ihmisten positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta.
Uskonnon tunnustamisen ja harjoittamisen vapauteen sisältyy kunkin uskonnollisen yhdyskunnan mahdollisuus päättää omista uskonnollisista menoistaan. Uskonnollisten menojen joukossa jumalanpalveluksen voidaan katsoa kuuluvan uskonnonvapauteen sisältyvän uskonnon harjoittamisen oikeuden ydinalueelle. Avioliittoon vihkiminen on uskonnollisessa yhdyskunnassa niin ikään osa uskonnon harjoittamisen oikeutta.
Uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen kuuluu myös tunnustuksellinen uskonnon opetus. Uskonnonvapaus edellyttää yksilön mahdollisuutta saada uskonnollista tai elämänkatsomuksellista opetusta. Opetuksessa ja kasvatuksessa tulee kunnioittaa yksilön vakaumusta, lapsen oikeuksia ja huoltajan oikeutta vastata lapsen kehityksestä. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että perustuslaki ei estä peruskoulun ja lukion opetussisällön sellaista kehittämistä, jossa oman uskonnon opetuksen sijasta painopistettä siirrettäisiin kaikille yhteiseen uskontotiedon ja elämänkatsomustiedon opetukseen.
Uskonnon ja omantunnon vapauteen vedoten ei voida harjoittaa toimia, jotka loukkaavat ihmisarvoa tai muita perusoikeuksia taikka ovat oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisia.
Uskonnolliseen yhdistymisvapauteen sisältyy uskonnollisen yhdyskunnan tietynasteinen sisäinen autonomia ja oikeus määrätä omista asioistaan, kuten uskon tunnustuksesta sekä uskonnon harjoittamiseen ja opetukseen ja yhdyskunnan muuhun hengelliseen toimintaan liittyvistä asioista samoin kuin uskonnollisten johtajien, pappien ja opettajien valinnasta.
4.2.7 Sananvapaus ja julkisuus (12 §)
Jokaisella on sananvapaus. Sanan vapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sanan vapauden käyttämisestä annetaan lailla.
Sananvapauden keskeisenä tarkoituksena on taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin . Ydinajatukseltaan sananvapautta on perinteisesti pidetty ennen muuta poliittisena perusoikeutena.
>> Minä en ole Suomen Adventtikirkon ja näiden seurakuntien, en edesmenneiden enkä olevaisten sukulaisteni uskonto, en lähiöiden ihmisten ja näiden omaisten uskonto.
En muutu helluntailaiseksikaan täällä, enkä muualla.
Minä en tee pappien, pastorien tai ko. yhdyskuntien palkkahenkilöstöjen työtä, enkä maksele näiden palkkoja. Ei moraalista, ei juridista oikeutta minun esimies-johtaja-tuomariksi missään.
Ei toimivaltaa minun henkilökohtaisiin ja yksityisiin asioihin. Olen kompetentti ns. luonnollinen henkilö, joka on noudattanut useita vuosikymmeniä armaan maan lakisäädöksiä armaassa maassa.
>> Olen keskustelija foorumilla vuodesta 2005, ja esitän vain kansalaismielipidettäni. En ole koskaan kirjoittanut riviäkään Adventtikirkon tai muunkaan järjestön teologiaa. Organisaatiot kirjoittavat itse teologiansa. Blogini sisältää harrastuksiani ja on eläkeläisen harrastus. Esitän blogissanikin kansalaismielipidettäni mitä mieltä olen Raamatun kirjoituksista.
En muutu mallikappaleeksi. Mikään kirjoitukseni ei ole julkisesti arvosteltavissa ollutkaan koskaan. -On luonnollisen henkilön eläkeläispäivien harrastuksia minun kirjoittelu. -Ei muuta.
En ole toistaiseksi kiinnostunut uskonnollisten organisaatioiden jäsenyyksistä.
En estä ketään sellaisiin liittymästä. En ole puhunut minkään ko. järjestön ja näiden seurakuntien ihmisistä koskaan sanaakaan missään.
Vietän eläkepäiviäni enkä jaksa kenenkään työasioita eläkepäivilläni. Tässä syy.
Ottakaa vakavasti.
Perustuslain 11 §:ssä turvataan uskonnon ja omantunnon vapaus (1 momentti) ja täsmennetään sen ulottuvuuksia (2 momentti).
Uskonnonvapauteen liittyy kiinteästi perustuslain 6 §:n 2 momentin sisältämä uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän kielto. Tästä kiellosta muun ohella seuraa julkisen vallan käyttöön kohdistuva velvoite kohdella tasapuolisesti kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia ja maailmankatsomuksellisia suuntauksia.
Uskonnon ja omantunnon vapauden turva on laaja-alainen. Säännöksessä tarkoitettu omantunnon vapaus kattaa sekä uskonnolliset että muut maailman- ja elämänkatsomukset.
Uskonnon ja omantunnon vapauden tärkeimpinä ilmenemismuotoina perustuslain 6 §:n 2 momentissa mainitaan oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus, uskonnollinen yhdistymisvapaus sekä niin sanottu negatiivinen uskonnonvapaus eli oikeus olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Negatiiviseen uskonnonvapauteen sisältyy myös, että ketään ei voida velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti jumalanpalvelukseen tai muuhun uskonnonharjoitustilaisuuteen. Tämä ei kuitenkaan estä muiden ihmisten positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta.
Uskonnon tunnustamisen ja harjoittamisen vapauteen sisältyy kunkin uskonnollisen yhdyskunnan mahdollisuus päättää omista uskonnollisista menoistaan. Uskonnollisten menojen joukossa jumalanpalveluksen voidaan katsoa kuuluvan uskonnonvapauteen sisältyvän uskonnon harjoittamisen oikeuden ydinalueelle. Avioliittoon vihkiminen on uskonnollisessa yhdyskunnassa niin ikään osa uskonnon harjoittamisen oikeutta.
Uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen kuuluu myös tunnustuksellinen uskonnon opetus. Uskonnonvapaus edellyttää yksilön mahdollisuutta saada uskonnollista tai elämänkatsomuksellista opetusta. Opetuksessa ja kasvatuksessa tulee kunnioittaa yksilön vakaumusta, lapsen oikeuksia ja huoltajan oikeutta vastata lapsen kehityksestä. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että perustuslaki ei estä peruskoulun ja lukion opetussisällön sellaista kehittämistä, jossa oman uskonnon opetuksen sijasta painopistettä siirrettäisiin kaikille yhteiseen uskontotiedon ja elämänkatsomustiedon opetukseen.
Uskonnon ja omantunnon vapauteen vedoten ei voida harjoittaa toimia, jotka loukkaavat ihmisarvoa tai muita perusoikeuksia taikka ovat oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisia.
Uskonnolliseen yhdistymisvapauteen sisältyy uskonnollisen yhdyskunnan tietynasteinen sisäinen autonomia ja oikeus määrätä omista asioistaan, kuten uskon tunnustuksesta sekä uskonnon harjoittamiseen ja opetukseen ja yhdyskunnan muuhun hengelliseen toimintaan liittyvistä asioista samoin kuin uskonnollisten johtajien, pappien ja opettajien valinnasta.
4.2.7 Sananvapaus ja julkisuus (12 §)
Jokaisella on sananvapaus. Sanan vapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sanan vapauden käyttämisestä annetaan lailla.
Sananvapauden keskeisenä tarkoituksena on taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin . Ydinajatukseltaan sananvapautta on perinteisesti pidetty ennen muuta poliittisena perusoikeutena.
>> Minä en ole Suomen Adventtikirkon ja näiden seurakuntien, en edesmenneiden enkä olevaisten sukulaisteni uskonto, en lähiöiden ihmisten ja näiden omaisten uskonto.
En muutu helluntailaiseksikaan täällä, enkä muualla.
Minä en tee pappien, pastorien tai ko. yhdyskuntien palkkahenkilöstöjen työtä, enkä maksele näiden palkkoja. Ei moraalista, ei juridista oikeutta minun esimies-johtaja-tuomariksi missään.
Ei toimivaltaa minun henkilökohtaisiin ja yksityisiin asioihin. Olen kompetentti ns. luonnollinen henkilö, joka on noudattanut useita vuosikymmeniä armaan maan lakisäädöksiä armaassa maassa.
>> Olen keskustelija foorumilla vuodesta 2005, ja esitän vain kansalaismielipidettäni. En ole koskaan kirjoittanut riviäkään Adventtikirkon tai muunkaan järjestön teologiaa. Organisaatiot kirjoittavat itse teologiansa. Blogini sisältää harrastuksiani ja on eläkeläisen harrastus. Esitän blogissanikin kansalaismielipidettäni mitä mieltä olen Raamatun kirjoituksista.
En muutu mallikappaleeksi. Mikään kirjoitukseni ei ole julkisesti arvosteltavissa ollutkaan koskaan. -On luonnollisen henkilön eläkeläispäivien harrastuksia minun kirjoittelu. -Ei muuta.
En ole toistaiseksi kiinnostunut uskonnollisten organisaatioiden jäsenyyksistä.
En estä ketään sellaisiin liittymästä. En ole puhunut minkään ko. järjestön ja näiden seurakuntien ihmisistä koskaan sanaakaan missään.
Vietän eläkepäiviäni enkä jaksa kenenkään työasioita eläkepäivilläni. Tässä syy.
Ottakaa vakavasti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En muutu menneiden vuosikymmenieni ex-heilojeni puolisoksi, enkä kenenkään homoksi.
Ottakaa tämäkin vakavasti.
En muutu käsityöläisammattilaistenkaan alaiseksi.
En ole teologisen tiedekunnan väen ja palkkapappiskunnan työasioiden subjekti.
Ottakaa tämäkin vakavasti.
"En muutu käsityöläisammattilaistenkaan alaiseksi."
Koska teet käsityöt ihan itse pöydän alla.