Vantaan lentokentällä

Lehdet huutaa kurkku suorana älkää menkö tänään töihin jääkää kotiin.

Uus avuttomuutta kaikkialla. Ennen nousi ja laski lentokoneet, junat kulki ajallaan töihin mentiin ajallaan joko bussilla tai omalla autolla, äidit kuskasivat lapset hoitoon polkupyörällä, mikä on muuttunut?

Hauskinta on vielä et joka paikassa huudetaan lisää liksaa ja ollaan lakossa.

Partaukot lumihommiin!

Se on hyvä että saadaan pakkomielteiseen maailmaan edes vähän taukoa,eikä koko ajan pidä mennä eteenpäin pää kolmantena jalkana.
Raha määrää edelleen liikaa ihmisten elämää ja ilman taukoja.

naureskelin jo eilen tuota vauhkoamista. vaikka periaatteessa tällaiset massapsykoositapaukset on aina vaarallisia.

Kysymys on siitä et nykyään monessa firmassa laatu on täyttä paskaa eikä sille tehdä mitään rahat kyllä kelpaa.

Onhan se nyt ilmaston lämpenemisen aikaan ihan yllättäen ja tilaamatta sattuvan lumisateen takia liioiteltava.

Muualla maailmassa vaikeudet alkavat vasta sitten kun lunta on tullut muutama metri. Suomessa muutama sentti on täydellinen katastrofi. Suomalaiseille nauraa "naurismaan aidatkin".

Sadetutka näyttää lumisadealueen menneen ohi, mutta ennuste näyttää sen peruuttavan takaisin. Ei osaa onneton supertietokone pysytellä ajan hermolla.

Samapa tuo. Ei bisnekset ole yhdestä päivästä kiinni.

Helvetimoiset tappiot muuten tuli koneet seisoo päivän.

Luonnonvoimatkin ovat alkaneet tukemaan seisoja- Pennasta!!

Missä se kamala lumimyrsky oli? Pikkutupsaus vain ja kaikki mediat hysteerisenä vauhkoaa.

Tuosta tulikin mieleen, että näinä päivinä tulee tasavuosia siitä kun iskin lumikolan pihan vierustan korkeaan kinokseen ja hyppäsin lentokentälle menevään bussiin. Sinne jäi myös villasukat ja kaikki muut talvikamppeet. Taskussa oli menolippu. Kauas.

Shortsit, t-paita ja aurinkolasit on helppo ja aina oikeaan osunut asuvalinta sen jälkeisessä elämässä. Tänäänkin jo heti näin aamupäivällä on 27 astetta lämmintä ja aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Lumen pakkasviimassa kolaaminen on enää kaukainen muisto.