Kuinkahan moni on kokenut vaikkapa yhteiskuntamme julkisten palvelujen yhteydessä nöyryytystä, epätoivoa ja epäuskoa, kun yksinkertaisinkin tapahtuma ei toimi enää ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, vaan on siirtynyt jonkinlaisen sähköisen "välimiesmenettelyn", tietotekniikan kautta tapahtuvaksi? En haikaile missään nimessä näivettynyttä äärisosialismia, mutta jokin vaikkapa 80-luvun yhteiskunnassamme oli perustavalla tavalla toisin: julkisen palvelun sai menemällä vaivattomasti itse kätevästi yhteiskunnan ylläpitämään virastoon paikalle, ja yhteiskunnan ylläpitämä ammattitaitoinen virkamies antoi välittömän vasteen.
Väkisinkin tulee näinä päivinä TV-kakkosen muinoisen viihdesarjan "artisti maksaa"-olo, kun on tarve vaikkapa jonkin luvan hakemiseen, verotukseen liittyviin tekijöihin, pankkiasioihin, ylipäätään melkein mihin tahansa kovin arkipäiväiseen asiaan: asian hoitamiseksi palvelun tekninen hallinta onkin siirretty sitä hakevalle kansalaiselle, ja jos et hanki edes tyydyttävää arsenaalia kaupallisia tuotteita, ohjelmistoja ja ylipäätään elektronisia (muka)välttämättömiä apuvälineitä, olet hylkiö. Sinikantinen vihko on hiirenkorvilla ja ääriään myöten täynnä pakollista mantraamme, käyttäjätunnuksia ja salasanoja! Tietotekniikanhan piti helpottaa elämäämme, mutta se päin vastoin johti liian monessa paikassa siihen, että palvelurakenteesta poistettiinkin "ihminen ihmiselle"-toiminto ja korvattiin se sähköisillä rakenteilla. Mielenköyhää "kehitystä".
Digitalisaatioksihan tätä uutta autuutta tavataan kait kutsua, mutta miksi sen seurauksena yksilön ja kansalaisen tarvitsema apu yhteiskunnalta on muuttunut saatavuudeltaan etäiseksi, vaikeasti kohdistettavaksi ja liian monta kertaa kerrassaan luotaantyöntäväksi? Usein asioita pahentaa vielä se, että haluttu toiminto tahi palvelu ei ole enää samassa paikassa kuin se yhteiskunnan järkkymättömässä julkisessa rakenteessa on ollut, saatika, että toiminnon tarjoava taho vaihtuu ja on täysin kasvoton. Tällainen rapauttaa luottamusta yhteiskuntaamme ja kotimaahamme. Eihän kai tarkoitus ollut kehittyä tekniikan ehdoilla, vaan päinvastoin alistaa tekniikka inhimillisen toiminnan avuksi? Moni palvelu olisi hyötynyt siitä, että sen ulkoista olemusta ei muuteta kansalaisen silmissä tai vaadita kansalaiselle työkalupakillista koko ajan muuttuvia ja vanhentuvia välineitä, vaan palvelun antaja hyödyntää teknologian mahdollisuudet helpottaen yksilön elämää. Näin ihmiselle jää lajillemme ominaisia resursseja elää inhimillistä elämää, jonka tueksi tarvittavat toimet yhteiskunta kyllä pystyy ylläpitämään vallitsevaa tilannettamme ihmislähtöisemminkin Nyt teknologian mahdollistama hyöty välittömästi ulosmitataan nopeuttamalla/tehostamalla toimintoja, joka hävittää palveluista inhimillisyyden.
Olisiko tässä vaaliase pian tulevaan kilvanlaulantaan? Poliittiset polariteetit käyvät tarpeettomiksi, jos aidosti on halua hyvinvointiyhteiskuntamme ylläpitämiseen - rehelliset ja käytännön palveluja tähdentävät tavoitteet yhteiskuntamme saattaisivat saada ne toivotut massat äänestämään "ei kenenkään maalle" juoksuhaudoissaan rämpivien puolueiden ohjelmien yllätykseksi. Kuka avaa pelin?
Väkisinkin tulee näinä päivinä TV-kakkosen muinoisen viihdesarjan "artisti maksaa"-olo, kun on tarve vaikkapa jonkin luvan hakemiseen, verotukseen liittyviin tekijöihin, pankkiasioihin, ylipäätään melkein mihin tahansa kovin arkipäiväiseen asiaan: asian hoitamiseksi palvelun tekninen hallinta onkin siirretty sitä hakevalle kansalaiselle, ja jos et hanki edes tyydyttävää arsenaalia kaupallisia tuotteita, ohjelmistoja ja ylipäätään elektronisia (muka)välttämättömiä apuvälineitä, olet hylkiö. Sinikantinen vihko on hiirenkorvilla ja ääriään myöten täynnä pakollista mantraamme, käyttäjätunnuksia ja salasanoja! Tietotekniikanhan piti helpottaa elämäämme, mutta se päin vastoin johti liian monessa paikassa siihen, että palvelurakenteesta poistettiinkin "ihminen ihmiselle"-toiminto ja korvattiin se sähköisillä rakenteilla. Mielenköyhää "kehitystä".
Digitalisaatioksihan tätä uutta autuutta tavataan kait kutsua, mutta miksi sen seurauksena yksilön ja kansalaisen tarvitsema apu yhteiskunnalta on muuttunut saatavuudeltaan etäiseksi, vaikeasti kohdistettavaksi ja liian monta kertaa kerrassaan luotaantyöntäväksi? Usein asioita pahentaa vielä se, että haluttu toiminto tahi palvelu ei ole enää samassa paikassa kuin se yhteiskunnan järkkymättömässä julkisessa rakenteessa on ollut, saatika, että toiminnon tarjoava taho vaihtuu ja on täysin kasvoton. Tällainen rapauttaa luottamusta yhteiskuntaamme ja kotimaahamme. Eihän kai tarkoitus ollut kehittyä tekniikan ehdoilla, vaan päinvastoin alistaa tekniikka inhimillisen toiminnan avuksi? Moni palvelu olisi hyötynyt siitä, että sen ulkoista olemusta ei muuteta kansalaisen silmissä tai vaadita kansalaiselle työkalupakillista koko ajan muuttuvia ja vanhentuvia välineitä, vaan palvelun antaja hyödyntää teknologian mahdollisuudet helpottaen yksilön elämää. Näin ihmiselle jää lajillemme ominaisia resursseja elää inhimillistä elämää, jonka tueksi tarvittavat toimet yhteiskunta kyllä pystyy ylläpitämään vallitsevaa tilannettamme ihmislähtöisemminkin Nyt teknologian mahdollistama hyöty välittömästi ulosmitataan nopeuttamalla/tehostamalla toimintoja, joka hävittää palveluista inhimillisyyden.
Olisiko tässä vaaliase pian tulevaan kilvanlaulantaan? Poliittiset polariteetit käyvät tarpeettomiksi, jos aidosti on halua hyvinvointiyhteiskuntamme ylläpitämiseen - rehelliset ja käytännön palveluja tähdentävät tavoitteet yhteiskuntamme saattaisivat saada ne toivotut massat äänestämään "ei kenenkään maalle" juoksuhaudoissaan rämpivien puolueiden ohjelmien yllätykseksi. Kuka avaa pelin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kasvottomuus on täytetty, ja tabletti ei ole koko ehtoollinen.