Naton kannatus nousee kohisten

Russofobialla selittyy Venäjän mediassa milloin mikäkin asia: Ukrainan Maidan-vallankumous, Krimin väitetty halu päästä turvaan Venäjän syliin, Itä-Ukrainan sota, Euroopan unionin ja Yhdysvaltain Venäjälle säätämät pakotteet, Ukrainan kirkon eroaminen Venäjän kirkon yhteydestä, Yhdysvalloissa meneillään oleva tutkinta presidentti Donald Trumpin Venäjä-yhteyksistä ja vaalihäirinnästä, Baltian maiden ja viimeksi Montenegron liittyminen Natoon, Venäjän syyttäminen Skripalien myrkytysyrityksestä, Suomen ja Venäjän lapsikiistat sekä jopa Suomen päätös puhutella Venäjän suurlähettilästä Lapin gps-häirinnästä.Todellisuudessa russofobia-diagnoosi on Kremlin propagandistien raukkamainen yritys tehdä tyhjäksi kaikki Venäjän nykyjohtoa kohtaan esitettävä perusteltu ja aivan asiallinenkin kritiikki.

Kun Putin tekee jotain tuomittavaa, hän ei siis myöskään kanna vastuuta siitä itse, vaan vetää koko kansansa mukanaan kärsimään. Kremlin propaganda haluaa takoa venäläisten mieliin tahallaan ajatuksen, jonka mukaan ”meitä epäillään ja syytetään vain siksi, että me olemme venäläisiä.”

Tähän samaan logiikkaan perustuivat aikanaan myös Putinin eurooppalaisille elintarvikkeille säätämät vastapakotteet. Kun länsi kohdisti Krim-pakotteet suoraan Putinin lähipiiriin ja Kremliä tukevaan bisneseliittiin, Putin teki vastapakotteilla kaikista venäläisistä kärsijöitä ja vei heidän ruokapöydistään eurooppalaiset juustot ja jogurtit,Medialogia-tutkimuslaitoksen mukaan esimerkiksi viime joulukuussa Venäjän yhteiskunnallisessa mediassa selitettiin uutistapahtumia russofobialla 1328 eri kertaa. Lisäys on huima, sillä tammikuussa 2014 – eli ennen Krimin kaappausta – russofobia-sanan esiintyminen jäi 311 tapaukseen.

Erityisen kiinnostava mielipidemittaustulos on se, että yli puolet suomalaisista tukisi valtiojohtoa, jos se lähtisi hakemaan Suomelle NATO-jäsenyyttä. Tämän voisi tulkita niin, että kansalaiset jopa odottavat tässä asiassa selkeätä viestiä ja johtajuutta tasavallan presidentiltä ja hallitukselta. Syvään ja perusteelliseen keskusteluun jäsenyydestä ja sen plussista ja miinuksista on oivallinen mahdollisuus vielä käynnissä olevan presidentinvaalikampanjan yhteydessä sekä sen jälkeen vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Näissä vaaleissa menestyneet puolueet voisivat koota hallituksen, joka asettaisi ohjelmassaan tavoitteeksi Suomen NATO-jäsenyyden esimerkiksi vuoteen 2022 mennessä.

Kyse ei olisi enemmästä eikä vähemmästä kuin siitä, miten suomalaisen yhteiskunnan ja sen kansalaisten sotilaallinen turvallisuus kyetään yhä vaativammissa olosuhteissa parhaiten takaamaan. Tässä mielessä NATO:n aika on nyt.

Aiemmin mainittu NATO-raportti tarjoaa Suomelle ja Ruotsille turvallisuuden perusratkaisuksi liittymistä NATO:on samaan aikaan. Siinä jo olisi järkeä, ja sitä kannattaakin perin pohjin ja avoimin mielin pohtia. Ruotsissa ollaan todennäköisesti askelen lähempänä realistisia jäsenyyspohdintoja tämän syksyn eduskuntavaalien jälkeen. Siitä junasta Suomen ei pidä myöhästyä.

Mutta mitähän venäläiset sanoisivat, jos Suomi päätyisi ilmoittamaan hakevansa NATO-jäsenyyttä? Tämä kysymys näyttää nousseen monien vuosien varjonyrkkeilyn jälkeen siksi todelliseksi syyksi, minkä tähden Suomessa NATO-jäsenyyttä vierastetaan. Miten siis Venäjä jäsenyyteen suhtautuisi, miten se siihen reagoisi?

Venäjä on selvästi ja jyrkkäsanaisesti ilmaissut vastustavansa Suomen liittymistä NATO:on ja tehnyt selväksi, että liittyminen tärvelisi Suomen ja Venäjän suhteita. Venäjän kannanotot on kuitenkin nähtävä enemmänkin poliittisina painostuskeinoina vaikuttaa Suomen päätöksentekoon kuin uhkauksina meitä vastaan kohdistettuista konkreettisista sotilaallisista tai taloudellisista toimista, sillä eihän esimerkiksi Baltian maiden liittyminen NATO:on ole sinällään synnyttänyt ärhentelyä voimakkaampia vastatoimia. Miksi siis meidän suuntaamme?

Vapun alla 2016 valmistui ulkoasiainministeriön tilaama arvio Suomen mahdollisen NATO-jäsenyyden vaikutuksista. Raportti piirtää viiltävän realistisen kuvan meidän turvallisuuspoliittisesta ympäristöstämme: sen keskeinen toimija, Venäjä, on poliittisesti ja sotilaallisesti tyydyttämätön suurvalta ja arvaamaton naapuri, joka tietoisesti pyrkii muuttamaan vallitsevan eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen normeja ja periaatteita.

Näin toimiessaan Venäjä haastaa kylmän sodan jälkeisen kansainvälisen järjestyksen oikeutuksen ja hakee voimapolitiikallaan itselleen etupiirejä ja erityisoikeuksia. Raportin sanoin se muodostaa Suomelle ”pysyvän geopoliittisen dilemman, johon ei ole ratkaisua.” Raportti päätyy siitä huolimatta selkeään johtopäätökseen: ”Suomen NATO-jäsenyys todennäköisesti vahvistaisi Suomen välitöntä turvallisuutta, sillä maa pääsisi viidennen artiklan turvatakuiden piiriin ja vahvistaisi pelotetta mahdollista hyökkäystä vastaan.”

Lisää kyökkipsykologiaa: asemahdin merkitystä saattaa korostaa se, ettei Venäjä ole koskaan elänyt pitkää ajanjaksoa turvautumatta asemahtiin. Jos käy läpi Venäjän historiaa, sieltä ei löydy yhtä ainutta vuosikymmentä, jolloin Venäjä ei olisi sotinut joko omalla alueellaan tai vieraassa maassa.

Laaditaanpa lyhennetty lista 1900-luvun alusta alkaen: Venäjän–Japanin-sota 1904–1905. Ensimmäinen maailmansota 1914–1918. Venäjän sisällissota 1918–1921. Puolaan tunkeutuminen 1939. Talvisota Suomea vastaan 1939–40. Viron, Latvian ja Liettuan miehitys 1940. Sota natsi-Saksaa vastaan 1941–45 ja sen liittolaista Suomea vastaan 1941–44. Korean sota 1950–53. Unkarin kansannousun murskaaminen 1956. Prahan kevään murskaaminen 1968. Afganistanin sota 1979–1989. Kaksi sotaa Tšetšeniassa alkaen 1994. Georgian sota 2008. Ukrainan sota 2014.Sekä Syyrian sota

Ylen aivopesua taas.

Alan ammattilaisista, aktiiviupseereista, jäsenyyttä kannattaa 64 prosenttia Upseeriliiton hiljattain teettämässä kyselyssä. Eversteistä ja kenraalikunnasta jopa 70 prosenttia on NATO-jäsenyyden kannalla.

Erityisen kiinnostava mielipidemittaustulos on se, että yli puolet suomalaisista tukisi valtiojohtoa, jos se lähtisi hakemaan Suomelle NATO-jäsenyyttä.

Kyse ei olisi enemmästä eikä vähemmästä kuin siitä, miten suomalaisen yhteiskunnan ja sen kansalaisten sotilaallinen turvallisuus kyetään yhä vaativammissa olosuhteissa parhaiten takaamaan. Tässä mielessä NATO:n aika on nyt.

Tästähän+voi+vetää+selaisenkin+hyvän+johtopäätöksen.+että+jos+kansasta+yli+50+%+kannattaisi+Suomen+natojäsennyyttä,+niin+Niinistökin+sitä+puoltaisi.+Sitä+tuskin+tapahtuu+vaan+järjen+lisääntyessä+ja++älyn+säilyessä+nato+ja+Suomi+erkaantuvat+yhä+kauemmas+toisistaan.+Yhä+kummalisempia+kyselyjä+natokiimaiset+tekevät+saadakseen+kiimansa+tyydytettyä.+Eikö+joku+voisi+antaa+tai+edes+lainata+hanskaansa+näille.

Venäjän antidopingtoimiston Rusadan nykyinen johtaja Juri Ganus on kirjoittanut Maailman antidopingtoimiston Wadan hallitukselle hätkähdyttävän kirjeen. Kirjeessä sanottiin, että Rusadan edellisen johdon aikana Venäjällä oli pimitetty yli 100 000 dopingtestiä. Pimitetyt testit tehtiin vuosien 2008–2015 välisenä aikana.