Luin viestisi. Ohjelma, sovellus tai mikä tämä lienee onkaan, ei päästä läpi vastauksiani sinulle. Jokin häiriö.
Miten olet jaksanut?
Miten olet jaksanut?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Suru mieheni kuolemasta tulee asiantuntijoiden mukaan aalloittain. Se lienee totta. Pappi yms. On sanoneet mulle noin. Tässä oli pari päivää todella vaikeaa. Tänään värjäsin hiuksetkin ja jaksoin taas siivota ja siivosin vielä muuallakin.
Pikkujuttuja mutta ne piristää mua.
Mieheni oli kasvatettu ateistiksi. Helareiden mukaan kun ei ollut uskoa niin ei ollut armoakaan.
No.. En minä niiden armoa kaipaakkaan.
Jumala on eri, vaikka uskovat koettavat omia kaikkivaltiaan.. No, se palstan aiheesta..
Onko sulla se uus lääke purrut miten?
Kiitos kysymästä, on auttanut se lääke.
Varmasti vie oman aikansa suru. Jokaisella on oma tapansa surra ja se ottaa oman aikansa.
Onko sinulla ollut ruokahalua?
Oletko saanut nukuttua?
Unilääkkeillä ja joka yö näen unta miehestäni. Mietin että minun on järjestettävä niin että sukulaiseni tulisivat tietoiseksi siitä että minulla on olemassa hautapaikka mieheni vieressä.
Ja olen miettinyt että vaikutan Jumalaan siten että pääsen kuoltuani samaan paikkaan jossa Teemu on. Teen sen loppuelämän selibaatilla ja kieltäytyen seurustelusta.
Alussa mietin itsemurhaa mutta sitten eräs ystävistäni sanoi että ei ole mitään takeita siitä mihin sitten joutuu. Että en voi siihen vaikuttaa.
Jumalasta tuli minulle näin kova.
Samalla tulin ajatelleeksi seurustelua muiden kanssa mutta tiedän ettei toista, niin täydellistä ja ennen kaikkea uskollista miestä ole kuin Teemu oli minulle.
On sinulla monenlaisia asioita mietittävänä.
Tää yks vaan. Suru Teemusta. Kaikki on muuten hyvin. On työtä, olen tärkeä omalla paikalla muutamille.
Miten sun suhde mieheesi? Onko hän kestänyt hyvin sinun sairautesi?
Mutta voin sen sanoa ainakin varmaksi, että voit luottaa Jumalan oikeudenmukaisuuteen.
En mielelläni puhu miehestäni täällä mitään.
0nko sinulla aihetta uskoa oikeudenmukaisuuteen. Onko sinulla aavistustakaan siitä miksi hän antoi sinunkin sairastua? Miksi jaxat uskoa? Ei sinulla ole helppoa ollut. Ihan hyvä että kuitenkin uskot, sinun itsesi kannalta siis.
On, minä uskon siihen täysin. En aina ymmärrä tapahtumia, mutta uskon, että Jumala on kaikkein viisain ja oikeudenmukaisin ja nekin asiat, jotka tuntuvat pahoilta on lopulta kokonais suunnitelman mukaan tarkoituksellisia, että oikeudenmukaisuus ja rakkaus tulisi täytettyä kaikessa.
Minulle Jumala on toivo.
En ymmärrä sairastumistani, mutta tiedän sen olevan Jumalan käsissä.
Ihmiset nyt miettii mitä vain ja saakin miettiä ja epäillä. Eikä aina voi olla iloinen eikä kiitollinen. Kaikki tunteet kuuluvat elämään. Minusta on niin tyhmää kum jotkut sanovat, ettei uskovainen voi olla esim masentunut tai mitä ajattelet?
Kiitos, että välität sitä toivoa. Siskoni mies on syönyt väärin ja hän on suonitukoksen vuoksi sairaalassa, toinen, pitkäaikainen ystävä on myös sairaalassa. Ja sinä olet sairas, ja tämä on ihan normaalia elämää mulle että aina saa olla huolissaan. Jostakusta toisesta. Tuntuu kuin elämä olisi aina jollain lailla ns. Veitsenterällä.
Ei se onni voi olla elämän tarkoitus? Sitä me kuitenkin jokainen tahoillamme etsimme. Kysyit uskovan onnesta.. Se on mielestäni suotavaa... Mutta jos ihminen on itselleen rehellinen välillä on syytäkin olla surullinenkin ja pettynyt.
Menestysteologit puhuvat harhoistaan kovaa meteliä pitäen mutta se on todellakin vain harhaa.
Jos olet huolehtivainen luonne? Ahdistaako sinua olla veitsen terällä?
On kirjoitettu, että onneni on olla Herraa lähellä.
Minä en ole hirveästi pohtinut elämäntarkoitusta.. olettaisin sen onnen olevan tyytyväisyyttä siihen mitä on. En tiedä. Mutta eihän elämän tarkoitus voi olla surukaan?
Elämä on lahja.
Tuntuuko sinusta elämä lahjalta tai miltä se tuntuu? Ja mikä sen tarkoitus on ?
Ahdistaa. Olla veitsen terällä.Juuri kuulin että tuttavani on kuumeessa, ja meidän yhteinen tuttumme on siellä kylässä.
Minun elämäni tarkoitus on suru: jos olen loppuelämäni selibaatissa niin voin ehkä-Jumalan armosta päästä takaisin teemun luo.
Ei Jumala voi sitä ohittaa. Sinun elämäsi tarkoitus on olla Jumalan omaisuutta tiiviisti mitä et olisi ilman sairautta?
Miltä se ahdistus tuntuu? Pelottaako sinua?
Minä ajattelen, että surusi voi lievittyä ajan kanssa ja muuttaa muotoaan.
En usko, että Jumala ohittaa surusi, enkä usko ettei Hän välittäisi sinusta ja etteikö Hän voisi kääntää asioita hyväksi.
Äiti. Minun osani on olla äiti. Sekä sairaana että terveenä. Siinä on elämäntarkoitusta yllin kyllin.
Kyllä vähän pelottaakin kun ihmisiä lakoo ympäriltä kuin heinää että milloinkas se oma vuoro tulee...
Olin eilen vähän hankalassa paikassa kun täällä mun luona oli ns herraseuraa juomassa ja sen nyt tietää mihin se johtaa. Siksi kirjoitin niinkuin kirjoitin.
Oikeastihan mulla on elämän tarkoitus ihan hukassa. Ollut teemun kuoleman jälkeen.
Sinulla se on siis äitiys.. Hmm.. Olet aiemmin kertonut että olet noin50v. Asuuko kukaan lapsistasi enää kotona? Ovat varmasti huolissaan kun äiti on kipeä.
Varmasti mietityttää ja herättää monenlaisia tunteita kun ihmisiä kuolee ympäriltä. Äitiys kestää koko elämän.
Onko siis vastaavasti lastesi tehtävä olla sinun lapsesi läpi elämän? Äiti keskipisteenä, ei esm oma puoliso? Entä ne ihmiset, mikä heidän elämän tarkoitus on, joilla ei ole lapsia?
Ei nuo minun pelot ja ahdistukset ole mulla elämässä kovin hallitsevia ole.
Ei, vaan rukoilem heidän puolestaan ja he ovat joka päivä mielessäni. Kannan huolta heistä ja jos he tarbitsevat minua olen aina valmis kuuntelemaan ja auttamaan niinkuin osaan.
Kaikilla ei ole lapsia ja heidän elmän kiintokohdat ovat heidän omansa.
Minun identiteettini koostuu paljolti äitiydestä, jonku toisen jostain muusta.
Kyse ei ole siittä, että joku olisi parempi tai huonompi tai että toisen osa olisi parempi/ huonompi. Olemme kaikki saman arvoisia ja yhtä tärkeitä sillä omalla paikallamme.
Miten oot jaksanu tännään?
Niin se on todellakin niin että vanhemmat on lapsia varten, eikä lapset vanhempia varten vai mitä?
Ihan hyvin, kiitoskiitos. Tuo minun eräs ystäväni hankki autooni uuden akun, kun pakkasukko rikkoi vanhan. Ihanaa kun pääsee liikkumaan taas.
Ehkä Jumala ei ole tarkoittanut elämälle mitään tarkoitusta kun sitä on niin vaikee löytää.
Minulla on myös aikuisia lapsia. He pärjäävät hyvin omillaan. He on sanoneet että ovat huolissaan minun jaksamisesta kun hautajaisissakin vain itkin. Noo... Jos rakastan heitä pidän itsestäni ja omasta elämästäni huolen.
No on kyllä hyvä, että sait akun ! On se hankalaa olla ilman autoa, etenkin jos on sen varassa liikkumiset.
Niin, onko elämän tarkoitus elämä itse. Minusta siinä on tarkoitusta riittämiin. Se osa joka on jokaiselle annettu, että kokonaisuus toimii. Jokainen on tärkeä ja täyttää olemassa olollaan oman paikkansa.
Minä en tykkää jos lapset huolehtivat minusta, vaikka se onkin ymmärrettävää, että ovat huolissaan. Sitä jotenkin haluaa varjella lapsiaan.
Vanhukset hoidettiin ennen peräkamariin. Kait se oli silloin luonnollista, eikä sitä kukaan arvioinut, että millaista hoito oli tai onko se muutoin oikeutettua.
Toisaalta kuolivatkin siinä vaiheessa aika nopeasti pois nuorempien tieltä.
Itselläni ja sisaruksillani tosin on halu huolehtia äidistämme.
Meidän perheellä on tällä hetkellä isä jolle äitini on omaishoitaja. Sillä on dementia. Jaa-a.. Jaffaa tekisi mieli ja kaveri jolla ei ole itsellä autoa tilasi multa tiettyä kissanhiekkaa multa.. Lidliin matka siis.
Lidli on hyvä kauppa 👍 Halapa! Ja kylmä Jaffa parasta.
Käykö kissasi myös ulkona tai onko ihan sisällä?
Ei nyt talvella käy ulkona. Eikä kesälläkään mene parkkipaikkaa kauemmas. Kaksivuotiaaksi asti sisäkissa. Ai mutta taisit sekoittaa mun kissanhiekan ystäväni kissanhiekkaan.. Mutta tota noin.. Haen siis samalla ystävälle kissanhiekkaa. Sillä on rotukissa ja käy yleensä ulkona.
Joskus olen täällä kysynt kissastasi ja kertonut minullakin olevan kissoja. Kysyin sinulta kerran tuosta profiilikuvan kissasta. Siittä tiesin, että sinulla on tai ainakin oli silloin kissa. Minulla on 3 kissaa 🐱🐺🐹
Tuo kuvassa oleva kissa teemun sylissä jäi auton alle valitettavasti. Se oli mainecoon ihan rotukissa. Nyt ei oo Teemua eikä tuota kissaa. On Armi niminen oranssi maatiaiskissa. Kovin on leikkisä ja iloinen. Saa ihme murina ja juoksukohtauksia ja tiputti juuri tassullaan mun avaimetpöydältä lattialle. Pitäis kai joskus päivittää tuo profiilikuva ajan tasalle.
Katsoinkin että on miehen sylissä. Hyvä kuva.
Juu. Se oli onnellista aikaa silloin.
Varmasti sinulla on tuosta ajasta monia muistoja.
Ps. Miten itse olet jaksanut? Onko se korvasi humina jatkuvaa vai vaan silloin tällöin?
Kiitos humisee enemmän tai vähemmäm ja joskus vähän enemmän 😃