Kristittyjen valtaosa näyttää uskovan palkinnon saamisen toivossa. Palkinto uskomisesta on iankaikkinen elämä. Jotta se voidaan saavuttaa, tulee pitää totena evankeliumi ja Raamatun kirjoitukset sekä mahdollisesti elää edes auttavasti Jumalan tahdon mukaan Hänen voimansa vaikuttamansa mielenmuutoksen avulla.
Niin - uskotko sinä palkinnon toivossa?
Jos et uskoisi saavasi palkintoa, niin uskoisitko silti? (Elämä päättyisi ruumiin kuolemaan eikä mitään muuta olisi olemassa sinua varten sen jälkeen)
Niin - uskotko sinä palkinnon toivossa?
Jos et uskoisi saavasi palkintoa, niin uskoisitko silti? (Elämä päättyisi ruumiin kuolemaan eikä mitään muuta olisi olemassa sinua varten sen jälkeen)
Vastaukset 41
Vanhimmat
Tulitko tosissasi katsomaan, kuinka häpeän tuulet korsia taivuttaa?
Jos usko on Jumalan teko, eikä minun, niin varmasti uskoisin ilman taivas toivoakin.
Raamatun mukaan usko ei ole Jumalan teko. Jumalan teko on Raamatun mukaan se, että viidestä leivästä ja kahdesta kalasta riitti syötävää tuhansille ihmisille. Monet niistä, jotka olivat tulleet ravituiksi Jeesuksen loihtimista leivistä ja kaloista, eivät uskoneet häneen pian tämän jälkeen. (Joh 6)
Usko on Jumalan teko. Jumala kutsuu ihmistä.
Jos usko on Jumalan teko, niin miksi Jumala ei tee tekoaan jokaisessa kutsumassaan ihmisessä?
"Monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut!"
Jos usko on Jumalan teko, niin miksi Jeesus kehotti "uskomaan" evankeliumin?
Markuksen evankeliumi:
1:15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi."
Miten ihminen (rotta) voi uskoa, jos Jumala ei tee hänessä tekoaan?
Koska Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon.
Raamatussa lukee myös, ettei kukaan tule minun tykö, ellei isäni vedä häntä.
Missäköhän kohtaa Raamatussa sanotaan, että Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon? Jos ensi alkuun tarjoaisit vaikkapa kolme jaetta. Ja mieluiten Paavalilta, esimerkiksi roomalaiskirjeestä.
Ihmisellä oli aluksi vapaa tahto, jota Aadam ja Eeva käyttivät tunnetuin seurauksin.
Tuolloin ihmisen tahto liittyi Saatanan tahtoon, eikä ihminen enää vapaasta tahdostaan voi valita Jumalaa.
Nyt kaikki ihmisen pelastus sidottiin yksin Jumalan oman tahdon ja toiminnan valtaan. Ihminen voi pelastua vain Jumalan tahtoon sidotun ratkaisuvallan kautta.
Joka väittää omaavansa vapaan ratkaisuvallan, samalla kieltää Jeesuksen sovitustyön.
Ihminen valitsee ottaako Jeesuksen vastaan eli uskooko vai ei.
Ei Jumala tuu ja revi ketään vastaan hangoittelevaaj väkisin niskasta pitäen paiskatakseen taivaanportista sisälle.
Pahimmalta tällä hetkellä tuntuva ajatus on ero Jumalasta. Ei sen takia, että synti tulisi luvalliseksi, vaan ettei rakkaus täyttäisi lakia sydämessäni.
Miten voisit joutua eroon mielikuvitusystävästä?
Ajattelemalla eri tavalla.
Se on yhtä helppoa kuin se, kun aloit uskoa mielikuvitusystävääsi.
Niinkö uskot?
Tuskin, koska kuolemasta Jeesus nimenomaan tuli meidät vapauttamaan. Kysymys on mielestäni samaa tyyppiä kuin kysymys: "Uskotko ennen tuolille istumista tuolin kestävyyteen sen palkinnon toivossa, että tuoli kestää allasi?"
Olisiko mitään ilman Jumalaa?
Tuskinpa.
Jumala vietti ensin triljoonia potenssiin triljoonia vuosia yksin, kunnes tunsi olonsa yksinäiseksi ja päätti luoda maailman, jossa yhdellä ainoalla planeetalla olisi hänelle kavereita ja niistä vain valittu osa miellyttäisi häntä muiden joutaessa tuleen ikuiseen kärsimykseen sen vuoksi, että hän oli luonut hyvän- ja pahantiedon puun. Jos olisi jättänyt sen luomatta, niin Aatami eläisi vielä ja Eevalla olisi enemmän lapsia.
Jotta sellainen jumala sinulla...
Tosin Jeesus on MAAILMAN Vapahtaja eli kerran kaikki asetetaan ennalleen.
Miten niin asetetaan ennalleen?
Taivaassa ei naida eikä tehdä lapsia, joten se siitä ennalleen asettamisesta.
On mukavampaa naida ja tehdä lapsia tässä maailmassa kuin uskoa johonkin satumaailmaan, joka ei koskaan toteudu.
Jos rehellisiä ollaan, niin ihminen tekee kaiken jonkinlaisen palkkion toivossa. Raamattu sanoo, että jumalisuudesta on hyötyä sekä tässä elämässä että tulevassa. Hyöty voi olla mielenrauhaa, kokemusta Jumalan rakkaudesta ja läsnäolosta, johdatusta tms. En usko, että kukaan uskova vain täällä kärvistelee 80 vuotta odotellen iankaikkisuutta.
Jos sinulle luvataan palkinto siitä, että pidät totena myyttejä, taruja, legendoja ja asiavirheitä kertomuksissa, niin uskoisitko vai et?
Minä uskon Jeesukseen ja Hänen opetuksiinsa, enkä myytteihin, legendoihin tai asiavirheisiin. Raamatun opetukset ovat minulle relevantteja tänäkin päivänä. Enkä usko tuonpuoleisessa saatavan palkinnon toivossa, vaan koska se on ollut palkitsevaa tässä elämässä.
Jumala loi ihmisen yhteyteensä ja iankaikkisuusolennoksi. Ilman sitä ihmisen tulevaisuus on toivoton. Olen ymmärtänyt totuuden ja ei muuta. Onneni on Jumalassa.
Ja mikä se totuus noin tarkallen ottaen on?
Taruja, joita pidät totena, ja jotka olet muilta ihmisiltä kuullut?
Kovinpa on tyhjän varassa sinun toivosi ikuisesta elämästä. Toivottavasti et unohda elää tätä elämää täysillä ja antaa läheistesi hyötyä sinusta (nauttia sinusta).
Nythän olisi asetettava vastakkain portot huorien kanssa, joista valita. Kumman kaa aloitaja...
Makaan mieluusti vain vaimoni kanssa.
Voin maata myös porttojen ja huorien kanssa, jos vaimo sattuisi puuttumaan.
Olen nainut huoria eivätkä he ole sen kummempia kuin oma tyttöystävä tai vaimo.
Rakastelen mieluusti oman vaimoni kanssa, vaikka vieraskin pillu viehättää ja vetää minua puoleensa.
Ja sekös uskovaisia akkoja vituttaa.
Ei tympäise. Minkäs sille voi. Onneksi meillä naisilla ei ole tuollaista pakko suvunjatkamis viettiä kuin miehillä.
Olen huomannut sen lemmikeistänikin. Urospuoliset lemmikin pää lyö tyhjää kun paikalle saapuu naaras. Oli sitten kyseessä kani, kissa tai koira. Naaras räppää urosta kynsille jos ei satu olemaan kiima.
uroskani on siitä kumma otus, ettei sillä näytä muuta virkaa olevankaan.
Miksi tuosta pitäisi ärsyyntyä?
Yai ehkä tuo voi ärsyttää vaimoasi mutta en usko ulkopuolisia ärsyttävän. Ethän ole muille ihmisille tilivelvollinen kuin vaimollesi.
Minun uroskoirani nylkyttivät kaikkea mahdollista. Joten ei tosiaan tympäise, kun ei tarvitse juosta miehissä, jotka tekevät samaa. Nähty, koettu, eikä ole hinkua takaisin.:)
Itse en usko taivaallisiin palkintoihin, jotka siis edellyttäisivät oman ansion. Pelastun yksin uskon kautta Kristuksen ansioon. Tämä tulee taivasmatkalaisen muistaa.
Tosin kylläkin Jeesus mainitsee "palkasta", jonka kukin tekojemme mukaan saamme, mutta ainakin itse pyrin olemaan sitä miettimättä, jotteivät mahd. hyvien tekojen motiivit muuttuisi vääriksi. Hyvää tulee tehdä hyvän itsensä vuoksi, siksi, että niin on oikein tehdä.
Palvelijalle maksetaan palkkaa, mutta Jeesus Itse erotti palvelijan ja Jumalanlapseuden toisistaan. Lapselle kuuluu perintö, Taivaan perintö, ei palkka, kuten vieraalle piialle tai rengille.
Ensiksi uskon siksi, että Jeesus on Itse ilmoittanut Itsensä minulle (Joh.14:21), se on kaikista suurin armolahja. Toiseksi uskon todistusaineiston perusteella, sillä on täysin hullua ajatella ettei Jumalaa olisi (Ps.53:2). Kolmanneksi uskon siksi, koska Jumalan olemassaolo on varmaa, niin suurinta mahdollista typeryyttä olisi silloin olla välittämättä Hänen tahdostaan, koska me kaikki joudumme vielä vastaamaan teoistamme Hänelle, pidimme siitä tai emme (Hepr.9:27).
Uskon johonkin korkeampaa, vaikkapa Jumalaan. En kuitenkaa yritä lunastaa taivaspaikkaa rahalla, jotkut ostavat taivaspaikkoja antamalla almuja kaikenmaailman keräyksiin. On se hyvä saada puhdas omatunto jakamalla rahaa.
Kilvoittelen saavani voittopalkinnon, niin hyvän uskon kilvoitusta. Ja se on Pyhän Hengen työ Kristuksessa.
Jos teitä ei kiinnosta kilvoittelu, niin mitäpä sitä teidän kannattaa uskoakaan.
Herran omia, heitä on jopa rikkisahattu, tapettu ja he ovat voittopalkintoa katselleen, "iankaikkisen elämän armolahjaa"!
Usko, se pelastava usko, joka jokaisella Jumalan lapsella on, on Jumalan lahjoittama.
Isä vetää meitä Jeesuksen luo ja Jeesus kysyy:" tahdotko sinä seurata minua"?
Tämä on Jumalan ja yksin Jumalan työ, koska Hän haluaa meidät lapsikseen. Tätä "herätyksen tilaksi" tai "etsikkoajaksi" kutsuttua aikaa seuraa ihmisen ja yksin ihmisen valinta, haluaako tämä syntisyytensä ja Jumalasta erossa elämisen ymmärtämisen jälkeen seurata Jeesustanvai jatkaa itse oman elämänsä hallitsijana.
Jos ihminen vastaa myöntävästi, katuu syntejään ja tekee parannuksen niistä anteeksiantoa anoen ja PÄÄTTÄÄ PANNA TOIVONSA JEESUKSEN RISTINTYÖHÖN ja antaa Jeesuksen kantaa syntiensä rangaistuksen. Ihminen uudestisyntyy Pyhän Hengen kautta ja on Jumalan silmissä yhtä puhdas ja syytön kuin Poikansa Jeesus Kristus. Tämä maksaa ihmiselle KAIKEN ja tarkoitan siis IHAN KAIKEN. Toisinaan Jumalan kutsua esitetään hyvinkin kevyesti esim "kokeile Jeesusta"tai menestysteologian tyyliin luvataan maallista vaurautta ja jumalallista terveyttä. Nämä eivät sovi siihen mitä Jeesus sanoi. Hän kehotti ensin laskemaan kustannukset ja miettimään onko ihminen asiaa vakavasti. Kerran ristintielle lähdettyään ei ihminen enää voi palata takaisin. Jeesusta ei ole pakko loppuun asti seurata, se on AINA vapaaehtoista, mutta samanlaiseen elämään, kuin ennen uskoon tuloa, ei ole mahdollista palata. Ristin kantaminen muuttaa ihmistä pysyvästi ja johtaa lopulta pysyvään Jumalan läsnäoloon, iloon ja rauhaan, joita vajavaiset sanamme eivät kykene välittämään. Palkinto on itse Jumala. Hänen ikuinen ystävyytensä ja valtakunta jonka Hän itse on meille valmistanut. Henk.koht en osaa juurikaan muuta odottaa kuin Jumalani seurassa oloa, Hänen (kaiken elävän ja hyvän lähteen) läsnäoloa ja rakkautta. Olen tämän 20v ristin kantoni aikana saanut kokea pilkkaa, vaikeuksia ja koetuksia, joita en olisi koskaan voinut ajatella joutuvani kokemaan. Mutta ne hetket, joina Jeesus Kristus on ollut (niin että olen saanut sen kokea) lähelläni voittavat kirkkaasti kaikki vaikeudet ja koetukset joita olen joutunut ja joudun Herrani sallimuksesta kestää. Ja tämän sanoo ihminen, joka on kroonisesti kipeä ja ollut sitä viimeiset 15v.
Jumalan kutsuun voi vastata myös kieltävästi. Tämä on suuri tragedia ennen kaikkea ihmiselle itselle, mutta myös tämän elinpiirille, joka olisi voinut saada Jumalan kosketuksen kyseisen henkilön kautta. Jumala kutsuu meitä (sanan mukaan) kahdesti tai kolmesti, mutta ei "pilaa" tämän elämää jatkuvasti tyrkyttämällä itseään vaan kunnioittaa ihmisen päätöstä ja vapaata tahtoa ja poistuu taka-alalle vailla ei koskaan ole kaukana vaan aina valmiina juoksemaan kuin tuhlaajapojan Isä tätä vastaan, mikäli ihminen Jumalaa kutsuu,pyytää,anoo,huutaa avukseen. Jos ihminen kuolee tässä tilassa, niin hän vastaa itse rikkomuksistaan Jumalansa edessä ja hänen omat tekonsa ovat hänen syyttäjiään. Hän on valinnut elää Jumalan tahdon ulkopuolella ja päätyy ikuisesti Hänen rakkautensa ulkopuolelle, kadotukseen. Tämä on suurin vahinko mikä voi ihmistä kohdata ja meillä on vain yksi elämä, kullakin sen pituinen kuin Luoja suo ja sen jälkeen tulee tuomio.
Monet ajattelevat ja niin ajattelin minäkin nuorempana, että ei ole mitään väliä mitä elämässään tekee, jos ei jää kiinni. Mutta Jumala on oikeudenmukainen ja kerran meistä jokainen seisoo seisoo Hänen edessään joko pyhänä ja puhtaana, koska laitoimme toivomme Jumalaan, joka lähetti ainoan poikansa kantamaan MINUN syntini. PÄÄTIMME LUOTTAA Jumalaan, joka on sanansa mittainen ja kunnioittaa päätöstämme ja antaa lahjaksi ikuisen elämän Hänen läsnäolossaan.
Itseasiassa siihen ikuiseen elämään siirtyy heti kun uudestisyntyy. Kuolema on vain väliverho ajan ja ikuisuuden välissä ja kukaan joka uskoo Jeesukseen ei ikinä kuole.
Isän Jumalan tahto on, että kaikki tulisivat tuntemaan Jeesuksen ja pelastaisivat synneistään. Hänen ajatuksensa meitä kohtaan ovat ilon ja rauhan ajatuksia, Hän suree jokaista luomaansa joka Hänet hylkää, mutta Hän ei ole kiinnostunut orjista vaan antaa vapaan tahdon. Me saamme valita, elämän tai kuoleman.
Pyydän sua threadin aloittaja, valitse ristin tie. Se maksaa sinulle kaiken, kaikki haaveesi ja unelmasi. Se maksaa sen, että olet kuuliainen Jeesukselle ja laitat Hänet aina etusijalle. Se miten ja mihin Hän meidät elämässämme vie kun Häntä seuraamme ei ole enää meidän asiamme vaan Hän vastaa lopputuloksesta ja on luvannut olla vierellämme joka askeleella niin ilossa kuin surussa, tuskassa kuin kivussa.
Olen kuitenkin saanut kokea Hänen Hengellään täyttymisen, jota on vaikea kuvailla sanoin. Mittaamatton VOIMA täytti minut, se olisi voinut hajottaa minut hiukkasiksi tai pakottaa täysin valtaansa. Mutta olin kokoajan täysin omassa hallinnassa ja rauhassa vaikka pulssini kiihtyi aivan järjettömään jyskytykseen se ei sattunut tai tuntunut millään tapaa pahalta. Olin yksin keskellä hiljaista rukousta, kun tämä tapahtui ja voin sanoa, että se muutti KAIKEN. Mä olen TÄYSIN VARMA Jeesuksesta.
Jostain syystä sain kokea tämän öö.. en tiedä miten edes kutsuisin sitä, ehkä jonkin asteinen Jumalan kohtaaminen, jossa sain maistaa aavistuksen tulevan maailman Voimasta.
Vastatakseni kysymykseksi, kyllä uskon (Jumalan lahjoittamalla uskolla) Häneen palkinnon saamisen toivossa ja se palkinto on itse Jumala. Hän on minun ja minä olen Hänen aina ja ikuisesti. Ja täma on iloni ja rauhani.
Hyvä kirjoitus 😊 Voin samaistua kokemukseesi. Näin näyssäni Jeesuksen ja se muutti kaiken. Hän tuli tärkeimmäksi asiaksi.
Jeesus otti käsistäni kiinni jolloin minut valtasi suuri rakkaus. Kuin entinen olisi mennyt. Kaikki muu menetti merkityksensä.
Tunsin miten Jeesus rakastaa meitä jokaista. On ihanaa tietää, että Jeesus on kerran vastassa. Ero hänestä tuntuisi maailman kauheimmalta asialta.
Minkä näköinen se sinun Jeesus oli siinä näyssäsi?
Voisitko vähän kuvailla häntä?
Puhuiko hän sinulle?
Kun Jeesus otti sinun käsistäsi kiinni, niin miltä hänen otteensa tuntui? Oliko hän lihaa ja luuta vai henkeä?
Hyvä kysymys. En ole ajatellut tuota tunsinko kosketusta. En nähnyt kasvoja. Ne olivat kuin sumun peitossa. Valkoinen hohtava puku ja kädet ojennettuina tuli kohti minua.
En tuntenut iho kosketusta, koska samantien, kun hän koski minuun jotenkin hävisi kaikki muu ja tunsin kuin olisin enemmän henkinen kuin fyysinen. Se tuntui siltä kuin Hänen henkensä olisi minussa siis se kosketus.
Ja Hänen puheensa oli ennemmin niinkuin tietoisuutta mitä Hän sanoi. En osaa sanoa kuulinko korvin Hänen äänensä.
Kovin on epämääräistä tämä sinun näkysi sisältö... lieköhän sen taustalla uskonnollinen vakaumus ja mielenterveyden häiriö?
Kovin on suppeaa, jos on mahdollista valita vain kahdesta vaihtoehdosta.
Eipä sillä uskolla olisi mitään pohjaa jos kaikki loppuisi kuolemaan. Jeesus ei olisi tullut maan päälle jos näin olisi, eihän sille olisi mitään tarvetta. Jeesushan kuoli juuri siksi puolestamme että meillä olisi pääsy Jumalan yhteyteen nyt ja iankaikkisesti.
Älyn varaan on aivan turha laskea elämäämme. Siihen tietoon mistä kaikki on alkanut, ei ihmisen älyllisyys riitä.
Tuo ahdistaa niitä, jotka odottavat näyttöä uskon sijaan. Aiheuttaa ristiriitaa, koska ihminen ei kykene viisaimmillaankaan älyämään elämän ja maailmankaikkeuden alkua.
Vasta sitten, kun ihminen ymmärtää tuon, saa Jumala sijaa ihmisessä niin että hän antaa sen voiman, joka avaa uusia näköaloja ja kokemuksia, joita ei tiennyt olevankaan.
Avautuu ymmärrys ja uusi maailma.