Joukon johtaja ja lauman paimen punnitaan vaikeuksissa ja koettelemuksissa. Lauman on voitava luottaa paimeneensa ja tätä luottamusta paimen ei saa pettää. Me turkulaiset muistamme erään jalkaväen kenraalin sanat rykmentilleen: "Te voitte luottaa minuun, minä en petä teitä."
Piispa Kantola on ollut kuin entinen palopäällikkö, josta sanottiin: "Muulloin hyvä paitsi silloin, kun oli tulipalo."
Piispa Kantola on ollut kuin entinen palopäällikkö, josta sanottiin: "Muulloin hyvä paitsi silloin, kun oli tulipalo."
Vastaukset 10
Vanhimmat
Emmeköhän me muut nyt pettäneet Jumalan virkaansa kutsuman piispan? Ei Kantola minua ainakaan mitenkään ole pettänyt. Ihmisen sydämenasiat ja avioliito-ongelmat saisivat jäädä muilta repostelematta. Jos piispat olisivat yhtään fiksuja, he pyytäisivät Kantolaa jäämään virkaansa. Kirkko tarvitsee sielunhoitajiksi piispoja ja pappeja, jotka kykenevät ymmärtämään ihmisen rikkinäisyyttä ja siten auttamaan seurakuntalaisia eheytymään. Tulipalovertausta en ymmärrä - jätetään tuomitsematta, muuten emme taida olla itse mitenkään kelvollisia "palopäälliköitä" sammutustehtävissä.
Seurakunta valitsee välillisesti piispan virkaansa. Monessa yhteiskunnan johtotehtävässä edellytetään henkilöltä normaalia korkeampaa moraalia. Kun tällainen henkilö menettelee virkansa vaatimusten vastaisesti, ei häneltä evätä anteeksiantoa ihmisenä, mutta ei tämä tarkoita, että hän saa pitää virkansa. Piispa Kantolan päätös erota virastaan on kunnioitettava ja arvostettava.
Oikein teki eropäätöksessään, kunniotan sitä.
Ei ole kysymys siitä,että me voisimme sormella osoitella omassa paremmuudessamme, vaan siitä, että aviorikoksen tehneenä ei ole kelvollinen virkaansa. Rukoilkaamme hänelle katumisen armoa, jotta hän saisi olla osallinen Jumalan armosta, nousta tielle ja hyljätä syntielämänsä.
Vaarallisinta ei ole kirkon uskottavuuden menetys, vaan se, että julkisuuteen tulon vuoksi nyt teki eropäätöksen. Avioliitto pidettäköön kunniassa, niin me itse kukanenkin.
olisi kutsunut kantolan piispan korkeaan virkaan?
Onko sinun mielestäsi piispan valinneet ihmiset toimineet jumala toimeksiantajana.
Jos tietäisit, keitä siellä valitsijoina oli, et enää puhuisi jumalsta mitään kyseisessä tilanteessa.
Huoripukin nämä valtuutetut valitsivat ja häpeävät nyt valintaansa. Aika erikoista olisi jos Kantola kutsutaan takaisin. Olisi siinä taivaassakin naurusta pidättelemistä.
eihän luterilaisuutta edes ollut silloin, kun kirkko perustettiin, joten kyllä sen omat virat ovat ihan tavallisten ihmisten asettamia
"jumala itse " kirjoitti 26.2.2005 klo 13.59
"olisi kutsunut kantolan piispan korkeaan virkaan? "
Samoin kuin ei Raamatun mukaan ole muuta esivaltaa kuin Jumalan valitsema, niin samoin hän vaikuttaa työntekijöidensä valintaan.
kaikkia ihmisten typeryyksiä voi panna.
Luin tämän päivän Hesarista tutkimuksesta, jonka mukaan Suomessa solmituista avioliitoista runsas kolmasosa päättyy eroon. Niistä puolisoista, jotka pysyvät yhdessä, ainakin puolet rakastuu kevyesti tai vakavammin vähintään kerran avioliittonsa aikana. Jollekin se on elämys, josta selviää vahvistuneella itsetunnolla ja lisääntyneellä herkkyydellä puolisoaan kohtaan. Toisille se on syviä ristiriitoja nostattava draama.
Kaikissa tapauksissa rakastumisissa on kuulemma tärkeä viesti. Se on vastaus johonkin syvään tarpeeseen, joka avioliitossa on päässyt ainakin hetkellisesti hukkumaan. Näin siis Hesarissa.
Itse olen kokenut vain sen petettynä olemien raskaan osan. Siksi minulta ei hirveästi sympatiaa heru pettäjille. Kuitenkin jos noin suuri osa avioliiton solmineista pettää puolisoaan, niin eiköhän sekin ole vain merkki siitä, kuinka raadollinen olento ihminen kaikesta hyvään pyrkimisestään huolimatta kuitenkin on. Ehkäpä ihmiselle, on sitten piispa tai tavallinen pulliainen, ei kovin hyvin onnistu eläminen niin kuin pitäisi tai niin kuin itse on avioliittoa solmiessaan luvannut.
Raadollislle ihmislle sopii raadollinen piispa. Ainakaan sellainen ei kuvittele olevansa muiden yläpuolella ja muita parempi eikä sorru hurskasteluun, kun on kokenut itse kantapään kautta, millaisia me ihmiset loppujen lopuksi olemme.
Suurin osa ihmisistä elelee normaalisti elämänsä juhlat ja arjet.
Pieni joukko pitää kovaa ääntä elämästään ja saa muut uskomaan, että tämä se on oikeaa elämää.
Luullaan, että melkein kaikki menevät vieraille niityille tilaisuuden tullen.
Se on kyllä totta, että mitä koekeampi koulutus sitä suurempi pettäjien joukko.
Piispakin oli hyvänä esimerkkinä koulutettujen ryhmässä. Hänenlaisistaan ei pitäisi kenenkään elämälleen mallia ottaa. Siitä ei hyvää seuraa.
Kun katselen kotikatuni asukkaita huomaan, etteivät ole eronneita ja elävät harmoonisessa suhteessa keskenään. Lapset voivat hyvin eivätkä juoksentele kaduilla kaljapullot suussa.
Eronneilla lapsetkin ovat siellä sun täällä tietämättä minne päänsä panisivat.
Hesarin tutkimuksesta, vaan Elina Haavio-Mannilan. Hänhän on kirjoittanut mm. Osmo Kontulan kanssa tutkimuksiin pohjautuvan kirjan Suomalaisten sukupuolikäyttäytymisen muutoksia 1971 - 1992.
Millä perustelet sitä, että mitä korkeampi koulutus, sitä suurempi pettäjien joukko? Vai onko se omaa mutuasi?
Kuinka pieni se kotikatusi onkaan, kun tunnet sen kaikki asukkaat. Täällä ei tiedä, kuka mitäkin on. Ei täälläkään lapset juoksentele "kaljapullot suussa", mutta syksyisin vähän ennen koulun alkua tai viikonloppuisin senkin jälkeen nuoret kerääntyvät kaljakasseineen läheiseen puistoon. En ole käynyt katselemassa, mitä tekevät vai tekevätkö mitään muuta kuin juovat ja juttelevat.