Miten suhtaudutte, jos joku tuntemanne henkilö, joka ei ole kaveri tai sukulainen kuolee? Erä tuttuni kuoli hetki sitten, tapauksesta oli uutisissakin https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/7f4c1ec7-fbfb-404d-a872-7e104df61db8 Ensimmäinen ajatukseni jutun luettuani oli: "Jess! Vihdoin tapahtuu jotain josta saa keskustelun aihetta." En siis ollenkaan ollut järkyttynyt tai surullinen, vaan ennemminkin päinvastoin. Onko muilla samanlaisia ajatuksia?
Miten suhtaudutte, jos joku tuttunne kuolee?
xgfdhfgjkh
561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eihän kuolemisessa mitään uutta ole. Vain kuoleman syissä, ja mitkä tekijät siihen vaikutti. Minua ei ole koskaan kenenkään kuolema juuri järkyttänyt, eikä se muuta mitään. Tuli se vitsi mieleen, kun asianaja kuoli melko nuorena, ja joutui taivaaseen. Asianajaja harmitteli jumalalle, että olisihan hän vielä pitempäänkin voinut elellä kuin 39 vuotiaaksi. Jumala selasi papereitaan ja hämmästyi, että sinun laskuttamiesi palkkioiden mukaanhan sinun pitäisi olla jo 104 vuotias.
Kyllähän ykköspohdittava on, että oliko poislähtijä valmis kohtaamaan Jumalan.
Elinaikana voisi alkaa pohdinnat, miten löytää elämän tarkoitus.
Siinä valkenee yksilön paikka iankaikkisessa palapelissä
Ajattelen, että onpa surullista menehtyneen läheisille.
Vähän samanlainen suhtautuminen on itsellänikin kuin aloittajalla. Selailen sanomalehden kuolinilmoituksiakin sillä mielellä, että josko joku vanha koulukaveri, opettaja tai muu yhdentekevä puolituttu olisi kuollut, niin saisi puheenaihetta.
Toikin turhake miska oli joku huumeiden sekakäyttäjä ali-ihminen. Ei ollut suuri menetys jos kysytään multa.