Joku VT:N profeetta sanoo, että "jumalattomalla ei ole rauhaa", eikä kukaan joka hylkää Jumal'uskon tms. koe kauaa enää SEN päätöksensä jälkeen, "Rauhaa", teillekin nyt silti toivottaen...
Miten kuvaisitte SITÄ rauhaa, minkä Jeesus teille antaa tai antoi?
Minulla on yksi selitys, ja se on, että yllätys, yllätys, RAUHA EI OLE TUSKAA; SE EI OLE KIPUA!
Se on minulle kuin oikein hyvä lämpötila ruumiissa, ja suuri, todella avara avaruus ja tila, missä ei ole ahtautta, ei siinä näy ENÄÄ mikään "Kaidasta portista menon ahtaus ja suru"; se on pitänyt kokea silloin, kun etsitte synneistänne pelastumista. Paavalikin sanoi:"Teidän sydämenne on ahdas(se ei ole RAUHAA), avartukaa, sanon kuin lapsilleni, avartukaa...."
Tomintamalli Rauha tietysti myös on, eli silloin ihminen ei sodi, ihminen etsii rakkautta ja rakentavia asioita....Vihallekin rauha on jonkinlainen maaperä, mutta siitä tulee liian koominen olo, kun rauhallinen ihminen yrittää vihastua... Ja siis Vihaiselle ihmiselle Rauhan löytäminen johtaa koomisten asioiden löytäiseen, kas kun todellinen syy olla kenellekään tai millekään olla oikeasti vihainen oli liian pieni...
Miten kuvaisitte SITÄ rauhaa, minkä Jeesus teille antaa tai antoi?
Minulla on yksi selitys, ja se on, että yllätys, yllätys, RAUHA EI OLE TUSKAA; SE EI OLE KIPUA!
Se on minulle kuin oikein hyvä lämpötila ruumiissa, ja suuri, todella avara avaruus ja tila, missä ei ole ahtautta, ei siinä näy ENÄÄ mikään "Kaidasta portista menon ahtaus ja suru"; se on pitänyt kokea silloin, kun etsitte synneistänne pelastumista. Paavalikin sanoi:"Teidän sydämenne on ahdas(se ei ole RAUHAA), avartukaa, sanon kuin lapsilleni, avartukaa...."
Tomintamalli Rauha tietysti myös on, eli silloin ihminen ei sodi, ihminen etsii rakkautta ja rakentavia asioita....Vihallekin rauha on jonkinlainen maaperä, mutta siitä tulee liian koominen olo, kun rauhallinen ihminen yrittää vihastua... Ja siis Vihaiselle ihmiselle Rauhan löytäminen johtaa koomisten asioiden löytäiseen, kas kun todellinen syy olla kenellekään tai millekään olla oikeasti vihainen oli liian pieni...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja jos alamme valottaa sitä taistelua, mikä käydään ihmissieluista, tunteitamme aiheuttavasta käsitteestä, ja hengen asuinsijoista, kuten RUUMIIMME hallitsemisesta, niin totuus ei ole se, minkä näemme peleissä, että OLISIMME, Jumalan tai Paholaisen PELINAPPULOITA, niinkään, vaan mehän ITSE olemme jo täällä pelaajia, ja suorastaan hallitsemme minkä tahansa yksinkertaisen pelin säännöt ja pelaamisen. Eli meitähän yrittää vikitellä PAHOLAINEN puolelle, johonkin "Kuoleman peliin", ties millä maallisella etuudella tms. Ja Hän lupaa paikoitellen ENEMMÄNKIN kuin Taivaan Isä , ja silloin on kyse vääryydestä ja valheesta, mitä ei Jumalakaan haluaisi kenellekään antaa MAALLISEN elämämme suhteen. Meitä halutaan kummankin, sekä paholaisen että Jumalan joukkoihin, molemmille vain palvelijoiksi tai Jumalan tapauksessa silti jopa lapsikseen, eli suorittamaan kaikenlaista hyödyllistä tehtävää...
Pahan palvojaksi vain ei siksi kannata ryhtyä, että SEN tavoitteisiin kuuluisi suoriutua hyvin tai "erinomaisesti" mistään, vaan päinvastoin, pistää kaikki tietynlaiseen omituiseen anarkistiseeen ja vandalistiseen vapauteen, kuin PETOJEN vapauteen, mitellä enempi vain fyysisluonteisia ja ulkoisia voimiaan missä tahansa milloin tahansa, ja voittaa ja ottaa kuonoon keneltä hyvänsä. Tämä ei ole Jumalan tahto muita oliluokkia kuin petoja kohtaan. Ja ihminen on hyvin moraaliton matkiessaan petoa, emme me loppupeleissä ymmärrä pedoista MITÄÄN... Jumalan Karitsa termissäkin on muutama ongelma, jos emme ymmärrä sen tarkoittavan tavallista lammasta, koska ei ihmisen kunniallisuuskäsitykseen lapsuutemme jälkeen kuitenkaan loppupeleissä kuulu antautua syötäväksi kuolemassakaan yhtä helposti kuin tavallinen lammas tekee tai lehmä/sonnikaan, kun ne teurastetaan, emme me siis ymmärrä olla Lammassielujakaan, paitsi jotenkin vertauskuvallisesti, ja juurikin lapsina, OLKAAMME SIIS IHMISIKSI LOPUSSAMME, mitä se kullekin sitten tarkoittaakin... Samaistumalla muuhunkin luontoon vain yritämme oppia jotakin siitä, mitä varten tänne tulimme, ja minne sitten jatkamme, iankaikkisuus on pitkä aika, koska SE ei koskaan lopu... Ateistit saisivat mun mielestä jo heti lopettaa elämänsä JOS OIKEASTI eivät etsi olemassaolonsa jatkuvasti...Ja koska sekään ei ole totta, niin totean ateisteillekin vain, JATKAKAA; ja kertokaa millainen on se Jumala ja TODISTE; minkä pitäisi tulla, jolloin uskoisitte Jumalaanne, niin sepä valitettavasti(tai onneksi) saattaa piankin tulla, ellette keksi kokoajan vain MAHDOTTOMIA, oikeasti mahdottomia todistevaateita Hänestä, jolloin koko elämänne on pelkkä tuhma pila, alusta loppuun asti...On tämä maailmankaikkeus itsessään, kaikkinen toimintoineen jo tarpeeksi mahdotonta, "ei ole sen enempää ihmeitä tarpeen Taivaan Isänkään tehdä"(Jeesus Tiibetiläisessä evankeliumissa)