Huonohampaisen tarina

Muutin opiskelemaan toiselle puolelle maata. Kävin ylioppilaiden terveydenhoidossa ja hampaiden hoito ja kunto oli suht ok. Vinot ja rumat tietenkin . Ikinä en valikuvissa ole ollut niin että hampaat näkyisivät.
Seuraava elämänvaihe taas aivan eri seudulla. Meni muutamia vuosia etten käynyt lekurilla. Sain kolme lasta aika putkeen ja odotusaikoina kävin kunnallisella. Hoito ok, pakolliset tehtiin.
Kului useita vuosia että en käynyt. Silloin jo vaivasi häpeä vaikka nyt ajatellen tilanne ei ollut paha. Sit kävin yksityisellä "naapurikylässä". Oli kai joku särkytilanne tai joku. Kävin jonkun kerran, mutta ehkä se jäi jotenkin kesken. En syytä lääkäriä, mutta ehkä hän sanoi jonkin varomattoman kommentin, millä masensi mieltäni ja lisäsi häpeääni. Liian herkkä sielu olin.
Siitä kuluikin yli 20 vuotta nykyhetkeen etten ole käynyt hammaslääkärillä. Tiedän ja tiedostan, että pitäisi ja olisi pitänyt. Mutta kun aikaa kuluu ja rumat kehnot hampaat rapautuu ja kellertyy, kynnys tilata aika kasvaa ja kasvaa. Asiaa ajattelee ja torjuu. Asiaa ajattelee ja päättää että huomenna tai ensi viikolla. Mutta mitään ei tapahdu. Vuodet kuluu. Vuosikymmenetkin kuluu.
Aivan hullultahan tämä varmaan vaikuttaa niistä joille lekurilla käynti on luonnollinen asia ja itsestäänselvyys.

Torjunnasta ja häpeästä
Vuosia osasin hyvin väistää ajatusta että hammaslääkärille on mentävä ja aika täytyy tilata. Elämässä oli paljon hässäkkää ja monia muita voimia vieviä ongelmia. Lapsen sairastaminen, hankala elämä liian lähellä anoppia, oma ylipaino. Nämä ovat tietenkin vain tekosyitä, mutta niiden turvin ja taakse oli ikäänkuin "helppo" väistää tätä hammasasiaa.
Edelläkerroitusta hankalista asioista on päästy eteenpäin ja elämä on viime vuosina ollut seesteitä ja helpompaa. Hammasasiaa ei voinut enää paeta ajatuksissa mihinkään.
Se oli mielessä lähes jatkuvasti. Aivan tolkuton määrä ajatuksia ja pohtimista ja energiaa siihen, että aika pitää tilata mutta kun ei pysty. Vatsa menee sekaisin ja tuskan hiki pintaan pelkästä asian ajattelemisesta. Terapiaan olisi pitänyt mennä.
Nyt nousee mieleen vaikka mitä. Ikinä en puhunut kenellekään mitään hammasasiaa. Jos joku muu puhui (siis ei mun hampaista vaan omistaan tai ihan yleistä juttua) niin vaihdoin äkkiä keskustelun suuntaa tai poistuin tilanteesta vaikka vessaan. Aloin pitää huolta että tsekkaan lehdet ennen miestäni, että jos on juttuja hampaiden hoidosta ym niin revin sen sivun irti tai vaikka piilotan koko lehden. Tämä siis sen vuoksi ettei mieheni saisi päähänsä kehottaa minua menemään lääkärille. Varmaan meni aika pitkään ettei hän edes tajunnut etten ole aikoihin käynyt hammashoidossa. Muutaman vuoden hän on sen tiedostanut ja silloin tällöin muistuttanut. Aina sanoin, että täytyy mennä joo - tilaan ajan. Mutta en tilannut. jatkuu...

Kyllä se siitä!
Itselläni takana juuri yli vuoden kestänyt kunnostusprojekti muutaman hammaslääkärivapaan vuoden jälkeen. Vuosikymmenten mittaan olen elämäni varrella käyttänyt talon hinnan hampaisiin. Silti ollaan siinä tilanteessa, että löytyy paikkaa, kruunua, implanttia ja osaproteesia. Kotihoito on ollut kautta vuosien säännöllistä.

Jatkossa käynti suuhygienistillä kolmen kuukauden välein elämän loppuun asti. Tuskin ne hammaslääkärikäynnitkään tähän loppuivat, vaikka miten hoidetaan kotona ja suuhygienistillä.

Kyllä vähän kateeksi käy ihmisten virheettömät hammasrivit.

Juri tuo minua ihmetyttääkin. Siis, jos hoidat hampaitasi itse tai hoidatat suuhygienistillä kuinka usein ja hyvin tahansa, niin aina kuitenkin riittää hammaslääkärillä korjaamista.

Toisin sanoen, jos en hoitaisi itse lainkaan hampaitani enkä kävisi hygienistilllä, olisiko lopputulos kuitenkin aina sama (hammaslääkrillä käyntien suhteen}?

Itse olen mielestäni hoitanut hampaitani erinomaisesti sekä käynyt hygienistillä. Silti olen nyt jo laitatuttamassa toista implanttia suuhuni.

anonyymi_wiP kirjoitti:

Kyllä se siitä!
Itselläni takana juuri yli vuoden kestänyt kunnostusprojekti muutaman hammaslääkärivapaan vuoden jälkeen. Vuosikymmenten mittaan olen elämäni varrella käyttänyt talon hinnan hampaisiin. Silti ollaan siinä tilanteessa, että löytyy paikkaa, kruunua, implanttia ja osaproteesia. Kotihoito on ollut kautta vuosien säännöllistä.

Jatkossa käynti suuhygienistillä kolmen kuukauden välein elämän loppuun asti. Tuskin ne hammaslääkärikäynnitkään tähän loppuivat, vaikka miten hoidetaan kotona ja suuhygienistillä.

Kyllä vähän kateeksi käy ihmisten virheettömät hammasrivit.

Lue lisää

Talon hinta?? Huh huh. Jotenkin hiukan lohduttaa kun on muitakin, joilla remonttia riittää.

Tunnen saaneeni huonot kortit näissä elämän arpajaisissa. Siis hampaiden suhteen huonot. Sellaista se vaan on ja sen kanssa pitää elää. Yleensä ottaen en voi valittaa: olen terve, minulla on ollut mielenkiintoinen ja hyvä elämä. minulla on hienot lapset ja hyvä puoliso. Ei olla rikkaita, mutta ei rutiköyhiäkään. Hampaiden hoitoon olisi kyllä ollut varaa eli sitä juttua ei voi syyttää. Nythän rahaa alkaa mennä isoja summia, mutta toisaalta pariinkymmeneen vuoteen ei ole mennyt latiakaan.

Miten sain lopulta tilattua ajan? Puolisen vuotta olen ollut niin kypsä ja varma, että mentävä on. Ihan varovasti joskus mietin, että minne ja kenelle. Hiukan tutkin netistä. Heti meni vatsa sekaisin. Ei Ei ei vaan pysty tilaamaan. Joulun aikoihin romahti taas yksi hammas. Ensin lohkesi jäljellä olevaa omaa ja sitten lähti paikka, juurihoidettu vissiin. Jäi kraateri.

Yksi painava järkisyy oli mahdolliset tulevat lapsenlapset. Vielä niitä ei ole, mutta niitä saattaa tulla piankin. Ajattelin, että jos mun suu on hoitamaton, niin en voi mennä lähellekään lapsosia etten siirrä heille mitään pöpöjä .

Toinen järjen ääni tuli siitä, että minulla on mahdollisesti edessä polven tekonivelleikkaus. Nyt polvi on aika hyvä, mutta välillä oli huono ja ko leikkausta väläyteltiin. Ja sitähän ei tehdä ellei hampaat ole kunnossa.

Vajaa viikko sitten mies sanoi sen "Sun on tilattava aika hammaslääkärille. Olen todella todella huolissani." Sanoin että kyllä on tilattava ja hipsin heti vessaan - halusin pois tilanteesta ja vatsa meni saman tien sekaisin.

Päätin, että sinä päivänä tutkin vaihtoehtoja ja seuraavana tilaan. Vaikka olis mikä. Vaikka tuntuisi miltä. Hiukan helpotti kun sain varman päätöksen tehtyä.

Ja tilasin ajan netin kautta. Intuitiolla valitsin lääkärin: nainen ei nuori ei vanha. Erikoisalana vaativa hoito, pelkopotilaat ym minulle kolahtavaa. Ajan tilaaminen oli todella vaikea hetki. Ikäänkuin olisin ollut jo vastaanotolla ja ihan hikisenä ja lasti housuissa. Ja häpeissäni. Aivan hirveää. Mutta heti kun aika oli tilattu oloni helpottui.

Sain ajan heti seuraavalle päivälle. Hyvä että asia etenee nyt nopeasti. Parina yönä nukuin kehnonlaisesti, kun mielessä pyöri kaikki skenaariot ja kuvitellut keskustelut mitä vastaanotolla puhutaan.

Jotenkin aloin valmistautua kuin synnytykseen. Silloinkin kekityin asiaan ja itseeni ja vaivuin kuin omaan kuplaani. Samantapaista nytkin. Olin rauhallinen ja iloinen ja keskittynyt ja valmis ottamaan vastaan mitä ikinä tuleekin. Minä selviän siitä! Miksi en selviäisi. Pahin on takana kun aika on tilattu. Hullua hullua.

Taitaa olla yksityisten hammasklinikoitten provo - jolla tarkoitus houkutella, oletettuja rahakätköjä jemmaavia, hammashoitonsa laiminlyöneitä, liittymään yksityistämis-helvetin kerhoon. Huono provo kaiken lisäksi.

KaadaVeroparatiisisote kirjoitti:

Taitaa olla yksityisten hammasklinikoitten provo - jolla tarkoitus houkutella, oletettuja rahakätköjä jemmaavia, hammashoitonsa laiminlyöneitä, liittymään yksityistämis-helvetin kerhoon. Huono provo kaiken lisäksi.

Lue lisää

Ei ole provo ei. Tämä on minun elämääni tästä hammasvinkkelistä. Jäsennän omia ajatuksiani ja kirjoitan niitä tänne.

En usko, että edellinen olisi provo.

Toisilla vain on sanoin kuvaamaton pelko hammaslääkärissä käynnin suhteen. Itsellänikin on joskus ollut, mutta ei enää. Nyt, siis useasti käyneenä ei enää pelota. Ja puudutuksellahan siellä kivut poistetaan, joten mikään kidutus ei ole kyseessä. Siellä siis kyse on vain suun auki pitämisestä, eikä juurikaan muusta.

Höpön-höpöä kirjoitti:

En usko, että edellinen olisi provo.

Toisilla vain on sanoin kuvaamaton pelko hammaslääkärissä käynnin suhteen. Itsellänikin on joskus ollut, mutta ei enää. Nyt, siis useasti käyneenä ei enää pelota. Ja puudutuksellahan siellä kivut poistetaan, joten mikään kidutus ei ole kyseessä. Siellä siis kyse on vain suun auki pitämisestä, eikä juurikaan muusta.

Lue lisää

Kiitos tästä helmestä: "..kyse on vain suun auki pitämisestä, eikä juurikaan muusta." Yritän pitää tämän mielessä. Mutta kun siitä pelosta ja torjunnasta ja häpeästä on kasvanut aivan tolkuttoman iso seinä, minkä yli ei meinannut päästä. Eikä ohi. Olisinko nyt siinä vaiheessa, että seinään on murtunut reikä jonka läpi olen pääsemässä .

Talon-hinta-täälläkin kirjoitti:

Juri tuo minua ihmetyttääkin. Siis, jos hoidat hampaitasi itse tai hoidatat suuhygienistillä kuinka usein ja hyvin tahansa, niin aina kuitenkin riittää hammaslääkärillä korjaamista.

Toisin sanoen, jos en hoitaisi itse lainkaan hampaitani enkä kävisi hygienistilllä, olisiko lopputulos kuitenkin aina sama (hammaslääkrillä käyntien suhteen}?

Itse olen mielestäni hoitanut hampaitani erinomaisesti sekä käynyt hygienistillä. Silti olen nyt jo laitatuttamassa toista implanttia suuhuni.

Lue lisää

Suun terveyttä voi yrittää kohentaa hampaiden putsailun lisäksi muillakin tavoin. Näistä on varmaan eri käsityksiäkin, mutta itse yritän varjella (vähäistä) jäljellä olevaa hammaskalustoani K2-vitamiinilla ja suulle sopivilla probiooteilla, Toothguide-nimisstä tuotetta käytän, mutta muitakin on.

K2-vitamiinin väitetään vähentävän plakkia ja olevan muutenkin luustolle hyväksi.

( http://www.tritolonen.fi/artikkelit/263-k2-vitamiini K2-vitamiini vahvistaa myös hampaita, ehkäisee hammasmätää ja auttaa pitämään hampaat terveinä. )

Netistä löytyy enemmän aiheista, jos kiinnostaa.

Ensimmäinen käynti. Noin viikko sitten oli eka käynti, onneksi tosiaan heti ajanvarausta seuraavana päivänä. Jännitti toki, mutta ei pahasti. Odotin pääsyä vastaanotolle. Näköjään se päätöksen tekeminen ja ajan varaaminen olivat ne kuumottovimmat paikat. Kun ne sai tehtyä olo helpottui heti ja mieli alkoi aika helpottuneenakin työstää tulevaa. Että nyt mennään eteenpäin, katsotaan mikä tilanne suussa oikeasti on, tehdään mitä pitää ja jossakin siintää kunnossa oleva kalusto ja parempi, terveempi elämä.

Lähikaupunkiin siis, mies ajoi. En tiedä olisinko pystynyt ajamaan - ehkä. Ilmoittautumisen jälkeen piti täyttää pari lomaketta. Käsi kyllä vapisi ja oli vaikea kirjoittaa, muuten olin rauhallinen ja iloinen. NYT tämä alkaa mitä niin kauan olen pelännyt ja vältellyt ja toisaalta toivonut.

Lääkärille sanoin heti, että tilanne on paha ja paniikissa olen. Hän meinasi laittaa heti tuoliin, että katsotaanpas, mutta meikä sanoi ei ei - puhutaan ensin. Sitten vähän juteltiin, kerroin lyhyesti miten tähän on tultu. Olisin halunnut puhua pitempäänkin, mutta lekuria tietty kiinnosti suu enemmän kuin mun pääkoppa. Ehkä hyvä niin.

Hampaiden tarkastus, eikä hän juurikaan tökkinyt eikä kaivellut piikillään. Se on juurikin juttu, minkä vanhastaan muistan niin pahalta hetkeltä. Ehkä tarkastus on nykyään lempeämpää tai hän siten huomio historiani.

Ei siis tuntunut pahalta, paitsi pahaa teki kuunnella kun hoitajalle luetteli ylöskirjattavaksi jokaisen hampaan tilanteen. Mikä oli pelkällä juurella, missä paikka joka pinnalla, missä reikä. Olisiko kaksi tai kolme tervettä hammasta. Hävetti.

Tarkastus tuli tehtyä ja kakaisin, että kaikki varmmaan pois? Nukutuksessa? Hän oli eri mieltä. Hän meinasi, että proteesi voi joskus olla edessä mutta nyt päästäisiin eteenpäin kevyemmillä keinoilla. Ehkä osaproteesia, mutta koska kaikki hampaat eivät ole loppu, niin omat kannattaisi pitää. hmm toisaalta ja toisaalta ...mietin mielessäni

Nukutuksesta hän sanoi, että en suosittele sitä. Joskus se on tarpeen, mutta ei minun tapauksessani. Parempi edetä hissukseen asia kerrallaan ja niin päästäisiin parempaan lopputulokseen. Ja meinasi, että vaikutan rauhalliselta ja kaikin puolin vastaanottavaiselta. No niin olinkin, itse rauhallisuus. Melkeinpä nautinnollista lopultakin olla siinä tuolissa. Vaikka toinen puoli minusta oli paniikissa häpeästä.

Hän päätti, että seuraavalla käynnillä poistetaan monta. Käski tulla n tuntia ennen aikaa ja kaveri mukana. Antaa rentouttavan esilääkkeen ja jotkut saattaa nukahtaa odotellessa.

Päätin luottaa häneen ja uskoin hänen suunnitelmaansa. Sillä mennään eteenpäin. Kohti parempia ja terveitä hampaita. Ei niistä kauniita saada nytkään, mutta ok taso riittää hyvin. Röntgenin kautta kotiin. Helpottunut olo, että nyt päästään hoitamaan . Poistamiset ym pelottaakin, mutta vielä enemmän pelottaisi pitää näitä risoja suussa yhtään pidempään kuin on pakko.

Viiko tuntui toisaalta lyhyeltä ajalta ja toisaalta liiankin pitkältä. Haluaisin jo päästä eteenpäin. Nyt olen valmis. Seuraava aika siis keskiviikkona eli ylihuomenna. Kerron sitten miten käynti ja poistamiset meni.

Hyvä minä! Minulla on voittajafiilistä, vaikka siis ihan alussa vasta ollaan. Mutta voi olla että pahin on takana. Siis ajan varaaminen ja ensimmäinen häpeässä kieriskellen tehty käynti. Kipuahan kestän loppujen lopuksi aika hyvin, joten en kovasti sitä pelkää. Katellaan miten eukon käy.

Hyvä juttu! Siitä se lähtee!

Hyvintehty kirjoitti:

Hyvä juttu! Siitä se lähtee!

Ja siitä se lähti - thanks sinulle tsempistä.
Eilen siis oli ensimmäinen hoitokerta. Jännitti ja teki mieli paeta. Toisaalta toivoin ajan kuluvan nopeasti, että homma saataisiin alkuun. Pelkäsin, että soitetaan lääkärin sairastuneen ja että aikaa siirretään. Se olisi ollut pettymys ja huono juttu todellakin. Tunsin siis olevani niin valmis kuin voi olla.
Oli pyydetty tulemaan tuntia ennen hoitoaikaa, jotta saisin esilääkkeen. No siellä olin ja väkeä meni ja tuli, mutta ei mitään lääkettä. Noin 10 min ennen aikaa sain lääkäriä hihasta kiinni, että pitikö mun saada joku lääke? "Ai niin joo, minäpä haen." Ja kaksi pientä pilleriä naamaan. Kai siinä kävi joku unohdus. En tiedä. Hiukan myöhässä pääsin sisään, ei tuntunut sen kummemmalta. Ihan helppo oli mennä ja rento olo. Saattaja lähti syömään.
Tunsin kun puudutuspiikit laitettiin. Ei kuitenkaan sattunut. Ja hommia tehtiin. En pysynyt selvillä, että mitä milloinkin. Aika eli se kolme varttia meni ikäänkuin hetkessä. Kai se oli esilääkkeen vaikutusta, että oli kevyt ja huoleton olo. Mikäs tässä on ollessa, tehkää vaan vaikka lopun päivää.
Lääkäri kertoi poistanneensa kaksi ja paikanneensa kaksi. Hammaskiveä poistettiin myös. Tuppo suuhun ja maksamaan ja tilaamaan uutta aikaa. Itse hoidin kaikki maksu ym hommat, mutta tänään en muista niistä juuri mitään. Enkä kotimatkasta. Kaveri on siis välttämätön, autolla ajoon ei ole tuossa tilanteessa vaikka muuten oli ok olo.
Puudutus häipyi vähitellen ennen iltaa. Suussa tuntui kipua, joten otin Burana 800, johon siis sain reseptin. Söin jugurttia ja illalla jäätelöä. Tuo yksi tabletti riitti ja varmaan lievempikin olisi riittänyt. Nukuin yön makoisasti ja nyt aamulla ei tunnu missään mitään. Join kahvia ja söin leipää. Ei turvotusta, ei tuntemuksia. Ihana ihmeellinen kevyt olo. Ei siis enää esilääkkeen vuoksi vaan ilo ja helpotus siitä, että lopultakin olen hoidossa ja saan suuni parempaan kuntoon.

Ja iloa siitäkin, että näin miellyttävääkö hammaslääkärillä on nykyään. Tämän sanon rohkaisuksi niille, jotka pelon tai häpeän vuosi ovat laiminlyöneet lääkärilläkäynnit. Hampaansa säännöllisesti hoidatteneille tässä ei liene mitään erityistä. Normijuttu.

Omasta kokemuksesta tiedän kuinka ihan järki-ihmiselle niinkuin meikä mielestään on, voi käydä niin että luiskahtaa siihen putkeen, että hammasläärikäynnit jäävät. Ja sit kasvaa torjunta ja pelko ja HÄPEÄ. Mutta kuten olen kertonut pahin hetki minulla oli se päätöksen tekeminen ja ajan varaaminen. Toki ekalla kerralla hävetti avata suu, mutta silti mukana oli niin suuri helpotuskin.

Mirilii, yes hyvä!
Ninnit, ketjun alkupäässä kerron aika tarkkaan ekoista käynneistä. Eilen oli kolmas hoitokäynti ja nyt juttua siitä.
Eiliselle oli varattuna tunnin aika ja olin kyllä hermostunut ja peloissanikin. Edellisellä kerralla yhden hampaan poisto oli hankala ja oloni oli tukala. Kipua en tuntenut, mutta vääntöä ja painetta.
Otin yhden tabletin esilääkettä. Toisenkin olisin saanut, mutta en halunnut sillä en halunnut kokea muistin menemistä uudelleen. Sanoin lekurille, että leuka on jäykkä ja outo ed kerran hoidosta. Ja sit mentiin.
Paljon siis tehtiin. Taisin olla ylikin tunnin ja lääkäri tosiaan tekee eikä meinaa. Hammaskiveä poistettiin. Paikattiin useita es edestä tosi hankala ja ruma hammas sekä kolme poistettiin. Välillä oli tukalat oltavat mutta ei mitään pahempaa. Välillä teki mieli niellä ja oli pakkokin, mutta sehän on tosi vaikeaa kun suu on täynnä värkkeitä ja tapahtumia.
Tämän kaiken jälkeen iloinen ja yllättäväkin uutinen oli, että nyt on perustyö tehty ja suu on terve. Poistettavat poistettu, paikattavat paikattu ja ehjiä oli useampi kuin luulin.
Aivan runneltu olo ja vaikea puhua, sillä puudutusta oli monessa kohdassa sekä ylhäällä että alhaalla. Mutta mielettömän kevyt ja ihana fiilis: nyt on hampaat kunnossa pitkästä pitkästä aikaa. Hoito kyllä koetteli, mutta todellakin oli sen arvoista.
Lääkäri käski varata ajan useamman viikon päähän, jotta poistokohdat kunnolla parantuu ym. Sitten aletaan katsoa ja miettiä miten puuttuvat korvataan. Kaikkia ei tarvitse korvata (mun mielestä siis) mutta toki sinne tarvitaan lisää. En tiedä onko mulla varaa implantteihin vai lähdetäänkö osaproteesin suuntaan.
Puudutuksen häivyttyä otin yhden Buranan ja nyt aamulla toisen. Kipua ei ole mutta jonkinlaista yleisarkuutta.

Kiitos kiitos. En tunne huonoa omaatuntoa esilääkkeestä, mutta se muistin jonkinasteinen meneminen häiritsi.

Niinpä. Väestötasolla on varmaan juurikin niin, että hampaista näkyy sosioekonominen asema. Mutta meitä on moneksi, yksilöllisiä tapauksia ja tarinoita on suuntaan jos toiseenkin.
Lapsuusperheeni taloudellinen tilanne oli huono. Oma aikuisen elämäni on ollut ihan ok töiden ja talouden suhteen ja monen muunkin asian suhteen. Tähän hammaskuoppaan vaan olen pudonnut enkä meinannut päästä ylös. Mutta nyt siis suu on terve eli tilanne parempi ja vielä kun saadaan puuttuvien tilalle täydennystä, niin avot - elämänlaatu kohenee paljon.

Aloittaja täällä. Vajaa 5 kk kulunut. Hyvin on mennyt. Osaproteesit ovat hyvät ja olen tottunut niihin aikas hyvin. Puhe on ok ja syöminen hoituu, tosin ilman proteeseja pureskelen paremmin vaikka siis monta hammasta puuttuukin. Pystyn proteeseilla syömään kaikkea paitsi pähkinöitä en mielellään popsi. Enkä toffeeta mutta enpä söisi muutenkaan. Jos menen ravintolaan syömään valitsen kuitenkin varmuuden vuoksi "helppoa" syötävää kuten es kalaa.
Eilen oli kutsu lekurille ja hygienistille. Proteesit ok ja omiin vaihdettiin yksi muovipaikka. Hygienisti putsasi ja jylläsi melkoisesti, mutta nyt on raikas olo.

terv. iloonvaloon

Osaproteesi siksi, että se on kukkarolleni mahdollinen ratkaisu. Ja nämä ovat kyllä hyvät, paremmat kuin olisin uskonet. Varmaan implantit olisivat parempi ratkaisu, mutta näillä mennään toistaiseksi. t. iloonvaloon

Ja myös tuo että kun muistaa että nuorempana siitä tulee Just tosi hyvä olo kaikin puolin :0 ihan luksusta..

Mustä sinä tiedät, missä aloittaja hampaansa hoidatti?

Harvinaisen ilkeä olet, vaikka hampaasi ehkä ovat kunnossa. Ja tietämätönkin olet. Vaikka sinulle annettiin koulun eka luokalla hammasharja, kaikilla ei ole ollut näin. Itsekään en koulussa saanut yhtäkään hammasharjaa.

Hmm...en ole provo. Näin nyt vaan asiat ovat tai olivat. Ihminen on monimutkainen olento - jostakin syystä ei toimi niinkuin pitäisi ja itsekin hyvin tietää sen.
Tämä oli eläämäni tarinaa yhdeltä kantilta. Voisin kirjoittaa toisenlaisenkin tarinan siitä miten joku muu asia on mennyt. Kaikki ei ole mennyt persiilleen, mutta hammasasiassa putosin syvään kuoppaan, mistä oli vaikea päästä ylös.
Ehkäpä sinäkin tunnet ihmisiä, joilla kaikki asiat eivät ole kunnossa. Ihminen on heikko ja hauras ja toisaalta voi olla vahvuutta ja taitoja ja voimaa. Minä olen tällainen monimutkainen ja monipuolinen ja ristiriitainen tyyppi. Enkä ole ainoa, näin uskon ja tiedänkin.
Eikä tarkoituksena ollut syyttää muita. Kerroin vain mitä seikkoja on ollut matkan varrella. Itseäni olen syyttänyt ja soimannut. Ja ihmetellyt itseäni.
Ja yksityisellä kävin. Siihen on varaa, mutta implantteihin ei nyt oikein irtoa. Ja yksityiselle lähinnä siksi, että pääsin heti vastaanotolle ja hoito aloitettiin välittömästi. Kun olin valmis hoitoon se piti aloittaa heti. terv iloonvaloon

Onkohan tämä kommentoija itse ollut missään työssä koskaan? Vaikea uskoa, kun kirjoitustaito on tuota luokkaa.
Hampaat kyllä oppi pesemään ekaluokkalaisena, mutta muut taidot eivät sitten juuri kehittyneet.

Kiitos sinulle kannustavista sanoista! Ja toivon todella, että jos joku on vastaavassa tilanteessa niin saisi voimia varata ajan ja pääsisi hoitoon. Se kannattaa!

Mielenkiintoista miten intät noita luulojasi. En ymmärrä miksi viitsisin kirjoittaa pötyä??? Omasta elämästäni kirjoitan. Eli ei ole lonkka tai muutakaan leikkausta. Ylipainoa on ollut, mutta sekin asia nyt ok. Ja toki olen hampaita harjannut ja hoitanut. En ehkä tarpeeksi kuitenkaan. Ja lääkärissä käynnit laiminlöin vuosia. Siinä olet oikeassa. Saa haukkua, saa ivata mutta siinä menee metsään kun pidät aloitusta provona. Mutta samapa tuo loppujen lopuksi. Hyvää syksyä inttäjällekin!

Kiitos myös teille kahdelle. Vaikka kirjoitinkin lähinnä oman pääni selvittämiseksi ja siksi, että on tarve kelailla, mutta omien ihmisteni kanssa en viitsi tai kehtaa - ainakaan vielä, niin on kiva todeta että joku on tätä lukenut ja ehkä jotakin saanutkin. Joku on saanut syyn ihmetellä ja kauhistella ja toivottavasti joku myös kipinän tilata aika vastaanotolle.
On ruhtinaallisen ihanaa, kun suu on terve ja hampaat kunnossa. Useimmille se on itsestäänselvyys, mutta eräille meistä sen tilan saavuttaminen voi olla hankalaa. t. nimim Iloonvaloon