Ortodoksi vänkääjät

Tuleehan niitä palveluksia radiostakin. Kannattaa kuunnella niitä ja myös eri uskontokuntien palveluja.
Ja sitten voi tehdä tutkimusta FB:n eri porukoista missä vängätään vähiten, rupeat siellä käymään.
Tai sitten voi käydä milloin missäkin, päättelet hyvyyyden missä on paras kahvitarjoilu ja ystävällisimmät naiset.

Liity ihmeessä! Meille kirkossa riittää että maksat kirkollisverosi etä tuo hiekkaa eteiseen.

Olen syntymäortodoksina suosiolla skipannut nuo Facebook-palstat ja vastaavat. Suomi24:aakin tulee joskus luettua lähinnä huumorimielellä. Ortodoksisessa kirkossa on paljon käännynnäisiä ja monella käännynnäisellä on suuri tarve ortopraksialle (heh). Ihan ymmärrettäväähän se on, mutta helposti sitten aiheuttaa kaikenlaista vänkäystä pikkuasioista. Eikä sitä nyt välttämättä tarvitse seurakuntaelämään heittäytyä 101-prosenttisesti mukaan jos vänkärit kauhistuttavat.

Luulenpa että täällä on suurin osa ei-ortodokseja.

Vänkääminen ei nimenomaan kuulu rehelliselle ortodoksille ja jos noudattaa Jeesuksen neuvoja.
Munkkivanhukset myös kirjoituksissaan nimenomaan varoittavat että ei saa riidellä.
Esim Valamon munkki Johannes kirjoittaa tästä kaikesta.

Tämä "nykyajan vänkääminen" on nykyajan tyyliä, jotka muutamat tuovat tälle palstalle.

On tietysti ja valitettavasti täällä ortodoksejakin jotka vänkäävät.

Tietysti se ei ole yksistään ortodoksien pahe se vänkääminen, se tuli nyt vaan puheeksi koska olen harkinnut kirkkoon liittymistä. Luterilaisessa ja vapaissa suunnissa kauhistellaan "väärä uskoisia" ortodokseja ja katolisia. Jos on sydämeltään kristitty pitäisi kaikenlainen riidan kylväminen ja toisten tahallaan provosoiminen olla vastenmielistä. Jatkuva todistelu kuinka juuri minä tiedän asiat paremmin kuin sinä vain etäännyttää meitä Kristuksesta. Nuorella sen jotenkin ymmärtää, mutta iän tuoman viisauden olisi pitänyt opettaa ymmärtämään asioita eri näkökulmista. Ja joskus vaan antaa asian olla eikä jatka tyhjän hokemista.

Kas kun sitä on entisenä luterilaisena havainnut, että ortodoksipuolella on kauan ollut lukemattomia kiistoja ja oikeuslaitoksen kanssa ollaan niitäkin setvitty milloin missäkin päin Suomea. Erona erilaisiin protestanttipiireihin hyvänä asiana mainittakoon kylläkin se, että uutena tulokkaana saa olla kyllä melko rauhassa-silloin kun hyvä tuuri sattuu eikä joudu sotketuksi mukaan kaikenlaisiin soppiin. Protestanttipuolella tulokasta silmäillään päästä varpaisiin ja halutaan tietää kaikki mahdollinen, jonka jälkeen innokkaimmat ovat auliisti tyrkyttämässä "neuvojansa" kuinka sitä pitäisi elää ja olla. Samalla tietenkin tapahtuu ns.hierarkiaan asettaminen. Ei voi mennä rauhassa kirkkoon, kurssikeskukseen, kansanopistoon tai muuallekaan hiljentymään, kun hiljentyjähän se vasta kummajainen protestanttien mielestä on! Heti ollaan hyeenana kimpussa ja utelemassa milloin mitäkin ja parhaassa tapauksessa jakelemassa neuvoja ja omatekoisia profetioita. Lisäksi pidetään kummajaisena, jos ei ole puolisoa eikä sellaista edes halua.

"Niin. Ortodoksikirkossa harvemmin kukaan tulee suu vaahdossa kohkaamaan heti kun pääset ovesta sisälle. Ettei nyt vain toinen puoli sitten ole se, että jos vain käyt palveluksissa etkä sano kenellekään mitään tai oikeastaan edes katso ketään, niin kenelläkään ei ole aavistustakaan kuka olet, mistä tulossa ja minne menossa...Sitten jos sinusta yhtäkkiä aika sattuu jättämään, niin pappi yksin tietää kuka olit."

Näistä nykyajan paskan vatvoajien palstoista ei tarvitse välittää. Mutta tuo yllä oleva kirjoitus on osittaen hyvä.
Ortodoksisuus tulee tutuksi kirkossa käymällä ja ortodoksi kirjoja lukemalla.

Vänkääjiä löytyy kaikista kirkoista, kirkkokunnista, seurakunnista ja yhteisöstä. Kaikkialla on vain ihmisiä. Löysin ortodoksikirkon kodikseni vuosia sitten, onneksi! Suosittelen!

Liityin vuosi sitten ortodoksiseen kirkkoon parin vuoden tutustumisen jälkeen, ja olen aina ollut tietoinen kaikista vänkäämisistä. Olen useiden ortodoksisten FB-ryhmien jäsen, mutten pane juurikaan painoa niiden väittelyille. Niissä on paljon hyviäkin postauksia. Ja jos luet muutamia vänkäysketjuja vähän tarkemmin, niin huomaat, että käytännössä 2-3 henkilöä häiriköi ryhmässä toiseen. Varsinkin Ukraina-asia ottaa koville, mutta kyllä kiistan saa aikaan mistä tahansa. Vielä vähemmän jaksan kiinnostua tai ottaa kantaa esim. seurakuntamme sisäisiin asioihin, mennä mukaan kuppikuntiin. Olen tehnyt päätöksen pysyttäytyä erossa kaikista väännöistä, vaikka niistä kyllä välillä ikävä kyllä kuulenkin.

Minulle on tärkeintä oma henk.koht. usko ja kilvoittelu. Kirkossa käyn aktiivisesti, ja meidän kirkkomme aktiivit, tiistaiseuralaiset ja kahvittelijat ovat kyllä tosi leppoisaa porukkaa, ei ole vääntöjä juuri tämän kyseisen kirkon yhteydessä.

Vänkäämiset ja riidat ovat tosi ikäviä, mutta kuitenkin suurin osa omasta uskonelämästäni on kokonaan irrallaan väännöistä. En lähde niihin mukaan, en hanakasti kuuntele juoruja, en kysele, että "mitenkäs x teki tilanteessa y" ja muutenkin olen hissukseen. Enkä MISSÄÄN TAPAUKSESSA lähde mihinkään luottamustehtävään mukaan. Tiistaiseuran hallitukseen pyydettiin, en lähtenyt siihenkään, jotainhan hallituksessa olevat aina tekevät väärin. Joskus osallistun kirkkokahvitusten järjestämiseen tai olen kärräämässä multaa pihalla keväällä, tai osallistun eteisen remonttiin TEKEMÄLLÄ, en suunnittelemalla.

Ja voin sanoa, että ihan samat väännöt on kyllä melkein missä tahansa. Vuosikausia olin erilaisissa yhdistyksissä ja järjestöissä aktiivi, istuin hallituksessa ja toteutusryhmissä ja aina tuli pyyhkeitä, tekipä miten vaan. Siellä missän on ihmisiä, siellä on inhimillisiä virheitä. On turha ajatella, että ortodoksinen usko ylentäisi automaattisesti ihmiset puoli-pyhiksi, ettei tulisi syyllistyttyä inhimillisiin virheisiin.

Kirkollisissa piireissä - myös muuallakin kuin ort.kirkossa - on sanonta, että niissä Jumala ja saatana ovat molemmat lähellä. Ex-luterilaisena muistan vieläkin kurjempia juttuja ja jopa puhtaita selkäänpuukotuksia niistä kuvioista. Silloin olin enemmän ns. sisäpiirissä ja näin ja kuulin enemmän. Siksi nämä jotkut ortodoksien FB-vänkäämiset eivät sinänsä jaksa hetkahduttaa. Olen oppinut pysymään kaukana kaikesta ja keskittymään sisäiseen uskonelämään ulkoista enemmän.

Tervetuloa ortodoksiseen kirkkoon, jos haluat liittyä. Suurin osa on tavallista, mukavaa porukkaa. Oleellista on kuitenkin se oma vakaumus, jonka mukaan päätökset kirkkoon liittymisistä tulee tehdä. Mukavaa talven jatkoa sinulle.

Sillähän siitä selviää, kun asentaa Valamon pihalle julkisen jalkapuun. Siihen kolme parhaiten sijoittunutta ortodoksi-änkyrä-vänkyrää riviin istumaan ja kunkin taakse pitkä lista miten ja missä ja mihinkä liittyen ovat olleet änkeröisinä. Siinä on istuttava säässä kuin säässä pitkän aikaan ja turistit pääsevät ihmettelemään moisia.

Missä ihminen, siellä ongelma

Itse käyn lähinnä kirkossa palveluksissa, katumuksensakramentissa, kun siltä alkaa tuntua ja luen ortodoksikirjallisuutta ja kuuntelen musiikkia. Harvemmin jään edes kirkkokahveille seurustelemaan, vaikka onhan sekin toisinaa ihan mukavaa joskus vaihtaa muutama sana seurakuntalaisten kesken. Palveluksissa pyrin heittämään pois kaikki maalliset huolet (niinkuin kerubiveisussa sanotaan) ja olla hiljaa yhdessä muiden kanssa. Eipä tarvitse ainakaan silloin vängätä. Onneksi.