Joskus kuulee puhuttavan "maagisesta" raamatuntulkinnasta, kun epäuskoiset pohtivat asioita joita eivät ymmärrä tai joista heillä ei ole riittäviä tietoja, nimittäin raamatuntulkintaan liittyviä asioita. Tavallisesti tällä termillä viitataan siihen kun uskovaisten kesken on tapana sanoa että Pyhä Henki auttaa ymmärtämään Jumalan sanaa ja että epäuskoinenjolla ei ole Pyhää Henkeä, ei voi ymmärtää Raamattua.
Tämähän asia kyllä nousee suoraan Raamatun opetuksesta:
"Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti." (1.Kor. 2:14)
Näin siis sanoo Raamattu itse ja koska Raamattu niin sanoo, asia on sillä ratkaistu eikä siitä ole mitään jatkokeskustelemisen tarvetta. Kuitenkin tahtoisin hiukan avata tätäkin asiaa tiettyjen väärinkäsityksien oikeisemiseksi vaikka voi olla että ne jotka viljelevät puhetta "maagisesta" Raamatun tulkinnasta, -tekevät sitä pahantahtoisuudessaan ilman aikomustakaan mihinkään hyvään tai ralentavaan vuoropuheluun.
Jos nyt asiaa katselee pelkästään putkinäköisesti maallisesta näkökulmasta, jossa tiede pyrkii selittämään kaiken auki, kuitenkaan kykenemättä siihen monessakaan kohdassa, niin puhe Pyhän Hengen avaamasta ymmärryksestä saattaa kuulostaa sellaisen ihmisen korviin magialta. Voi myös olla totta että uskovaistenkin, erityisesti hurmahenkien keskuudessa osa käsittää asian enemmän tai vähemmän maagisesti.
Pääsääntöisesti näissäkin asioissa Jumala kuitenkin käyttää kanavinaan luonnollista ymmärrystä, luonnollisia korvia jotka kuulevat ja luonnollista kieltä, puhetta, opetusta ja kirjoitusta. Ei nimittäin ole kovinkaan kristillistä olettaa että kun ihminen epäuskoisessa tilassaan vaeltaa täydellisessä sokeudessa, niin että kun hän tulee uskoon, että hän yhdessä hetkessä muuttuisi täydelliseksi Raamatun tuntijaksi. Ei! Vaan uskovallakin oppiminen tapahtuu luonnollisen oppimistien kautta jota on kuuleminen, lukeminen ja pohtiminen, ei mitenkään "maagisesti". Siis pääsääntöisesti ja lähtökohtaisesti!
Mitä etua Pyhästä Hengestä sitten on ja millä tavalla uskova, erotuksena epäuskoiseen nähden voi tutkia Jumalan sanaa "hengellisesti (vrt. 1.Kor. 2:14)?
Se tapahtuu siten että kun Pyhä Henki tulee ihmiseen, Hän avaa ihmisen sydämen, pehmentää sen ja tekee vastaanottavaiseksi niin että uskolla on mahdollisuus syntyä ja tämän USKON kautta uskovainen sitten tutkii "hengellisesti" kaiken. Oikeastaan pelkistetysti voisikin todeta että uskovaisen ja epäuskoisen raamatunlukemisesssa on se ero että uskovainen uskoo sen mitä lukee, kun taas epäuskoinen ja liberaali ei usko.
Miten usko ja kuulevaisuus sitten vaikuttavat ymmärtämiseen? Voiko epäuskoinenkin ymmärtää jotain ilman uskoa? Vastaus: Ei voi, sillä hän on kuuro sille mitä kuulee eikä usko, siksi sana jää hänen kohdallaan hedelmättömäksi.
Yksinkertainen esimerkki elävästä elämästä:
Kerran olin kaupassa, jossa asiakas odotti myyjän tuovan hänelle tiskin takaa halaumansa tavaran. Pienen odotuksen jälkeen myyjä saapuikin kädessään tosin kaksi (2) vaihtoehtoista tavaraa, mutta tuo asiakas suuttui koska arveli myyjän tuoneen jotain väärää hänelle. Ja vaikka myyjäö miten koetti selittää että kyllä hänellä tässä se oikeakin tavara on toisessakädessä, ei asiakas halunnut häntä kuulla eikä uskoa vaan lähti vihaisena tiehensä. Näin hän jäi ilman haluamaansa oman kovakorvaisuutensa takia koska vaikka hänelle vakuutettiin, että tässä se haluamasikin on, ei hän halunnut asitä uskoa/kuulla vaan lähti tiehensä vihaisena ovia paiskien ja huutaen.
Tämä tapahtuma, hieman muunnetuna tapahtui oikeasti kerran erässä liikkeessä jossa olin silminnäkijänä. Asia on hyvä vertauskuva sille kun epäuskoinen ihminen epäuskossaan sulkee korvansa eikä usko mitä hänelle sanotaan ja sitten osattomana (ymmärryksestä joka oli tarjolla hänellekin) lähtee pois ja on vihainen.
Tällä tavalla usko auttaa ymmärryksessä hengellisten asioiden päälle ja Pyhä Henki avaa sydämen. Kyseessä ei siis ole millään lailla "maaginen" tapa lukea Raamattua vaan hyvin kristillinen ja raamatunmukainen tapa. Voisi jopa sanoa. ainoa hedelmällinen tapa jolla on myös Jumalan siunaus, päinvastoin kuin niillä jotka yrittävät selvittää Raamatun salaisuuksia oman turmenltuneen järkensä valossa. Heilläkin on kyllä "siunaus" lukemisessaan, mutta se on Saatanan "siunaus" ja sellaisia Saatanan siunaamia raamatuntutkijoita on paljon pappiskunnassa, piispakunnassa ja varsinkin Helsingin teologisessa tiedekunnassa!
Siksi Johanneksen evankeliumikin sanoo:
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä" (Joh. 1:12)
Tämähän asia kyllä nousee suoraan Raamatun opetuksesta:
"Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti." (1.Kor. 2:14)
Näin siis sanoo Raamattu itse ja koska Raamattu niin sanoo, asia on sillä ratkaistu eikä siitä ole mitään jatkokeskustelemisen tarvetta. Kuitenkin tahtoisin hiukan avata tätäkin asiaa tiettyjen väärinkäsityksien oikeisemiseksi vaikka voi olla että ne jotka viljelevät puhetta "maagisesta" Raamatun tulkinnasta, -tekevät sitä pahantahtoisuudessaan ilman aikomustakaan mihinkään hyvään tai ralentavaan vuoropuheluun.
Jos nyt asiaa katselee pelkästään putkinäköisesti maallisesta näkökulmasta, jossa tiede pyrkii selittämään kaiken auki, kuitenkaan kykenemättä siihen monessakaan kohdassa, niin puhe Pyhän Hengen avaamasta ymmärryksestä saattaa kuulostaa sellaisen ihmisen korviin magialta. Voi myös olla totta että uskovaistenkin, erityisesti hurmahenkien keskuudessa osa käsittää asian enemmän tai vähemmän maagisesti.
Pääsääntöisesti näissäkin asioissa Jumala kuitenkin käyttää kanavinaan luonnollista ymmärrystä, luonnollisia korvia jotka kuulevat ja luonnollista kieltä, puhetta, opetusta ja kirjoitusta. Ei nimittäin ole kovinkaan kristillistä olettaa että kun ihminen epäuskoisessa tilassaan vaeltaa täydellisessä sokeudessa, niin että kun hän tulee uskoon, että hän yhdessä hetkessä muuttuisi täydelliseksi Raamatun tuntijaksi. Ei! Vaan uskovallakin oppiminen tapahtuu luonnollisen oppimistien kautta jota on kuuleminen, lukeminen ja pohtiminen, ei mitenkään "maagisesti". Siis pääsääntöisesti ja lähtökohtaisesti!
Mitä etua Pyhästä Hengestä sitten on ja millä tavalla uskova, erotuksena epäuskoiseen nähden voi tutkia Jumalan sanaa "hengellisesti (vrt. 1.Kor. 2:14)?
Se tapahtuu siten että kun Pyhä Henki tulee ihmiseen, Hän avaa ihmisen sydämen, pehmentää sen ja tekee vastaanottavaiseksi niin että uskolla on mahdollisuus syntyä ja tämän USKON kautta uskovainen sitten tutkii "hengellisesti" kaiken. Oikeastaan pelkistetysti voisikin todeta että uskovaisen ja epäuskoisen raamatunlukemisesssa on se ero että uskovainen uskoo sen mitä lukee, kun taas epäuskoinen ja liberaali ei usko.
Miten usko ja kuulevaisuus sitten vaikuttavat ymmärtämiseen? Voiko epäuskoinenkin ymmärtää jotain ilman uskoa? Vastaus: Ei voi, sillä hän on kuuro sille mitä kuulee eikä usko, siksi sana jää hänen kohdallaan hedelmättömäksi.
Yksinkertainen esimerkki elävästä elämästä:
Kerran olin kaupassa, jossa asiakas odotti myyjän tuovan hänelle tiskin takaa halaumansa tavaran. Pienen odotuksen jälkeen myyjä saapuikin kädessään tosin kaksi (2) vaihtoehtoista tavaraa, mutta tuo asiakas suuttui koska arveli myyjän tuoneen jotain väärää hänelle. Ja vaikka myyjäö miten koetti selittää että kyllä hänellä tässä se oikeakin tavara on toisessakädessä, ei asiakas halunnut häntä kuulla eikä uskoa vaan lähti vihaisena tiehensä. Näin hän jäi ilman haluamaansa oman kovakorvaisuutensa takia koska vaikka hänelle vakuutettiin, että tässä se haluamasikin on, ei hän halunnut asitä uskoa/kuulla vaan lähti tiehensä vihaisena ovia paiskien ja huutaen.
Tämä tapahtuma, hieman muunnetuna tapahtui oikeasti kerran erässä liikkeessä jossa olin silminnäkijänä. Asia on hyvä vertauskuva sille kun epäuskoinen ihminen epäuskossaan sulkee korvansa eikä usko mitä hänelle sanotaan ja sitten osattomana (ymmärryksestä joka oli tarjolla hänellekin) lähtee pois ja on vihainen.
Tällä tavalla usko auttaa ymmärryksessä hengellisten asioiden päälle ja Pyhä Henki avaa sydämen. Kyseessä ei siis ole millään lailla "maaginen" tapa lukea Raamattua vaan hyvin kristillinen ja raamatunmukainen tapa. Voisi jopa sanoa. ainoa hedelmällinen tapa jolla on myös Jumalan siunaus, päinvastoin kuin niillä jotka yrittävät selvittää Raamatun salaisuuksia oman turmenltuneen järkensä valossa. Heilläkin on kyllä "siunaus" lukemisessaan, mutta se on Saatanan "siunaus" ja sellaisia Saatanan siunaamia raamatuntutkijoita on paljon pappiskunnassa, piispakunnassa ja varsinkin Helsingin teologisessa tiedekunnassa!
Siksi Johanneksen evankeliumikin sanoo:
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä" (Joh. 1:12)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kristillisyydessä näyttää olevan kaksi voimaa, Jumala ja Satana. Satana näyttää voivan teettä tänäkin päivänä ihmisellä kaikenlaista, kuten yllä luki.
,
Ennen suomalaisessa kansanuskomuksessa oli noitia ja P-holainen/Satana. Se saattoi houkutella ihmisiä valtaansa ja näitä onnettomia sitten poltettiin roviolla. Nykyään ei ketään enää edes teilata vaikka syytä olisi?
Tuo noitien roviolla polttaminen on vähän pohdituttanut itseäni. Nimittäin asiassa voi olla kaksikin näkökulmaa. Ensinnäkin on selvää ettei Jeesuksen opetus salli levittää kristinuskoa väkivalloin, eikä salli myöskään hurskaiden rangaista epäuskoisia väkivallalla, vaan ainoastaan saarnaamalla.
Mutta sitten toisaalta; Jumalan asettama esivalta kantaa ja myös käyttää Jumalan tahdosta miekkaa. Esivallan velvollisuuteen ei kuulu rangaista pahantekijöitä ja jumalattomia saarnaamalla, vaan lyömällä, surmaamalla ja vangitsemalla heitä.
Jos esivalta on kristillinen, niin maassa tulee säätää lakeja jotka kieltävät esim. jumalanpilkan, noituuden harjoittamisen yms. Perusteluna on että hurskas hallitsija on velvollinen valvomaan kansansa yli niin ettei siellä tehdä mitään em. asioita joiden takia koko kansankunta (myös viattomat hurskaat) joutuisivat kärsimään tai onnettomuuksiin, sillä jumalattomuus vetää väistämättä päälleen Jumalan kirouksen ja rangaistuksen.
"Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle." (5.Moos. 18:10-12)
Näitä tekoja tekivät pakanakansat Kaanaanmaalla ennen Israelin sinne saapumista ja samainen Mooseksen kohta kertoo että juuri näiden tekojen tähden kohtasi heitä Jumalan miekka kun Joosua ja tuomarit ajoivat heidät pois ja surmasivat heitä. Siis ulkonaisen esivallan miekan kautta.
Esivallan velvollisuus on siis valvoa että se rankaisee ja uhkaa kuolemalla niitä jotka yhteiskunnassa jumalanpilkkaa tai jotain julkijumalattomuutta harjoittavat eivätkä varoituksista huolimatta käänny pahuudestaan, sillä rankaiseehan esivalta kaikkea pahantekoa, niin myös sen tehtäviin kuuluu rangaista etenkin sellaisesta pahateosta joka voi saattaa koko kansan ppäälle onnettomuuden kuten sodan, katovuodet, ruttotaudin tms.
"Velhonaisen älä salli elää." (2.Moos. 22:18)
Hurskaan kristillisen hallitsijan velvollisuus käsittääkseni siis on rangaista noituudesta. Toisaalta keskiaikaiset ja myöhemmät "noitavainot" ovat osoittautuneet osaksi myös henkisen väkivallan ja mielivaltaisen valtapolitiikan välineiksi "kellumiskokeineen", eikä kirkon tule sekaantua esivallan työhön vaan sillä on oma regimenttinsä: hengellisyys!
Kirkon tulisi ainoastaan pysyttäytyä saarnaamisessa ja antaa maallisen esivallan toimittaa tehtävänsä ja lyödä pahantekijältä pään poikki, milloin rikosten laatu sitä vaatii, mutta niiden jotka elävät tolkullisesti, eivät harjoita noituutta tai tee muuta pahuutta, -eihän heidän tarvitse pelätä esivaltaa koska se on pahan-, ei hyväntekijöiden rankaisija! Kenelläkään siivolla ihmisellä ei siis ole mitään sanottavaa tätä asiaa vastaan, mutta jos on, se ihminen on tavalla tai toisella pahuuden puolella.
Nykyisin tapahtuu sekin meidän keskuudessamme että yhteiskunta on siinä määrin sekularisoitunut ettei se enää piittaa vaikka Jumalaa pilkattaisikin tai noituutta julkisesti harjoitettaisiin. Se on vahinko! Jumalan julkisesta pilkkaamisesta tulisi minusta seurata kuolemanrangaistus maalisen lain edessä ainakin silloin jos kyseessä on pappi tai jos maallikko tekee sen toistuvasti varoituksista huolimatta. Ehkä voisi sallia että ensimmäisestä pilkasta saisi kovan sakkorangaistuksen, toisesta elinkautisen vankeusrangaistuksen, mutta kolmannesta kerrastatai erityisen raskaasta pilkasta saisi kuolemnatuomion!
Mutta siis kirkko pysyköön lestissään ja pitäytyköön saarnaamisessa mutta tämä olkoon sanottu yhteiskunnallisesta järjestyksestä, esivallan toimesta ja maallisesta laista.
Mutta tähän yhteyteen on hyvä jatkaa eräästä tärkeästä asiasta myös. Nimittäin entisinä aikoina, kun kansa oli jumalaton ja teki pahaa Jumalan edessä, tapahtui usein että meidänkin kansamme päälle tuli joku Jumalan sallima rangaistus, jollaisia olivat kaikenlaiset sodat, kapinat ja levottomat ajat, nälänhädät, kulkutaudit yms.
Ne olivat oivallisia Opettajia joita Jumala lähetti opettamaan ja kurittamaan kansaa ja kansoja jotta nämä ymmärtäisivät mistä jokapäiväinen leipä tulee, sillä kun ihmisellä menee hyvin, käy kuin Jaakobille joka lihoi, tuli pulskeaksi syöttövasikaksi ja alkoi vikuroimaan Isäntäänsä vastaan, puskemaan sinne tänne omavoimaisuudessaan unoahtaen että Jumala oli heidät voimallisella kädellään vapahtanut Egyptin orjuudesta ja johdattanut läpi erämaan maalle joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Niin on käynyt myös meidänkin kansamme että me olemme nyt unohtaneet että Taivaallinen Isä on armossaan meitä siunannut ja varjellut kansaamme monista vaaroista ja siunannut joka päivä armollaan ja antamalla meille kaikki tarpeemme.Meistä on tullut kiittämättömiä ja olemme unohtaneet Jumalan hyvyyden emmekä enää pelkää Herraa.
Nyt kuitenkaan ei näytä tulevan, -ainakaan vielä heti, mitään rangaistusta kansamme päälle sen jumalattomuuden ja syntien tähden ja milloin rangaistus ei tule heti, käy kansa rohkeaksi pilkkaamaan Jumalaa.
Jos jokin onnettomuus nyt tulisi tämän kansamme päälle niin se ymmärettäisiin Jumalan lähettämäksi Opettajaksi sillä Nälkä, Puute ja Hätä ovat Jumalan työtovereita, varsinaisia Lehtoreita ja Korkeita Opettajia Jumalana pelkäämään.
Jos mitään sellaista ei tule, minä pelkään että tämä hiljaisuus tarkoittaa lopun olevan jo aivan ove edessä. Silloin kun Jumala on hiljaa eikä näytä puuttuvan rankaisemalla pian pahatekoon, on suuri vaara ja hirmuinen asia sillä Hän on jo kääntänyt kasvoinsa valkeuden pois sellaisen kansan päältä. Voi, kun tämäkin kansa ymmärtäisi etsikonaikansa ettei sen kävisi kuin Jerusalemin, kuninkaan kaupungin joka jaotettiin kivi kiveltä maahan, tulella hävittämällä!
Kun se on kerran tapahtunut, älkää luulko ettei niin enää voisi tapahtua!
Kirjoitus on hyvä esimerkki siitä, miten ihmisenä olemiseen kuuluu helposti itsensä korttamisen tarve muiden yläpuolelle. Kirjoitus on myös hyvä esimerkki siitä, miten ihmisiä vaivaa himo, nimittäin tässä tapauksessa oikeassa olemisen himo.
Raamatusta löytää helpostikin perusteluja monille asioille. Senkuin vain valitsee. Joku haluaa perustella itsensä ylentämistä Jumalan rinnalle ja muilta salatun tiedon haltijaksi.
" kun epäuskoiset pohtivat asioita joita eivät ymmärrä tai joista heillä ei ole riittäviä tietoja, nimittäin raamatuntulkintaan liittyviä asioita" (Raubann)
Tuo sana sopii kyllä aivan erityisen hyvin juuri sinuun ja tähän kirjoitukseesi! Lueoa se ajatuksella!
Kirjoituksesi oli vallan mainio esimerkki tästä itsensä korottamisesta, oikeassa olemisen himosta ja siitä, että juuri sinulla on salattu tieto, jota muilla ei ole.
Kiitos, että todistit asian.
Pyhä henki on kaksijakoinen, se voi olla Pyhä sota, tai pyhäpäivän rauha. Ja kummassakin tapauksessa Sapattia vastaan.
Älköön minuun tulko pyhä henki riivaamaan, vaan tulkoon Totuuden henki, joka ei aseilla, eikä väen paljoudella ketään tuomitse, vaan sen mukaan mikä on totta ja mikä valhetta.
Luotan enemmän historian kirjoitukseen, kuin evankeliumiin, koska historia kuitenkin hiukan enemmän on puolueeton, kuin uskomusten tyrkky, joka on aina jotain toista vastaan korottaakseen itseään.
Jumala ei ole Jerusalemia tuhonnut, vaan rooomalaiset, joita vastaan osa kansasta nousi. Rooma ei ole jumala, vaikka monet keisarit julistivat itsensä jumalaksi. Ja vaikka aikoinaan uskoivatkin olevansa, sillä ei ole enää mitään merkitystä. Eikä meillä mitään pakkoa katsoa asioita roomalaisten näkökulmasta.
"Miten usko ja kuulevaisuus sitten vaikuttavat ymmärtämiseen? Voiko epäuskoinenkin ymmärtää jotain ilman uskoa? Vastaus: Ei voi, sillä hän on kuuro sille mitä kuulee eikä usko, siksi sana jää hänen kohdallaan hedelmättömäksi ".
Epäuskoinen tai Totuuden etsijä, voi olla raakasti rehellinen ja se tietysti loukkaa uskossaan hymistelijää, ja hän joutuu hämmennyksen tilaan.
Mutta onhan 'sanasta' sanottukin, että se on kaksiteräinen miekka, se lyö ja parantaa.
"Minä lyön ja minä parannan, eikä ole ketään joka pelastaisi minun kädestäni. " Näin se raamatussa sanotaan.
Nykyisin näyttää, että hyvin monet asiat, joita on salassa harrasteltu, nousevat tuomiolle, koska kaikenlaista paljastuu. Tämä on mielenkiitoinen aika.
>>Se tapahtuu siten että kun Pyhä Henki tulee ihmiseen, Hän avaa ihmisen sydämen, pehmentää sen ja tekee vastaanottavaiseksi niin että uskolla on mahdollisuus syntyä ja tämän USKON kautta uskovainen sitten tutkii "hengellisesti" kaiken.>>
Litteän Maan "hengellinen" tulkinta.
"Voi, kun tämäkin kansa ymmärtäisi etsikonaikansa ettei sen kävisi kuin Jerusalemin, kuninkaan kaupungin joka jaotettiin kivi kiveltä maahan, tulella hävittämällä! "
Tämä on Koraanimaista ajattelua. " Jos ammut nuolen, et se ole sinä joka sen tekee vaan jumala. Sinä et tee väärin, vaan heidän omat syntinsä saivat sen aikaan. "
Kristitty on aina ajatellut koraanimaisesti, että kaikki onnettomuus joka juutalaisia on kohdannut on ollut ikäänkuin Jumalan lähettämää, vaikka ihminen sen onnettomuuden tekee ja on tehnyt. He eivät muista esim, Jeesuksen sanaa: ' Se on pahempi sille, jonka kautta se tulee.'
Tuskin hän sentään Jumalaa tuossa tarkoittaa.
"Se on pahempi sille, jonka kautta se tulee "
Jerusalemin hävitys tuli Rooman kautta. Mitä sitten tapahtui...........? Mitä Titus ?
"Titus joutui lyhyen hallinnon aikana useisiin suurkatastrofeihin. Vesuvius puhkesi 24. lokakuuta 79, neljä kuukautta liittymisen jälkeen . Purkaus tuhosi lähes kokonaan Napolinlahden ympärillä olevat kaupungit ja lomakeskukset . Kaupungit Pompeijin ja Herculaneumin hautautuivat kiveen ja laavaan, tappaen tuhansia.
Titus nimitti kaksi entistä konsulia järjestämään ja koordinoimaan avustustoimia ja lahjoitti henkilökohtaisesti suuria rahamääriä keisarikonttorista tulivuoren uhreille. Lisäksi hän vieraili Pompeissa kerran purkauksen jälkeen ja jälleen seuraavana vuonna.
Toisen vierailun aikana, keväällä AD 80, Roomassa puhkesi tulipalo, joka poltti suuria osia kaupunkia kolmena päivänä ja kolmena yönä. Vaikka vahingon laajuus ei ollut niin katastrofaalinen kuin 64- luvun suuressa tulipalossa - mikä on ratkaisevasti säästänyt monia insulae- alueita - Cassius Dio tallentaa pitkän luettelon tärkeistä julkisista rakennuksista, jotka tuhoutuivat, kuten Agripan Pantheon , temppeli Jupiter , The Diribitorium , osat teatterin Pompey ja Saepta Julia mm. Titus korvasi jälleen henkilökohtaisesti vahingoittuneet alueet. "
Ei jää kiveä kiven päälle.......
Kirkko ei tietenkään, ei tietenkään omalla kohdallaan ajattele, että jos sille tapahtuu joku onnettomuus, kuten joku polttaa kirkon, että se olisi kirkollisten oma synti ja Jumalan rangaistus, vaan hyvinkin tuomitaan tekijä ja vaaditaan miljoonakorvauksia ja vankeusrangaistuksia.
Ja mitä se on anteeksiantaminen, jota muilta vaaditaan, ja itselle vaaditaan, mutta ei itse noudateta, vaan tukeudutaan lakiin, joka monin sanoin on kumottu ja ristiinnaulittu, kirouksen virkana ja hallitustoimena.
Kantsii vähän miettiä ajatuskuvioitaan.
Missä se kommentointi viipyy, vai olinko minä taas vastaansanomaton, eli oikeassa.