Laitoin tällä otsikolla aloituksen toiselle palstalle, mutta yhtään vastausta en saanut..
Olisiko täällä ketään, jolle olisi diagnosoitu posttraumaattinen stressihäiriö?
Eli: mitä tiedät kyseisestä diagnoosista, minkä seurauksena sait diagnoosin, miten sinua hoidettiin traumaattisen tapahtuman aikana tai sen jälkeen ja auttoiko saamasi hoito? Oletko joutunut itse etsimään asiasta tietoa, jos et sitä ole terveydenhuollosta asianmukaisesti saanut?
Kysyn siksi, että useiden palstojen viestien perusteella vaikuttaa, että diagnoosit ovat ajastaan jälkeen jääneitä epämääräisiä ja suorastaan mielivaltaisia ja usein vääriä, minkä seurauksena turhaan lääkitään/"hoidetaan" oireita, ei todellisia syitä.
Traumaperäiset mielenterveydenoireilut kun eivät lääkityksillä parane tai katoa, vaan tarvitaan ehdottomasti pitkäkestoista psykoterapiaa riittävän koulutetulta henkilöltä sekä kattavaa tietoa traumojen luonteesta ynnä itsehoidollisia neuvoja.
Riittävää hoitoa ei missään nimessä ole esim. alikoulutetun psykologin tapaamiset tai satunnaiset lääkärikäynnit.
Olemme ahdistus-palstalla- kuinka moni tiedostaa omien ahdistuksen tunteidensa perimmäiset syyt, ihan ilman ulkopuolisten arvioita? Jos taustalla on esim. lapsuuden vakivalta/hyväksikäyttökokemukset, vaikeat hylkäämiskokemukset tai aikuisiän vastaavat esim. raiskaus, pahoinpitelyt, omaa tai läheisen henkeä uhanneet tilanteet yms. kannattaisi tutustua traumamääritelmiin. Pieni vinkki heille, jotka painivat epämääräisten ahdistustuntemusten kanssa. Suosittelen lämpimästi teosta: Psykiatria, kustantaja Duodecim, uudistettu painoa 2017. Kirjastoista löytyy, jos ei tahdo maksaa yli sataa euroa tästä, yliopistoissakin käytettävästä oppikirjasta.
PTSD posttrraumaattinen stressireaktio
6
207
Vastaukset
- EiToimiTääEnää
Kommentoin vain sen, että vastauksia ja keskustelua täällä suomi24:ssa on nykyisin tosi vaikea saada, sillä tämä koko suomi24:n keskustelualue on oikein erittäin hiljainen! Nykyisin keskustelualueet aika turhia sen vuoksi, että niin tosi harvat tätä näkevät/katsovat. Minusta tämä ajan muutos on vähän kurja, sillä ennenvanhaan keskustelut ja kommentoinnit täällä olivat oikein toimivia.
- Talvitaivas
Minulla on todettu 3 vuotta sitten ja se oli hirveää aikaa, sairastuin myös fyysisesti rajusti kun oireet olivat niin moninaiset ja eipä kuolemakaan kaukana ollut. Kun paino tippui niin matalaksi. Nyt kärsin ilmeisesti uudestaan samasta vaivasta ja voin niin huonosti, traumathan ei katoa mihinkään ja voivat aktivoitua sitten hyvinkin helposti jostain elämän tilanteesta, en itse tarkalleen edes tiedä mistä taas aktivoitui. Mutta hirveää ja pelottavaa tämä on. Minulla on vain lievä rauhoittava lääkitys tähän ja koviin fyysisiin oireisiin ja elimistön ylikierroksilla käymiseen joka ei helpota edes yöllä. Tahtoisin kovasti kuulla itsekin tästä lisää kun lääkärit eivät tunnu tähän juurikaan kiinnittävän huomiota tai eivät osaa tms. Vai onko niin ettei tähän ole apuja ja menee itsekseen ohi joskus jos menee. Kauheaa kärsimystä tämä joka tapauksessa on. Joka ainut päivä. :(
- miksieisaisi
Luulisi nyt näihinkin saatavan terapia-apua, kuten muihinkin psykiatrisiin ongelmiin.
- Talvitaivas
No eipä kaikki ole aina niin yksinkertaista tai mustavalkoista kuin sinun kommenttisi tuntui olevan. Mutta kaikkea hyvää sulle ja toivon empatian löytämistä elämään ja hyvää oloa! Eihän kysyjä kysynyt tuollaista töksäytystä mutta joo suomi 24. :/
- tätämieltäpuolta
miksieisaisi kirjoitti:
Luulisi nyt näihinkin saatavan terapia-apua, kuten muihinkin psykiatrisiin ongelmiin.
Itseasiassa, riittävän moni ei saa asianmukaista diagnoosia,jos kyseessä on vakava traumatisoituminen, esim.perheväkivalta,raiskuaus,hyväksikäyttö,kuolemanuhka,sotakokemukset jnejne, sillä terveydenhuollossa saati muissa viranomaisinstansseissa ei ole kertakaikkiaan minkäänlaista mielenkiintoa puuttua tällaisia asioita koekneiden ihmisten asioihin heitä asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti auttamalla. Lääkäri lätkäisee mieluiten persoonallisuushäiriödg:n, vaikka kyseessä olisi ihan mikä tahansa muu syy. Näin saadaan syyllistettyä potilas, eikä lääkäreiden tarvitse kantaa mitään vastuuta siitä, ettei potilas saa oikeanlaista asianmukaista apua tai tietoa oireidensa syistä. Itseapu paras apu-kirjallisuutta lukemalla ja terveisiin elämäntapoihin paneutumalla voi itseään auttaa paljon enemmän,kuin pilleripurkilla,eikä traumoja ensisijaisesti pillereillä kuulu hoitaakkaan..Myös tässä terveydenhuolto menee vipuun,ihmisiä lääkitään väärien diagnoosien vuoksi turhaan ja täysin väärillä lääkkeillä. Traumaterapia on aina ensisijainen traumojen hoitokeino, eivät antipsykootit tai muutkaan lääkkeet. Keskusteluapu riittävän koulutetun hlön kanssa,asioiden ja tapahtumien läpikäynti omien voimavarojen puitteissa turvallisessa ympäristössä. Ja lopulta sen hyväksyminen, että v..iks meni, elämä jatkuu,annan anteeksi itseni,en tekijän tähden. Elämä on liian lyhyt kiinni jäämiseen, jos se ei ole aivan väistämätöntä, kun on hiukan edes toipunut takaisin toimintakykyisyyteen.
- Anonyymi
tätämieltäpuolta kirjoitti:
Itseasiassa, riittävän moni ei saa asianmukaista diagnoosia,jos kyseessä on vakava traumatisoituminen, esim.perheväkivalta,raiskuaus,hyväksikäyttö,kuolemanuhka,sotakokemukset jnejne, sillä terveydenhuollossa saati muissa viranomaisinstansseissa ei ole kertakaikkiaan minkäänlaista mielenkiintoa puuttua tällaisia asioita koekneiden ihmisten asioihin heitä asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti auttamalla. Lääkäri lätkäisee mieluiten persoonallisuushäiriödg:n, vaikka kyseessä olisi ihan mikä tahansa muu syy. Näin saadaan syyllistettyä potilas, eikä lääkäreiden tarvitse kantaa mitään vastuuta siitä, ettei potilas saa oikeanlaista asianmukaista apua tai tietoa oireidensa syistä. Itseapu paras apu-kirjallisuutta lukemalla ja terveisiin elämäntapoihin paneutumalla voi itseään auttaa paljon enemmän,kuin pilleripurkilla,eikä traumoja ensisijaisesti pillereillä kuulu hoitaakkaan..Myös tässä terveydenhuolto menee vipuun,ihmisiä lääkitään väärien diagnoosien vuoksi turhaan ja täysin väärillä lääkkeillä. Traumaterapia on aina ensisijainen traumojen hoitokeino, eivät antipsykootit tai muutkaan lääkkeet. Keskusteluapu riittävän koulutetun hlön kanssa,asioiden ja tapahtumien läpikäynti omien voimavarojen puitteissa turvallisessa ympäristössä. Ja lopulta sen hyväksyminen, että v..iks meni, elämä jatkuu,annan anteeksi itseni,en tekijän tähden. Elämä on liian lyhyt kiinni jäämiseen, jos se ei ole aivan väistämätöntä, kun on hiukan edes toipunut takaisin toimintakykyisyyteen.
Juuri näin, sinä puhut oikeaa asiaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta344571Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä203175Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2692311Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui492182- 1632039
Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu891670- 171643
Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3601641Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1111611M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti151269